maanantai 24. syyskuuta 2012

Mitä nainen tekee kurkulla?

Harjoittelee syväkurkkua sillä... voih. Tuli yhteydenotto, jossa toivottiin syväkurkkua/ naimista suuhun, ja täytyy myöntää, että jälkimmäistä en ole ikinä kokeillut. En myöskään pysty hirveän syvälle ottaa suuhun, tai itse asiassa en tiedä olenko keskiverto, huonompi vai parempi. Aloin miettiä voinko luvata mitään sinne päin, ja kappas kun valo syttyi yläkerrassa ja muistin, että minulla onkin kurkku jääkaapissa... Mikäs parempi illanviettotapa kuin touhuta tämmöisiä tieteellisiä kokeita, hahah! Hihittelen täällä yksikseni, jos joku näkisi mitä puuhailenkaan... Mutta ei tämä nyt kovin hyvältä vaikuta. Toinen mitä kurkulla muuten olen kokeillut, kumin asettaminen suulla paikoilleen. Kurkun kanssa se onnistuu ihan helposti, mutta en kyllä ehkä kehtaa lähteä asiakkaan kanssa kokeilemaan jos ei onnistukaan... pitäisi testata jonku kaverin kanssa ensin. Muistan, että olen kokeillut sitä joskus 5 vuotta sitten poikaystäväni kanssa, ja silloi se ei onnistunut. Olen aina halunnut tehdä sen! Pitääpä muistaa seuraavan kerran kun on mahdollisuus...

Jotkut hakevat huoralta ammattimaisuutta ja että osaa kaikki temput. Täytyy myöntää, että minä en ole sillä saralla ehkä parhaimmistoa. En harrasta anaaliseksiä, osaa syväkurkkua ilman oksennusrefleksiä, harrasta erikoisia leikkejä... mutta eipä niitä niin hirveästi ole kyseltykään. Osaan kyllä ottaa suihin, siitä on aika paljon kehuja tullut. Osaan myös ratsastaa. Tämä on ihan kivaa hommaa, sillä tässä pystyy harjoittelemaan ja kokemaan kaikenlaista. Olen aina muuten halunnut osata supistaa lantionpohjalihaksia niin, että se tuntuu miehessä. Tämä tavoite on vihdoin saavutettu! ;) Olisi kyllä kamalaa olla maksullinen, jos olisi hirveän huono itsetunto vartalon takia. Ei tässä hommassa ole aikaa miettiä vartalon puutteita, kun on niin paljon muutakin. On hyvä olla sinut vartalonsa kanssa.

Selailin muutes vanhoja viestejä, ja sieltä eksyi esiin eräs ärsyttävä "150e 45min? Mielellään maksaisin enemmän mut en ikävä kyllä pysty.." yhdeltä tinkaajalta, joka ei uskonut kerrasta, että jos ei maksa sitä mitä minä haluan, saa olla ilman. Ja varmana pystyisi maksamaan enemmän, mutta kun tingata pitää vaan ja ilman pitäisi saada. Onneksi en ole törmännyt tinkaajiin pitkään aikaan. "80e 20min?" Joko tyypillä ei ollut kaikki kotona kun ei ymmärtänyt millään vaikka rautalangasta väänsi, tai sitten joku halusi vaan vittuilla kun ei muuta tekemistä ollut. Ja tinkausviestit tietenkin täynnä ;) -hymiöitä.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Minä olen huora. Sinä et kutsu minua oikealla nimelläni.

Niin! Helvetti meni hermot. Minun nimeäni, oikeaa nimeäni ei kukaan asiakas saa tietää, varsinkaan ei saa kutsua minua sillä nimellä. Sitä nimeä ei käytetä, kun otan rahaa vastaan panemisesta. Sitä ei käytetä eikä sitä lausuta ääneen!

Vakkari sai selville oikean etunimeni asiayhteydestä x. Vittu kun jotkut ovat niin hereillä 24/7. Ei kai sitä muuta voikaan, kun muuta elämää ei ole, kuin olla hereillä. No, olisin voinut tehdä toisinkin, olisin voinut estää tapahtuneen ylivarovaisuudella, mutta ajattelin ettei tuo mitään haittaa. No, luotan henkilöön kuitenkin niin, että sitä vaaraa ei ole, että nimeni leviäsi tai muuta vakavaa, mutta minä en halua. En halua, että ne tietää minun oikean nimeni, se on liian henkilökohtaista. Todella kivaa saada rahatukko käteen ja "olipas mukavaa taas, -oikea nimeni-". Olen kenties yliherkkä tämän asian suhteen, mutta tässä menee minun rajani. Tuo lause sai minut näkemään punaista.

Oikean nimeni lausumalla tuo jotenkin kaiken tapahtuneen minun henkilökohtaiseen elämääni. Se ei ollutkaan enää se Maija, joka huorasi ja otti rahat. Esitti nauttineensa tai nautti oikeasti. Ei ole enää kulissia tai roolia. Vaikka tietäisinki asiakkaan kaikki nimet ja syntymäajankin, hänen ei tarvitse tietää minun nimeäni. En ole koskaan vaatinut saada tietää oikeaa nimeä, itsepähän ovat sen kertoneet. Olen liikaa oma itseni siinä. En tykkää sitten yhtään! Asiakas olisi voinut edes olla sen verran tahdikas, että jatkaa kutsumalla minua väärällä nimellä, tai olla lausumatta sitä ollenkaan. En halua, että joku mies, joka maksaa minulle seksistä, sanoo oikean nimeni. Ei ei ei. Vituttaa niin paljon, että en taida nähdä enää tuota miestä. Vai ylireagoinko? Vaikka panisimme asunnossani, näet kirjahyllyni ja voit päätellä siitä jotain, ei se haittaa. Kuvitele mitä haluat. Mutta nimeäni et saa!

Ihan oikeasti, taidan lopettaa tuon suhteen. En halua enää kertaakaan, että hän sanoo nimeni. Meni maku hommasta. Haluan olla anonyymi, vaikka miten olisikin vakkari. Ties mitä seuraavaksi. Varmaan googlettanut nimen, ja sitä kautta on hyvinkin mahdollista saada tietoon sukunimenikin. Arghtttt! Nyt kyllä riitti. Tiedän unissanikin sen kaavan, miten kohtaamisemme etenee. Tiedän sen hientuoksun ja kaiken. Vaikka tämä onkin varmin ja erittäin vakituinen, ihan kuin saisi kuukausittaiset opintotuet tilille aina kerran kuussa, niin minä en ala enää. Taidan alkaa etsiä uusia asiakkaita. Tuo viimeisin asiakas oli muuten ihan ok, tapaamme kyllä uudelleenkin. Aluksi valitti, että kipurajalla hinta, mutta lopuksi sanoi, että olen paljon arvokkaampi kuin tuo hinta. Että kannattaisi kuulemma nostaa hintaa. Mutta jos tuosta nostan, niin tuskin minulla on kohta ketään enää. Olipas sekin kiva kuulla ääneen, olen kyllä arvokkaampi kuin xxx määrä euroja. Mieluitenhan en asettaisi itselleni mitään hintaa.

torstai 20. syyskuuta 2012

Illalla bisneksiä

Tänä iltana tapaan pitkästä aikaa uuden asiakkaan. En oikein tiedä millä fiiliksillä... Ei jännitä, mutta kiva tavata uusia ihmisiä! Piti oikein alkaa miettiä, milloin viimeksi olen tavannut uuden asiakkaan, en vakkarin. Siitä on niin kauan, että ehkä heinäkuun puolella? Olen huomannut, että nykyään olen enemmän rahakeskeisempi kuin alussa. Olenko tullut ahneeksi? Ihanaa, ettei tarvi laskea rahoja ja miettiä viikkoja eteenpäin, mitä syö. Miten helppoa onkaan, kun on rahaa. Ei sitä huomaa rikkaana, miten vaikeaa onkaan köyhänä. Mutta rikkaana ei huomaa miten helppoa on olla rikas, jos ei ole ollut köyhä. Olisin ollut pulassa miljoona kertaa rahallisesti jo, jos en olisi huorannut, on ollut niin paljon pakollisia menoja. On muuten edelleenkin totta, että asiakkaat tulevat sykäyksittäin. Taas on jopa neljä asiakasta ihan pienen ajan sisään tulossa, mutta sitten taas moneen viikkoon ei kuulu kestään mitään. Liittyisikö kuunkierto tähän jotenkin? ;) täysikuu meni tuossa jokin aika sitten... Tapaaminen myös vakkarin (sen tylsimmäin) kanssa tulossa, nyt ei ole enää kiinnostusta niinkään, taidan turvautua liukuvoiteeseen ja ajatella sitä rahatukkoa, jonka saan. Ehkä sanon sille, etten halua enää tavata syystä x, sillä en tykkää siitä, että alan tulla hänelle liian tärkeäksi. Kannattaa muuten miettiä, minkä nimen itselleen keksii, sillä jos ottaa ärsyttävän naapurin Alman nimen huoranimekseen, ei ole kiva kuulla panon aikana "Alma, sulla on niin ihana pimppi"... Tulee nimittäin epämiellyttäviä mielleyhtymiä ;) onneksi oma nimen valinta meni ihan nappiin, en tunne ketään tämännimistä. Nyt hoitamaan asioita ja valmistautumaan iltaan!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Huoraaminen lihottaa

Nyt kun ei ole moneen viikkoon ollut kunnon huoraamista, tuntuu että olen unohtanut edes sitä koskaan tehneeni. Miten helppoa minun onkaan työntää tietyt asiat sivuun mielestäni! Tutut ovat kovasti kyselleet mitä tein kesällä ja miten rahat riitti, kun en ollut töissä. En ole kovin monipuolisia vastauksia keksinyt, mutta tuskin niitä niin kovasti kiinnostaa. Asiakasvähyys ehkä johtuu siitä, että tykkään vastata sähköpostilla. Jos lopussa on, että soita, niin en minä. En tykkää soittamisesta, se jännittää ja ei, äh. Ja sähköposti on sitä paitsi ilmaista. En halua numeroani monen tietoon, en halua että viestimuisti täyttyy vonkausviesteistä ihmisiltä, jotka ovatkin idiootteja.

Ainut suuri asia, mikä huoraaminen on tuonut, on kilot. Ennen huorausta nimittäin olin niin köyhä, että söin todella huonosti ja olin alipainoinen, nyt on tullut kiloja lisää, kun ostan ruokaa niin paljon. Niinhän ne muuten sanoo, että lottovoittajistakin melkein kaikki lihoo voiton jälkeen. Eli varoitus, huoraaminen lihottaa!

Katsoin muuten jotain leffaa kaverini kanssa, jossa oli suomalaisia huoria. Oli outoa katsoa sitä nyt kun asiasta on omakohtaistakin kokemusta. Teki niin mieli kommentoida "ja taas jälleen tehty oikein stereotyyppinen huora", "miksi tuokin on noin lahna, ei ne kaikki ole tuollaisia" ja kaikkea muuta pientä, mutta sellaiset kommentit olisivat olleet liian outoja minulta siihen väliin. Vähän kyllä naurattaa salaa, kaverini ei ikimaailmassa voisi ajatella, mitä kaikkea MINÄ olenkaan tehnyt. Pahahan olisi kommentoida, kun minulla ei pitäisi olla asiasta mitään tietoa. Onneksi huorista ja prostituutiosta ei ole ollut puhetta kaveripiirissä, sillä olisi todella vaikea pysyä hiljaa kun he esittäisivät vääränlaista tietoa asiasta tai miettisivät, paljonko huora maksaa. "150e on perus puolesta tunnista!" -vastaus kuin apteekin hyllyltä ei olisi ihan paras vaihtoehto siihen kohtaan.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Ihan u-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a !

No, kuten ennemmin mainitsin, minulla oli tapaaminen tulossa vakkarin kanssa. Aaaaaaaaw!!! Ihan uskomatonta, kenties johtuu osittain nuoresta iästäni, niin en ole hienoa kohtelua oikein ehtinyt saamaan. Olen vieläkin ihan hämmentynyt, huh. Minusta ei tuntunut tippaakaan maksulliselta ja en ole ikinä saanut niin hienoa illallista mieheltä tarjottuna siviilielämässäkään. Ilmeisesti pitää ryhtyä huoraksi, ennen kuin saa kuningatarkohtelua. Suu loksahti auki, kun näin ruokapöydän, siihen oli oikeasti nähty vaivaa. Olisi ollut ihan hirveää, jos olisi tullut jokin este ja olisin joutunut perumaan, ja kaikki vaiva turhaan. Oi että, jotenkin niin sympaattista ja ihanaa, olisin mielelläni jäänyt yön yli jos ei olisi ollut muuta menoa. Ihan kuin unesta.

Olen vieläkin sekaisin, joten en oikein tiedä mistä aloittaisin, ja miten tarkasti viitsin kertoa. Kaikki tuskin tykkää, että pidän blogia ja kerron täällä kaikesta. Mutta pysyyhän heillä anonyymiteetti kuitenkin! Saavuin paikalle, otettiin heti alkudrinkit eikä käyty toisiimme kiinni. Ruokapöytä oli katettu ihan ravintolatyyliin, oli kynttilöitä ja himmennetyt valot, melkeinpä romanttinen tunnelma, mutta ei se nyt tähän yhteyteen sovi! Oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Joimme kalleinta viiniä, mitä olen ikinä juonut (no olen tottunut alle 10 euron viineihin...) En huomannut mitään, että kalliimpi maistuisi paremmalta. Nautittiin ruokaa ja höpöteltiin, oli todella mukavaa. Ihan kuin olisi ollut hienossa ravintolassa. Ei tämä ihan asiakassuhteelta tunnu sen takia, koska en kertoisi itsestäni niin paljoa tavalliselle asiakkaalle. Vakkareiden kanssa se nyt vaan meinaa mennä siihen, että itsestä paljastuu melko paljonkin. Nautin todella paljon. Ruuan jälkeen MINÄ sain hierontaa ja siitä se eteni huomaamatta suuteluun. Vitsit mitä hemmottelua. Lopuksi sänkyyn ja taas jälleen upeaa seksiä, tuntui oikeastaan siltä, että minä sain kyytiä, eikä niin kuin huora-asiakas asetelmassa, että minä hoitelisin toisen. Ei tätä kyllä ehkä huoratouhuksia sanoisikaan asiakkaan kannalta, luultavasti se haluaa seuraa tylsiin iltoihin ja piristystä, rahalla sitä saa nopeiten ja ei tuota niin paljoa vaivaa. Olin ihan märkä ja asiakaskin on niin kiihottava. Yleensä olemme vetäneet aika pitkän setin, joten nyt tuntui melko nopealta, kun panimmekin vain kerran. Tuntui, että jäi vähän hommat kesken.

En ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää ruokaa. Ja saanut niin hyvää seksiä. Ja seurakin oli loistavaa! Jotenkin meillä on niin rentoa, kenties yhteiset kiinnostuksen kohteet vaikuttaa, että meinasin unohtaa rahat. Ja onhan asiakkaan luonnekin sopiva. Toivottavasti tapaisimme vielä joskus, ei nyt tarvitsisi olla noin hienoa, mutta jos vaikka pikapanot ;) Jotakuta nyt melko varmasti kiinnostaa, ihastuinko. En kai. Jostain syystä en ihastu enää ikinä. Miehiä on niin paljon, että kukaan ei vie jalkoja alta tai saa omituisia väreitä aikaan, miehet tuntuu jo niin arkiselta asialta, haha. Vaikka kuinka olisikin miellyttävää ja ihminen loistava, en huomaa mitään erikoista tunnetta sisällä. Yhyy, olenko jotenkin tunnekuollut... No, tuskin. Olen muuten vähentänyt näitä hommia reippaasti, en aio tavata enää kaikkia vakkareita, sillä ne ei ole niin miellyttäviä kuin tämä. Uusia asiakkaita minulla ei ole ollut pitkään aikaan. Nyt kun sain pienen pohjakassan tällä työllä, aion panna vielä harvemmin ja ainoastaan miellyttäviä tyyppejä, joiden kanssa seksi tuntuu tosi ihanalta. Mutta oli mukavaa, koska meillä on jo muutamia inside-juttuja, ja niistä on hauska heittää vitsiä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ei huvita.

Nyt on alkanut kyllästyttää. En tiedä johtuuko se kenties hormonitasapainosta kuukautiskierron tietyssä vaiheessa, vai onko tämä syvempää. En halua nähdä tippaakaan ei-täysin-miellyttäviä asiakkaita, koska ei vaan yksinkertaisesti huvita panna. En tykkää olla kuiva ja liukuvoiteella luotu liukkaus ei ole minun juttu, joten en halua tavata ketään. Haluan, että kostun oikeasti asiakkaiden kanssa. En halua vanhempia miehiä maha pystyssä asuntooni. Lisäksi koulut ovat alkaneet, ja tuntuu että on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista. Kesällä oli niin helppo huorata, kun oli tylsää eikä mitään ihmeellistä ohjelmassa. Huoratouhu on vähän kuin menettänyt hohtonsa. Pari asiakasta minulla silti on ensi viikolle. Tällä viikolla ei ollut ketään. Nyt kun ajattelee, en halua siviilipanojakaan, joten ehkä tämä on vain hormonipöllyissä keksittyä juttua? Nyt on niin tylsää, että taidan hoitaa hieman rästissä olevia sähköposteja ja "pitää yllä" asiakassuhteita netin kautta. Ehkä pieni mesettely saa taas piristettyä.

Edit: pieni tuhmien puhelu auttaa aina! Huvittaa heti enemmän ;)

Ja kohta kun saan kirjoituksen hiottua valmiiksi, kerron siitä ihanasta illasta vakkarin kanssa!