Huoraamisen loppu

Nyt se on ohi. Tämän kunniaksi aion käydä vielä kerran tautitesteissä, vaikka mitään epäilyksiä ei ole. Liukuvoide luultavasti jää pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon, en tule tarvitsemaan sitä siviilielämässä. Kondomeita ei tarvitse enää ostaa joka välissä kaupassa. Voisin vaikka vaihtaa merkkiä, ehkä ohuenpaan. Keikkaillessa tykkäsin ekstravarmoista kumeista.Yksi ihana puoli on mm. se, että voin sisustaa kämppääni nyt. Kesällä en uskaltanut pitää seinillä minusta liikaa paljastavia asioita, koulukirjat olivat piilossa, samoin valokuvat kirjahyllystä. Nyt ei tarvi enää miettiä, että joku tulee käymään ja pitää laittaa kämppä sellaiseen uskoon, ettei minusta löydy liikaa vihjeitä. Prepaidnumeroani en aio kuitenkaan heittää roskiin, voihan sitä tarvita. Sähköpostiani tulen luultavasti vielä tarkkailemaan silloin tällöin, tai laitan uudelleen lähetyksen päälle. Ei kai tässä mitään muuta sitten ollutkaan. Niin, no voin pitää omanlaisen karvoitukseni, sillä huoraillessa posliini oli ainut, mitä haluttiin jos kerrottiin karvoituksesta, joten se oli yksinkertaisin pitää koko ajan. Huorailua ajatellessani ajattelen työllistäneeni itse itseni yrittäjäksi kesäksi, joka vähän venähti. Olivathan muutkin kesätöissä, joten minäkin, omalla tavallani. En kadu, ei ole syytä ja en ole muutenkaan sellainen ihminen. Nyt kun ajattelee, niin ällöttää ajatella itseäni harrastamassa seksiä ensimmäisen pitkäaikaisen vakkarin kanssa, yhden virnetyypin kanssa josta olen kertonut, ja erään pyöreämmän tyypin kanssa, joka hikoili runsaasti. Ajatus ällöttää enemmän kuin todellinen toiminta todellisuudessa, se ei todellakaan ollut niin ällöä kuin mitä kuvittelee jälkeen päin. Vai oliko, toiminko vain kuin unessa? En tiedä. Ei kai. Ehkä se on vähä kuin vaikkapa härän kivesten syöminen, ne näyttää ällöttäviltä, ja tieto, mitä ne on, ällöttää, mutta kun pistät ne suuhun, niin nehän onkin ihan ok (nyt täytyy myöntää, etten tiedä miltä ne kivekset maistuvat, mutta tuli vaan tällainen vertaus mieleen, hahah). Ajattelet etukäteen  miten ällöä se on, mutta todellisuus ei ole niin karmeaa? Äh, en todellakaan tiedä. Ja miksi miettiä liikoja.

Tuolle viimeiselle keikalle taidan omistaa ihan oman postauksen, on siinä kuitenkin kerrottavaa.

Vielä viimeinen kerta

Miten menee? No ihan hyvin, kiitos kysymästä. Minulle on ihan sama mitä ihmiset ajattelee, mutta aion kokeilla vielä viimeisen kerran. Joo, kiitos kaikista vihoista ja moraalisaarnoista tähän väliin. Aion tavata tuon tutun vakkarin vielä viimeisen kerran. Pidän häntä sitä paitsi melkein enemmän tuttuna kuin asiakkaana. Kyllä minä tätä mietin aika paljon, mutta haluan hyvästellä vakkarin kasvokkain, ei niin että vastaan viestiin "niin joo, emmä tuukkaa enää ikinä, lopetin et hyvästi" ja tehdä viimeisen keikan tiedostaen sen. En todellakaan osaa sanoa, mitä itse tunnen tai ajattelen. On vain yleinen moraalikäsitys "se on väärin", joka painostaa minua, mutta onko se oma omatuntoni? En tiedä. Onko se kadonnut täysin? Ei minua estele se, että ajattelisin, etten kykene tai pysty. Mutta sen tiedän sataprosenttisen varmasti nyt, että tämä tulee olemaan viimeinen keikkani. Sitten kaikki on menneisyyttä. Kun olen päättänyt sen tietoisesti, se myös tulee olemaan viimeinen. Oikeastaan odotin tätä, että saan kutsun ja voin sitten tehdä keikan tietäen jo etukäteen, että se on viimeinen. Ehkä otan kaiken irti mitä vielä osaan.

Vaikka minulla onkin se mies, ei meidän suhde ole ihan niin tavallista kuin muilla, ei niin vakavaa vielä, että kiehnäisimme toisissamme kiinni koko ajan ja suunnittelisimme tulevaisuutta. Välillä jopa mietin, välittääköhän minusta edes paljon. En oikein tiedä, tämä ei todellakaan tunnu seurustelulta (vielä?). Ei todellakaan tunnu siltä, että tämä olisi elämäni "se oikea" ja nyt on vuosisadan rakkaustarina täällä, mutta silti hän on sellainen tyyppi, etten malttaisi pitää näppejä hänestä erossa ja en todellakaan halua hukata tilaisuutta olla hänen kanssaan. Niin ristiriitaista. Vuosi 2013 on sitten täysin vapaa huorailusta. Lisäksi minua houkuttaa seksi, se on vakkarin kanssa ihan erilaista kuin mihin olen viime viikkoina tottunut. Mielenkiintoista nähdä, tuntuuko minusta edes pahalta keikan jälkeen, tai tuntuuko se mitenkään erilaiselta. Tuntuuko helpotusta? Ei minusta nyt tunnu, että tämä rankkaa olisi, väkinäistä tai henkisesti syövyttävää, mutta jos se on vaan joku näkymätön kivi sisällä. Jos sen huomaa vasta sitten, kun on lopettanut.

Jos ihminen on löytänyt toisen ihmisen, jonka vuoksi on valmis tekemään töitä, niin keskittyköön sitten siihen. Vaikka moraali- ja pettämiskäsitteeni on hyvin kieroutunut ja valtavirrasta poikkeava, niin aion olla tämän viimeisen keikan jälkeen kuin kuka tahansa muukin. Ei, en aio kertoa puuhistani. Kaikkea ei kaikkien tarvitse tietää. Ei edes harvojen valittujen. Kun teen tämän viimeisen keikan, käännän tavallaan kuin uuden sivun elämässäni. Olen hyvä seurustelukumppani, en petä jne. Kaikki mitä tätä ennen oli - unohtakaa, kyllä, olin/olen paska ihminen tälle "kumppanilleni", sillä petin yhden kerran, kun tein tämän tulevan keikan. Mitenkään muuten en tehnyt hänelle väärin, ainakaan fyysisesti. Salailu tai kertomatta jättäminen on sitten eri lokeron asioita. En ole tehnyt keikkaa enää mitenkään sen jälkeen, kun aloin hengailla enemmän tämän miehen kanssa. Tämä on kuitenkin vain yksi nuorten alussa oleva parisuhde, ei tässä naimisiin olla menossa heti eikä lähitulevaisuudessa.

Ehkä tämä oli yksi vaihe elämästäni. Ehkä tämä toistuu joskus tulevaisuudessa. En tee mitään päätöksiä, vaan elän nyt vaan hetkessä. Nyt olen melko onnellinen. Olen löytänyt ihmisen, joka on kiinnostunut minusta ja on vielä omaan makuuni. Unelmissa minulla on seksiä vain hänen kanssaan. Miten ihanaa onkaan ottaa suihin ilman kumia ja tunteilla. Se todellinen halu, että haluaa toisen todellakin saada nauttimaan, nähdä ne ilmeet, mitkä saa aikaan. Ne huokaisut, mitkä ovat aitoja. Ei tarvi miettiä, että aikaa on mennyt nyt 35 minuuttia, tässä ehtii ehkä vielä kerran panna. Miten ihanaa seksi onkaan tykkäämänsä ihmisen kanssa. Mutta se epävarmuus. Olen todellakin epävarmempi seksitouhuissa parisuhteessa, kun sillä on väliä, että tämä ei ole pelkästään tämä kerta. Olenko riittävä. Huoraillessa minun ei tarvinnut koskaan miettiä sitä. Ihan sama riitinkö vai en, se on nyt tämä keikka, asiakas laukee luultavimmin ja saan rahat, homma hoidettu.

Vaikkei omassa parisuhde-elämässä olisikaan tapahtunut mitään, olisin luultavimmin kuitenkin vähentänyt hommat niin, että olisin tapaillut ainoastaan tuota vakkaria vielä ensi vuonnakin. Hän on kuin kaveri, jonka kanssa voi tehdä kaikkea muutakin kivaa, viettää hauskaa iltaa ja syödä hyvin. Ja vielä yksi mainio juttu, sain nimittäin ihan oikeita töitä! :) Tosin ainoastaan tietylle ajalle ja ihan pientä hommaa, mutta edes jotain, joten rahan takia minun ei tarvitse enää huorailla. En oikein tiedä, miten tämä touhu olisi päättynyt, ellei seurusteluun. Lottovoittoon? Olisinko vaan kyllästynyt ja vähentänyt vähentämisestään ja lopulta tehnyt yhden keikan puolessa vuodessa?

Minusta seksiä ei pitäisi edes verrata parisuhteessa vastaan satunnainen paneminen. Ihan eri asioita. Ihan eri fääreissä. En ole rakkaudessa mikään spontaani. Mietin ja analysoin. En todellakaan rakastu ensi silmäyksellä. En todellakaan ole puhumassa rakkaudesta tässä uudessa parisuhteentyngässäni, mutta kiinnostusta löytyy molemmin puolin. En tiedä, olenko jo ennen huoratouhuja ollut kyyninen, mutta nyt ainakaan en oleta liikoja. Sitä paitsi minusta on eri asia huorata, kun on juuri aikomassa suhteeseen kuin huorata, kun on ollut jo suhteessa kauan eikä kumppani tiedä asiasta mitään. Tavallisen moraalikäsityksen haltija ei tässä vaiheessa varmaan näe asioissa mitään eroa.

Tällaista tänään. Jännästi taas on tullut pienessä ajassa monta pyyntöä entisiltä vakkareilta, joille en ole vielä kertonut, että lopetan. Taas tuo ilmiö, että ensin on hiljaista kauan aikaa, sitten kaikilla on pillun tarve samaan aikaan.

En kuitenkaan aio lopettaa kirjoittelua, vaikka huoraamisen lopetankin. Luultavasti koen vieläkin tarvetta purkautua näistä asioista, mutta varmaankin harvemmin kuin huoratessani. Eihän sitä tiedä mitä tässä tapahtuu. Kirjoittaminen on kuin terapiaa.

Arkistojen kätköistä

Eräs naurattava yhteydenotto:

"***** hani!
Cofe\' seuraa EI sex ensin sovitaan ja katotaan elokuvii
Laita numbasi!
Korvausta vastaan!
Oon tosi kiinnostunut susta ..Haluun kokeilla kaikkee kanssasi osaatko poski juttuu tai sormettaa seurassa, entä kielikoe..entä autossa! anna tisuu ja Opintotukee Sulle!
Voisi hakee koulustaa tai asuntolaan niin jutellaan!
Asuntolassa oon oppilaidenkin kanssa jutskaillut ja seurusteltukin!

Olis tosi puuttees ja täysin 100% luetettava seuraa!
Tartis tyttö kaverii!"


En pystynyt ottaa tuota vakavasti, ja mitä lie "opiskelijalla" käsittänyt, 16-vuotiasta amistyttöä, joka asuu koulun asuntolassa? Kuulostaa aika epäilyttävältä, hakisi koulusta ja öööh? Varmaankin joku pilailuviesti. Itsestähän kirjoittaja ei kertonut sanaakaan. Lisäksi yksi suloinen otos melko pitkästä viestistä tapaamisen jälkeen:

"Sulla oli hyvää taustamusaa kans, tais olla -bändi y- jossain vaiheessa. Meikäläisen iskee, tosin -bändi x- viel enempi tällä hetkellä noista  rock bändeistä."  Itse en edes muistanut koko musiikin olemassoloa, hassua miten ihmiset kiinnittää niin eri asioihin huomiota :)

Huonoimpia kokemuksia tähän mennessä

Joku anonyymi kommentoija sanoi aikaisemmin, että blogista välittyy ylipirteys ja huoraamisen ihanuus, joten ajattelin kertoa sitten huonoimmista kokemuksista, mitä minulle on sattunut tätä hommaa tehdessäni. Anteeksi nyt jo etukäteen, ettei mitään hirveän järkyttävää tule paljastumaan, olisi varmaan pitänyt alentaa asiakastasoa ja alkaa naimaan liukuhihnatyylillä ;) Luin itsekin vanhoja kirjoituksia, ja olihan ne melko positiivisia, mutta en ole kuitenkaan liioitellut.

Huonoin puoli on varmaan ollut ulkonäöllisesti epäviehättävät miehet. En ole pyydellyt kuvia, mittoja yleensä pyydän, että pystyn arvioimaan onko vastassa valas vai tikku. Jotkut varmaan valehtelevat ikänsä vuodella parilla alemmas tai ovat huonommin säilyneitä. Yksi tällainen oli minun kuvitelmissani ihan jees nelikymppinen, mutta paikalle päästäessä hyvin kaljuuntunut, tavallisen pienen mahan omistava mies, lähempänä varmaan viittäkymmentä. Ei se ehkä ollut paha, mutta se ilme, mikä hänellä oli koko ajan. Sellainen yli-innostuneen koiran ilme sekoitettuna pervouteen. En kestänyt katsoa hirveästi hänen kasvojaan kun ällötti. Hän ei oikein puhunut mitään, ei ollut aktiivinen, mutta kiltti kuin mikä. Paneminen oli ihan perussuoritus ja helppoa. Ennen sinne tuloa minua kyllä halutti, mutta paikan päällä kiitin itseäni siitä, että laitoin sitä liukuvoidetta. Naiminen oli tylsää, mutta ei se sattunut tai kestänyt kauaa. Hän oli varovainen ja kaikkea. Voisin tavata häntä edelleen, jos hän olisi 20 vuotta nuorempi. Ulkonäkö vaan ällöttää, vaikka hygieniakin kunnossa.

Toinen ällöttävä kokemus oli se, kun otin eräältä mieheltä suihin 69 asennossa. Jalkovälistä haisi paska, ei ilmeisesti ollut sitten pessyt takapuoltaan kun oli muuten käynyt suihkussa. Mesessä keskustellessa huomasin, että hänellä on siellä paljon kavereita, jotka ovat muita huoria ja ties mitä transseksuaaleja ja thaipoikia. Kyllähän sen nyt tietää, etten varmasti ole ainut huora monellekaan, mutta alkoi ällöttää ajatella, ketä kaikkia hän oli pannut. Tätäkään en ole tavannut sen koommin, vaikka ok heppu ihan oli, tauolla juteltiin luontevasti. Jotenkin ajattelinn aina ulkopuolisen silmin, miltä näyttää kun astun sisään kämppääni jonkun kanssa. Jos kuva näyttää mielessäni erittäin irvokkaalta ja ällöttävältä (minulle suurimman ällötysreaktion on antaa liian vanhat miehet, joilla on mahaa), en tapaa heitä enää. Ei se mitään, jos on nuorempi ja mahakas.

Ärsyttäviä asioita ovat olleet mm. sängynpeitolleni on tultu istumaan likaisilla työhousuilla, utelu mitä opiskelen, eteisen kuraaminen kengillä, kirjahyllyni tarkempi tarkastelu, hien pyyhkiminen vääriin paikkoihin... Ja tietenkin sähköpostitse tinkaaminen ja kysely milloin on vapaita aikoja, jos olen jo kaksi kertaa kertonut, että pidän taukoa!!! Tietenkin myös oharien teko yllättävien työaikojen takia, turha selittely, että soittelee ensi viikolla (ei soita, ei kuulu enää ikinä mitään, miksi selittää jos tietää, ettei ota enää yhteyttä?), kuvan saamisen jälkeen sopii tapaamisen, peruu sen viime tingassa ja väittää ottavansa yhteyttä (ei ota, halusi vaan kuvan)...

Kauhean hiljaisia asiakkaita en ole tavannut uudelleen, tulee jotenkin vaivaantunut olo niiden seurassa. Muista huonoista kokemuksista olen kertonutkin, joten en viitsi toistaa. Asiakkaita kotiin viedessäni on ollut aina kamalaa, pitää vilkuilla sivuilleen, ettei tule kavereita ja tuttuja vastaan ja valitsen aina sellaisen reitin, että sen mahdollisuus vähenisi. Onneksi en törmännyt keneenkään. Kaupassa viidenkympin seteleillä maksaessani yritän vaihdella kassoja, ettei kassaneidit alkaisi ihmetellä itsekseen miten aina maksan niin isolla rahalla. Viimeksi pari päivää sitten piti kaverille valehdella, mistä olen saanut sen kokoisia seteleitä. Kirkkain silmin vastasin mielestäni hyvin luontevasti tekaistun vastauksen ja kaikki hyvin.

Money money money, must be funny...

Konkreettinen raha. Käteinen. Siitä lähtien kun aloitin huoraamisen, aloin käyttää käteistä joka paikassa. Hyvä etten ole unohtanut tilini salasanaa, jos pitäisi mennä automaatilla käymään. Olen ainoastaan kerran uskaltanut viedä pankkiin erittäin pienen osan palkastani, sillä pelkään niiden alkavan kysellä alkuperiä. Toki olen googlannut asiasta ja ei näin pienistä summista kai yleensä ole tapana kysellä. Ja jos kysyvät, olen keksinyt että sepustan myyneeni omaisuutta. Onhan se tavallaan totta? ;)

Epäilyttää kuitenkin säilyttää kotona niin isoa summaa rahaa mitä minulla nyt on. Mitä jos joku tekee kotiratsian (taas näitä asioita, jotka ovat todennäköisesti toteutuu -listalla melko kaukana kärjestä...) ja löytää ne? Mitä jos joku tulee ja ryöstää? Jos joku kaveri näkee ne vahingossa ja ihmettelee? Ja en jaksa käyttää käteistä niin kauaa, että saisin kaiken tuhlattua. Lisäksi on asioita, joita ei vaan voi maksaa käteisellä, niin olisi kivempi, että koko omaisuus olisi tilillä. Aion viedä kohta toisen kerran rahaa pankkiin eläissäni, seuraavan kerran ajattelin joulun jälkeen "joululahjarahoja" tallettaa. Haluan eroon noista rahoista, ne on vaan näkyvä todiste muistuttamassa minua siitä, mitä olen tehnyt. Olen kyllä tehnyt niinkin, että jos joku kaveri on tarvinnut lainaan rahaa, olen lainannut käteistä ja saanut sen tililleni myöhemmin. Onko tuo nyt sitä rahanpesua sitten? Lisäksi jos olen saanut jotain muuta kautta rahaa, olen aina toivonut ne suoraan tilille, ettei kertyisi vielä enempää käteistä. On muuten aika outo tunne pitää käsissään enempää kuin paria sataa kerralla! Oikeastaan se tuntuu hyvältä. Tyydyttävältä. Tämä huoraus on tavallaan ollut minulle kuin peli, taso kerrallaan, miten nopeasti voin edetä tasolta toiselle, saavuttaa tietyn summan, seuraavan, mikäs seuraavaksi olisi tavoitteena. Se on tuonut tiettyä tyydytystä. Rahaa vastaanottaessa on tullut hyvä mieli, kun pääsee taas etenemään. Melko nopeasti pahimman rahapulan yli päästyäni ajatusmaailma alkoi mennä tuohon suuntaan, ja ehkä on hyvä, että lopettelen.

Kerroinkin jo jotain viime kerrasta edellisessä postauksessa. Oli todella kiihottavaa huomata, että aikuisella miehellä on bokserit niin märät kuin toisella poikaystävälläni ennen ekaa kertaa. Melkein pelkästä suutelusta ja pienestä koskettelusta! Iltaan kuului ruokaa, panemista ja saunomista. Juttelimme myös sen verran, että molemmista paljastui paljon uutta ja jännää toisillemme. Miehestä paljastui herkempi puoli, kun kertoi miten ihanaa on, että silitän häntä ja haluaa vaan olla mun läheisyydessä. Mitään tarrautuja -viboja ei kuitenkaan tullut. Hän ehdotti myös yöksi jäämistä, ja melkein harkitsin sitä vakavasti, mutta minulla oli seuraavana päivänä aikaisin menoa ja en oikein tiedä mitä asiasta olisin ajatellut. Se olisi ollut jo jotain muuta kuin mitä olen tähän touhuun ajatellut. En olisi saanut lisärahaa, olisin saanut toki hellyyttä ja olisi ollut ihan kiva nukkua toisen kainalossa, mutta alkaako se mennä liian läheiseksi? Minun motiivini on kuitenkin pitää hauskaa ja saada rahaa, ainakin tietoisena motiivina? Kyllähän minä voisin kaikin mokomin jäädä yöksi, mutta haluaisin tietää, mikä sen määritelmä olisi? En halua antaa ilmaiseksi, koska se tuntuu jostain helvetin syystä naurettavalta tässä kohtaa. Jos jäisin ilmaiseksi, en olisi enää maksullinen, sitten minä olisin tavallinen nuori nainen vanhemman miehen kainalossa, miksi?. En osaa selittää, mutta ristiriitaisia tunteita herättää.

Ihastus on edennyt vähäsen, mutta ei me vieläkään puhuta seurustelusta. Valitettavasti hän on ehkä kehnoimpia esileikin harrastajia, mitä olen tavannut... Luulen, ettei hän ole koskaan edes nuollut naista ja minä rakastan suuseksiä. Tässä riittää nyt totuttelua. Pieni ääni päässä yrittää keksiä tekosyitä, miten voisin jatkaa huoraamista tuon vakkarin kanssa, koska saisin parempaa seksiä ja esileikkejä... Onneksi ollaan niin alussa, että ehkä hän oppii, jos "koulutan" vähän ja hän saa kokemusta lisää... Mutta harmillista miten tuntee itsensäkin niin epävarmaksi, kun toinen antaa niin ristiriitaisia merkkejä. En ole nyt tuon viime kerran jälkeen huorannut ollenkaan, joten en osaa sanoa mitä teen kun mahdollinen keikka ilmenee. Tavallaan tämä asian päätös on ilmassa, vasta sitten voin sanoa lopettaneeni, kun teen tietoisen päätöksen siitä, enkä jätä asiaa vaan ilmaan, että jos vaikka... Jos joku etsii moraalia, niin tältä sivulta sitä ei ainakaan löydy.

Millainen oikeasti olen sängyssä?

Tuli mieleen viimeisin keikka, josta en ole vielä kertonut mitään. Vakkarin kanssa oli mukavia hetkiä. Ehkä mainittavin seikka on se, että hän sanoi pitävänsä yhä enemmän vaan pelkästä olemisesta minun seurassani ja vieressä, ei pelkästä seksistä. Minua tietysti tyydyttää se, että olen saanut hänet noinkin pikkusormen ympärille. Rakastan sitä. Huomaamisen arvoista on myös se, että suutelimme älyttömän paljon, aivan kuin vastarakastuneet.

Ennemmin lueskelin joitain huorien juttuja pitkän kaavan illoista, joihin kuuluu jutustelua viinilasin ääressä, saunomista ja hierontaa. Naureskelin niille, että niin varmaan, tuollaistako muka tapahtuu, ei ainakaan noin usein! Mutta nyt minäkin olen päässyt kokemaan samat jutut. Kaikkihan noista varmaankin unelmoi, ettei tarvitsisi panna rähjäisiä miehiä, vaan saisi ruokaa ja silitystä. Kovin monille niitä kuitenkaan tapahtuu, kai.

Illan aikana toteutui eräs oma pieni fantasia, jota kukaan muu mies ei ole pystynyt tekemään. Ihanaa tämä homma juuri tuon takia, että saa kokeilla ja kokea kaikenlaista! Huomasin myös, että olen paljon itsevarmempi "töissä" kuin silloin, kun siviilissä kahden keskisessä toiminnassa. Keikalla uskallan olla viettelevä, kiusoitella kaikin tavoin... tavallisesti en niitä oikein uskalla tehdä, sillä pelkään näyttäväni tyrkyltä, epäaidolta ja huoramaiselta. Hassua? Keikalla saan ottaa ohjat käsiini, siinä tavallaan on sivussa se käsitys, että minä vien, ja mies nauttii. Tavallisesti pelkään olevani liian päällekäyvä. Ehkä pelkään, että poika nauraa, mitä oikein yritän, ei sinun tarvitse esittää mitään... Ehkä yksi syy siihen on se, että eksäni sanoi minulle juuri niin, että "ei sun tarvi mulle mitään esittää", en edes muista mitä silloin tein, riisuin puolihuolimattomasti vahingossa liian huoramaisesti? Tuo taitaa ehkä olla suurin syy, sen jälkeen jostain syystä hävetti. Toisaalta kumpi on oikea minäni, viettelevä (vai sisäistänkö tuolloin vain huoran roolini niin hyvin, että se tuntuu oikealta?) vai hiljaisempi, ei-niin-päällekäyvä (vai onko yhteiskunnan käsitykset "nainen on alistuva ja antaa, ei saa" vaikuttanut siihen, etten uskalla muuta tai että minusta tuntuu väärältä)? Tuntuu kauhean ristiriitaiselta. No, onneksi sentään on ollut keikkaa niin saan käyttäytyä molemmin tavoin! Mutta en minäkään kaikkien asiakkaiden kanssa pysty olemaan viettelijätär, ainoastaan tutumpien.

Unelmakeikka kaikin tavoin lukuunottamatta sitä, etten saanut ekstrarahaa lisäajasta. Eli voiko tätä laskea? Hahah, kaippa. Ehkä kerron tarkemmin koko illasta myöhemmin...

Ymmärsin muuten tuota edellistä kappaletta kirjoittaessani, että yksi fantasioistani taitaa olla se, että viettelen miehen täysin, kiusaan ja laitan käsirautoihin (no ei ne käsiraudat niin välttämättömät ole). Se vaan istuu sohvalla, ihailee ja on kyrpä kovana. Riisun seksikkäästi ja pyllistän hieman tarjoten herkulliset näkymät. Otan suihin, kiusoittelen ja ratsastan, MUTTA ilman sitä tunnetta, että se ajattelee, että yritän olla jotain muuta kuin olen. Se on ongelmallisin juttu. En pääse yli siitä ajatuksesta, että mahdollinen poikaystävä ajattelisi, että yritän leikkiä jotain huoraa jos tekisin noin. Pitää miettiä tuota vielä, ehkä voisin joskus kertoa tuosta, jos joku kysyy onko minulla fantasioita. Jos se vaikka etenisi sitten luonnollisesti.

Olen muuten tyytyväinen siihen, että poistin ilmoituksen. Hiljaa hyvä tulee.Tämähän olisi sitä paitsi hieno päätös huoraamiselle, jos tämä jäisi viimeiseksi keikaksi? En kuitenkaan usko, että tuo jää viimeiseksi, mutta ainakin jäisi hyvä mieli tavallaan asiasta.

Ensimmäinen askel huoraamisen lopettamiseen

Perustin tämän blogin aikoinaan tarkoituksena kirjoittaa rehellisesti kaikesta. Nyt on niin, etten taida edes tänne pystyä olemaan täysin rehellinen kaikkien yksityiskohtien ja paljastumisen vaarassa. Ärsyttävää, ettei voi hehkuttaa asioita niin kuin oikealle ystävälle ehkä tekisi, muutamia yksityiskohtia myöten... Oikeastihan on niin, että voisin varmaan soittaa Seiskaan ja kaupata meheviä juoruja. Varmasti jonkinlaisia otsikoita saisin aikaan, ainakin sellaisia, että "henkilö x käy huorissa", sitten siihen vuodatukset millaisia aikoja olemme viettäneet yhdessä ja mistä kaikesta olemme puhuneet. Varmaan siitä jonkin muutaman satasen saisi juorut -osiossa! Naurattaa ajatuskin, en ikinä tekisi niin. Ehkä niitä kuitenkin kiinnostaa Ilkka Kanervan suuruiset juorut, tämä ei ihan yllä niihin mittakaavoihin...

Sekin naurattaa, että sanoin eräälle, etten halua nähdä enää, niin tämä kysyy olisiko minulla kavereita, jotka voisi tulla tekemään samaa. Joo-o, siis minähän kerron tästä touhusta ystävilleni ja tämä on ihan yleinen puheenaihe meidän arkikeskusteluissa... En tunne siis myöskään ketään muita maksullisia, en tiedä uskaltaisinko heitä tavatakaan, vaikka olisi kyllä erittäin mielenkiintoista nähdä, miltä he näyttävät. Vaikka minä näytän erittäin tavalliselta, on vieläkin vaikea ymmärtää, että niin saattaa tehdä myös muut maksulliset, haha!

Nyt menee ihan kivasti. Yksi syy on ehkä se, että siviilielämässä haluaa toista ihmistä niin paljon, että on kirjaimellisesti pöksyt märkinä pelkästä suutelusta. Ikinä ennemmin ei ole käynyt noin! Lisäksi olen taivaissa.

Tämän myötä tein sellaisen ratkaisun, että otin ilmoitukseni pois.

Onhan viime aikoinakin tapaamiset pyörineet tuttujen ympärillä, ja uusien asiakkaiden tapaaminen on ollut niin työlään tuntuista. Ilmoituksen ottaminen pois oli nyt ensimmäinen askel. Jotenkin on unohtunut ihan alussa ajateltu " teen tätä vaan sen verran, että saan tietyn summan rahaa ja selviän, sitten lopetan" ja olen siirtynyt siihen, että haluan säästää ensi vuoteen. Piti ihan muistuttaa itseä siitä, mitä silloin tuli ajateltua. Ilmoituksen poistaminen ei ollut ihan yksimielistä itseni kanssa, sillä jotenkin tuntui, että en halua poistaa, mutta järjelliset syyt olivat painavammat. Mutta miksi ihmeessä en haluaisi? Mikään ei oikein muuttuisi. Nykyäänhän uusia viestejä tulee ehkä joka toinen päivä yksi, ja niitäkään en vaivaudu tapaamaan. En siis menetä mitään. Sitä paitsi tämä on ihan viisasta minulle, vähenee vaara paljastua. Jos nyt tällainen rauhallinen alku tälle huoraamisen lopettamiselle/vähentämiselle, sillä haluan olla huoraamatta jos seurustelen, sen päätin. Mutta miten tämä tuntuu näin vaikealta? Tietää, että paras olisi lopettaa, mutta silti jostain syystä kaihertaa ja täysstoppi kuulostaa oudolta. Ei kai kukaan nyt voi jäädä huoraamiseen koukkuun, vai rahako tässä painaa?! Jotenkin siitä on tullut arkipäivää, että tarkastaa huorasähköpostin ja onhan tätä tullut tehtyä jo noin puoli vuotta. Kai se raha sitten vaan kiinnostaa minua niin paljon.

Päätin myös sen, että saan tästä lähin tavata enää viittä vanhaa asiakasta. Näistäkin todennäköisesti kahta en näe enää ikinä? Joten tavallaan kolmea. Tätä sääntöä aion noudattaa siihen asti, kunnes päätämme seurustelemmeko tai tilanne selviää, tuleeko meistä ikinä mitään. (Jos ei tule, niin en etene tästä vaiheesta minnekään, ainakaan niin kauaa kun rahan tarve ei ole akuutti!) Sitä seuraavaa askelta pitää sitten miettiä, mikä se on ja miltä tuntuu.

Ihastumista ilmassa...

...mutta ei asiakkaaseen.

Siviilielämän puolella olen kohdannut erään aika ihanan ihmisen, ja vaikuttaa siltä, että tästä saattaa tulla jotain vakavaakin. Hän pyörii niin paljon mielessä, etten haluaisi mennä panemaan seuraavaa (ihanaa tosin) asiakasta, vaan ainoastaan häntä. Olemme aika alkutekijöissä, ja seurustelusta ei voi vielä puhua, mutta kenties pian. Tällaiset suhteet tuovat kyllä ihan uusia kapuloita rattaisiin.

Jatkanko bisneksiä vaikka seurustelisinkin? Ennemmin ajattelin sen olevan ainoastaan luottamuskysymys, mutta minun halut ei pysty jakaantumaan. Haluan vain häntä, ja muiden paneminen ei kiinnosta, vaikka he olisivatkin hyviä sängyssä. Muiden paneminen vaikeuttaa myös minulle oikeanlaisen suhteen ja kiintymyksen luomista. Tottakai haluan, että meillä tulisi olemaan hyvä suhde. Ehkä olen ihan tyhmä, kun edes mietin jatkamista huoraamisessa. Onneksi olen kesällä kerännyt rahaa säästöön, että en joudu ihan puille paljaille jos nyt lopetan, mutta ei tuo rahamäärä kauaa kestä. Luottamus tavallisessa parisuhteessa nyt on niin ilmiselvä juttu, etten viitsi siitä edes alkaa avautumaan tässä. Tottakai pitäisi olla uskollinen. Kun haluan vaan häntä, tai melkein ainoastaan häntä, en myöskään varmaan ole niin innokas asiakkaiden kanssa. Tietenkin haluaisin antaa hyvän kokemuksen, en mitään lahnailua ajatellen muuta ihmistä samalla. Haluan aina keskittyä vaan siihen hetkeen. Harvemmin muuten ajattelen mitään kovin tilanteeseen kuulumatonta. Ehkä parisen kertaa olen, mutta ne oli sen tylsän vakkarin kanssa, jota en enää tapaa.

Tämä on niin monimutkaista. Hänellä ei ole tietoakaan, miten "likainen" olen. Varmasti hän ajattelisi minusta noin, jos saisi tietää, mutta hän ei pysty moista edes kuvittelemaan. Hei kaveri, sun (mahdollinen) tyttöystävä on/on ollut huora? Hän itse on hyvinkin kokematon naisasioissa, yksi kokemattomimpia, keitä olen tavannut. En pysty edes kuvittelemaan, miltä hänestä tuntuisi, jos saisi tietää minun huoranneen. Oksetusta? Kieltäytyisi uskomasta? Shokki? En ole muutenkaan sellainen, joka lähtisi joka pojan mukaan baarista, joten hän ei varmaan uskoisi miten monta seksikumppania minulla on ollut. Toki sen hän tietää, että kyllä minulla on vientiä on. Mutta minä en ikimaailmassa tule kertomaan kellekään, en edes tuhannen miljoonan kännissä, että olen ottanut rahaa seksistä. Se salaisuus menee mukanani hautaan asti.

Sänkytaidoista tietenkin saattaa jotain päätellä, että olen innokas ollut, mutta eihän niistä nyt mitenkään pysty erottaa, että joku on ollut huora. Okei, kortsun laittaminen sujuu todella kätevästi, tiedän että miehiä on niin monenlaisia, että on niin monta eri tapaa tyydyttää toista... Jos hän kysyy joskus miten monen kanssa olen ollut, taidan vasta rehellisen luvun unohtaen huorauspanot.

Luulen, että kun (hehe, ei mitään jossittelua) alamme virallisesti seurustella, en pane ketään muitakuin enää tuota yhtä vakkaria, jos hän vielä joskus ottaa yhteyttä. Jätän kaiken muun, ja yksi keikka tyyliin kahdessa kuukaudessa? Ei olisi varmaan paha. Mutta eihän me edes seurustella vielä, joten pitää ajatella silloin sitten tätä asiaa tarkemmin, ehkä silloin on ihan eri ajatukset. Olen valmis ottamaan moraalisaarnat vastaan.

Kaikista kasvoista

Muistelin nyt kaikki asiakkaani läpi tuon epämääräisen viestittelijän takia, ja huomasin, etten muista kaikkien kasvoja, en edes ulkonäköä. Jotkut muistan jostain ominaisuudesta, esimerkiksi "tyyppi joka laukesi kun kortsun sai päälle" tai "tyyppi jolla oli iso lava-auto". Hurjaa, eli tähänkin sitten tultiin. Muistelussa auttoi epämääräiset listat, joihin olin joskus pitänyt kirjaa montako olen jo pannut.

Ainoastaan yhdellä oli niin iso, että vähän sattui kun meni pohjaan asti. Suurimmalla osalla on ollut sellaiset sopivat, mitkä kelpuuttaisin poikaystävällekin. Ehkä kahdella on ollut liian pienet minun makuuni. Pitäisikö tuosta otoksesta siis todeta, että suurimmalla osalla suomalaismiehistä on ihan kivat kalut ;) Mitään ääripäitä ei ole tullut vastaan. Kukaan ei ole haissut hirveän pahalta eikä saanut yökkäys -refleksiä aikaan. Kukaan ei ole yrittänyt panna paljaalla tai satuttanut tai ollut uskomatta sääntöjäni. Kyllä on hyvin mennyt :) Kumikaan ei ole rikkoontunut kenenkään kanssa. Kannattaa muistaa se liukkaus, oli se sitten luonnollista tai purkista!

Siviiliminälle huorausehdotus, apua

Olen saanut eräällä sosiaalisen median sivulla joltain tuntemattomalta muutaman viestin. Mitä ilmeisemmin tekaistu henkilö. Kehunut kuvia, ja viimeisin viesti oli maksulliseen seksiin viittaava. Olen ihan paniikissa! No enpä ole. (Jos kyseinen henkilö lukee tätä) No okei, kyllä tuo hieman kutittaa ikävästä vatsan pohjasta. Olen kuitenkin sivulla omana itsenäni. En nyt osaa sanoa, onko hänellä ja huoraamisellani mitään yhteyttä, mutta ihan ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, että joku asiakas on kaivanut tietoni esille ja alkaa häiriköimään minua henkilökohtaisesti. Mutta miten ihmeessä se voisi olla mahdollista? Ainut minkä keksin on se, etten ole salannut osoitetietojani. Tyhmä!

Osoitteeni on kuitenkin aika vaikea keksiä, alue on hyvin epäselvä eikä voi tietää minkä tien mukaan osoitteeni on. Talon seinässä ei ole mitään numeroa. Olen luottanut siihen, ettei kukaan jaksa olla niin salapoliisi, että kaivaisi nimeni osoitteen myötä esiin. Kun eihän minulla ole edes ollut mitään niin sekopäisiä tyyppejä asiakkaina, jotka niin tekisivät? Vai onko sittenkin? Nyt harmittaa sekin, etten ole pitänyt tarkkaa listaa asiakkaistani. En taida muistaa kaikkia, ellen sähköpostin kautta tee jotain taulukkoa. Kaikkihan ne on ollut kilttejä kultapossuja... Kun oikein mietin, tulee eräs mieleen, joka halusi tietää oikean nimeni, ja oli kuulemma facebookissa etsinyt tekonimelläni minua. Mutta hän oli muuten ihan viisas? Ja miksi hän ei sitten ottaisi yhteyttä sähköpostitse, kuitenkin varmaan antaisin?  Mitään muuta porsaanreikää ei mielestäni ole, miten minun henkilöllisyyden voisi saada selville.

Kun nyt tätä kaikkea miettii, ei noilla kahdella asialla taida olla mitään yhteyttä. Turhaa panikointia ja vainoharhaisuutta, pitää katsoa miten tilanne kehittyy.

Hoitaako huorat lapsia

No en minä ainakaan. Otsikko valittu hakusanoista, jolla blogiini on päädytty, useampaankin otteeseen. On ihan viihdyttävää välillä kattella noita tilastoja, muitakin hauskoja hakusanoja löytyy.

Mutta asiaan. Näin ensimmäisen kerran unta asiakkaasta! Eikä ollut siis mikään painajainen, vaan mmmmm.... Kyseessä eräs ihana vakkari, se paras. Meillä on tapaaminen vireillä niin enköhän minä alkanut jo fantasioimaan, mitä tehtäisiin... Luvassa ihana ilta, mihin kuuluu kaikkea muutakin kuin naintia. Eräs pienen kitisemisen arvoinen aihe on ehkä se, etten saa enempää rahaa, vaikka olisinkin kauemmin. Mutta ei se haittaa itse asiassa yhtään, sillä pidän iltaa vähän kuin kaverin tapaisi romanttisessa mielessä ja saan hemmottelua... Enkä kehtaa kysyä lisää rahaa, sillä iltaan kuitenkin kuuluu kaikkea muutakin, mihin asiakkaalla on mennyt rahaa. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin tapaisin hänet varmaan ilmaiseksikin... ehkä. No ainakin olen ihan yli-innoissani tuosta illasta! Olen jo kuvitellut, miten yllättäen tulisin lähelle ja ensin pienesti suutelisin niskaa ja halaisin takaapäin, sitten vähän sivelisin alempaa... Hyppäisin kriittisemmän kohdan yli ja sivelisin parilla sormella reittä ylös asti, antaisin ehkä ymmärtää että aion tehdä enemmänkin heti. Sitten taas muihin askareisiin, mutta tuollaista pientä olematonta kiusoittelua. Olisi hirveän kiihottavaa, jos huomaisi miehen syttyneen jo tuosta. Minua kiihottaa se, että toista kiihottaa.

Laitoin sitten sähköpostiosoitteen tuohon sivuun ja olen saanut muutamilta innokkailta tapaamiskutsuja. Erittäin epätodennäköistä, että blogini kautta tapaisin ihmisiä, mutta hei, yrittäkää nyt edes! Pitäisikö alle yhden lauseen viestiin syttyä ja lähteä huoraamaan? Noup. Pääsääntöisesti osoite on niitä varten, jotka haluaa ottaa yhteyttä jonkun muun asian tiimoilta, kuin että tulisinko nussimaan heiltä aivot pihalle.

Tästä tulikin mieleen, että kun ilmoitukseeni vastataan, arvostan näitä asioita eniten:
1. Osataan isot alkukirjaimet, pisteet, yhdyssanat, pilkut, ei kirjoitusvirheitä
2. Kerrotaan itsestä ikä, kenties pituus/paino, ehkä ulkonäön kuvailua
3. Kerrotaan mitä haetaan, kiimaista suihinottoa auton takapenkillä vai perusseksiä mun luona?
4. Kysytään hinnoista tai annetaan jotain vinkkiä, että ollaan maksullisiin tulossa.

Ja kaikki nuo samassa viestissä. Mahdotontako? Jotkut siihen ovat pystyneet. Tuollaisia miehiä tapaan. Tässä ehkä toivottomin viesti, mihin olen vaivaantunut vastaamaan kokeeksi: (muisteltuna, oli näköjään poistunut jo roskakorista)

"moi baby teetkö koti keikkaa täällä mies 40v"

vastasin jotain kyllä, pyysin kertomaan yllämainittuja asioita, saan vastaukseksi

"honey asun -kaupungin osa x- haluun panna sua"

Sen jälkeen en ole vastannut kuin kunnon viesteihin. Tuokin oli vaan tuollainen testi, että osaako kertoa mitään paremmin/enemmän jos vastaa, niin sama linja jatkuu. Kyllä sen vaan huomaa jo ensimmäisestä viestistä, jos henkilöstä on kommunikoimaan! Tämän takia olisiko 70% viesteistä joutaa suoraan roskakoriin.

Note to self:

Älä ala vakkarisuhteeseen yksinäisten miesten kanssa. Kun elämässä ei ole muita naisia, niin muutut pian liian tärkeäksi, vaikket sitä heti huomaisikaan.

Innokkaat kuvien pyytelijät tekevät yleensä oharit. Yksi kuva riittää, kääntykööt sitten pois jos ei miellytä.

Ei haittaa, jos yksi karva on jäänyt sheivaamatta. Kukaan ei sitä huomaa.

Olinko se todella minä?

Kesä. Ystävät poissa kaupungista, hiljaista, ei tekemistä, ei oikeita töitä. Minä päätin huorata ja ottaa elantoni.

Olen nainut aika montaa miestä, johon en ilmaiseksi koskisi. Nyt olen vähentänyt ihan järkyttävästi huoraamista. Tämä tahti on varmaan 1 asiakas/3vkoa. Monet entiset asiakkaat lähettelevät viestejä, josko olisin vielä tavattavissa ja olisiko aikaa... Joillekin olen sanonut, että pidän taukoa määrittelemättömän ajan. Yksinkertaisesti en voi enää kuvitella itseäni ottamassa edes kahta asiakasta per päivä, minua ei-hirveän-miellyttäviä miehiä siis. Mieli vaihtelee koko ajan, ja aina silloin tällöin lupaudun ottamaan jonkun vastaan. Sitten taas ei tee mieli. No jaa, pitäisikö sitä edes.

Syksy. Nyt kun katsoo kulunutta kesää, en voi edes uskoa, että se olin minä joissain tapauksissa kun huorasin. Ihan kuin se olisi ollut eri ihminen. Silloin oli niin tylsää ja ei mitään tekemistä, niin mikäpä siinä, voinhan minä lähteä hotelliin panemaan jotain äijää. Miten ihmeessä uskalsin ja viitsin tehdä sen? Jotenkin minusta tuntuu, että en taida enää koskaan huorata samalla tahdilla. Ensi kesälle minulla on ihan eri suunnitelmat, joten aivan samanlaista kesää ei ole tulossa kuin edellinen. Liitän huoraamisen vahvasti kesään. Aika mennyt hirveän nopeaa, nyt jo kylmää ja jalkakäytävällä saa liukastella märkiin lehtiin.

Yksi keikka on pyörinyt jostain syystä mielessäni paljon. Se oli ensimmäinen hotellikeikkani eräänä perjantai-iltana. Oli ihanan lämmintä. Laittauduin taas aikani kuluksi aika kauan, ja näytin mielestäni kivalta. Matkalla hotellille sain vielä viime hetken viestin: "Tavataan paikassa x, älä laita mitään stay-uppeja päälle" ja +jotain muuta löpinää. No hyvä, ei minulla sellaisia ollut edes päällä. Viestistä sai sellaisen kuvan, että kyseessä olisi joku vaativakin yksilö, naisten naurattaja. Saavuin sovittuun paikkaan, menin heti istumaan ikkunan ääreen, etten näyttäisi siltä, että etsisin jotain. Erittäin nopealla vilkaisulla tarkistin, ettei muissa pöydissä näytä olevan sen näköistä henkilöä, mitä pitäisi. En halunnut näyttää siltä, että odotan ketään erityisesti. Olin siis ensimmäisenä paikalla. Paikka oli ruokapaikka, ja rukoilin mielessäni, ettei minulta tulla kysymään mitä haluaisin tilata. Näin jälkikäteen voisi taas todeta, että ei hyvä valinta tapaamispaikaksi. No, opinpahan taas.

Onneksi ei tarvinnut odottaa kuin minuutin, kun asiakas tuli. Hän oli kuvaillut itsensä hyvin, joten epäilystä ei ollut. Katsahdin ympärilleni, ja huomasin, että lähipöydässä istuva mies katsahti meitä hieman pidempään, kun poistuimme yhdessä paikalta hotellin puolelle. Näky varmaan näytti kyllä ihan siltä, että siinä menee huora ja asiakas. Mitä muutakaan se voisi olla, nuori laitettu nainen istuu pöydässä, nousee kun vastaan tulee n.35 lippispäinen ihan eri koulutustasoa oleva äijä, epävarmana, kuin ei olisi ikinä puhunut naiselle. Sitten sanotaan hei, ja lähdetään heti pois. Silloin hieman hävetti.

Keikka oli tavallaan aika yksinkertainen. Mies oli ostanut kumeja, käynyt suihkussa ja oli ujo. En ole koskaan enemmin pannut niin lahnana olevaa miestä! Ei paljoa puhua pukahtanut, ei kommentoinut mitenkään mitä haluaisi. Tällaisissa tilanteissa, joissa pitää ottaa itse ohjat, tuntuu juuri eniten huoramaiselta. Toinen on jäykkä patsas, ei koske sinuun mitenkään, ei puhu eikä tee aloitetta. Siinä sitten taio keppi pystyyn ja ole viettelevä, ettet vaikuta ihan uunolta. Minun mielestä keikka meni ihan hyvin tuohon nähden. Olisi voinut mennä niin paljon huonomminkin. Mies ei ollut edes mitenkään viehättävä. Ajattelin mielessäni, että laukea jo, laukea jo... Kahteen kertaan ehdimme sitten panna. Löysin itse tien ulos hotellista. Ei onneksi tarvinnut mennä respan eikä aulan ohi, vaan löysin tien parkkipaikalle.

Olipa keikka. Taas ajattelin, että mitä oikein teen. Tuollaisia keikkoja en aio enää tehdä.

Se, joka sai oikean nimeni selville, laittoi postia. "Hei -oikea nimeni-" oli aloitus. Olipas taas kivaa, en antanut missään välissä lupaa käyttää oikeaa nimeäni. Posti lähti kertoen, etten halua enää nähdä, hyvän tekosyyn varjolla. Miksi minulla sitten on tekonimi, jos sitä en käyttäisi? Hyi. Tuntui, että tyyppi otti sen ihan loukkauksena, kun olin kai ensimmäisellä kerralla sanonut "joo" kun hän kysyi olenko oikeasti sen niminen, mikä sähköpostiosoitteessa on. No anteeksi hirveästi! Nyt vituttaa taas.

Odottamatonta arvostusta

Ennen kuin aloitin (tämä aloituslause taitaa kohta olla jo vakio... "ennen kuin aloitin, luulin että asia x on y +päläpälä!), mutta niin, luulin etten saisi arvostusta miehiltä. Tai siis luulin, että he pitäisivät minua huonompana ihmisenä tai katsoisivat alas, nauraisivat, pilkkaisivat, eivät kunnioittaisi toiveita... Kumma kyllä, näin ei ole, vaan minua kohdellaan kuin ketä tahansa ihmistä. Kaikki uskovat mitä sanon, eivät riko sääntöjä, juttelevat kuin olen heidän vertaisensa. Minulla nyt vaan oli sellainen kuva tästä touhusta, että maksullinen on aina se "alempi" osapuoli, jota ei tarvitse arvostaa, tyyliin "Hiljaa huora, sut on maksettu!". Kerran koin hieman uhkaavana tilanteen, sillä tein hotellikäynnin. Asiakkaalla oli tyyliin 3 videokameraa sikin sokin kämppää, ja minä ajattelin ensimmäisenä, että se voi salakuvata niillä. Pyysin laittamaan ne pois, ja hän laittoi kiltisti, ei kuulemma tullut ajatelleeksi, että voisin kuvitella niistä jotain.

Eräskin asiakas laittoi viestiä jälkeenpäin: "Tunnuit kyllä todella mukavalta tytöltä muutenkin, jos joskus tarvitset kuuntelijaa niin mä lupaudun kyllä, voin tulla makoilemaan sängylle viereen ja ihmettelemään maailman menoa!" Suloista, mutta en minä nyt sentään asiakkaille ala avautua.

Sain muuten ensimmäistä kertaa ylimääräistä rahaa. Saattoi johtua siitä, että ensimmäistä kertaa pyysin rahat vasta jälkeenpäin uudelta asiakkaalta, tai sitten pyytämäni nostettu hinta ei tue seteliautomaatista saatua rahatukkoa, vaan aina pitäisi antaa vaihtorahaa. Ehkä vaihdankin tuohon taktiikkaan... Olisin muuten saanut eräältä yli 100 euroa ekstraa, jos olisin ottanut paljaalla suihin. En suostunut, vaikka ihan kiva asiakas onkin kyseessä.

Säikyn aina kun puhel- ovikello soi

En muista, olisinko ennen tämän homman aloittamista pelännyt ovikellon soittoa. Saatoin pelätäkin, sillä ovikelloni soi varmaan 3 kertaa puolessa vuodessa, niin harvinaista ja erikoista. Nykyään iskee jokin ihme pelko, kun ovikello helähtää. Kuka siellä voisi olla, kukaan ei ole ilmoittanut, että tulisi käymään... Onko se joku sekopää asiakas (minulla ei ole kyllä sellasia ollut, mutta jos joku on jälkeenpäin seonnut?), mitä jos joku tulee vaatimaan rahojaan takaisin aseen kanssa? Tiedän, ihan naurettavia pelkoja, kuin amerikkalaisista leffoista. Vaikka siinä on ovi välissä, minulla ovisilmä, ovi pysyy kiinni, niin pelottaa silti. Mitä jos siellä on joku sekopää ja rikkoo oven?

Erittäin erittäin epätodennäköistä. Miksi kukaan tulisi ovelleni. Kaikki asiakkaani ovat olleet kilttejä ja ymmärtäväisiä, he eivät niin tekisi. Jäi muuten syväkurkut kokeilematta, taisi olla joku pilailija vaan asialla. Syksyn kunniaksi nostin muuten hintaa kympillä (jee, onpas valtavaa), koska kaikki muukin aina nousee ja kallistuu ;) kuten mm. lähikaupan kaurapuuro, jota olen ostanut jo pari vuotta... Paketti pysyy samana tai pienenee, mutta hinta nousee. Opintotuki ei. Kokonaisuudessa olen nostanut hintaa 30e ihan ensimmäisestä kerrasta. Selaan aina sexworkin tyttöjen hintoja, ja tuntuu, että sielläkin olisi tapahtunut jotain hinnan nousua. Ainakin silloin kun aloitin, oli siellä paljon alemmat hinnat, joiden mukaan minäkin päätin oman hintani. Hintojen korotus koskee aina uusia asiakkaita, vanhoilta pyydän sen, mitä ensimmäiselläkin kerralla heidän kanssaan. On muuten tosi vaikea päättää hinta kahdelle ja kolmelle tunnille, sillä en laske niitä tunnin hinta kertaa kolme, vaan siinä tapahtuu pientä alennusta. Nyt minä olen niin innokkaana, että voisin ottaa vaikka kolme uutta asiakasta tänään! Jotenkin se, että päätin lopettaa tuon vanhan vakkarisuhteen, sai minut rentoutuneeksi. Helpottuneeksi. Nyt haluan uusia miehiä! En ole vielä kertonut tuolle vakkarille, etten jatka enää. Odotan seuraavaa yhteydenottoa ja kerron sitten.

Mitä nainen tekee kurkulla?

Harjoittelee syväkurkkua sillä... voih. Tuli yhteydenotto, jossa toivottiin syväkurkkua/ naimista suuhun, ja täytyy myöntää, että jälkimmäistä en ole ikinä kokeillut. En myöskään pysty hirveän syvälle ottaa suuhun, tai itse asiassa en tiedä olenko keskiverto, huonompi vai parempi. Aloin miettiä voinko luvata mitään sinne päin, ja kappas kun valo syttyi yläkerrassa ja muistin, että minulla onkin kurkku jääkaapissa... Mikäs parempi illanviettotapa kuin touhuta tämmöisiä tieteellisiä kokeita, hahah! Hihittelen täällä yksikseni, jos joku näkisi mitä puuhailenkaan... Mutta ei tämä nyt kovin hyvältä vaikuta. Toinen mitä kurkulla muuten olen kokeillut, kumin asettaminen suulla paikoilleen. Kurkun kanssa se onnistuu ihan helposti, mutta en kyllä ehkä kehtaa lähteä asiakkaan kanssa kokeilemaan jos ei onnistukaan... pitäisi testata jonku kaverin kanssa ensin. Muistan, että olen kokeillut sitä joskus 5 vuotta sitten poikaystäväni kanssa, ja silloi se ei onnistunut. Olen aina halunnut tehdä sen! Pitääpä muistaa seuraavan kerran kun on mahdollisuus...

Jotkut hakevat huoralta ammattimaisuutta ja että osaa kaikki temput. Täytyy myöntää, että minä en ole sillä saralla ehkä parhaimmistoa. En harrasta anaaliseksiä, osaa syväkurkkua ilman oksennusrefleksiä, harrasta erikoisia leikkejä... mutta eipä niitä niin hirveästi ole kyseltykään. Osaan kyllä ottaa suihin, siitä on aika paljon kehuja tullut. Osaan myös ratsastaa. Tämä on ihan kivaa hommaa, sillä tässä pystyy harjoittelemaan ja kokemaan kaikenlaista. Olen aina muuten halunnut osata supistaa lantionpohjalihaksia niin, että se tuntuu miehessä. Tämä tavoite on vihdoin saavutettu! ;) Olisi kyllä kamalaa olla maksullinen, jos olisi hirveän huono itsetunto vartalon takia. Ei tässä hommassa ole aikaa miettiä vartalon puutteita, kun on niin paljon muutakin. On hyvä olla sinut vartalonsa kanssa.

Selailin muutes vanhoja viestejä, ja sieltä eksyi esiin eräs ärsyttävä "150e 45min? Mielellään maksaisin enemmän mut en ikävä kyllä pysty.." yhdeltä tinkaajalta, joka ei uskonut kerrasta, että jos ei maksa sitä mitä minä haluan, saa olla ilman. Ja varmana pystyisi maksamaan enemmän, mutta kun tingata pitää vaan ja ilman pitäisi saada. Onneksi en ole törmännyt tinkaajiin pitkään aikaan. "80e 20min?" Joko tyypillä ei ollut kaikki kotona kun ei ymmärtänyt millään vaikka rautalangasta väänsi, tai sitten joku halusi vaan vittuilla kun ei muuta tekemistä ollut. Ja tinkausviestit tietenkin täynnä ;) -hymiöitä.

Minä olen huora. Sinä et kutsu minua oikealla nimelläni.

Niin! Helvetti meni hermot. Minun nimeäni, oikeaa nimeäni ei kukaan asiakas saa tietää, varsinkaan ei saa kutsua minua sillä nimellä. Sitä nimeä ei käytetä, kun otan rahaa vastaan panemisesta. Sitä ei käytetä eikä sitä lausuta ääneen!

Vakkari sai selville oikean etunimeni asiayhteydestä x. Vittu kun jotkut ovat niin hereillä 24/7. Ei kai sitä muuta voikaan, kun muuta elämää ei ole, kuin olla hereillä. No, olisin voinut tehdä toisinkin, olisin voinut estää tapahtuneen ylivarovaisuudella, mutta ajattelin ettei tuo mitään haittaa. No, luotan henkilöön kuitenkin niin, että sitä vaaraa ei ole, että nimeni leviäsi tai muuta vakavaa, mutta minä en halua. En halua, että ne tietää minun oikean nimeni, se on liian henkilökohtaista. Todella kivaa saada rahatukko käteen ja "olipas mukavaa taas, -oikea nimeni-". Olen kenties yliherkkä tämän asian suhteen, mutta tässä menee minun rajani. Tuo lause sai minut näkemään punaista.

Oikean nimeni lausumalla tuo jotenkin kaiken tapahtuneen minun henkilökohtaiseen elämääni. Se ei ollutkaan enää se Maija, joka huorasi ja otti rahat. Esitti nauttineensa tai nautti oikeasti. Ei ole enää kulissia tai roolia. Vaikka tietäisinki asiakkaan kaikki nimet ja syntymäajankin, hänen ei tarvitse tietää minun nimeäni. En ole koskaan vaatinut saada tietää oikeaa nimeä, itsepähän ovat sen kertoneet. Olen liikaa oma itseni siinä. En tykkää sitten yhtään! Asiakas olisi voinut edes olla sen verran tahdikas, että jatkaa kutsumalla minua väärällä nimellä, tai olla lausumatta sitä ollenkaan. En halua, että joku mies, joka maksaa minulle seksistä, sanoo oikean nimeni. Ei ei ei. Vituttaa niin paljon, että en taida nähdä enää tuota miestä. Vai ylireagoinko? Vaikka panisimme asunnossani, näet kirjahyllyni ja voit päätellä siitä jotain, ei se haittaa. Kuvitele mitä haluat. Mutta nimeäni et saa!

Ihan oikeasti, taidan lopettaa tuon suhteen. En halua enää kertaakaan, että hän sanoo nimeni. Meni maku hommasta. Haluan olla anonyymi, vaikka miten olisikin vakkari. Ties mitä seuraavaksi. Varmaan googlettanut nimen, ja sitä kautta on hyvinkin mahdollista saada tietoon sukunimenikin. Arghtttt! Nyt kyllä riitti. Tiedän unissanikin sen kaavan, miten kohtaamisemme etenee. Tiedän sen hientuoksun ja kaiken. Vaikka tämä onkin varmin ja erittäin vakituinen, ihan kuin saisi kuukausittaiset opintotuet tilille aina kerran kuussa, niin minä en ala enää. Taidan alkaa etsiä uusia asiakkaita. Tuo viimeisin asiakas oli muuten ihan ok, tapaamme kyllä uudelleenkin. Aluksi valitti, että kipurajalla hinta, mutta lopuksi sanoi, että olen paljon arvokkaampi kuin tuo hinta. Että kannattaisi kuulemma nostaa hintaa. Mutta jos tuosta nostan, niin tuskin minulla on kohta ketään enää. Olipas sekin kiva kuulla ääneen, olen kyllä arvokkaampi kuin xxx määrä euroja. Mieluitenhan en asettaisi itselleni mitään hintaa.

Illalla bisneksiä

Tänä iltana tapaan pitkästä aikaa uuden asiakkaan. En oikein tiedä millä fiiliksillä... Ei jännitä, mutta kiva tavata uusia ihmisiä! Piti oikein alkaa miettiä, milloin viimeksi olen tavannut uuden asiakkaan, en vakkarin. Siitä on niin kauan, että ehkä heinäkuun puolella? Olen huomannut, että nykyään olen enemmän rahakeskeisempi kuin alussa. Olenko tullut ahneeksi? Ihanaa, ettei tarvi laskea rahoja ja miettiä viikkoja eteenpäin, mitä syö. Miten helppoa onkaan, kun on rahaa. Ei sitä huomaa rikkaana, miten vaikeaa onkaan köyhänä. Mutta rikkaana ei huomaa miten helppoa on olla rikas, jos ei ole ollut köyhä. Olisin ollut pulassa miljoona kertaa rahallisesti jo, jos en olisi huorannut, on ollut niin paljon pakollisia menoja. On muuten edelleenkin totta, että asiakkaat tulevat sykäyksittäin. Taas on jopa neljä asiakasta ihan pienen ajan sisään tulossa, mutta sitten taas moneen viikkoon ei kuulu kestään mitään. Liittyisikö kuunkierto tähän jotenkin? ;) täysikuu meni tuossa jokin aika sitten... Tapaaminen myös vakkarin (sen tylsimmäin) kanssa tulossa, nyt ei ole enää kiinnostusta niinkään, taidan turvautua liukuvoiteeseen ja ajatella sitä rahatukkoa, jonka saan. Ehkä sanon sille, etten halua enää tavata syystä x, sillä en tykkää siitä, että alan tulla hänelle liian tärkeäksi. Kannattaa muuten miettiä, minkä nimen itselleen keksii, sillä jos ottaa ärsyttävän naapurin Alman nimen huoranimekseen, ei ole kiva kuulla panon aikana "Alma, sulla on niin ihana pimppi"... Tulee nimittäin epämiellyttäviä mielleyhtymiä ;) onneksi oma nimen valinta meni ihan nappiin, en tunne ketään tämännimistä. Nyt hoitamaan asioita ja valmistautumaan iltaan!

Huoraaminen lihottaa

Nyt kun ei ole moneen viikkoon ollut kunnon huoraamista, tuntuu että olen unohtanut edes sitä koskaan tehneeni. Miten helppoa minun onkaan työntää tietyt asiat sivuun mielestäni! Tutut ovat kovasti kyselleet mitä tein kesällä ja miten rahat riitti, kun en ollut töissä. En ole kovin monipuolisia vastauksia keksinyt, mutta tuskin niitä niin kovasti kiinnostaa. Asiakasvähyys ehkä johtuu siitä, että tykkään vastata sähköpostilla. Jos lopussa on, että soita, niin en minä. En tykkää soittamisesta, se jännittää ja ei, äh. Ja sähköposti on sitä paitsi ilmaista. En halua numeroani monen tietoon, en halua että viestimuisti täyttyy vonkausviesteistä ihmisiltä, jotka ovatkin idiootteja.

Ainut suuri asia, mikä huoraaminen on tuonut, on kilot. Ennen huorausta nimittäin olin niin köyhä, että söin todella huonosti ja olin alipainoinen, nyt on tullut kiloja lisää, kun ostan ruokaa niin paljon. Niinhän ne muuten sanoo, että lottovoittajistakin melkein kaikki lihoo voiton jälkeen. Eli varoitus, huoraaminen lihottaa!

Katsoin muuten jotain leffaa kaverini kanssa, jossa oli suomalaisia huoria. Oli outoa katsoa sitä nyt kun asiasta on omakohtaistakin kokemusta. Teki niin mieli kommentoida "ja taas jälleen tehty oikein stereotyyppinen huora", "miksi tuokin on noin lahna, ei ne kaikki ole tuollaisia" ja kaikkea muuta pientä, mutta sellaiset kommentit olisivat olleet liian outoja minulta siihen väliin. Vähän kyllä naurattaa salaa, kaverini ei ikimaailmassa voisi ajatella, mitä kaikkea MINÄ olenkaan tehnyt. Pahahan olisi kommentoida, kun minulla ei pitäisi olla asiasta mitään tietoa. Onneksi huorista ja prostituutiosta ei ole ollut puhetta kaveripiirissä, sillä olisi todella vaikea pysyä hiljaa kun he esittäisivät vääränlaista tietoa asiasta tai miettisivät, paljonko huora maksaa. "150e on perus puolesta tunnista!" -vastaus kuin apteekin hyllyltä ei olisi ihan paras vaihtoehto siihen kohtaan.

Ihan u-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a !

No, kuten ennemmin mainitsin, minulla oli tapaaminen tulossa vakkarin kanssa. Aaaaaaaaw!!! Ihan uskomatonta, kenties johtuu osittain nuoresta iästäni, niin en ole hienoa kohtelua oikein ehtinyt saamaan. Olen vieläkin ihan hämmentynyt, huh. Minusta ei tuntunut tippaakaan maksulliselta ja en ole ikinä saanut niin hienoa illallista mieheltä tarjottuna siviilielämässäkään. Ilmeisesti pitää ryhtyä huoraksi, ennen kuin saa kuningatarkohtelua. Suu loksahti auki, kun näin ruokapöydän, siihen oli oikeasti nähty vaivaa. Olisi ollut ihan hirveää, jos olisi tullut jokin este ja olisin joutunut perumaan, ja kaikki vaiva turhaan. Oi että, jotenkin niin sympaattista ja ihanaa, olisin mielelläni jäänyt yön yli jos ei olisi ollut muuta menoa. Ihan kuin unesta.

Olen vieläkin sekaisin, joten en oikein tiedä mistä aloittaisin, ja miten tarkasti viitsin kertoa. Kaikki tuskin tykkää, että pidän blogia ja kerron täällä kaikesta. Mutta pysyyhän heillä anonyymiteetti kuitenkin! Saavuin paikalle, otettiin heti alkudrinkit eikä käyty toisiimme kiinni. Ruokapöytä oli katettu ihan ravintolatyyliin, oli kynttilöitä ja himmennetyt valot, melkeinpä romanttinen tunnelma, mutta ei se nyt tähän yhteyteen sovi! Oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Joimme kalleinta viiniä, mitä olen ikinä juonut (no olen tottunut alle 10 euron viineihin...) En huomannut mitään, että kalliimpi maistuisi paremmalta. Nautittiin ruokaa ja höpöteltiin, oli todella mukavaa. Ihan kuin olisi ollut hienossa ravintolassa. Ei tämä ihan asiakassuhteelta tunnu sen takia, koska en kertoisi itsestäni niin paljoa tavalliselle asiakkaalle. Vakkareiden kanssa se nyt vaan meinaa mennä siihen, että itsestä paljastuu melko paljonkin. Nautin todella paljon. Ruuan jälkeen MINÄ sain hierontaa ja siitä se eteni huomaamatta suuteluun. Vitsit mitä hemmottelua. Lopuksi sänkyyn ja taas jälleen upeaa seksiä, tuntui oikeastaan siltä, että minä sain kyytiä, eikä niin kuin huora-asiakas asetelmassa, että minä hoitelisin toisen. Ei tätä kyllä ehkä huoratouhuksia sanoisikaan asiakkaan kannalta, luultavasti se haluaa seuraa tylsiin iltoihin ja piristystä, rahalla sitä saa nopeiten ja ei tuota niin paljoa vaivaa. Olin ihan märkä ja asiakaskin on niin kiihottava. Yleensä olemme vetäneet aika pitkän setin, joten nyt tuntui melko nopealta, kun panimmekin vain kerran. Tuntui, että jäi vähän hommat kesken.

En ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää ruokaa. Ja saanut niin hyvää seksiä. Ja seurakin oli loistavaa! Jotenkin meillä on niin rentoa, kenties yhteiset kiinnostuksen kohteet vaikuttaa, että meinasin unohtaa rahat. Ja onhan asiakkaan luonnekin sopiva. Toivottavasti tapaisimme vielä joskus, ei nyt tarvitsisi olla noin hienoa, mutta jos vaikka pikapanot ;) Jotakuta nyt melko varmasti kiinnostaa, ihastuinko. En kai. Jostain syystä en ihastu enää ikinä. Miehiä on niin paljon, että kukaan ei vie jalkoja alta tai saa omituisia väreitä aikaan, miehet tuntuu jo niin arkiselta asialta, haha. Vaikka kuinka olisikin miellyttävää ja ihminen loistava, en huomaa mitään erikoista tunnetta sisällä. Yhyy, olenko jotenkin tunnekuollut... No, tuskin. Olen muuten vähentänyt näitä hommia reippaasti, en aio tavata enää kaikkia vakkareita, sillä ne ei ole niin miellyttäviä kuin tämä. Uusia asiakkaita minulla ei ole ollut pitkään aikaan. Nyt kun sain pienen pohjakassan tällä työllä, aion panna vielä harvemmin ja ainoastaan miellyttäviä tyyppejä, joiden kanssa seksi tuntuu tosi ihanalta. Mutta oli mukavaa, koska meillä on jo muutamia inside-juttuja, ja niistä on hauska heittää vitsiä.

Ei huvita.

Nyt on alkanut kyllästyttää. En tiedä johtuuko se kenties hormonitasapainosta kuukautiskierron tietyssä vaiheessa, vai onko tämä syvempää. En halua nähdä tippaakaan ei-täysin-miellyttäviä asiakkaita, koska ei vaan yksinkertaisesti huvita panna. En tykkää olla kuiva ja liukuvoiteella luotu liukkaus ei ole minun juttu, joten en halua tavata ketään. Haluan, että kostun oikeasti asiakkaiden kanssa. En halua vanhempia miehiä maha pystyssä asuntooni. Lisäksi koulut ovat alkaneet, ja tuntuu että on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista. Kesällä oli niin helppo huorata, kun oli tylsää eikä mitään ihmeellistä ohjelmassa. Huoratouhu on vähän kuin menettänyt hohtonsa. Pari asiakasta minulla silti on ensi viikolle. Tällä viikolla ei ollut ketään. Nyt kun ajattelee, en halua siviilipanojakaan, joten ehkä tämä on vain hormonipöllyissä keksittyä juttua? Nyt on niin tylsää, että taidan hoitaa hieman rästissä olevia sähköposteja ja "pitää yllä" asiakassuhteita netin kautta. Ehkä pieni mesettely saa taas piristettyä.

Edit: pieni tuhmien puhelu auttaa aina! Huvittaa heti enemmän ;)

Ja kohta kun saan kirjoituksen hiottua valmiiksi, kerron siitä ihanasta illasta vakkarin kanssa!

Ihan ensimmäinen huorakerta

Huomasin tuossa, etten ole tainnut kertoa ensimmäisestä huorauskerrastani paljon mitään, ainakaan tarkasti. Näin jälkeen päin huomaa, että silloin kyllä jännitti todella paljon.

Löysimme netin syövereistä toisemme, ja tapaaminen sovittiin. Osoitteen sain vasta samana päivänä, kun oli tapaaminen. Googlasin sen tietenkin heti, samoin asiakkaan sähköpostinkin ja puhelinnumeron. Enää en näin tee, taisi olla vaan pari ensimmäistä asiakasta kun olin jännittynyt ja supertarkka. En löytänyt mitään erityistä ja ajattelin, että aina voin juosta ovelta karkuun jos tilanne sitä vaatii. Tapaamista aloin jännittää jo 3 tuntia ennemmin. Kävin suihkussa, sheivasin tarkasti joka paikan, rasvasin, meikkasin todella nätisti ja laitoin hiuksia puoli tuntia. Nyt naurattaa, sillä olen selvästi laiskistunut. Nykyään en tee välttämättä samanlaista meikkiä, en rasvaa itseäni tai sheivaa ylitarkasti sääriäni. Ei ole kukaan kuitenkaan valittanut. Samoin valmistautumiseen menee n. 20min, jos pitää ihan tyhjästä aloittaa, etten ole meikannut esimerkiksi koko päivänä. Kävin vessassa sata kertaa, ettei siellä tarvitsisi ja pesin hampaani. Olin valmis tuntia ennen sovittua aikaa ja seilasin pitkin kämppääni.

Alusvaatteet valitsin tarkkaan, se oli toisaalta helppo valinta, sillä outoa kyllä, naiseksi en omista montaakaan paria samaa sarjaa olevia ylä- ja alaosaa. Mietin hirveästi vaatetustani, ja päädyin ehkä ihan pikkuisen huoramaiseen, musta minihame ja ihan kiva yläosa. Ajattelin, pitäisikö laittaa korkokengät, mutta sitten aloin ajatella, että kaikki pian näkevät lävitseni mihin olen matkalla. Pakkasin laukun valmiiksi, liukuvoide, kumit, osoite, huorakännykkä ja sateenvarjo. Psyykkasin itseäni, että sieltä tulee vastaan ylipainoinen, rumalta haiseva ja ällö mies, ja olin valmistautunut panemaan. Vihdoin kello näytti siltä, että voisi lähteä. Laitoin vielä pienen ripauksen liukkaria valmiiksi kotona.

Matkaan meni arvioitua lyhyempi aika, ja yritin viivytellä osoitteen lähistöllä. Saavuin lopulta paikalle hieman etuajassa ja oven avasi rauhallisen oloinen mies. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä ei hän näyttänyt yhtään miltään pervolta, haha. Olin miettinyt paljon sitä, mitä oikein teemme oikeasti, kun saan takin pois. Alammeko suudella heti, istunko keittiöön hetkeksi vai mitä. Taisin näyttää hieman hukassa olevalta, joten mies komensi riisumaan ja riisui myös itsensä. Oli outoa heittää heti kaikki vaatteet pois, ilman mitään esileikkiä tai tuollalailla komennuksesta. Takin riisumisesta ehkä 2 minuuttia, niin olin jo alusvaatteillani. Mies nuoli melko kauan minua, jonka jälkeen pikainen pano. Sitten ihmettelin, että siinäkö se nyt oli. Kostuin ihan normaalisti, mutta en sen kummempaa tyydytystä saanut. Taisimme toistaa saman vielä, ja lopulta mies päästi minut lähtemään hiukan ennen määräajan loppua. Lähdin pois ja mies kehui paljon. Kotimatkalla oli aika uskomaton olo, minä oikeasti otin seksistä rahaa äsken! Ja miten nyt tuntuu edelleenkin siltä, että olen sama tyttö, mikä pari tuntia aikaisemmin. Missä itku, katumus, itsesyytökset? Ihan kuin olisin kaupassa käynyt, ei tunnu yhtään sen kummemmalta. Tuntui tosi helpottavalta -siitä syystä, että nyt pääsin ostamaan ruokaa puolilla juuri saaduista huorarahoista ja ei tarvitse enää olla nälkäinen! Huorakeikka unohtui todella nopeasti, kun pääsin kotiin tekemään luksusruokaa ja vatsan täyteen. Ja täytyy nyt vielä mainita, että kävin ensin kaupassa ja sitten vasta siellä kuuluisassa suihkussa, haha.

Aaaw ihanaa, en malta odottaa!

En malta odottaa, tapaaminen vakkarin kanssa tulossa... Ja tämä on se paras vakkari, jonka kanssa sängyssä on niin mahtavaa. Luvassa nyt vihdoinkin sitä viiniä ja jotain hyvää ruokaa, ei kuivaa pitsaa ja lidlin siideriä. Maalailen mielessäni kuvia siitä, miten pöydällä on kynttilöitä, taustalla soi jokin musiikki... No niin! Tuskinpa sentään. Kuka nyt jaksaisi järjestää noin kuumat treffit jollekin huoralle. Varmaan perusruokaa ja ei nyt niin ihmeellistä. Olen ihan tärinöissäni! Ihmettelin joskus, miten kukaan voi ihastua asiakkaaseen, mutta jos tällainen on huoran kohtelu, niin en ihmettele. Olen silti jyrkästi sitä mieltä, että minä en ihastu! Siitähän saan rahaa, että olen vain huora. Vaikka ihastuisinkin, pidän sen ehdottomasti omana tietonani, pitäähän tässä jokin ammattifiksuus (mikä se sana on mikä tähän sopisi, en millään saa sitä päähäni!) ammattilogiikka? ammatti ööö?

Jotkut pitävät yhden illan juttuja tunteettomina, ja sanovat, etteivät voisi koskaan harrastaa seksiä ilman tunteita. Kyllä minä ainakin ehdin illan aikana hetkeksi ihastua siihen toiseen, tai tunnen seksuaalista viehätystä. Enhän nyt muuten lähtisi kenenkään luo? Kyllä siinä aina pieni tunne on, pitää siitä yhdenkin illan jutusta hieman pitää. Sama juttu asiakkaiden kanssa. En ihastu niihin, mutta kyllä minua mielllyttää heidän ulkonäkönsä, pidän heitä seksuaalisesti viehättäväni tai viihdyn heidän seurassaan. Hassua, mietin jo nyt miten pukeudun tuolle tapaamiselle.

Pidin taannoin taas taukoa menkkojen takia ja nyt panettaa. Olen kyllä lukenut, että monet panee niidenkin aikana käyttäen jotain sienitamponia, mutta minua ei kyllä kiinnosta. Kamala sotku ja tuntuu epämiellyttävän vääränlaisen liukkaalta. Kyllä sitä ehtii sänkyyn, vaikka pitääkin muutaman päivän vapaata... Ihan rentouttavia sitä paitsi nuo "lomapäivät", näen normaalia enemmän kavereita kun ei illalla ole mitään muuta. Opiskelu alkaa kohta ja ihan alun perinhän minun piti tehdä tätä touhua ainoastaan tämän kesän. NOH, niiiiiiiiinpä niin! En kyllä ole lopettamassa tätä, on niin kivoja vakkareita, en ole saanut ihan niin paljoa rahaa kasaan mitä ehkä ajattelin kesän alussa, ja kyllähän tätä pystyy koulunkin ohessa tekemään. Eli toisin sanoen, olen tainnut jäädä koukkuun. Olisi kyllä outoa, jos nyt pitäisi lopettaa.

Tapaan kohta taas ensimmäisen asiakkaani, joka on vakkarini. Olemme tavanneet jo kolme, vai neljä kertaa ja alkaa ehkä vähä tympiä... Liian ennalta-arvattavaa ja turvallista tekemistä, mutta helppoa näin ollen. Tykkään juuri siitä, että saa tavata uusia kasvoja ja kokea kaikkea uutta. Aluksi pidin häntä hyvin harmittomana, mutta nyt on alkanut ällöttämään, muistan jo hänen asuntonsa hajunkin...
Olen huomannut, että tapaamiset pyörivät kyllä vakkareiden ympärillä lähinnä. Tämän takia asiakaslukuni ei esimerkiksi ole kuin...  no, olen vähän ollut huono pitämään kirjaa, mutta noin 20. Viisaimmat ovat ymmärtäneet olla kysymättä, saako jotain rahallista alennusta kun on tuttu. No ei todellakaan, miten halvalla sitä pitäisi oikein päästä panemaan! Ainut alennus mitä annan, on ajan venyminen, jos minulla on kivaa ja en sitä etukäteen mainosta. Ja tätähän ei tapahdu yleensä ikinä milloinkaan melkeinpä. Toiset kuulemma eivät tykkää vakkareista, sillä silloin joku saattaa päästä heitä liian lähelle. Asiakkaani onneksi ymmärtävät olla kyselemättä henkilökohtaisuuksia ja minun mielestäni tämä homma toimii kivasti. Oikeastaan tämä on just kivaa näin, vähemmän riskejä kohdata sekopäitä ja vähemmän ihmisiä, jotka tietävät tästä. En halunnutkaan koskaan olla huora, jolla on ollut tai tulee olemaan satoja asiakkaita.

Mitenkäs nämä "sairaslomat"?

Äh. Minulla oli ilmeisesti hiiva, johtuen siviilielämän tapahtumista. Luultavasti stressistä. Ärsyttävää! Piti vähän miettiä, voiko nyt tavata ketään asiakkaita... Tosin kondomia käytettäessä ei asiakas varmaan mitenkään kärsi, mutta ei ne kyllä voi nuolla... kai. Olin yrittänyt juoda paljon piimää ja kulkea ilman alushousuja (googlettelun tuloksena löysin näin hienoja vinkkejä...) En ole oikein perehtynyt noihin hiivalääkkeisiin. Olisiko pitänyt ilmoittautua "sairaslomalle" vai jatkaa vaan huoraamista? No, otin sitten yhden vakkarin vastaan ja ilmeisesti paneminen auttoi, sillä hiiva loppui kuin seinään sen jälkeen! Eihän se hirveän raju ollut, mutta kun asiakas alkoi sormettamaan, päästiin kyllä äännähdyksen pienestä kivusta, en niinkään nautinnosta. Nyt taas kaikki hyvin täällä päin maailmaa.

Tapasin ensimmäisen kerran asiakkaan suuremmasta kaupungista kuin tämä, ja täytyy myöntää, että ennakkoluuloja oli. Ehkä sen takia, sillä kuvitelmieni mukaan suuremmasta kaupungista löytyy enemmän huoria, laatuvalikoimaa, hintaeroja... Ainakaan hinta ei ollut asiakkaalle mikään, eli ilmeisesti suuremmissa kaupungeissa myydään myös paljon kalliimmalla. Taidan olla aika keskitasoa. Ja asiakas kehui paljon touhun jälkeen! Jos hän on käynyt enemmänkin huorissa, mitä voisin kuvitella, niin oli kiva kuulla kaikki ne kehut. Nähdään luultavasti uudelleenkin, niin kivaa oli! Matkalla hän totesi hassusti, että ymmärtää jos minua ei huvita (?!), olin ihan ihmeissäni. En kai nyt tekisi tätä hommaa jos ei huvita, tai ymmärrän että välillä ei "huvita" mutta ei tämä koskaan kamalaa ole ollut. Kyllä minä ainakin toivon, että kaikkia, jotka omasta valinnastaan huoraavat, huvittaisi. Ja tämän asiakkaan nähdessäni alkoi sitä paitsi heti panettamaan, oli positiivinen yllätys. Hän myös nuoli vähäsen peppua. Se oli ihan mielenkiintoista, sillä olen joskus miettinyt miltä se tuntuu, mutta en niin paljoa ole halunnut että olisin pyytänyt sitä. Tässä hommassa on kyllä kiva, kun saa kokeilla kaikkea uutta! Vielä ainakin kimppa kokematta, sitten olisi jännää tyydyttää itseään toisen katsellessa ja ja ja noh, alussa olin ehdottomasti sitä mieltä, että harrastan vain tavallista seksiä. Nyt kun on tullut kokemusta, eikä asiakkaiden tapaaminen jännitä enää oikeastaan tippaakaan, voisin suostua roolileikkeihin ja pukeutumiseen. En kuitenkaan alistamiseen. Ulos en viitsi lähteä hommailemaan, ei ole kivaa jos joku tuttu yllättäisi. Näin kesällä on tullut muutamakin pyyntö touhuista "luonnon helmassa, olisi kivaa jos joku näkisi". Joo, tosi kiva jos vaikkapa kouluni professori löytäisi meidät.

Ei kiitos mielellään -tilanteet

Olet ollut huora. Kaikki sujui hyvin, sait rahaa ihan mukavasti, vältyit taudeilta ja olet ok menneisyytesi kanssa. Nyt, vuosien jälkeen törmäät asiakkaaseesi tilanteessa, jossa et olisi sitä arvannut.

Olet vanhempainillassa. Ala-asteen opettajana olet pitämässä oppilaiden vanhempien kanssa juttutuokiota. Olet nielaista kahvin väärään kurkkuun, kun pikku-Matin isukki saapuu paikalle. Hän, joka halusi panna sinua peppuun tuhannen voltin voimalla, mielellään ilman kondomia. Nyt opetat pikku-Mattia, olet unohtanut kaiken ja kunniallinen nainen. Pikku-Matin isukista ei vaan tunnu hyvältä, että opettajana toimii huora. Tai kenties hän haluaa ottaa uusinnan. Mielellään siinä opettajan pöydällä, kiitos.

Kauan odotettu hääpäiväsi koittaa. Unelmamies ja unelmapäivä, kakku tismalleen samanlainen kuin siinä tietyssä häälehdessä, josta sen bongasit jo vuosia ennen tätä päivää. Ennen kirkkohäitä teidän täytyy sopia papin kanssa, mitä hän puhuu. Saavut paikalle innoissasi kertomaan suunnitelmiasi, ja kappas, pappi on entinen vakkarisi. Nyt ei ole ehkä ensimmäisenä Jumala tai häät mielessä, kummallakaan.

Olet löytänyt elämäsi tarkoituksen, haluat presidentiksi. Tiukka presidenttikilpa, gallupit povaavat tiukkaa kisaa. Kiertuetta ympäri maata tehdään ja kierrät pitkin maita ja mantuja. Rovaniemellä poikkeat aamutuimaan kaupassa ostamassa banaaneita, ja törmäät iltalehden otsikkoon "ostin seksiä presidenttiehdokkaalta". Parissa minuutissa olet Suomen puhutuin julkkis. Vaihtoehtoisesti olet saanut kiristyspuhelun kolme päivää ennemmin. "Maksa 15 000 tililleni, niin ollaan sujut ja otsikoita ei tule".

Monta kuukautta upeaa seurustelua, ja koittaa päivä, kun on aika kohdata poikaystäväsi vanhemmat. Jännität päivää, valitset vaatteet huolella ja olet kuulustellut poikaystävältäsi tarkkaan, millaisia hänen vanhempansa ovat. Auton kaartaessa pihaan, huomaat jo kaukaa, että anoppisi mies onkin asiakkaasi. Ja oho, itse asiassa poikaystäväsi vanhempi velikin. Kaikki varmasti toivovat teille kaikkea hyvää, pitkää suhdetta. Kahvipöydässä on jostain syystä erittäin kiusallinen tunnelma. Anoppi itse on oikein mukava.

Olet baarissa kavereidesi kanssa baaritiskillä. Olkaasi koputetaan, ja entinen roikkuja-asiakkaasi huutaa sinulle jotain. Olet pelästynyt, etkä kuule musiikin yli mitään, ja kysyt mitä?. "Huoraatko vielä?!", huutaa asiakkasi juuri, kun musiikissa tulee hiljaisempi hetki. Ei varmaan ole selvää, kuka on tomaatti ja minkä värinen se on.

Hrr. Mutta onko otsikoissa ollut tällaisia tilanteita? Ei oikeastaan, eli ihmiset pysyvät kai hiljaa ja unohtavat. Joka tapauksessa, kaikki mikä vuotaa julkisuuteen, on vaan muutama prosentti siitä kaikesta kurasta ja luurangoista kaapissa. Luotan siihen, että pysyn salassa ja olihan nuo tilanteet hieman liioiteltujakin ;)

Asiakkaisiin törmääminen vapaa-ajalla

No eihän tämä mikään miljoonakaupunki ole, mutta olen arvellut, etten tule asiakkaisiin törmäämään huorakeikkojen jälkeen. Tähän mennessä olen törmännyt jo kahteen pienen ajan sisällä, mikä on ehkä paljon vähäisestä asiakasmäärästäni. Ensimmäisen kerran näin asiakkaan kaupungilla tyttökaverinsa (?) kanssa, ja oli ihan nätti tapaus. Oli hämmentävää, ja tuijotin kenties muutaman sekunnin liian pitkään heitä, mutta he eivät kai huomanneet. Olin ihan muissa ajatuksissani menossa kaverin luo, kun asiakas osuu näkökenttään ja saa ajatukset sekaisin. Toinen kerta sattui kauppajonossa, kukas muukaan siinä viereisessä kauppajonossa olikaan kuin asiakas vaimonsa kanssa. Mieleen tuli heti kiusallinen keikka, asiakkaalla ei meinannut seisoa ja oli aika onnetonta menoa. Välttelin katsomasta heihin päin, mutta huomasin että asiakaskin tunnisti minut. Hieman arvioivasti ehkä katseli minua päästä varpaisiin, mutta eleettömästi. Katseemme myös kohtasivat muutaman sekunnin ajan, molemmat ilmeettöminä kuin ketkä tahansa vieraat. Vaimo ei ollut kovin pahannäköinen ikäisekseen, mutta aika kulahtanut pariskunta. Mitäköhän ajatteli, olisi ollut jännää tietää.

Kauppajonossa alkoi tuntua hieman iljettävältä. Asiakas muiden ihmisten seassa näytti vanhalta ja raihnaiselta, johon en mielellään koskisi. Piti ensin katsoa hieman tarkempaan, olemmeko me todellakin panneet. Tuossa vaiheessa ei tuntunut kivalta, tuntui pahalta, ällötti. Olin ihan toisissa ajatuksissa, intoilemassa viikonlopun suunnitelmista ja pam!, taas ajatukset jossain huoraamisessa. Muuten pystyn unohtamaan erittäin hyvin sen, mitä teen, mutta kauppajonossa ei ole kiva muistaa, että olen huora. En todellakaan jää tähän kaupunkiin, kun valmistun. En halua törmätä asiakkaisiin myöhemmällä iällä, haluan unohtaa ne. Hetken ajan tuntui hermostuneelta ja hämmentyneeltä, mutta kyllä muutaman tunnin jälkeen unohdin kohtauksen. Pelottaa, että alkaa mennä huonoon suuntaan tämä touhu. Kohta pelottaa kävellä terassien ohi, ja nähdä siellä kolme asiakasta ja jos nekin huomaisivat minut. Tuli myös mieleen, että entä jos olisin kuuden vuoden päästä kauppajonossa mieheni ja lapsen kanssa, ja asiakas tulee vastaan. Kiusallista! Oikeastaan ehkä pahimpia tämän homman haittapuolia, kesken kaiken muun tulee asiakas ja saa minut muistamaan mitä me tehtiin, millä hintaa. Kun en ole huoraamassa, en halua muistaa huoranneeni!

Huoraamista suunnitteleville: mieti, miltä tuntuisi, jos vuosien huoraamisen jälkeen olet onnellisesti naimisissa, kolmen lapsen äiti ja kaikki hyvin. Kauppajonossa ruokaa ostaessasi törmäätkin entiseen asiakkaaseesi, joka on takana jonossasi ja hymyilee pervosti. Muistat, että asiakkaalla oli pieni muna, hengitys haisi tupakalta ja hän oli hiljainen. Nyt olet miehesi kanssa onnellinen, hän ei tiedä mitään. Kassahihnalle nostaessasi tiputat maitopurkin, kun huomaat ja tajuat, kuka se siellä takanasi onkaan. Et voi välttyä niiltä muistoilta. Vuosien jälkeen mieleesi palaa kaikki se, mitä teit. Ehkä kadut, ehkä et. Mutta haluatko kokea tämän, mieti sitä. Eikä tämä nyt ole vielä oikein mitään, mitä jos tulevan työpaikkasi pomo onkin vanha asiakkaasi. Näistä kauhuskenaarioista voisi tehdä oman postauksensa, taidan alkaa suunnitella.

Vakkarit, ai että tykkään niistä

Tuli yllätyskeikka eräältä, jota en ehkä uskonut tapaavani enää. Olimme nähneet kerran ennemmin, silloin mies oli ensimmäistä kertaa huorissa. Nyt tuli toisen kerran ja hehkutti miten upeaa oli ollut ensimmäisellä kerralla. Myönnän siis olevani syypää taas jälleen varatun miehen koukuttamiseen huorissa käyntiin. Mutta seksi oli mahtavaa! Toiseksi paras tyyppi tuon "unelmaseksiä" -kirjoituksen tyypin jälkeen. Tuota panisin varmaan ilmaiseksikin, kroppa kiva ja mukava kolmekymppinen muutenkin. Tykkään sopia tapaamiset parin päivän päähän, niin saan rauhassa luoda fantasioita tapaamisesta, nytkin olin märkänä heti kun ensimmäiset suudelmat vaihdettiin. Tämä ei jaksanut tyydyttää minua tällä kertaa niin paljoa kuin ensimmäisellä, mutta ei se haitannut. Seksin mahtavuuteen vaikuttaa muuten se, miten läsnä ihminen on. Katsooko silmiin ja miten elehtii, jokin sellainen rauhallinen intohimo hehkuu tyypistä... Olisin halunnut viettää kauemminkin aikaa tuon kanssa, mutta harmi kun oli niin lyhyt aika. Aika perusmeininkiä, pelkkää panemista, mutta hyvää sellaista ja tuntui tosi hyvälle!

Olen huomannut tässä hommissa, että minua kiihottaa tuhmien puhuminen. Entiset poikaystäväni eivät tainneet koskaan puhua tuhmia. Onko se sitten tavallisempaa kuiskia huoralle, että sillä on ihana pillu ja miten kovana olen, kokeile. Minä haluaisin sellaista myös parisuhteessa. Olen muuten päättänyt, että kun alan seurustella, jätän nämä hommat. Tai no, voisin ehkä näitä kahta kivaa vakkaria tapailla... Myönnän, että tämä homma on saanut pettämiskäsitykseni sekaisin. Tuskin enää tuntuisi miltään, vaikka panisin muita seurustellessa, en varmaan saisi edes huonoa omaatuntoa. Pelkäänkin, etten tule koskaan osaamaamaan olla uskollinen parisuhteessa, en ole ennemminkään osannut. Jotkut varmaan ajattelevat nyt, että vitun huora. Niin, sehän nyt kyllä muutenkin tavallaan olen...

Sain ehdotuksen kimpasta, minä ja kaksi miestä. Ajatus kiihottaa, mutten ota peppuun, joten en tiedä miten sitten tehtäisiin. En myöskään tiedä, minkä hinnan laittaisin hommalle. En ole harrastanut kimppoja ennemmin, mutta laitetaan ajatus muhimaan.

Yleiset luulot pistää kiehumaan...

Eksyin taas lukemaan keskustelupalstoja, joilla keskusteltiin varsinkin opiskelijoiden huoraamisista. Virhe, alkaa aina ottamaan päähän. Todella monet väittävät, että opintotuilla pärjää. Opintolainasta sen verran, että minulla on periaatteet, miksi en tue sitä. No, riippuu kaupungista ja haluaako laihtua huonosti syödessään ja kuluttaa kaiken vapaa-aikansa kouluun ja töihin. Mutta eniten pisti ärsyttämään luulo, että "ne huorarahat ei mee ruokaan tai vuokriin, merkkivaatteita niillä pitää saada!!" En tiedä, kuulunko siis vähemmistöön, mutta minä en merkkivaatteita ostele. Kyllä suurin osa on mennyt ruokaan, pakollisiin menoihin tai säästöön tulevaa/tulevia lukuvuosia varten. Vaatteita yms muuta koristeellista olen ostanut huoraamisen aloitettua ainoastaan n. 250 eurolla, tuokin melkein puolen vuoden shoppailemattomuuden jälkeen. Ihan kiva saada uudet kengät, kun vanhoista tulee vesi läpi ja uusia kesävaatteita. En ole koskaan ollut merkkien perään, enkä ole naistyyppiä, jonka pitää saada merkkilaukku, arvoltaan tonni. Myönnän, että olen melko pihi. En osta vieläkään vaatteita, joita en olisi ikinä ostanut ennenkään hinnan takia. Suurin menoerä taitaa minulla tosiaan olla ruoka, nams. Baarissa olen kerran huoraamisen aloitettua tilannut seitsemän euron arvoisen drinkin, mitä en olisi ennemmin tehnyt ikinä. Jos opintotuki nousisi, en varmastikaan ostelisi merkkivaatteita enempää, ruokaan ne menisi. Näin varmaan monella muullakin.

Yleinen luulo tosiaan on, että kun huoraa, elää heti jossain miljonäärielämässä. Shampanjaa, limusiineja, minkkiturkkeja, palvelijoita, MERKKIVAATTEITA... Ehkä joku ammattihuora näin tekeekin ;) Opiskelijoista kovinkaan moni tätä touhua aktiivisesti tekee. Ilmeisesti nämä luulot perustetaan laskuihin, miten paljon tienaa, kun tekee tätä touhua joka päivä monta tuntia. Edelleenkin, ihmisiä on kyllä erilaisia ja minä olen vain yksi huora, en edusta yleistä mielipidettä tai yleistä huorakäsitystä. Totta toki on, että jotkut tekevät tätä siksi, että pitävät rahasta ja kaikesta mitä sillä voi ostaa. Minä halusin nyt kuitenkin tuoda yhden huoran mielipiteen esiin. Minua ei myöskään tarvi sääliä, "voi raukkaa, joutuu pakolla myymään itseään yhteiskunnan tähden". Omapahan on valintani, mutta myönnän, että tämä vaihtoehto ei olisi tullut mieleen, jos opintotuki olisi suurempi. Vaikka minulla on nyt tällä hetkellä sen verran rahaa, että selviäisin puoli lukuvuotta katsomatta ruokakaupassa hintoja, en osaa elää vanhaa elämää leveämmin. Olen aina ollut köyhä, köyhästä perheestä, enkä osaa kuvitellakaan, että tuhlaisin vaivalla ansaitsemani rahat johonkin turhanpäiväiseen, kuten ulkomaanmatkaan.

Kuuluisuuksia, hui

Huhhuh. En ole montaa kymmentä asiakasta kai vielä tavannut, mutta tulipa törmättyä yhteen Suomen kaavassa hyvin kuuluisaan. Ja keksin tämän vasta jälkeenpäin! Kotiin päästyäni googlasin nimen, kun laskeskelin huomioitani yhteen ja mitäs paljastuikaan... Uskomatonta, meinasin tukehtua pullaan. Nyt tuntuu myös helpottavalta, koska uskon ettei hänkään paljasta minua pahassa tapauksessa! Ei hän siis mikään presidentti ole, koska olisin muuten tunnistanut heti. Mutta minulle tuntemattoman alueen kuuluisuus. Olisin varmaan nielaissut juomat väärään kurkkuun, jos tyyppi olisikin televiseoa katsellessa välähtänyt ruutuun ja minulla ei olisi ollut asiasta mitään tietoa. Eikä ollut huono asiakas ;)

Myönnän, googlailen asikkaitani jos tiedän oikean nimen. Oikean nimen saatan löytää porraskäytävän taulusta, kenties jo yhteydenotosta valmiiksi, kotikäynnillä esillä olevista papereista, jotka ovat keskellä näkökenttää. En siis katso numeroita enirosta, auton rekkareita rekisterikeskuksesta tai kaivele toisten kaappeja. Jutellessa vaan tulee paljon vinkkejä ihmisestä, ja olen perus utelias ihminen. Enhän minä niillä tiedoilla mitään oikeastaan tee, kunhan ihmettelen yksikseni, ja tuntuu vapauttavammalta, kun tietää kuka toinen on. Jos jossain marginaalitapauksessa henkilö alkaa kiristää minua, onpahan minullakin jotain mitä käyttää vastaan. Olen löytänyt netistä mm. henkilöiden vaimojen kuvat ja nimet. Se on aika outoa tuijottaa kuvaa, jossa pariskunta hymyilee onnellisen näköisenä, miehen käsi naisen harteilla, ja minä tiedän, että mies on käynyt huorissa jo viimeiset kuusi vuotta. Tämä kuuluisuus mistä aluksi kerroin, ei siis ole ainut minkä olen löytänyt. Voi internet...

Huomasin, etten ole ajatellut huoraamista ihan loppuun asti. Tajusin, etten voi kenties osallistua tosi-tv-ohjelmiin (niin, nehän onkin tekemislistalla ykkösenä tosiaan...), hakea presidentiksi yms muuta julkista, sillä pelottaa, että joku asiakkaistani vuotaa juorut iltalehteen. Vai pitäisikö luottaa siihen, että ihmiset pysyy hiljaa? Kovin monella ei ole kyllä varaa sanoa mitään, vaimot ja oma elämä. Ehkä pysyttelen taviksena loppuelämäni.

Asiakasennätys: 4 päivässä

Tein eilen ennätykseni asiakkaiden määrässä yhtenä päivänä. Voin kertoa, että on ollut pitkä päivä ja nyt väsyttää. Vessan naulakossa roikkuu monta pyyhettä, reidet ovat kuin pitkän juoksulenkin jälkeen puutuneina ratsastamisesta ja vessan lattia ei ehdi kuivaa jatkuvasta suihkussa käymisestä. Toisaalta, jos suunnittelisi päivän hyvin etukäteen, kuusikin asiakasta mahtuisi hyvin... mutta kyllä alkoi jo väsyttää. Onneksi päivän viimeinen asikas oli aika symppis :)

Neljä miestä, kolme varattua ja yksi mamman poika, joka ei muuten saa. Oli kyllä ihan kiva päivä, täytyy myöntää, että tykkään tästä hommasta. Melko nuorella porukalla mentiin ja mukavilla tyypeillä. Mottoni on, että silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa...

Asiakas nro 1, varattu, puolen tunnin aika ja jaksaa laueta kaksi kertaa erittäin pienen ajan sisällä, ja helposti. En ole ennemmin nähnyt kenenkään olevan noin kykenevä. Keikka oli erittäin helppo, mies ihan ok, n. 30v ja voisin tavata uudelleenkin.

Asiakas nro 2, mamman poika n.35v , jännittää ja touhusta ei meinaa tulla mitään. Tunti. Lähetti kuvan paidasta, mikä päällä saapuu tapaamaan minua.

Asiakas nro 3, vakkari ja varattu, 24v. Ottaa yhteyttä sopivaan aikaan ja päästään melkein heti hommiin. Oli hauskaa tunnin ajan, näemme taas joskus myöhemmin. Mukavaksi luokiteltava vakkari, vaikkei yritäkään tyydyttää minua mitenkään. Helppoa ja miellyttävää.

Asiakas nro 4, alle kolmekymppinen ensimmäistä kertaa huorissa oleva mies. Nuolee tosi hyvin ja minua panettaa. Mukava juttelukaveri, enkä häädä häntä heti ajan umpeuduttua ulos. Itse asiassa vähän venähtää, kun tykkäsin että oli seuraa, ja menikin melkein tunti ylimääräistä... Alan lipsua ajoissa, mutta myönnettäköön, että olen välillä kaverin tarpeessa. Jokin tyypissä sai kaikki sympatiat ja oli jotenkin mukavaa.

Semmosta. Meni hyvin, ja jokainen haluaa tavata myös myöhemmin uudelleen! Olen huomannut, etten enää jännitä. Olen myös muuttunut varomattomaksi, vaiko sitten urautuneeksi, kun en vaadi puhelinsoittoa jokaiselta ja mittoja. Täytyy myöntää, että minulle helpolla tavalla tuli ihan kiva tili täksi päiväksi. Helppo tapahan on jokaisen määriteltävissä, mutta helppoa se on, kun panettaa ja kierolla tavalla kiihottaa tavata tuntemattomia.

Takaisin maanpinnalle

Pitihän se arvata. Edellinen asiakas kun oli niin upea, että ajattelin häntä vielä illallakin nukkumaan mennessä, niin tämän aamuinen tapaus oli niitä kamalimpia... Onneksi oli vain puolen tunnin aika, luojan kiitos. Runsaasti hikoileva, saattaa johtua kelistäkin, mutta ällöttävää kun hikipisaroita tippuu virtanaan päälleni. Melko kokematon äidin poikahan sieltä tuli, ennen tapaamista jo ajattelin, että vähän erilaisempi tapaus. Kiltti kuitenkin ja käyttäytyi ihmisiksi, kiva. Seisokin kanssa ongelmia, yritystä puoliveltolla sisään, hurrikaanirunkkausta kortsun kanssa (oikeasti, kohta joku kerta tuolla tyylillä menee rikki...) ja sellaista sähläämistä. Minua panetti ennen tapaamista, mutta aika kiitettävästi kuivuin tuossa hommassa. Asiakkaan näkökulmasta huonohko keikka, runkkaa itse itsensä loppuun (kumma kyllä, pystyi kuitenkin laukeamaan?) ja huora näyttelee tykkäävänsä (no okei, kyllä ihan vähän tykkäsinkin oikeasti sen sormettamista). Olisi pitänyt arvata jo viestittelystä, että ihan kaikki matot ei taida olla vintillä suorassa, melko persoonallinen tapaus. En halua nähdä enää. Kiitän kuitenkin ylempää tahoa, etten ole kohdannut sairaita, raiskaajia, ryöstäjiä, maksamatta jättäneitä, paljaalla panijoita jne. Melko vähällä olen päässyt. Jälkeenpäin saamistani viesteistä päätellen kannattaa välttää näkemistä jatkossa, tuo asiakas selvästi kaipaa itselleen elämän kumppania ja kiintyy pian liikaa.

Blogin pitäminen on rentouttavaa. Olen tottunut purkamaan itseäni kirjoittaen tai puhumalla, mutta näillä jutuilla en halua omaa päiväkirjaani täyttää. Yleensä kaikista hassuista jutuista on kiva kertoa kavereille, mutta tästä en voi hiiskua kenellekään. Olisi niin kiva purkaa tunteita jollekin kaverille ja hehkuttaa hyviä panoja ja nauraa huonoille. Jonnekin tämä kaikki on pakko purkaa, tulisin hulluksi jos pyörittelisin näitä kaikkia juttuja vaan omassa päässäni. Ihan tyhmää, kun ei voi kertoa saaneensa parasta seksiä ikinä. Voisihan muunnella totuutta, mutta helpommalla pääsee, kun kuvittelee ettei mitään ole tapahtunut. En laske asiakkaitani esimerkiksi siihen lukuun, keitä olen pannut.

Unelmaseksiä!

Mistä tunnistaa tyytyväisen huoran ja hyvän panon? Huora jää yliajalle omasta tahdostaan ilman korvauksia, ei halua katsoa kelloa, poistuu hymyssä suin unohtaen, että sai jopa rahaa touhusta. En voi sanoa ku wau!

Kyseessä siis jo ennemmin tavattu asiakas, jo silloin se oli unelma. Sen jälkeen tulikin kompleksi, että pitäisikö minun olla joidenkin lahnojenkin kanssa, miksei kaikki voi olla samanlaisia... Nyt intoilin mielessäni tulevaa tapaamista jo muutama päivä etukäteen, ja oli sen arvoista! Jätin liukuvoiteet kotiin ja laittamatta, sillä panetti jo valmiiksi kovasti ja tiesin olevani ihan märkä kuitenkin. Asiakas on erittäin hyvä sängyssä, ottaa minutkin huomioon upeasti ja osaa sen, ystävällinen ja hauska. Anelin jopa mielessäni, että älä sano, että minun pitää lähteä heti... Ja päässä soi taas oma ääni "pane mua jo, täysiä!", mutta tyydyin inisemään. Ai että!

Emme käyneet toisiimme kiinni heti ovella, vaan yllättävän pitkän (minun mittakaavassa) jutustelun ja alkuistuskelun jälkeen aloimme vasta varovaisesti suudella. Suutelu sai aikaan jänniä kipinöitä, mitä ei ole koskaan tapahtunut asiakkaiden kanssa ja panetti ihan älyttömästi. Ihanan pitkien kiusoittelujen kautta mentiin makuuhuoneeseen. Tykkään tuollaisista aluista, tulee olo, että olisi ihastuksensa kanssa kahdestaan jännittäen, milloin toinen uskaltaa koskea...

Otettiin pariin kertaan panot, suuseksiä runsaasti ja sormipelejä. Erittäin kiihkeää, nautin suihinotosta paljon, sillä asiakas ilmaisee selvästi, kun se tykkää. Hän on myös kova kuiskimaan kaikenlaista, joskus saattaisin kokea sen naurettavaksi, mutta nyt huomasin tuhmien puheiden vaan kiihottavan. Lisäksi hän ylisti joka sentin kehostani upeaksi. Harvoin huudan ääneen, (siis siviilielämässänikään) mutta tämä keikka sai mut aika äänekkääksi. Menee parhaisiin seksikokemuksiin elämässäni -listalle. Uskomatonta seksiä ilman tunnesidettä/rakkautta. Ei ollut onneksi viimeinen tapaaminen. Äh, panettaa vieläkin kun ajattelee. Kyseessä siis nelikymppinen hyvännäköinen mies. Juteltiin ja vitsailtiin, siveltiin ja suudeltiin. Huomenna palaan taas varmaankin maan pinnalle, kun asiakkaana joku jännittäjä, jolla ei todennäköisesti seiso eikä hän uskalla koskea minuun.

Tittidii, peruspäivitys

Välillä iskee aina epäilys, pitäisikö minun pyytää enemmän rahaa. Ihme pelko, että myyn itseäni liian halvalla, haha. Asiakkaiden kanssa on aina välillä vaihtaa tietoja kaupungin tilanteesta. Jotkut kyselevät onko ollut paljon asiakkaita, montako tänään, jaksaako joku tulla kaksi kertaa (:D). Yleensä vähättelen. Eräs asiakas voivotteli kaupungin huonoa tilannetta, että suomalaisia ei ole oikein ketään mutta ulkomaalaisia kyllä. Toinen taas kertoi tänä kesänä määrän nousseen kovasti, mutta liian kalliita. On jotenkin hassua ottaa suihin, kun toinen kyselee kaikenlaista työhön liittyvää, siinä tulee kunnon huorafiilis.

Asiakkaita tulee aina sykäyksittäin. Yhdessä välissä kun odottelen pöksyt märkinä, tylsistyneenä tai muuten vain olisi aikaa tehdä jotain, niin ei ketään kiinnosta. Sitten kun olisi muuta menoa, niin kappas kun kolme haluaa tulla juuri sinä päivänä. Tässä hommassa ei saisi olla mitään muita harrastuksia, niin menisi hyvin. Koin myös ensimmäisen kunnon oharin, ei viitsinyt jätkä ilmoittaa ettei tule, eikä vastannut kyselyynkään. Onneksi päivä ei mennyt siitä pilalle.

Tänään minulla on ollut pitkästä aikaa kaksi asiakasta, sama huomenna. Tiukka esinahka muuten tuntuu olevan myöskin yleinen ongelma... Ja kaikki sen omistavat tyypit ovat myös kovia jännittämään sänkytilanteita. Haluaisin osata olla rauhoitteleva, mutten osaa, kai. Katsoa ymmärtäväisesti ja silittää kättä, eh?

Kävin tekemässä ensimmäisen pitkän keikan, viitisen tuntia. Olin mielessäni EHKÄ vähän romantisoinut tapaamista, viiniä ja hyvää ruokaa... No, sain kuivaa pitsaa ja halpaa lonkeroa, on sekin kiva. Kyseessä siis vakkari, aika meni suht' nopeasti ja ihan tyytyväinen olin. Muutaman kerran peruspanot, se nuoli, otin suihin, tavallisia tylsiä asentoja. Alan jo arvata ulkoa mitä se haluaa. Tavataan uudelleen, koska pidän häntä vaarattomana. Jännä, miten homma alkaa tylsistyttää saman naaman kanssa, mitä usemmin näkee, nyt yritin olla nauramatta, sillä taustalla soi radio. Radiossa tietenkin jokin luonto-ohjelma, "ja afrikan apina parittelee kolmisen kertaa päivässä...". Oli jotenkin niin hulvatonta, ei sopinut tunnelmaan. Sain toiselta tutulta myös tarjouksen pidemmästä keikasta, lähtisin työmatkalle mukaan. En tiedä tuleeko siitä mitään, sillä hinnasta emme oikein päässeet yhteiseen ymmärrykseen...

Jotain uutta minulle, kerrankin

En ole ennen tätä hommaa törmännyt vielä ennenaikaiseen siemensyöksyyn tai erittäin, erittäin nopeasti laukeaviin. Tulipa nyt sitten tuokin kohdattua, eikä kyse ollut mistään teinipojasta. Harvemmin näistä taidetaan puhua, että aikuinen naimisissa oleva mies laukeaa ennenkuin kumin saa päälle, vaikka mistään äärimmäisen harvinaisesta ei ole kyse. Minulle tuli myös hassu olo, mitä minun pitäisi tehdä, kun en saa koskea mieheen lähes ollenkaan, sillä muuten hän laukeaa heti. Eli taas näitä, jotka tulee koskettelemaan vaan minua? En osannut ehkä näin ensimmäisellä kerralla käyttäytyä parhaiten päin, toivottavasti asiakasta ei harmittanut päällekäymiseni. Olen kenties liian orgasmikeskeinen.

Asiakas ei kertonut heti tuosta, vaan esti muutamankin kerran koskettelemasta häntä itseään. Onneksi kertoi, sillä muuten olisin miettinyt sata vuotta, mikä nyt on vialla... Minulla on vielä sitä paitsi paljon kehittymistä "väliajoilla", eli mitä tehdä kun toinen on lauennut, aikaa on vielä, ei ehkä toista panoa mutta asiakas ei halua vielä lähteä? Vaikka yritän olla rento, on keskusteluaiheen keksiminen hieman vaikeaa. Siinä maataan sitten sängyllä, jutellaan niitä näitä, kenties silittelen kättä, tulen kainaloon, mutta jotkut eivät taas osoita mitään merkkejä, että haluaisivat läheisyyttä sen enempää. On outoa maata vierekkäin alasti, katsellen kattoa. Yleensä olen kai ollut liian kiireinen uuteen aktiin, en osaa päätellä milloin toinen jaksaisi taas. On alkanut tuntua, etten osaakaan mitään.

Yhteydenotot ovat hieman vähentyneet, mutta onneksi vakkarit ovat pitäneet yhteyttä. Ja nyt on tiedossa ensimmäinen hieman pidempi keikkakin! En siitä hirveän paljoa enempää rahaa saa, sillä hän on ensimmäisiä asiakkaita, jolloin pidin hintoja hieman alempana mitä nyt. Ei se kuitenkaan paljoa haittaa, mielummin monta tuntia tutun kanssa kuin samalla hinnalla monta uutta. Luvassa ruokaakin... Lisäksi minuun otti yhteyttä ehkä paras asiakkaani ikinä, luulin ettemme tapaa enää ikinä mutta väärässä olin! Paras hän on ehkä siksi, sillä hän oli ensimmäinen, joka otti minut niin upeasti huomioon, oli rento ja ystävällinen, ja seksikin oli upeaa... Jes, kohta näemme! Olenkin ollut puutteessa. Ja edelleenkin minulle tuottaa ongelmia etsiä huoraa -etsivät tyypit yhteydenotoista, pelkäävätkö he kysyä suoraan asiasta peläten kenties sakkoja vai luulevatko he tosiaan, että etsin 40v vanhempaa ihan kivaa miestä panemaan ilmaiseksi kanssani?

Bordellit Suomeen?

Luin tuossa taannoin, että eräs naiskansanedustaja on ehdottanut täydellistä seksin ostokieltoa. Ei ei ei. Jo nyt on kumma, jos vapaaehtoisesti toinen myy itseään ja toinen ostaa, niin se ei kävisi? En usko tuon lain tulevan voimaan vielä muutamaan vuoteen, sillä se pitää miettiä kunnolla loppuun asti. Entä seksin myyntikielto? Pelkän oston kieltämisellä ei ole mitään järkeä. Jos kieltämiseen lähdetään, kielletään sitten kunnolla kaikki: myynti, osto, lahjusten otto seksistä... Ja vaikka nämä kaikki kiellettäisiin, en usko, että poliisi jaksaisi touhua alkaa kytätä kovinkaan suurella innolla. Itse kuitenkin ehkä lopettaisin, ainakin ilmoittelun. Jatkaisin ainoastaan jo tuttujen kanssa. Tai jos jatkaisin, saattaisin nostaa hintoja parilla kympillä. Laitonta ja vaarallista, kyllä siitä pitää saada vaarallisen työnlisää... Minun puolestani bordellit voisi sallia Suomessa, en näe siihen mitään syytä miksi ei. En kuitenkaan menisi itse sinne töihin... Hyvät työolot, säännölliset tautitestit, turvamiehet... En toki tiedä millaisia bordellit sitten ovat ulkomailla.

Siinä olisi kukkahattutädeillä jutun aihetta, kun näkisivät jonkun miehen tulevan bordellista. Mutta toisaalta, tuntuuko bordellitouhu sitten paljon kylmemmältä? Eikö olisi mukavempaa ottaa nuori opiskelija, satunnaisesti työtätekevä, viaton ja aidontuntuinen, toisin kuin kyllästynyt, jo 15 muuta asiakasta samana päivänä hoidellut bordellihuora? Amatöörin kanssa voisi kuvitella olevansa rakastajattaren kanssa, panna tavallisessa kodissa ja tuntea harrastavansa ihan tavallista seksiä ja olevansa ainutlaatuinen? (tai sitten pettyä toisen ammattitaidottomuuteen ja harmitella rahojen tuhlaamista huonoon laatuun). Ja toisethan hakee just sitä "huorafiilistä". Täytyy nyt tunnustaa, etten tiedä bordelleista ja niiden toiminnasta hirveästi, joten en tiedä saako siellä samanlaista fiilistä. Joku toiminnasta enemmän tietävä voisi kertoa kokemuksiaan, olisin kiinnostunut kuulemaan!

Ärsyttää.

Viime kerralla jouduin perumaan pari keikkaa sen takia, että menkkani päättivät alkaa paria päivää normaalia aikaisemmin. Yleensä ne ovat aina päivälleen tulossa. No, nyt otin varman päälle enkä luvannut yhdellekään asiakkaalle turhaan aikaa näille "vaara"päiville. Tässä sitä on nyt lomailtu ihan turhaan jo viisi päivää, argh. Varsinkin, kun ei ole oikein muutakaan tähdellistä tekemistä niin keikkailu sopisi paremmin kuin hyvin tähän väliin...

Seuraava osio ei sisällä mitään järjellistä, voi hypätä sen yli, jos ei halua kuluttaa aikaansa turhaan.

Olen taas analysoinut liikoja itseäni. Asiakkaiden paneminen tuntuu asialta x, omien panojen paneminen myöskin asialta x. Olen ennen tätä hommaa ollut ihan varma, että omat panot tuntuu asialta y ja asiakkaat asialta x. Nyt on alkanut epäilyttää, sillä joitain asiakkaita panen mielelläni, joitain ei niinkään. Omia panoja sentään aina mielellään (tai näin olen kuitenkin uskotellut?). Silti se tuntuu samalta, joten mistä voin enää tietää välitänkö omista panoistakaan ja teenkö sitä edes halusta? Jos he ovatkin vain "tapa". Eli toisaalta voisin pitää omina panoinani ihan ketä vaan, koska kaikki tuntuvat samalta? Olen päättänyt alkaa pihtaamaan siviilielämän puolella. En pane enää huonohkoja panoja, vaikka he ovatkin hyvännäköisiä ja tuntevat minut oikeasti. En halua huomata sitä tunnetta, että tämähän menee ihan samallalailla kuin joskus yleensä huorauksessa: mies haluaa tyydyttää itsensä, mutta ei välitä minusta niinkään. Kaikista kamalinta on huomata, ettei toinen pussaa minua, ellen minä aloita. Ihan kuin olisin taas huora, tyyliin "pussaaminen, girlfriend-lisä, x €" (minulla pussaaminen kuuluu tavalliseen hintaan.) Äh, no ei ne kaikki niin huonoja ole, yksi huono saa taas aikaan tämmöisen miettimisen... En kyllä ala sen kanssa enää hommiin.

Olen vähän miettinyt pitäisikö tavata muutama vanha tyyppi uudelleen. Varmempi/turvallisempi rahanlähde, mutta ainakin se toinen sai muutaman pienen inhon väristyksen liikahikoilusta. Toisaalta, ei se niin paha ollut... Taidan arpoa tätä vielä hetken. Tiedossa myös tapaaminen tämän nuorimman asiakkaan kanssa lähitulevaisuudessa, mmm! Ihanaa myös, miten yksi asiakas kyseli vaan kuulumisia viestein tuossa äskettäin. Saan muuten välillä seksinovelleja sähköpostiini, joihin minut on kirjoitettu mukaan. Alkaa aina naurattaa, sillä minulla on niissä aina isot tissit, otan perseeseen tuosta noin vaan ja ehkäisyä ei mainita. En ota heitä asiakkaikseni, sillä en usko heidän etsivän huoraa (enkä halua tuottaa heille pettymystä liittyen tisseihini...) Mutta kivaa ajankulua, lähettäkää vaan lisää!

Hymyn toi myös huulille "ps. voin maksaa jos olet kiva".

Mitä haluaisin sanoa vaimoille

Niin. Ennen tätä hommaa mietin, miten käyttäytyisin, jos mieheni kävisi huorissa. Näin huoran näkökulmasta en ainakaan halua syyllistää heitä siitä, että mies hyppii vieraissa. Jokaisella pitäisi olla sen verran itsekuria, ettei petä. Mutta kyllä ne kotiolot ovat kuitenkin yksi syy lähteä huoriin. Jokaisessa suhteessa kuitenkin tulee aikoja, jolloin ei jaksa enää toisen kanssa, olen itsekin kokenut sen melko lyhyessäkin suhteessa.

Jotkut pitävät huoria pahempana kuin tavallisia pokia baarista. En kyllä lähtisi ehkä tuohon väittämään mukaan. Suurin syy tulla huoriin, on luottamus, joka rahalla saadaan. Huora ei soittele perään, levittele juttuja pitkin kyliä, rakastu tai jää muuten roikkumaan lahkeeseen. Ei tarvi iskeä ketään, riittää että lyö rahat tiskiin, ja ei tarvitse miettiä että toinenkin pitäisi tyydyttää. Toisaalta, huorissa käynti on suunniteltua. Mies ei voi alkaa selittää, että otin muutaman liikaa ja itsekontrolli petti. Tapaamista suunnitellaan mahdollisesti monta päivää, kyrpä kovana odotetaan että pääsee painamaan salassa vaimolta. Se tekee siitä julmaa. Se on niin tietoista, halutaan piilottaa tapahtuma kaikin keinoin vaimolta. Yksinkertaisesti: touhu on helppoa, salaista ja selkeää. Lisäksi se on vaan seksiä. Mielestäni olisi pahempi, jos miehellä olisi salainen rakastajatar, jonka kanssa yhteistä tulevaisuutta mietitään piilossa vaimolta. Vaimojen luo ne miehet kuitenkin lähtee sieltä huorista. Saattavat nauraa jälkeen päin räkäisesti huorille mielessään. Vaimo saa arvostusta, mutta pettäminen ei kyllä sovi tuohon arvostukseen... Vaikea homma.

Aina ei vaimo tee kaikkea sängyssä, mitä mies haluaisi. Yleisin on varmaan se, ettei saa tarpeeksi suihinottoa. Minulta on monesti kysytty pelkkää suuseksiä, kun kotona ei sitä saa. Jotkut haluavat toteuttaa fantasioitaan. Tuo syy on kuitenkin vähemmistössä.

Aina ei riitä, että antaa aina silloin kun mies haluaa. Olen törmännyt myös heihin, jotka toteavat, että kotona sängyssä menee hyvin, mutta silti "jotain" puuttuu. Ja se vieras on vieras pillu. Toisille ei vaan riitä yksi ja ainut, himot vie. Toivon, että minun tulevaisuuden puoliso ei ole tuollainen. Minä en halua tuollaista miestä, ja tekisi mieli mennä kertomaan näille kilteille vaimoille totuus pettäjämiehestä. Minä en kuitenkaan ikinä tule sekaantumaan ainoaankaan parisuhteeseen. Tuollaiset miehet kuvottavat työssäni minua henkisesti eniten. Olisi melkein parempi, että he valehtelisivat olleensa puutteessa 3 vuotta. Enemmistö asiakkaista on kuitenkin niitä, jotka ovat puutteessa olleet jo kauan. Mutta joo, ei tässä mitään moraalinvartijoita olla.

Toiset haluavat nuorempaa. Vaimo on lihonut monta kiloa, rypistynyt ja pukeutuu tylsästi. No, eihän sitä voi kotona aina juhlavaatteissa tiskata. Nuori tyttö kiihottaa, ja miehet kenties kuvittelevat itsekin olevansa nuorempia jälleen. Ja olisiko uteliaisuus selvittää, onko tiukempaa tarjolla.

Tästä tuli nyt enemmänkin listausta syistä, miksi mies menee huoriin. Mutta vaimot, aina se vika ei ole teissä. Aina se ei ole myöskään pelkästään miehessä. Monet elävät avoimissa suhteissa, joten kannattaa miettiä syvään sitä, että joskus seksi ja rakkaus ei kulje käsi kädessä. Varsinkin, jos olette saaneet selville huorissa käynnistä ja mietitte miten jatkaa. Harvoin huorissa käynti kuitenkaan yhteen kertaan jää. Jos huumoria löytyy yhtään, niin onhan moni muukin homma "ulkoistettu" tässä maailmassa? Huoraa on melkein turha syyttää. Aina löytyy joku toinen, joka homman hoitaisi. Jos huoria ei olisi ollenkaan, olisi miehenne jäänyt kiinni sata vuotta aiemmin, kun se olisi iskenyt jonkun naikkosen lähikapakasta. Tätä asiaa kun on vaan niin vaikea nähdä molemmilta kanteilta yhtä aikaa.

Aww -fiiliksiä

Tänään kuulin ensimmäisen kerran (ihan jo itse toiminnassa siis) sanat "haluan että sä nautit" ja se vaan halusi tyydyttää minut. Ja halusi vielä hieroakin selkää, ja ei halunnut minun koskevan samalla itseensä, sillä halusi minun keskittyvän nautintooni. Kovasti se katseli kasvojani ja tuli ihan aww-fiilis, toinen tulee ja maksaa, jotta saisi minulle nautintoa... Lisäksi häntä jännitti niin, että tärisi. Ekaa kertaa maksullisissa. Jotenkin suloista kun toista jännittää niin paljon, haluaisin vain silittää niskaa ja sanoa, ihan rauhassa, ja ottaa kainaloon... Tämä poka ei ollut kyllä mikään ihan juuri-tavattu tyyppi, vaan olimme tutustuneet toisiimme normaalia enemmän. Ja eikä tämä ollut mikään onneton poikamies, vaan ihan fiksu kunnon kaveri, varattu kyllä tietenkin! Tapaamme melko varmasti uudelleen, tykkään! (jälkeen päin ajattelin sitäkin mahdollisuutta, että nyt jälkeenpäin tuo mies nauraa partoihinsa minulle, "uskoi kaiken mitä sanoin, minä pyöritän tätä peliä, sainpas sympatiat puolelleni")

Olen keksinyt asennon, jossa kaikki miehet tulevat nopeasti. Tämä on hyvä keino kyllä sitten, jos haluaa homman äkkiä loppuun... Tykkään katsella aina heidän ilmeitään, kun vaihdan siihen asentoon. Useimmat ovat silleen "uh..gg" ja nielaisevat, hihiii... Tänään mietin tilanteita, joissa en tykkää, jos mies tulee huoriin. En tiedä millainen kanta minun pitäisi tähän touhuun ottaa. Miehet ovat tarpeidensa vankeja, eivät voi mitään vieteilleen että pillua on saatava (tyyliin avuttomia raukkoja, joita pitäisi sääliä) vai ovatko he kylmiä, laskelmoivia kaksinaamaisia naisten pyörittelijöitä? Vai kenties ihan tavallisia ihmisiä, hehe. No, mutta kuitenkin. Ajatus, että vaimo on juuri saanut vauvan ja kotona hirveä hulina, vaimo tarvitsisi tukea. Mitä mies tekee, lähtee huoriin kyrpä pystyssä, jättäen vaimon hoitamaan lasta. Ne rahat voisi sijoittaa paremminkin. Tuo ainakin puistattaa minua, toivon, ettei minun kohdalle tule tuollaisia miehiä. Ja aina välillä mietin, että entä jos miehen perheessä on taloudellisesti tiukka tilanne, niin mies tuhlaa rahansa huoriin, joilla voisi edistää perheen yhteistähyvääkin... Onneksi en tiedä moisista, muuten minulle tulisi varmaan syyllinen olo. En tiedä tekeekö kukaan noin.

Tänään tapasin nuorimman asiakkaani, hän oli n. 24v ja varattu. Innokas huorissa kävijä, hän ei myöskään yrittänyt suudella, ehkä tottunut suutelemattomuus sääntöön tässä hommassa jo. Jotenkin ihmetyttää, tuon ikäisenä tuskin on vielä kyllästynyt naiseensa vai pihdataanko tuonkin ikäisenä jo kunnolla? Tyyppi oli kiusallisen mukava, ja tuli taas mieleen, että kestään miehestä ei voi kyllä päälle päin tietää millainen naisten pyörittäjä sisältä löytyykään. Mukavin tyyppi tähän mennessä, johtui varmaan pienestä ikäerosta ja näin ollen yhteisistä jutunaiheista. Jos baarissa etsisin yhden illan seuraa, voisin kelpuuttaa miehen yöksi. Ehkä huorissa käynti tuottaa sille sitten jotain tarvitsemaansa jännitystä elämään, ehkä nainen ei ole kykeneväinen seksiin, ehkä hän haluaa kerrankin keskittyä vaan omaan nautintoonsa, ehkä nainen on antanut luvan? Kaikkea sitä miettii. Jotenkin sitä aina vaan ajautuu aina miettimään niitä syitä, miksi mies lähtee huoriin. Mietin ihan liikaa asioita, jotka eivät tavallaan kuulu edes minulle. Huomenna tulee olemaan hyvä päivä, kaksi asiakasta ja toinen niistä vakkari. (ainakin näin alustavasti, otan kyllä mielelläni lisääkin, sillä kohta "lomaa" (=menkat), jolloin on mukava rentoutua ja sijoittaa.)