En muista aivan tarkkaa päivää, milloin aloitin huoraamiseni, mutta voidaan kai sanoa, että tasan vuosi sitten aloitin. Muistan, miten ostin uudet kengät juhannusfestareille ensimmäisillä huorarahoilla, jotka jäivät säästöön, kun oli ostanut ensin ruokaa kaapit täyteen.
Kyllähän se viime kesä leimautui huorakesäksi. Nyt kun taas on lämmin ja ei koulua, niin tuntuu, että jotain puuttuu. En selaa sähköpostia etsien uusia potentiaalisia asiakkaita, sipsuttele ulos pienellä jännityksellä kohtaamaan asiakasta ja saa paljon rahaa. Jotenkin muistaa niin hyvin nyt sen tunteen, miten oli lämmin kesäilta, pieni hame ja jännitys, millainen asiakas on. Välillä pettymyksiä, välillä positiivia yllätyksiä. Ikkunasta tuiversi lämmin kesäilma, kun tuijottelin huoraluuria, milloin tulee soitto, että täällä ollaan. Vähän muistelen lämmölläkin viime kesää, oli minulla kuitenkin hauskaakin. Nyt ei ole yhtään enää niin jännittävää. Melkein kuin kesä kaipaisi sitä pientä vipinää. Tykkäsin siitä, että sain vietellä toisen (tai no, eihän siihen paljoa vaadittu). Myös rahan saamisesta sai sitä tiettyä tyydytystä.
En tiedä, onko minusta parisuhteeseen. Tykkään ihastumisen tunteesta, mutta sitten kaikki onkin taas sitä tuttua. Seksi on tuttua ja ainut jännitys on melkein vaan siinä, haluaako se toinen nyt vai ei. Ensimmäisissä suhteissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta jotenkin olen nykyään niin etäinenkin, tuntuu, etten osaa jakaa itseäni toisen kanssa. Pidän sen oman reviirin enkä osaa päästää toista lähelle. Suhtaudun rakkauteen erittäin kyynisesti. Tuntuu, että kuitenkin se jossain vaiheessa loppuu, kaikissa suhteissa. Koen huonoa omatuntoa, miten minusta ei ole hyväksi tyttöystäväksi, kun en ole tarpeeksi hellä ja läheinen. Olen jopa ensimmäisiä kertoja elämässäni ajatellut, että mitä jos en vaan ikinä sitoudu, jos minusta ei ole siihen. Kai sen elämän voisi elää tapailemallakin?
Sekin mietityttää, miten paljon huoraaminen on vaikuttanut kyynisyyteeni rakkautta kohtaan. Yritän toitottaa itselleni, että seksi on vain seksiä, ei se haittaa vaikka toinen pettäisi. En tiedä itsekään, uskonko tuohon. Ja onko tässä maailmassa edes mahdollista enää luoda hyvää parisuhdetta? Pakkohan sen on edes jotenkin täytynyt vaikuttaa, että huoratessa huomasin, miten kaikki vaan pettävät?
En ole kyllä koskaan ollut sellainen prinsessa, joka olisi haaveillut prinssistä ja häistä, avioliitosta ja ikuisesta rakkaudesta. Täydellisesti en ole siis muuttunut, ja ehkä vieläkin jossain on pieniä haaveita siitä, että olisi mahdollinen täydellinen parisuhde. Ehkä ajan myötä olen vaan tullut enemmän realistiksi, enkä enää haaveile 18-vuotiaan tavoin lähes täydellisestä miehestä, jonka kanssa sitoutua. Ehkä olen huomannut,että olen sitoumiskammoinen.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Tuttuja kasvoja kaupungilla
Tuli taas tuttuja kasvoja vastaan! Tämä oli jo kolmas asiakkaani, johon törmään vapaa-ajallani. Tämä tyyppi oli liikenteessä vaimonsa kanssa, jota tietysti tiirailin kiinnostuneena. Millainen vaimo on innokkaalla huorissakävijällä (käynyt minunkin luona useamman kuin yhden kerran ja hakee netistä vakituisia panoja, joita voisi sponsoroida)?
Pari tuli vastaan vieretysten, mutta käsistä he eivät pitäneet. Hieman ehkä kyllästyneen oloisia ja vaimo oli kenties tyypillinen 35-vuotias. Pukeutuminen oli hyvin tavallista, jotain halpahallityyliä. Ei mitään ylihienostunutta, muttei kamalaakaan. Tukkaa ei oltu laitettu mitenkään eikä meikkiäkään tainnut olla. Vaikka kohtaaminen olikin erittäin pikainen ja yritin olla katsomatta heihin päin epänormaalin kauaa, ehti siinä jo aikalailla tekemään analyysiä, haha. Mies tuntui tunnistavan minut, ainakin katsoi kasvoihin suoraan, muttei reagoinut mitenkään kummemmin. Seksiä heillä kuulemma on, mutta määrä (mielestäni kohtuullinen) ei riitä miehelle vaan pitää hakea muita seikkailuja. Hassusti siinä pienen hetken ajan, muistui taas kaikki mieleen. Olin menossa kauppaan ja sitten naps, näen hänet ja muistan miten panimme kämpässäni eri asennoissa ja otin suihin. Ilman kumiakin hän olisi halunnut, mutten suostunut. Muistin, miten hän kertoi vaimonsa kyllä haluavan seksiä. Vaimon nähdessäni mieleeni tietenkin tuli heti hän haluaa 2krt/vko. Mietin, aavistaako vaimo mitään vai onko tämä ihan sovittu juttu.
Viimeksi kun näin asiakkaan kauppajonossa, alkoi minua ällöttää kun hän näytti niin raihnaiselta. Tällä kertaa ei tullut inhoa tai ällöä, sillä mies näytti aivan hyvännäköiseltä. Ei iskenyt katumuskaan, mutta olen nykyään hyvin pystynyt unohtamaan, mitä olen joskus puuhaillut, joten seuraavan puoli tuntia mietin asiaa.
Näin myös toisen asiakkaani (eräs vakkari) ja ilmeisesti huoran kanssa matkalla ilmeisesti hotelliin. Ainakaan se ei hänen vaimonsa ollut, sillä hänet tiedän ja nainen/neito näytti kyllä niin huoralta, mitä voisin kuvitella: Erittäin tiukat farkut, merkkilaukku ranteessa, hiustenpidennykset, tekorusketus ja korkokengät. He näyttivät epäsopivalta parilta, ei heillä voinut olla mitään yhteistä. Turvaväliä muutama metri, kuin hieman esittäen, etteivät tunne toisiaan. Mitäpä muutakaan mies olisi tehnyt siihen aikaan naisen kanssa. Hymyilin pienesti miehelle ja hän moikkasi minua, mikä ei kyllä haitannut. Jonkun toisen asiakkaan kohdalla olisin ollu tiukasti eri mieltä. Moikkaus lämmitti, mutta aloin ajatella itse miestä. Hänen kanssaan ollessani hän sai tuntemaan oloni ainutlaatuiseksi, ihan kuin olisin ainut huora, jota hän panee. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä, mutta nyt kun näin hänet tuossa tilanteessa, jotenkin ääni kellossa muuttui. Tiedän kyllä, että todennäköisesti en ole ainut huora ollut kenellekään, mutta silti. Minusta alkoi tuntua, että mies on koukussa huoriin. Varmaan vähintään kerta viikossa maksullista seksiä, varmasti enemmänkin, kyllä sillä palkalla kelpaa.
Millaista on käydä vähintään kerran viikossa maksullisissa? Onko hän kaikkien kanssa yhtä intohimoinen kuin minun aikonaan? Eikö hän yhtään pelkää tauteja? Eikö hänen vaimonsa arvaa mitään? Mitä jos heillä on ihan sellainen sopimus, että mies saa käydä huorissa? Miten ihmeessä hän jaksaa? Mitä jos minä olisin hänen vaimonsa? Pelottaisi, että mies toisi kotiin jonkin taudin. Jotenkin niin järkyttävää, että toiset elää täydellistä kaksoiselämää. Kuinka monen kanssa hän on ollut sängyssä? 200? 300? Ainakin varmasti yli sadan, onhan hän kuitenkin hyvännäköinen ja mukavakin pintapuolisesti. Onko hän seksiaddikti? Vaikka kuinka mietin miestä, en saa hänestä mitenkään kusipäätä tai itseään täynnä olevaa limanuljaskaa, mitä hän kaiken perusteella pitäisi olla. Ei sitä vaan huomaa, hän on rehellisen oloinen, ystävällinen ja avulias. Ei sitä ihmisistä vaan kerta kaikkiaan voi arvata tai huomata.
Hassua, että heräsin tähän vasta nyt, kun näin miehen toisen huoran seurassa. Ehkä etäisyys on saanut ajattelemaan eri tavoin. Ehkä myös oman seurustelun takia aloin ajatella, ettei sitä vaan kerta kaikkiaan voi tietää, jos toinen käy huorissa koko ajan. Ei siinä auta muuta kuin luottaa sokeasti tai yrittää ajatella, että seksi on "vain" seksiä.
Pari tuli vastaan vieretysten, mutta käsistä he eivät pitäneet. Hieman ehkä kyllästyneen oloisia ja vaimo oli kenties tyypillinen 35-vuotias. Pukeutuminen oli hyvin tavallista, jotain halpahallityyliä. Ei mitään ylihienostunutta, muttei kamalaakaan. Tukkaa ei oltu laitettu mitenkään eikä meikkiäkään tainnut olla. Vaikka kohtaaminen olikin erittäin pikainen ja yritin olla katsomatta heihin päin epänormaalin kauaa, ehti siinä jo aikalailla tekemään analyysiä, haha. Mies tuntui tunnistavan minut, ainakin katsoi kasvoihin suoraan, muttei reagoinut mitenkään kummemmin. Seksiä heillä kuulemma on, mutta määrä (mielestäni kohtuullinen) ei riitä miehelle vaan pitää hakea muita seikkailuja. Hassusti siinä pienen hetken ajan, muistui taas kaikki mieleen. Olin menossa kauppaan ja sitten naps, näen hänet ja muistan miten panimme kämpässäni eri asennoissa ja otin suihin. Ilman kumiakin hän olisi halunnut, mutten suostunut. Muistin, miten hän kertoi vaimonsa kyllä haluavan seksiä. Vaimon nähdessäni mieleeni tietenkin tuli heti hän haluaa 2krt/vko. Mietin, aavistaako vaimo mitään vai onko tämä ihan sovittu juttu.
Viimeksi kun näin asiakkaan kauppajonossa, alkoi minua ällöttää kun hän näytti niin raihnaiselta. Tällä kertaa ei tullut inhoa tai ällöä, sillä mies näytti aivan hyvännäköiseltä. Ei iskenyt katumuskaan, mutta olen nykyään hyvin pystynyt unohtamaan, mitä olen joskus puuhaillut, joten seuraavan puoli tuntia mietin asiaa.
Näin myös toisen asiakkaani (eräs vakkari) ja ilmeisesti huoran kanssa matkalla ilmeisesti hotelliin. Ainakaan se ei hänen vaimonsa ollut, sillä hänet tiedän ja nainen/neito näytti kyllä niin huoralta, mitä voisin kuvitella: Erittäin tiukat farkut, merkkilaukku ranteessa, hiustenpidennykset, tekorusketus ja korkokengät. He näyttivät epäsopivalta parilta, ei heillä voinut olla mitään yhteistä. Turvaväliä muutama metri, kuin hieman esittäen, etteivät tunne toisiaan. Mitäpä muutakaan mies olisi tehnyt siihen aikaan naisen kanssa. Hymyilin pienesti miehelle ja hän moikkasi minua, mikä ei kyllä haitannut. Jonkun toisen asiakkaan kohdalla olisin ollu tiukasti eri mieltä. Moikkaus lämmitti, mutta aloin ajatella itse miestä. Hänen kanssaan ollessani hän sai tuntemaan oloni ainutlaatuiseksi, ihan kuin olisin ainut huora, jota hän panee. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä, mutta nyt kun näin hänet tuossa tilanteessa, jotenkin ääni kellossa muuttui. Tiedän kyllä, että todennäköisesti en ole ainut huora ollut kenellekään, mutta silti. Minusta alkoi tuntua, että mies on koukussa huoriin. Varmaan vähintään kerta viikossa maksullista seksiä, varmasti enemmänkin, kyllä sillä palkalla kelpaa.
Millaista on käydä vähintään kerran viikossa maksullisissa? Onko hän kaikkien kanssa yhtä intohimoinen kuin minun aikonaan? Eikö hän yhtään pelkää tauteja? Eikö hänen vaimonsa arvaa mitään? Mitä jos heillä on ihan sellainen sopimus, että mies saa käydä huorissa? Miten ihmeessä hän jaksaa? Mitä jos minä olisin hänen vaimonsa? Pelottaisi, että mies toisi kotiin jonkin taudin. Jotenkin niin järkyttävää, että toiset elää täydellistä kaksoiselämää. Kuinka monen kanssa hän on ollut sängyssä? 200? 300? Ainakin varmasti yli sadan, onhan hän kuitenkin hyvännäköinen ja mukavakin pintapuolisesti. Onko hän seksiaddikti? Vaikka kuinka mietin miestä, en saa hänestä mitenkään kusipäätä tai itseään täynnä olevaa limanuljaskaa, mitä hän kaiken perusteella pitäisi olla. Ei sitä vaan huomaa, hän on rehellisen oloinen, ystävällinen ja avulias. Ei sitä ihmisistä vaan kerta kaikkiaan voi arvata tai huomata.
Hassua, että heräsin tähän vasta nyt, kun näin miehen toisen huoran seurassa. Ehkä etäisyys on saanut ajattelemaan eri tavoin. Ehkä myös oman seurustelun takia aloin ajatella, ettei sitä vaan kerta kaikkiaan voi tietää, jos toinen käy huorissa koko ajan. Ei siinä auta muuta kuin luottaa sokeasti tai yrittää ajatella, että seksi on "vain" seksiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)