Olen viime aikoina pohtinut paljon rakkautta ja seksiä.
Olen mielestäni ollut ainakin yhden kerran rakastunut, ehkä kaksikin. Sitten on ihmisiä, jotka ovat olleet erittäin merkittäviä elämässäni, jotka herättävät syvää kiintymystä ja joita haluaisi vain halata. Monesti olen erehtynyt suhteissani ja kuvitellut toisen olevan se lopullinen ja oikea, vaikkei sitä "jotain" olekaan ollut välillämme. Välillä olen kyseinalaistanut sen, osaanko edes rakastaa. Se, ettei kukaan ikinä rakastaisi minua tai osaanko minä rakastaa toista, on ollut aika nuoresta asti ajatuksissa. Ihmisenä olen hirveän rationaalinen, joten koen välillä olevani liian kylmä ihminen. En tykkää vauvoista tai herkisty romanttisissa elokuvissa. Epäonnistuneiden suhteiden jälkeen on ollut olo, ettei minussa vaan kerta kaikkiaan ole sitä jotain, mitä toinen tarvitsee. Syytän mielessäni hieman kotioloja, koska vanhemmat eivät ikinä puhuneet suoraan tai osoittaneet kunnolla tunteitaan minua kohtaan. Olen kateellinen ystävilleni, jotka halaavat vanhempiaan luonnollisesti ja viettävät yhteisiä perheillallisia ja he voivat puhua kaikesta. Luulin pitkään kaikilla olevan asiat samalla lailla, mutta mitä enemmän kuulen muiden juttuja perhejouluista ja niin edelleen, tulee vaan olo, että olen jäänyt jostain paitsi. Ilman tätä tietoa olisin ollut ihan tyytyväinen omiin perhesuhteisiini, mutta kun muutkin...
Nyt karkasi ajatus aika kauas. Muuttaessani omilleni ja erotessani silloisesta kumppanista tuli elämääni aika villi sinkkujakso. Voin rehellisesti kertoa, että olen harrastanut viikossa neljän eri miehen kanssa seksiä, siis siviilielämässäni. Aamulla luotani on lähtenyt toinen säätö ja illalla olen mennyt toisen luo viettämään iltaa. Tein kaikkea, mitä kerrankin voin tehdä sinkkuna. Mitään en kadu, sillä uteliaisuus oli suuri. Oli ihanaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja oppia erilaisista tyypeistä. Nyt en enää jaksaisi.
Nykyään ei enää kiinnosta irtosuhteet ja säädöt samassa määrin. Loppupeleissä homma toimii irtosuhteissa aina aika samalla tavalla ja puolitutun matkaan lähtemisessä ei ole mitään hohtoa. Tuntuu myös, että haluni ovat pienentyneet, en tunne enää halua panna jokaista vastaantulijaa. Nyt on tullut aika, jolloin haluaisin vaan vakaan parisuhteen ja parisuhdeseksiä. Tunteeton seksi ei ole yhtään niin kivaa, vaikka kyllähän se joskus piristäisi. Olisin ihan valmis muuttamaan yhteen sopivan kumppanin kanssa ja harrastamaan seksiä vaan hänen kanssaan. Aiemmin olin melko sitoutumiskammoinen. Jännästi ne ajatukset muuttuvat. Olen muuttunut romanttisemmaksi viime aikoina ja kuvittelen oikeasti, että törmäisin joskus jonain päivänä ihmiseen, josta vain tietäisi, että tässä on sitä jotain, jonka kanssa haluan olla kumppani.
Opiskeluelämässäni opinnot alkavat lähentyä loppua kohti, valmistumiseen menee ehkä alle pari vuotta. En tiedä yhtään, missä haluaisin asua tai työskennellä. Haluaisin ehkä muuttaa ulkomaille. Olen käynyt aktiivisesti opiskelijariennoissa ja tajunnut, että minulla on oikeastaan tosi laaja ystäväverkosto. En ole mikään riviopiskelija, joka näkyy ensimmäisenä vuotena luennoilla ja seuraavina vuosina maa on nielaissut. Koko ajan löytyy uusia asioita, joita haluaisin opiskella. Jos voittaisin lotossa, niin ottaisin opiskelut ihan omaan tahtiini ja matkustelisin välissä.
Yhdessä illanvietossa oli leikki, jossa piti paljastaa itsestään salaisuuksia. Joku otti esiin seksin myymisen. Esitin, etten ole ikinä sitä harrastanut. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä reaktiot!
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Keskikesän kuulumiset
Blogi on jäänyt reilusti huomiotta viime aikoina. En ole jaksanut enkä halunnut lukea edes sähköpostia. Nytkin kun kirjauduin blogi- ja entiseen huorasähköposteihini monen kuukauden jälkeen, tuntui vatsan pohjassa oudolta, ehkä hieman pelotti, jos postissa on vaikka jotain pelottavia viestejä (harmi, sillä mielenkiintoisia viestejä meni nyt sivu suun!). Olen kai halunnut unohtaa tämän kaiken kokonaan.
Kesä on ärsyttänyt. Arvatenkaan en saanut mistään töitä. Näen itseni jo tulevana työttömänä valmistumisen jälkeen. Kuka haluaa palkata tyypin, jolla ei ole kunnollista työkokemusta? Nostin opintolainat ja maksoin niillä kesän vuokrat. Nyt koko loppukesä on menty pihistellen, että rahat riittää syksyyn asti. Kylläpä olisi napostellut pari sataa tunnin uurastuksesta, mutta seurustelen ja en uskaltaisi enää huorata.
Olen mielestäni vihdoin vakavassa parisuhteessa. Minusta on varmasti saanut kuvan, että ihmissuhteita tulee ja menee, no se myönnettäköön. Olen seurustellut kenties normaalia ikäistäni useampaan otteeseen. Ehkä aloitan suhteet liian spontaanisti, ehkä en ajattele loppuun asti. Olen vaan sellainen ihminen, joka tykkää elää enemmän hetkessä kuin suunnitella tulevaisuutta. Olen onnistunut piilottamaan toisen puoleni erittäin hyvin. Ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nyt tietenkin tämä, että kirjoitan tätä tässä tänään, tuo nämä asiat hieman lähemmäksi mieltä taas. Nykyinen poikaystäväni on niin vastakohda edelliselle kuin olla ja voi. Hänellä ei ole mm. irtosuhteista mitään kokemuksia, hän kykenee harrastamaan seksiä vaan jos on tunteita henkilöä kohtaan ja on sitoutuvaa tyyppiä. Ottaa vakavasti seurustelun. Hieman naurahtelen välillä sille, miten "vääränlaisen" ihmisen hän on valinnut itselleen. Tekee melkein pahaa ajatella, että jos hän vaan saisi tietää mitä olen aikoinaan tehnyt, niin miten huonoksi hän menisi. Ei kykenisi varmaan ikinä uskomaan.
Toisaalta hän on taas opettanut minulle paljon. Olen oppinut näkemään seurustelun ja seksin eri lailla. Olen ollut aina tosi määräkeskeinen. Jos seksiä ei ole kuin pari kertaa viikossa, on se ihan hirveää. Mutta ainoastaan kaksi ihmistä sen päättää, mikä on normaalia ja hyvää. Olen ollut myös suorituskeskeinen. Seksi on suoritus, johon kuuluu yleensä suuseksiä alkuun ja se päättyy miehen laukeamiseen yhdynnässä. Mikä ihme sen määrää? Kummankaan laukeaminen ei ole se päämäärä, vaan se, että molemmat nauttii. Ja jokaisella voi olla omat kaavansa. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on minulle koskaan sanonut, että älä ota huolta laukeamisesta, kunhan vaan nautit, minäkin nautin. Ehkä moni muukin on tarkoittanut samaa, mutta kukaan ei sitä ääneen ole sanonut. Minulle, jolle on erittäin vaikeaa saada orgasmi toisen ihmisen kanssa, oli tuo tosi iso juttu. Niin yksinkertainen juttu, mutta silti niin vaikeaa sisäistää ja tajuta kunnolla.
Liian monelle miehelle orgasmi on jokin pakkomielle. Se, jos mikä, on ahdistavaa. Jotkut taas menettävät halunsa, kun luulevat etten nauti, koska en laukea. Ei auta selittelyt. Jotkut taas ovat vaan kyllästyneet yrittämään ja seksi muuttuu vaan miehen tyydytykseksi. Nykyiselläni on mielestäni oikea asenne asiaan, ehkä hänen itsetuntonsa on sen verran hyvä, ettei se koe kolausta, vaikkei naista saakaan laukeamaan. Arvostan. Mukavava opetella kahden kesken taas asioita yhdessä vakituisen kumppanin kanssa. Toisaalta seikkailunhaluni on nostanut pienesti päätään, irtoseksiin kun jää melkein koukkuun, siihen jännitykseen ja uutuuden viehätykseen. Ehkä ne tunteet hiipuvat ajan kuluessa.
Olen nähnyt kerran tällä välin entisen asiakkaan, hän oli iltakävelyllä vaimonsa kanssa. Olin sen verrna kaukana, että hän ei kai nähnyt minua. Sosiaalisessa mediassa olen saanut pervoja viestejä joltain tuntemattomalta ja tuollaiset saa aina varpailleen. Onko se joku entinen asiakas, joka on löytänyt oikean henkilöllisyyteni? Estin sen ja siitä ei ole kuulunut enää mitään.
Eniten huoraamisessa harmittaa se, että nyt en ehkä uskalla tehdä mitään julkisia asioita. Otetaan vaikka niinkin realistinen asia kuin presidentin vaaleihin lähteminen. Ihan varmasti joku asiakas huutelisi iltapäivälehdille, että tuo ehdokas on sitten myynyt itseään joskus. Tämä saa minut arvioimaan asioita uudelleen ja ehkä jopa hylkäämään ideoita. Mitä jos päädyn jossain muodossa telkkariin? Osallistuisin vaikka johonkin Suomen paras kokki -kisaan. No enpä osallistukaan, koska pelkään menneisyyteni takia. Ihan naurettavaa. Tai paikallislehdessä esiintyminen, jos vastaan vaikka katugalluppiin. He saavat tietää oikean nimeni. Ehkä todella kaukaa haettua, mutta silti hieman epäilyttää. Pitäisi vaihtaa ulkonäköä, vaihtaa vaikka hiusten väriä niin en olisi niin tunnistettavissa.
En ole kyllä koskaan kuullut muuta kuin Miss Suomi -ehdokkaiden salaisista alastonkuvista, jotka ovat tulleet julkisuuteen. Pitävätkö kaikki entiset maksulliset täydellistä hiljaiseloa maan alla, vai pysyykö menneisyys julkisuudesta huolimatta piilossa?
Muuten tässä menee ihan hyvin, nämä asiat eivät ole pitkään aikaan olleet mielessä. Tänään kuitenkin tarvitsin toista sähköpostiani erääseen rekisteröitymiseen, joten koitin huorapostiani. Unohduin lukemaan juttuja ja päädyin tänne. En muistanutkaan, miten ihanaa on kirjoittaa.
Kesä on ärsyttänyt. Arvatenkaan en saanut mistään töitä. Näen itseni jo tulevana työttömänä valmistumisen jälkeen. Kuka haluaa palkata tyypin, jolla ei ole kunnollista työkokemusta? Nostin opintolainat ja maksoin niillä kesän vuokrat. Nyt koko loppukesä on menty pihistellen, että rahat riittää syksyyn asti. Kylläpä olisi napostellut pari sataa tunnin uurastuksesta, mutta seurustelen ja en uskaltaisi enää huorata.
Olen mielestäni vihdoin vakavassa parisuhteessa. Minusta on varmasti saanut kuvan, että ihmissuhteita tulee ja menee, no se myönnettäköön. Olen seurustellut kenties normaalia ikäistäni useampaan otteeseen. Ehkä aloitan suhteet liian spontaanisti, ehkä en ajattele loppuun asti. Olen vaan sellainen ihminen, joka tykkää elää enemmän hetkessä kuin suunnitella tulevaisuutta. Olen onnistunut piilottamaan toisen puoleni erittäin hyvin. Ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nyt tietenkin tämä, että kirjoitan tätä tässä tänään, tuo nämä asiat hieman lähemmäksi mieltä taas. Nykyinen poikaystäväni on niin vastakohda edelliselle kuin olla ja voi. Hänellä ei ole mm. irtosuhteista mitään kokemuksia, hän kykenee harrastamaan seksiä vaan jos on tunteita henkilöä kohtaan ja on sitoutuvaa tyyppiä. Ottaa vakavasti seurustelun. Hieman naurahtelen välillä sille, miten "vääränlaisen" ihmisen hän on valinnut itselleen. Tekee melkein pahaa ajatella, että jos hän vaan saisi tietää mitä olen aikoinaan tehnyt, niin miten huonoksi hän menisi. Ei kykenisi varmaan ikinä uskomaan.
Toisaalta hän on taas opettanut minulle paljon. Olen oppinut näkemään seurustelun ja seksin eri lailla. Olen ollut aina tosi määräkeskeinen. Jos seksiä ei ole kuin pari kertaa viikossa, on se ihan hirveää. Mutta ainoastaan kaksi ihmistä sen päättää, mikä on normaalia ja hyvää. Olen ollut myös suorituskeskeinen. Seksi on suoritus, johon kuuluu yleensä suuseksiä alkuun ja se päättyy miehen laukeamiseen yhdynnässä. Mikä ihme sen määrää? Kummankaan laukeaminen ei ole se päämäärä, vaan se, että molemmat nauttii. Ja jokaisella voi olla omat kaavansa. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on minulle koskaan sanonut, että älä ota huolta laukeamisesta, kunhan vaan nautit, minäkin nautin. Ehkä moni muukin on tarkoittanut samaa, mutta kukaan ei sitä ääneen ole sanonut. Minulle, jolle on erittäin vaikeaa saada orgasmi toisen ihmisen kanssa, oli tuo tosi iso juttu. Niin yksinkertainen juttu, mutta silti niin vaikeaa sisäistää ja tajuta kunnolla.
Liian monelle miehelle orgasmi on jokin pakkomielle. Se, jos mikä, on ahdistavaa. Jotkut taas menettävät halunsa, kun luulevat etten nauti, koska en laukea. Ei auta selittelyt. Jotkut taas ovat vaan kyllästyneet yrittämään ja seksi muuttuu vaan miehen tyydytykseksi. Nykyiselläni on mielestäni oikea asenne asiaan, ehkä hänen itsetuntonsa on sen verran hyvä, ettei se koe kolausta, vaikkei naista saakaan laukeamaan. Arvostan. Mukavava opetella kahden kesken taas asioita yhdessä vakituisen kumppanin kanssa. Toisaalta seikkailunhaluni on nostanut pienesti päätään, irtoseksiin kun jää melkein koukkuun, siihen jännitykseen ja uutuuden viehätykseen. Ehkä ne tunteet hiipuvat ajan kuluessa.
Olen nähnyt kerran tällä välin entisen asiakkaan, hän oli iltakävelyllä vaimonsa kanssa. Olin sen verrna kaukana, että hän ei kai nähnyt minua. Sosiaalisessa mediassa olen saanut pervoja viestejä joltain tuntemattomalta ja tuollaiset saa aina varpailleen. Onko se joku entinen asiakas, joka on löytänyt oikean henkilöllisyyteni? Estin sen ja siitä ei ole kuulunut enää mitään.
Eniten huoraamisessa harmittaa se, että nyt en ehkä uskalla tehdä mitään julkisia asioita. Otetaan vaikka niinkin realistinen asia kuin presidentin vaaleihin lähteminen. Ihan varmasti joku asiakas huutelisi iltapäivälehdille, että tuo ehdokas on sitten myynyt itseään joskus. Tämä saa minut arvioimaan asioita uudelleen ja ehkä jopa hylkäämään ideoita. Mitä jos päädyn jossain muodossa telkkariin? Osallistuisin vaikka johonkin Suomen paras kokki -kisaan. No enpä osallistukaan, koska pelkään menneisyyteni takia. Ihan naurettavaa. Tai paikallislehdessä esiintyminen, jos vastaan vaikka katugalluppiin. He saavat tietää oikean nimeni. Ehkä todella kaukaa haettua, mutta silti hieman epäilyttää. Pitäisi vaihtaa ulkonäköä, vaihtaa vaikka hiusten väriä niin en olisi niin tunnistettavissa.
En ole kyllä koskaan kuullut muuta kuin Miss Suomi -ehdokkaiden salaisista alastonkuvista, jotka ovat tulleet julkisuuteen. Pitävätkö kaikki entiset maksulliset täydellistä hiljaiseloa maan alla, vai pysyykö menneisyys julkisuudesta huolimatta piilossa?
Muuten tässä menee ihan hyvin, nämä asiat eivät ole pitkään aikaan olleet mielessä. Tänään kuitenkin tarvitsin toista sähköpostiani erääseen rekisteröitymiseen, joten koitin huorapostiani. Unohduin lukemaan juttuja ja päädyin tänne. En muistanutkaan, miten ihanaa on kirjoittaa.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kansainvälinen raportti prostituutiosta
No kappas kappas. Taas on tehty jokin jännittävä kansainvälinen tutkimus prostituutiosta ja raportista uutisoidaan. "Ostaja on tyypillisesti koulutettu, parisuhteessa elävä kaupunkilaismies", "Tyypillinen seksin ostaja ei ole peräkammarin poika, joka ei muuten saisi seksiä" ja "Vastauksissa oli myös varsin erikoinen piirre. Ihmiskauppaan viittaavista havainnoista kysyttiin monivalintakysymyksellä, joiden jälkeen sai kirjoittaa vapaasti huomioita avoimeen kenttään. Näissä kommenteissa mainittiin huomattavan usein, että seksin myyjä vaikutti "halukkaalta" tai "innokkaalta". "
Minulle koko raportissa ei ollut yhtään mitään uutta (nostot otettu Iltalehden uutisesta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040818197331_uu.shtml ). Otsikossa nyt keskitytään ihmiskauppaan ja ikävää tietenkin on, että sitä on, mutta siitä en jaksa nyt kommentoida. Onko jollekin edelleen muka suuri yllätys se, että ostaja ei yleensä ole se kaupungin rumin ja ällöttävin äijänkäppyrä, joka ei ole ikinä muuten saanut kuin maksulliselta? Ja se, että on olemassa aika monta naista, jotka oikeasti tekevät sitä vapaaehtoisesti ilman ihmiskauppaa, ja herran tähden, ovat innokkaita sängyssä?
Täysi seksinosto- ja myyntikielto ei mielestäni ole ratkaisu ihmiskauppaan. Se kaikki tapahtuu sitten vaan maan alla. Minusta on kuitenkin ikävää, ettei enemmistö miehistä uutisten mukaan ilmoita havaitusta ihmiskaupasta. Edes nimettömästi vihjeellä, jooko? Ei oltaisi niin itsekkäitä. Eikö ihan omankin edun kautta olisi ihan fiksua ilmoittaa, sillä siten saataisiin ehkäpä optimistisesti ajateltuna ihmiskauppa vähenemään ja positiivisempi maine muulle prostituutiolle, kun huonot tapaukset eivät mustaa koko alaa? No, en sitten tiedä. Ärsyttävää on myös se, että aina prostituutiosta puhuttaessa unohdetaan, että siellä on niitä vapaaehtoisia, jotka (apua) vaikuttavat halukkaalta. Ovat sitten halukkaita tai vaan esittävät sitä, mutta hyvin pelattu silti. Toinen asia, mikä ei monille mahdu ymmärrykseen, että miksi joku maksaisi seksistä, jos on hyvännäköinen. Ilmeisesti näistä kannattaa vieläkin uutisoida, jotta ihmiset alkaisivat unohtaa pelkän mustavalkoisuuden hommassa.
Omissa asiakkaissani oli ehkä kaksi, jotka näin karkeasti sanottuna eivät baarista saisi seuraa (hyvähän minun on näin naisena huudella). Toinen oli epävarma ja äidin kanssa asuva poikamies, ja toinen jonkin sortin nörtti. Silti kumpikaan heistä ei ollut ällöttävä, huonokäytöksinen, ilkeä tai laskettavissa sellaisiin, jolle kukaan ei antaisi ikinä vapaaehtoisesti. Loput taisivat olla varattuja.Varmasti oma tiukka seulontakin vaikutti asiakkaaksi päätyviin, joten varmaan saisin erilaisen kuvan, jos menisin kadulle myymään itseäni.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin tosi tiukka. Alaikäisten, alle 18-vuotiaiden ei tarvitse myydä seksiä. Siinähän jo asettaa asiakkaankin tukalaan tilaan, jos valehtelee itsekkäästi olevansa täysi-ikäinen ja seuraamuksia tuleekin. Muistan kun yksi asiakkaistani oli hirveän epäileväinen, kyseli olenko alaikäinen ja mitäs muuta...
Minulle koko raportissa ei ollut yhtään mitään uutta (nostot otettu Iltalehden uutisesta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040818197331_uu.shtml ). Otsikossa nyt keskitytään ihmiskauppaan ja ikävää tietenkin on, että sitä on, mutta siitä en jaksa nyt kommentoida. Onko jollekin edelleen muka suuri yllätys se, että ostaja ei yleensä ole se kaupungin rumin ja ällöttävin äijänkäppyrä, joka ei ole ikinä muuten saanut kuin maksulliselta? Ja se, että on olemassa aika monta naista, jotka oikeasti tekevät sitä vapaaehtoisesti ilman ihmiskauppaa, ja herran tähden, ovat innokkaita sängyssä?
Täysi seksinosto- ja myyntikielto ei mielestäni ole ratkaisu ihmiskauppaan. Se kaikki tapahtuu sitten vaan maan alla. Minusta on kuitenkin ikävää, ettei enemmistö miehistä uutisten mukaan ilmoita havaitusta ihmiskaupasta. Edes nimettömästi vihjeellä, jooko? Ei oltaisi niin itsekkäitä. Eikö ihan omankin edun kautta olisi ihan fiksua ilmoittaa, sillä siten saataisiin ehkäpä optimistisesti ajateltuna ihmiskauppa vähenemään ja positiivisempi maine muulle prostituutiolle, kun huonot tapaukset eivät mustaa koko alaa? No, en sitten tiedä. Ärsyttävää on myös se, että aina prostituutiosta puhuttaessa unohdetaan, että siellä on niitä vapaaehtoisia, jotka (apua) vaikuttavat halukkaalta. Ovat sitten halukkaita tai vaan esittävät sitä, mutta hyvin pelattu silti. Toinen asia, mikä ei monille mahdu ymmärrykseen, että miksi joku maksaisi seksistä, jos on hyvännäköinen. Ilmeisesti näistä kannattaa vieläkin uutisoida, jotta ihmiset alkaisivat unohtaa pelkän mustavalkoisuuden hommassa.
Omissa asiakkaissani oli ehkä kaksi, jotka näin karkeasti sanottuna eivät baarista saisi seuraa (hyvähän minun on näin naisena huudella). Toinen oli epävarma ja äidin kanssa asuva poikamies, ja toinen jonkin sortin nörtti. Silti kumpikaan heistä ei ollut ällöttävä, huonokäytöksinen, ilkeä tai laskettavissa sellaisiin, jolle kukaan ei antaisi ikinä vapaaehtoisesti. Loput taisivat olla varattuja.Varmasti oma tiukka seulontakin vaikutti asiakkaaksi päätyviin, joten varmaan saisin erilaisen kuvan, jos menisin kadulle myymään itseäni.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin tosi tiukka. Alaikäisten, alle 18-vuotiaiden ei tarvitse myydä seksiä. Siinähän jo asettaa asiakkaankin tukalaan tilaan, jos valehtelee itsekkäästi olevansa täysi-ikäinen ja seuraamuksia tuleekin. Muistan kun yksi asiakkaistani oli hirveän epäileväinen, kyseli olenko alaikäinen ja mitäs muuta...
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Faktoja ex-horatsusta
Ihmisiä kiinnostaa, millainen ihminen päätyy myymään itseään. Ajattelin nyt paljastaa jotain itsestäni, jotta stereotypiat pääsevät toteutumaan... tai päin vastoin rikkoutumaan.
-Neitsyys meni 14-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa
-Olen avioeroperheestä
-Kenkiä omistan huimat 14 paria (sisältäen sitten kaikki kumisaappaista lenkkitossuihin)
-Tissini ovat pientä b-kuppia
-Minulla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä
-Pesen tiskini Fairylla
-En ole sairastanut mitään syömishäiriöitä
-Minulla ei ole lapsia enkä ole tehnyt aborttia
-Minua ei ole käytetty hyväksi
-En omista autoa
-En ole kokeillut huumeita
-Tupakkaa tulee kyllä poltettua humalassa n.1/10 kerrasta
-Olen ollut sekä koulukiusaaja ja koulukiusattu, tosin kumpaakaan en kovin vakavasti
-Itken harvoin leffojen takia, mutta jos itken, on syynä koirat
-Pienenä olin tosi ujo
-En käytä teko/geeli/rakennekynsiä
-Tykkään hiihtämisestä
-Olen ylioppilas
-Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mitä on ollut mahdollista
-Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia
-Halusin pienenä jostain syystä poseerata tyttökorteissa, kun löysin sellaiset kotoa. Ehkä kielletty kiinnosti?
-Minun on tosi vaikea itkeä toisen ihmisen nähden
-Minulla on hieman etäiset suhteet vanhempiini
-Luottotiedot ovat kunnossa
-En ole koskaan ollut tekemisissä poliisin kanssa
-Katson pornoa
-En omista dildoa
-Ostan aina suomalaista kurkkua
-En ole koskaan kokeillut teko/purkkirusketusta
-Olin pienenä todella usein yksinäinen
-En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa
Myers-Briggsin tyyppi indikaattorin (mikä se on? lue: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggsin_tyyppi-indikaattori) mukaan persoonallisuuteni jakautuu seuraavasti:
Introverted (I) 53.33% Extroverted (E) 46.67%
Sensing (S) 54.55% Intuitive (N) 45.45%
Thinking (T) 70% Feeling (F) 30%
Judging (J) 61.11% Perceiving (P) 38.89%
-Neitsyys meni 14-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa
-Olen avioeroperheestä
-Kenkiä omistan huimat 14 paria (sisältäen sitten kaikki kumisaappaista lenkkitossuihin)
-Tissini ovat pientä b-kuppia
-Minulla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä
-Pesen tiskini Fairylla
-En ole sairastanut mitään syömishäiriöitä
-Minulla ei ole lapsia enkä ole tehnyt aborttia
-Minua ei ole käytetty hyväksi
-En omista autoa
-En ole kokeillut huumeita
-Tupakkaa tulee kyllä poltettua humalassa n.1/10 kerrasta
-Olen ollut sekä koulukiusaaja ja koulukiusattu, tosin kumpaakaan en kovin vakavasti
-Itken harvoin leffojen takia, mutta jos itken, on syynä koirat
-Pienenä olin tosi ujo
-En käytä teko/geeli/rakennekynsiä
-Tykkään hiihtämisestä
-Olen ylioppilas
-Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mitä on ollut mahdollista
-Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia
-Halusin pienenä jostain syystä poseerata tyttökorteissa, kun löysin sellaiset kotoa. Ehkä kielletty kiinnosti?
-Minun on tosi vaikea itkeä toisen ihmisen nähden
-Minulla on hieman etäiset suhteet vanhempiini
-Luottotiedot ovat kunnossa
-En ole koskaan ollut tekemisissä poliisin kanssa
-Katson pornoa
-En omista dildoa
-Ostan aina suomalaista kurkkua
-En ole koskaan kokeillut teko/purkkirusketusta
-Olin pienenä todella usein yksinäinen
-En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa
Myers-Briggsin tyyppi indikaattorin (mikä se on? lue: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggsin_tyyppi-indikaattori) mukaan persoonallisuuteni jakautuu seuraavasti:
Introverted (I) 53.33% Extroverted (E) 46.67%
Sensing (S) 54.55% Intuitive (N) 45.45%
Thinking (T) 70% Feeling (F) 30%
Judging (J) 61.11% Perceiving (P) 38.89%
|
|
Eli tyyppini on: ISTJ, mikä on kolmanneksi yleisin persoonallisuustyyppi, joka on tunnollinen ja analyyttinen tosiasioiden ja yksityiskohtien johtaja. Eli aika perustallaaja olen! Noista tuloksista huomioitavaa on ehkä tuo, että pohjaan päätökset enemmän järkeen kuin tunteisiin (70-30). Testiä voi kokeilla tehdä mm. osoitteessa http://www.similarminds.com/jung.html jos haluaa testata, onko päästään samalla tavalla vinksallaan kuin joku, joka on ottanut maksua seksistä ;)
Meniköhän nyt liian korkealentoiseksi... Toivottavasti ei tullut paljastettua liikoja. Jos nyt jotain lähdettäisiin analysoimaan noista paljastuksista, niin hei, olen päätynyt ihan selvästi huoraamaan, koska olen avioeroperheestä (eli en ole saanut isän huomiota tarpeeksi!). Nyt sitä on sitten haettu muualta. En ala kitisemään vastaan, sillä en usko kenenkään tuntevan itseään niin täydellisesti, että voisi väittää käsi sydämellä olevansa varma jostain tuollaisesta. Vaikka totean, että se ei ole syynä tähän omasta mielestäni, niin mitä jos jossain mielen syvimmissä perukoissa on jotain kuitenkin? Ihmisissä on kuitenkin se tiedostamatonkin puoli, josta ei kukaan tiedä.
Mitäs muita kivoja päätelmiä noista keksiikään?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)