Jouluisia kuulumisia

Elokuun alussa kaipailin parisuhdeseksiä. No, tilanne päättyi  siihen, että erosimme. En minä kykene olemaan suhteessa, jossa en saa seksiä. Naurettavaa, että kirjoitin miten ihanaa oli. Ties missä kuvitteellisissa pilvilinnoissa olin silloinkin, kun tuon postauksen kirjoittelin. Suhde tuntuu virheeltä näin jälkikäteen.

Yritin väittää itselleni, ettei seksi ole niin tärkeää. Että on muitakin asioita. No ehkä jollekin tuo on totuus, mutta ei minulle. Oikeasti suhteessa oli myös muita asioita pielessä kuin pelkkä seksi. Suhde ei edennyt minnekään. Toinen osapuoli ei ottanut tarpeeksi vakavasti seurustelua enkä tuntenut pääseväni sen lähemmäksi henkisesti toista, vaikka aikaa kului. Minä taas en kuulemma osaa puhua. Sen olen saanut kuulla useammaltakin kuin yhdeltä ihmiseltä, ilmeisen totta siis. Nyt kun näemme jossain, en tunne enää mitään häntä kohtaan. Emme vaan mitenkään olleet sopivia toisillemme.

Näin jälkikäteen suhde oli aika raskas. Toisen impulsiivisuus ja etäisyys aiheuttivat jatkuvaa vuoristorataa ja varmaan molemmat miettivät aika ajoin, pitäisikö jo lopettaa. Taidan olla ihminen, joka lähtee suhteeseen liikaa ajattelematta. Ainakin opin asioita. Jos teen tiivistetyn analyysin ihmisestä, sisältyy siihen epänormaalin suuri pornoriippuvuus ja kykenemättömyys vilpittömään välittämiseen tai "tavalliseen" rakkauteen. Hän ei kyennyt siis harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, johon hänellä oli tunteita. Seksi on ainoastaan huorien (hah, miten ironista) tai satunnaisten naisten kanssa toteutettavaa tunteetonta orgasmin saavuttelua.  Uskon, että runsas pornografian käyttö todella pitkällä aikavälillä yhdistettynä tietynlaiseen luonteeseen oli yksi syy tuollaisen ongelman syntymiseen, mutta en jaksa edes selventää kaikkea. Ole nyt sitten tuollaisessa suhteessa.

En enää ikinä ala suhteeseen, jossa toinen ei halua minua. En enää ikinä ala suhteeseen, missä en ole tyytyväinen seksielämään, missä ei ole muutenkaan järkeä. Mutta jotenkin tuo vuoristorata sai aikaan tunteen, että tässä on jotain erityistä. Miksi aina epätasaiset suhteet tuntuvat olevan merkityksekkäämpiä kuin sellaiset, joissa kaikki on täydellistä, päivästä toiseen samaa tasaisuutta? Huorissa mies ei kuulemma käynyt minun aikanani, mutta strippibaareissa senkin edestä. En sitten ikinä kertonut huoraamisestani hänelle, tuskinpa se olisi mitään muuttanut minnekään suuntaan.

Tuon suhteen jälkeen olen sitten paikkaillut puutetta, oikein urakalla erään ihmisen kanssa. Nyt voin ihan rehellisesti kyllä sanoa, että elämäni parasta seksiä! Tulevaisuus on kuitenkin epävarma, joten en avaudu siitä nyt kovin paljoa. Mutta olen päätynyt taas miettimään, olenko jonkin sortin seksiaddikti? Viisi kertaa päivässä ei tunnu missään ja lisä ei olisi pahitteeksi. Entä olenko liian seksikeskeinen, kunhan seksi on hyvää ja sitä on runsaasti, jää toisen ihmisen perimmäinen persoonallisuus sivuseikaksi? Kunhan ihminen vaan on mukava ja kaikki sujuu ok, ei sen syvempää luonteiden todellista yhteensopivuutta edes huomaa miettiä, kun seksi on niin vahvasti päällimmäisenä mielessä? Eli runsas seksiä täynnä oleva suhde vähemmän sopivan ihmisen kanssa kestää paremmin kuin suhde, jossa ihminen on todella sopiva, mutta seksielämä ei-niin-tyydyttävää? Pääsenkö joskus yli tästä seksikeskeisyydestä vai tarvitseeko minun edes?

Vastauksia

Analysoi ajatusta, mitä tapahtuisi, jos jatkaisit huoraamista. Miten kauan pystyisit oman näkemyksesi mukaan jatkamaan hommaa, ainakin teoriassa? Unohtaisit rakkauden, perheen ja muut inhimilliset kliseet keskittyen pelkästään uraan vai pitäisikö sanoa loveen tässä tapauksessa. Mielenkiintoista olisi pohtia, miltä ihmisestä tuntuu, kun hän tajuaa markkina-arvonsa tippuvan vanhenemisen seurauksena koko ajan alas tasolle, jolla kukaan ei enää halua käyttää tämän palveluksia. 
-Pelottaisi, miten raha menettäisi arvonsa. Pelottaisi, että kyynistyisin niin paljon, etten uskoisi enää ollenkaan vilpittömään välittämiseen ja rakkauteen ehdoitta. Jos ajatellaan asiakas päivässä -tahtia, niin ettei se vaikuttaisi mitenkään minuun, olisi varmaan 2-3kk se raja. Mutta jos saa pitää vaikka viikon taukoja välillä, niin kai puoli vuottakin menisi. Minähän pidin huoratessa välillä puolentoista viikon taukojakin, ja se oli aivan mukavaa. Ei tullut tunnetta, että teen tätä pakolla tai se olisi pakkopullaa. Mutta jos minulla pysyisi tunne siitä, että teen sitä vapaaehtoisesti ja pidän siitä, niin kyllähän homma varmaan toimisi. Se, että omistautuisi pelkästään huoraamiselle tuntuu kuitenkin epäterveeltä. En kykenisi itse unohtamaan ainakaan kaikkea muuta. Elämässä pitää olla ystäviä, harrastuksia ja tekemistä huoraamisen vastapainoksi. Olisi kyseessä nyt sitten mikä tahansa ammatti, niin burnout siinä tulee, jos liikaa sille omistautuu. Jos huoraisin sattumanvaraisesti, vaikkapa kerran kuussa, voisin jatkaa hommaa kolmekin vuotta. Varmasti seksi muuttuisi vain pelivälineeksi liiallisuuksissa. Alkaisi varmaan peilata itseään liikaa sen ammatin kautta. Ei ehkä kykenisi enää erottamaan siviiliminää ja huoraminää, minkä minä ainakin haluan tehdä, kun huoraaminen olisi niin vahvasti arkipäiväisessä elämässä mukana.


Huora sosiaalityöntekijänä ja päivän piristeenä. Tätä otsikon ensimmäistä osaa joutuu ilmeisestikin usein sietämään työssä ilman lisäkorvauksia GFE:stä ja se lisää työn taakkaa. Onko eteen tullut koskaan päinvastaista tilannetta? Sinulle on jäänyt keikan jälkeen selvä tunne siitä, että asiakas on selvästi tullut onnellisemmaksi keikkasi jälkeen ja hänen elämänsä olisi kenties parempi ainakin päivän loppuun asti? 
-On tullut, vakkarin kanssa pitkällä keikalla. Yksittäisten asiakkaiden kanssa ei pienessä ajassa ole ehtinyt sen kummemmin jutella tai piristää muuten kuin panemalla. Vakkari laittoi ihan viestiäkin vielä jälkeen päin, miten nyt on paljon pirteämpi olo. Minua ei asia vaivannut, sillä tulin itsekin hyvälle tuulelle! En ole kokenut päivän piristeenä olemista mitenkään rankkana tai ärsyttävänä, koska sitä ei ole tapahtunut niin paljoa.

Minkä ikäinen olet tai mikä ajoi sinut aloittamaan 'huoraamisen'?
-Nyt olen jotain väliltä 20-25. Rahan puute sai aloittamaan, en ollut koskaan ollut köyhempi kuin silloin, joten tein hetken kesätöitä, mitkä tuntuivat kamalilta ja joista lähdin välillä itkien kotiin. Se sai sisuuntumaan ja ajattelin, että minähän en tällaista touhua jatka, ennemminkin huoraan. Enkä kyllä katunut sitä ratkaisua. Ahdistunut olisin, jos sinne olisin jäänyt. 


Minkä ikäisiä miehiä suunnilleen käy luonasi?
-Miesten iät olivat 24-45, keskimäärin n. 33-vuotiaita. 


Oletko koskaan joutunut pelkäämään? 
-En ole koskaan pelännyt, kukaan ei ole ollut uhkaava vaan kaikki ovat olleet hyväkäytöksisiä.

Oletko koskaan tuntenut itseäsi arvottomaksi, tai niin halvaksi, että olotilasi on ollut 
hyvin masentunut tai jopa vielä enemmän alakanttiin?

-En ole koskaan tuntenut itseäni arvottomaksi huoraamisen takia, mutta parisuhteen takia olen. Mutta eiköhän melkein kaikki ole joskus tuntenut samanlaisia tunteita ja tuossa arvottomuuden tunteminen on johtunut erosta, kun tuli yksi epäonnistunut suhde lisää. Silloin tuntui, että ehken sitten vaan ole rakkauden arvoinen. Teininä tuli myös tunnettua itsensä arvottomaksi murrosiän myrskyissä ja ettei kukaan välitä. Mutta kysymys ilmeisemmin liittyi vain huoraamiseen, joten ei. En myöskään halvaksi, koska ihan hyvän hinnan olen aina ottanut, hehe. Koen elämän onnellisena ja olen ollut todella onnellinen viimeisinä kuluneina vuosina.

Kun harrastat seksiä kumin kanssa jonkun tuntemattoman kanssa ilman, että oma kumppanisi sitä tietää, niin petätkö mielestäsi kumppaniasi yhtään? Vai oletko samaa mieltä kuin iso osa huorista, että se ei ole pettämistä ollenkaan, koska fyysisen kosketuksen välissä on kumi ja saat siitä rahaa itsellesi?

-Petän tietysti, ehkäisykeinosta riippumatta. Nyt en tosin harrasta seksiä muiden kanssa enkä huoraa, kun seurustelen. En ole koskaan ajatellut, että jos kosketuksen välissä on kumi, on se jotenkin eri asia. Panemista se silti on, ei ole kumilla vaikutusta mielipiteeseeni. Rahan saaminen kylläkin vaikuttaa lieventävästi näkökulmaani, koska silloin pidän asiaa vaan bisneksenä, mutta tämäkin vain harvoin tapahtuvana.

Lasketko asiakkaita seksimäärääsi ollenkaan, vai lasketko vain siviilipanot panoiksi?

-En laske, pelkät siviilipanot vaan. Huoran luvut ovat eri kuin siviiliminän luvut.

Oletko ikinä ollut vähällä lipsauttaa muun puheen lomassa jotain "sivutyöstäsi" tuttavillesi, esim. kertoessasi kuulumisiasi? Miten ylipäänsä pysty(i)t erottamaan tämän homman ja normaalin elämän toisistaan?

-Lipsautukset eivät ole olleet lähellä, mutta joskus humalassa puhuessani seksistä kaverini kanssa, olen ollut lähellä lipsauttaa, että olen ollut reilusti vanhemman miehen kanssa kuin oma ikäni. Sitten olen vaan vaihtanut puheenaihetta tai kertonut nopeasti muuta, sillä muuten olisi tullut lisäkysymyksiä ja ihmettelyä mikä tämä tapaus on. Yleensä kuulumisista puhuessa jaarittelin opiskeluista, ei kukaan kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, mihin aikani oikeasti on kulunut. Kerran oli myös lähellä piti -tapaus, kun olin keikalla ja se vähän venyi, enkä katsonut kelloa. Olin sopinut tapaamisen kaverin kanssa, niin se oli soittanut jo perään ja saavuin sitten myöhässä ilman mitään hyvää syytä, joten selitin, että olin yhden säädön luona treffeillä. Tietysti lisäuteluita tuli, mutta kerroin, että kerron sitten myöhemmin. Huorista ja tästä touhusta puhuessa on vaikea pysyä tarpeeksi hiljaa aiheesta, ettei herätä liikaa kysymyksiä tietämällä liian tarkasti asioista.

Tein hommaa kuitenkin aika lyhyen ajan, jolloin olin suurimmaksi osaksi kesälomalla aktiivisimman ajan. Se oli ehkä siksi helppoa, kun ei silloin oikein ollut mitään muuta tärkeää menossa. Jos jatkaisin huoraamista nyt ja opiskelisin samalla, niin tulisi se kyllä olemaan vaikeampaa aikataulujen takia.

Ilmoitatko tai kirjoitatko sexwork:n sivuilla ja millä nimimerkillä?
-En ilmoita enää missään, koska olen lopettanut. Huoratessani ilmoittelin vaan yhdellä sivulla, joka ei ollut Sexwork. Sinne ilmoituksen laittaminen tuntui niin pelottavan ammattimaiselta. Tuntui, että olen niin amatööri, etten kehtaa... Jos asiakkaat odottavat sitten jotain ammattitaitoista hupakkoa, jolla on verkkosukkahousut jalassa, hahah! Helpompi oli laittaa ilmoitus toiselle sivustolle, missä vahingossa voitiin luulla tavalliseksi seuran etsijäksi. Siinä tuntui olevan vielä mahdollisuus selitellä, että "en mä mitään huoraamista harrasta, kunhan muuten vaan", jos olisi sattunut joku tuttu kohdalle ja tunnistanut kuvauksesta tai kuvasta. Omistan kyllä nimimerkin sexworkiin, mutten ole koskaan kirjoitellut sinne mitään ja enää ei onnistunut kirjautuminenkaan kun tämän innoittamana kokeilin.

Mitä luulet tulevan mahdollisen tulevan miehesi ajattelevan entisestä elämästäsi?
-Minulla on kiltin tytön imago, joten asia olisi varmasti järkytys. Nykyisessä suhteessa saattaisi olla niin kova järkytys, että miehen täytyisi ajatella ihan uudestaan koko suhdetta ja kenen kanssa se oikein onkaan. Se muuttaisi sen koko käsityksen minusta. Ei varmaan villeimmissä unissakaan uskoisi minun tehneen tuollaista. Asia on kuitenkin jo niin hyvin unohtunut minulta, että olen jopa unohtanut tämän blogin välillä, haha. Huoraamisjutut ovat niin syvällä kaapissa ja unohtuneita, ettei niillä ole oikein mitään kontaktia tähän päivään. Siksi ei pelota, että se joskus paljastuisi miehelle. Minusta ei edes tunnu, että olisin tehnyt sellaista. Siksi jopa ajatus siitä, että mies saisi tietää, tuntuu niin absurdilta etten pysty edes kuvittelemaan sitä. En kuitenkaan koskaan ole kertomassa menneisyydestä kellekään, joten ei voi kuin veikkailla.

Onko se mahdollisesti jopa pahempi pala miehelle, kuin se naiselle että mies on käynyt joskus huorissa?
-Ihan varmasti on pahempi pala, koska yleisen mielipiteen takia mies kun panee naisia on se kova jätkä, mutta nainen tehdessään niin on jakorasia. Huora on vielä enemmän jakorasia ja käyttöesine, jos kärjistetään. Huoriin liittyy myös myytti, ne tuntuvat etäisiltä verkkosukkahousuissa kadun varrelta pyllisteleviltä ulkomaalaisilta, joita näkee leffoissa. Huorissa käyvä mies on taas ihan tavallinen suomalainen mies, joita näkee joka puolella. Sitten kun paljastuu, että joku tavallinen opiskelijatyttö on ollut huora, on se vaan liian suuri ristiriita.

Miten olet käyttänyt ansaitsemasi rahat?
-Arkipäiväisiin asioihin. Ruokaan suurimmaksi osaksi. Ostin myös uuden tietokoneen, koska vanha oli niin heikossa hapessa jo. Tietokoneen lisäksi en hirveästi ostanut asioita, joista olisi näkynyt se, että minulla on rahaa. Ruoka on kuitenkin sen verran kallista nykypäivänä, että jos haluaa syödä monipuolisesti eikä ole mitään muita tuloja, niin ei ole vaikeaa kuluttaa siihen euroja. En matkustellut, hankkinut autoa tai mitään muutakaan, koska en kuitenkaan tienannut niin paljoa, että olisi pystynyt tuollaista elämäntyyliä ylläpitämään. Kun käytti tällä tavalla rahat, oli niistä iloa hieman pidempään kuin pari kuukautta. Nyt täytyy kyllä myöntää jo, että olen kuluttanut kaikki huoraamalla saamani rahat ehkä muutamaa satasta lukuun ottamatta.

Muuttuiko suhteesi rahaan huoraamisen myötä?
 -Hetkellisesti kyllä. Määrän kasvaessa ne olivat vaan seteleitä, joita laskeskelin ja ajattelin, että vielä pari keikkaa niin tulee uusi pino. En kokenut enää suurta onnea tai iloa, jos sain vanhemmiltani lahjaksi 50e, sillä minullahan oli niitä kotona kyllä. Se ei tuntunut enää miltään. Nykyään on suhde taas palautunut ennalleen ja voi että sitä riemua, jos saan 50 euroa! Sehän on ihan älyttömän suuri summa. Rikkaimmilla ollessa sitä jotenkin sokeutui. En silti tuhlannut niitä, muistutin ehkä enemmän Roope Ankkaa... Setelipinot kertoivat määristä ja tavoitteista. Raha oli vaan leikittelyä. Pinoa olisi halunnut vaan kasvattaa ja leikittelin ajatuksella, pystyisinkö saamaan kokoon tietyn määrän rahaa...

Luin koko (melkein :D) koko blogisi kerta heitolla ja pakko nyt heti sanoa et itse olen sitä mieltä että huoraaminen on ammatti siinä kuin vaikka opettajakin. Haluaisin tietää eikö asia vaivaa sinua? Myyt itseäsi halvalla miehille, etkö tunne inhottavia tunteita? 
-Ei vaivaa. Olen luonteeltani todella hyvä olemaan stressaamatta, elän rennosti ja ajattelen, että asiat kyllä menevät painollaan. Siksi olen hyvä olemaan miettimättä tuollaisia. Olen ihan sinut sen asian kanssa, mitä olen tehnyt, joten ei vaivaa. Elämän asenteellani on varmaan tekemistä asian kanssa. Se on nyt mennyttä, ja ilman sitä olisi tullut ongelmia taloudellisesti pärjäämisen suhteen. En tunne inhottavia tunteita. Olen ehkä sillä tavalla kiero, että tykkään leikitellä ajatuksella vietellä vanhempi mies, kiusata sitä, antaa nautintoa ja olla tuhma. Huoraamisessa pystyi toteuttamaan tuota. Jos ei tykkää ajatuksesta, niin varmasti tuntuu inhottavammalta. En oikeastaan pysty kuvitella, miksi tuntisin inhottavia tunteita, kun kerran tein kaiken omasta tahdostani.  

Eikö pelota että asiat saattavat vaikuttaa tuleviin parisuhteisiin tai jopa mielenterveyteen sillä lailla ettet vain en yksinkertaisesti pysty elämään itsesi kanssa enää?
-Ei ainakaan sisältä päin. Ulkoa päin on tietysti olemassa mahdollisuus, että joku entinen asiakas joskus nolaa minut nähdessään julkisella paikalla tai alkaa vainota, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Kun olen sinut asian kanssa ja miettinyt asiaa, niin se ei vaivaa minua niin, että tulisin hulluksi. Pidän itseäni vahvana ihmisenä. Olen nyt hyvässä suhteessa, oikeastaan ihan unelmasuhteessa, missä seksikin toimii. En huomaa yhtään mitään, että huoraaminen olisi vaikuttanut minuun tai kykyyni rakastella. Rakastan seksiä, varsinkin nyt, kun on löytänyt oikean ihmisen. En keksi mihin muuhun huoraaminen olisi saattanut vaikuttaa. En tietenkään voi puhua itsestäni 20 vuoden kuluttua, jos maailma romahtaa silloin yhtäkkiä niskaan ja ahdistun kaikesta menneestä.

Mistä löytäisin huoran, ilmoitteletteko jossain?seksiä tekis mieli
-Ilmoitteleehan ne. Kun googlettelee hetkisen niin luulisi löytyvän helposti.

Kiitos kysymyksistä! On kulunut yllättävän monta kuukautta viimeisestä päivityksestä, mutta syksyni on ollut niin täynnä kaikkea, etten vaan ole ehtinyt keskittyä tähän asiaan. Tämän pienen tauon aikana olen kyllä todennut, että kun seuraavan kerran rahat loppuvat, en huoraa. Aion ottaa kylmästi vaan pelkän opintolainan, jos se vaan on mahdollista. Johtuu lähinnä siitä, että seurustelen ja olen laiska. Vaikken seurustelisi, tuntuisi huoraamisen aloittaminen kovin työläältä enkä enää uskaltaisi ehkä tehdä sitä. Lähinnä maineen takia ja piirit on kuitenkin aika pienet loppupeleissä.

Saa kysyä, luvan kanssa

Aina joskus saatan saada kommenteissa kysymyksiä. Se on minun mielestäni aivan virkistävää, sillä tykkään analysoida ja miettiä asioita monelta eri kantilta. Muiden ihmisten esittämät kysymykset herättävät joskus ihan uusia näkökulmia ja saavat miettimään asioita syvemmin, mitä ei välttämättä tulisi itsekseen pohdittua. Eli siis: nyt voi esittää ihan hyvällä omalla tunnolla minulle kysymyksiä aiheesta ja aiheen vierestä kommenttiosioon. Eikä todellakaan ole pahitteeksi, jos vastaus vaatii enemmän kuin kaksi lausetta! Todettakoon nyt kuitenkin, että en vastaa kysymyksiin, jotka paljastaisivat liikaa henkilöllisyydestäni, koskevat entisiä hintojani ja enkä ala neuvomaan, miten aloitetaan huoraaminen.

Olen miettinyt hypoteettisesti, mitä tapahtuisi pääkopalleni pitkällä aikavälillä, jos jatkaisin huoraamista. Jos jatkaisin vielä vanhaan malliin, kenties vuosiakin eteenpäin, niin luulen tietäväni mitä siitä koituisi. Jos se johonkin minussa vaikuttaisi, niin rakkauteen uskomisessa. En usko masentuvani siitä, että minua olisi "käytetty", kokisin seksin vaikeana tai tuntisin oloni halvennetuksi, kun kerran vapaaehtoisesti hommaa tekisin.

Sen sijaan ihan huomaamattani, murenisi uskoni rakkauteen ja luottamukseen. Jos saisi jatkuvasti kuulla, miten asiakkaat naureskelevat vaimoilleen ja mitä kaikkea he keksivät valehdellakseen päästäkseen pillun päälle, niin varmasti heikentyisi kyky luottaa omaan kumppaniin tai rakentaa suhdetta, jonka uskoisin kestävän tai olevan tärkeä. Muistan omista asiakkaistani henkisesti kamalimmiksi ne, jotka kertoivat juuri vaimoistaan hieman alentavaan sävyyn. Yksi naureskeli, että vaimo lähti naisseurassa jonnekin työ/shoppailu/mitä lie -matkalle, joten eikö hänelläkin saa olla jotain omia harrastuksia. Omat harrastukset siis sisältävät huorissa hyppelyn ja netissä vieraiden vokottelun. Eikä hän kuulemma arvaa mitään ja hauskaa on.

Luojan kiitos tällaisia tapauksia ei ollut montaa, mutta näistä parista harvasta jäi vähän ehkä nihkeä ja syyllinen olo. Minulle kävi hyvin se, että mies on hiljaa vaimostaan, vaikka näkisinkin sormuksen sormessa. Ne oli kivoja asiakkaita, pelkästään sellaisia jos olisi, niin usko rakkauteen olisi heti paremmassa suojassa. Tuntui heti paljon paremmalta. Mutta jos avaa suunsa asiasta, niin ei tuntunut kivalta. Älä pliis kerro mitään. Välttelin aikoinani juuri puhumista aiheesta. Kyllähän järjellä ajateltunakin: jos jotain asiaa kuulee tarpeeksi monta kertaa tai jotain tapahtumaa todistaa kerta toisensa jälkeen, niin kyllähän sitä alkaa kyseinalaistaa asiaa. Mitä jos asia siis oikeasti onkin niin? Jos ulkomaalaistaustainen mies on taas raiskannut jonkun, niin kyllähän ne kaikki ulkomaalaistaustaiset alkavat epäilyttää pikku hiljaa. Jos useat haukkuvat Iittalan tuotteita heikkolaatuisiksi, niin kyllähän ne kaikki Iittalan lanseeraamat kipposet alkavat epäilyttää. Jos taas löytyy mies naureskelemassa huoralle vaimostaan, niin kyllähän ne kaikki miehet alkaa epäilyttää. Mitä jos omakin? Ihan varmasti niin!

En usko, että oma huoraamisaikani vielä ratkaisevasta mihinkään vaikutti, mutta pienen karaistuspiikin se kyllä varmasti antoi.

Parisuhdeseksi, missä olet?

Vierailin jokin aika sitten isossa tapahtumassa, mikä oli saanut valtakunnalliset mediatkin uutisoimaan huorien kokoontumisesta paikalle. Lehteä lukiessa naureskelin hieman, että ei kai se noin näkyvää ole, mutta paikan päällä sain kyllä todistaa asian todeksi. Baarijonossa tuli juteltua jonkun tyypin kanssa, jonka kaverit olivat kadonneet tai siis ääntään madaltaen - lähteneet huoriin. Mielestäni tunnistin myös muutaman ammatin edustajan katukuvassa. Kuulin vielä toiseltakin taholta jotain puhetta huorista. Kyllä se vaan on yleistä. Varmaan vaikuttaa oma taustani, mutta miten minusta tuntuu, että huoria ja pettämistä on kaikkialla. Tai ehkä olen vain tarkkaavaisempi asian kanssa.

Olen tällä hetkellä onnellinen parisuhteessa. Miten hyvältä voikaan tuntua toisen ihmisen kosketus selässä tai pelkkä vieressä olo? Tuntuu, etten saa siitä ollenkaan tarpeeksi ja mielestäni emme näe tarpeeksi usein (voisin omasta puolestani roikkua kiinni koko ajan toisessa...). Tuntuu kuin toinen olisi huumetta, mitä on pakko saada lisää. En ole koskaan tuntenut olevani näin riippuvainen jostakusta henkisesti. En haluaisi missään nimessä olla sinkku. Samalla olen kuitenkin hirveässä puutteessa ja harmittaa paljon se, etten ole päässyt kokemaan rakastelua. Tarkoitan siis tunnepitoista seksiä. Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana harrastanut paljon seksiä, mutta siinä ei ole ollut parisuhdemaisia tunteita, eikä tunnetta siitä, miten toinen on maailman ihanin olento ja miten on niin rakastunut. Nyt kun minulla olisi vihdoin tilanne, missä asia olisi mahdollinen, niin ei. Hän ei halua/kykene/ole kiinnostunut laittamaan melaa mekkoon syystä x, jonka tiedän, mutten selvennä tässä (ei johdu siitä, että olisin kertonut huoranneeni). Tämä on niin turhauttavaa. Pelkät sormileikit ja muu turvallinen homma ei riitä.

Ihan hyvin saisin seksiä muualta, mutta haluan hänen kanssaan ja muiden kanssa ei ole samanlaisia tunteita. Aina aika ajoin punnitsen suhdetta kriittisesti, mikä on oikeasti tärkeää? Tällä hetkellä toivon, että tilanne joskus muuttuisi kummallisesti ja minulle riittää nyt se, miten ihanaa on olla toisen kanssa muuten vain. Olin vain ajatellut, että ehkä olisi minullekin "tervettä" saada "oikeaa" parisuhdeseksiä vihdoin (hahah), mutta ei. Itkettää ja panettaa. Olen kuitenkin tähän mennessä pystynyt lakaisemaan asian maton alle suht' hyvin. Yritän ajatella, että välittäminen ja yhdessäolo on tärkeintä, kaikki mikä tulee siihen päälle (kuten paneminen) on ekstraa. Eläähän lukemattomat muutkin ilman seksiä. Tämä suhde on kyllä aika lailla sekoittanut käsityksiäni ja pistänyt miettimään asioita uudella tavalla. Ensin seksi auttaa maksamaan laskut ja elättämään itseni, nyt sitä ei sitten ole enää melkein ollenkaan?

Olen miettinyt tätä jo kauan, monelta kantilta. Olen huvin vuoksi yön synkkänä hetkenä selannut mieshuorien tarjonnan läpi (hah), todennut sen olevan olematon ja päätynyt ajattelemaan, että miksi minä maksaisin, jos minulle voitaisiin maksaa? Olen myös jäänyt pohtimaan sitä, miten epävarma huorahommissa on laatu. Jos minä itse maksaisin, niin haluaisin hyvän ja komean. Miten niin moni on minutkin ottanut tietämättä mistään, itse en varmaan olisi uskaltanut. Olen selannut puhelinluetteloni läpi, mutta ei siellä ole ketään jota haluaisin panna. Ja kun haluan sitä parisuhdeseksiä, en halua tunteetonta jyystämistä, tuttuja tai kitinää siitä, että "Milloin uusiksi? ;)". Yksinkertaisinta minulle olisi panna jotain asiakastani, pysyisi asia ainakin salassa ja ei jäisi vonkaajia. Mutta kun en halua sellaista. Haluaisin vain omaa poikaystävääni.

Olen kehitellyt päässäni paljon fantasioita ties kenestäkin ja runkannut monesti päivässä. Toisinaan masennun aiheesta enkä halua seksiä ollenkaan. Toisinaan olen aivan sinut tilanteen kanssa. On tässä kuitenkin hyviäkin puolia. Panemattomuus on antanut aikaa kaikelle muulle ja hellyyden merkitys on korostunut. Ei varmasti tuntuisi halaaminen tai silittely niin hyvältä muuten. Onneksi kumppanilleni hellyys on tärkeää. Kuolisin, jos joutuisin olemaan puutteessa sekä myös ilman hellyydenosoituksia. Nykyään kun tapaamme, ei minua enää edes haluta niin. Yksin ollessa kyllä, mutta kahden kesken tulee vaan halu olla pelkästään kainalossa. Jos siis näkisimme paljon enemmän, olisin varmaan ihan tyytyväinen. En ehtisi yksin ollessa miettiä asiaa.

Kumppanini ei hyväksyisi seksin hakemista muualta. Hänen kanssaan olemalla hyväksyn tilanteen niin kuin se on. Ehkä olen ollut vaan liian seksikeskeinen. Olen ehkä liian nuori vielä ymmärtämään oikeita vakavia suhteita ja ottaen huomioon taustani, seksi on ihan ymmärrettävästi ollut suuressa roolissa tähän asti. En tiedä, onko tämä haastavaa tai mahdotonta, vai vaan tottumiskysymys. Välillä muistelen hetkiä parhaan vakkarin kanssa, ne olivat niin ihanan kiihkeitä ja tunsin itseni rennoksi. Nyt joku ehkä ehdottaisi ratkaisuksi salarakastajaa, mutta en halua elää kaksoiselämää ja loukata totuuden tullessa ilmi kumppania. En kuitenkaan väitä, ettenkö joskus monien vuosien päästä samassa tilanteessa kokeilisi toisenlaista ratkaisua kuin nyt. Tämänhetkinen ratkaisu on vaan tottua tilanteeseen. Reilua asennemuutosta kaivataan minulta. Eipähän tule jossain vaiheessa tilannetta, "miksei me enää paneskella", kun ei alun perinkään olla sitä harrastettu innokkaasti. Tavallaan tuntuu kuitenkin, että olen kahlehdittu, varsinkin verrattuna menneeseen. Toisaalta en muista koskaan olleeni ehkä täysin tyytyväinen parisuhdeseksiin ja ihmettelenkin, voiko se edes olla mahdollista.

Edetään hetki kerrallaan.

Selvennykseksi vanhaan julkaisuuni liittyen

Kirjoitin huhtikuun ensimmäisenä päivänä tekstin, mistä olen saanut palautetta ehkä normaalia enemmän. Monilta tuntui menneen tekstin perimmäinen idea ohi, valitettavasti.

Ensimmäisellä lukukerralla teksti kertoo sen, mitä ihmiset tuntuvat olettavan useimpien huorien oikeasti kokevan ja ajattelevan. "No niin, sieltä se tuli. Tämäkin yksilö on hajalla ja katuu kaikkea, mitä on tullut tehtyä". Eli ihan niin kuin stereotypia meneekin. Luetaan sitä, mitä halutaankin lukea. Luultavasti teksti ruokki monien vahvaa olettamusta asiasta, kun tekstin syvempi ja oikea merkitys jäi tulkitsematta. Toivoin kuitenkin lukijoiden ottavan huomioon kontekstin, minkä pitäisi jo kertoa, etten ole ehkä täysin tosissani - minä päivänä kirjoitus on julkaistu?

Annoin sitä mitä oletettiinkin. Mitä stereotyyppisesti ajatellaan huoran kokevan. Kenties joku ajatteli "Hah! Nyt tuokin sitten vihdoin tunnusti. Tiesin!". Ainakin teksti tuntuu saaneen keskustelua aikaiseksi monella eri taholla, mikä olikin tavoite. Toinen vahva syy tekstin kirjoittamiselle oli se, että olen ehkä hieman huolestunut siitä, millaisen kuvan huorablogit antavat varsinkin nuorille rahasta ja seksistä. En halua tuntea olevani vastuussa siitä, miten joku nuori lukee blogiani, toteaa, että tuohan on helppo homma, minä myös. Ei ehkä ajatella huonoja puolia. On myös kommentoitu, että blogini ihannoi huoraamista, kertoo pelkästään hyvistä puolista ja on liian kannustava alalle. Pitkä saarna aiheesta antoi varmasti ajateltavaa. Yhden postauksen omistaminen aiheelle oli varmasti tuottoisampaa, kuin parin lauseen kirjoittaminen muun tekstin joukkoon. Voivatpahan ihmiset irrotella asioita kokonaisuuksista ja spekuloida. (En kai nyt tuhoa koko saarnan voimaa tällä tunnustuksella?)

Minulle on tullut monia kyselyitä alaan liittyen, miten pääsisin alkuun ja vinkkejä pyydetty. Muutamat ovat olleet selkeästi liian nuoria. Vaikken kirjoittaisikaan blogia, niin internet on täynnä sivuja aiheesta ja kaikkea mahdollista, joten en voi ottaa erityistä vastuuta siitä, miten kannustan ketäkin mihin. Toivon vaan, että jokainen ajattelee asiaa monipuolisesti ja omalla arviointikyvyllä.

Kipinän kirjoitukseen sain siitä, kun hetkellisesti sain tarpeekseni kaikista niistä luuloista ja stereotypioista, mitkä huoraamiseen liitetään. Kirjoituksen olisin voinut kirjoittaa ilman omakohtaista kokemustakin, googlettamalla huoraamista niin sieltähän ne kaikki ajatukset löytyvät. Jos ei ensimmäiseltä googlen sivulta, niin seuraavilta sitten. Yksi ajattelee kaikkien maksullisten joutuvan mielisairaalaan, toinen epäilee hieman humoristisestikin, mitenköhän järvi kuluu soudellessa. Kolmannen mielestä se on ainakin varmaa, että HIVin siitä hommasta saa. Luulin kirjoituksen olevan melko selvä provokaatio, mutta ilmeisesti se silti kuulosti liian totuudenmukaiselta, koska joillekin sillä oikeasti on pohjaa elämässä.

Mielenkiintoista on myös se, etten ole kirjoittanut mitään vastaavaa aiemmin, mutta heti kun löytyy edes yksi negatiivinen kirjoitus, pidetään sitä absoluuttisena totena, joka pyyhkii kaiken aikaisemmin kirjoitetun pois. Tämä vahvistaa sitä ajatusta, että maksullisilta oikein kärkytään negatiivisia kokemuksia ja tunteita. Yksi negatiivissävytteinen lause - nalkissa, sinäkin kuulut siis niihin ahdistuneisiin maksullisiin. Puhun nyt siis hommaa vapaaehtoisesti tekevistä.

Minä en koe mitään kirjoitukseni "Sinulle, joka luet blogiani" -julkaisun asioista, mutta totuus on se, että sellaisiakin ihmisiä on olemassa. En koe itseäni millään tavoin hyväksikäytetyksi tai likaiseksi, mutta kaikki eivät ajattele samoin kuin minä. Se on todella ikävää ja jos yhtään kokee mitään tuollaista, pitäisi kyllä lopettaa heti. Jälkiviisastelut eivät auta, joten pitkä saarna "miksi huorasit, hyi!", ei ole luultavimmin ensimmäinen asia, mitä nämä apua kaipaavat tarvitsevat. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja huoraaminen ei ole herkkien ihmisten hommaa. Jos pelkää tai epäröi, niin silloin on parempi jättää kokeilematta ihan varmuuden vuoksi. Ei kai noita kaikkia stereotypioita olisi olemassa ilman totuuden häivää, mutta jotenkin negatiivinen huomio peittää alleen kaiken muun. Huoraaminen vaikuttaa minäkuvaan, mutta miten ja kuinka vahvasti? Sitä minäkin mietin rehellisesti aina välillä näissä kirjoituksissani ja kyseenalaistan kaikkea. Olisi vain mukava, jos ihmiset muistaisivat, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia.

Näin muuten jälleen kerran entisen asiakkaani (kylläpä näitä nyt tulee!). Tätä en olekaan nähnyt vapaa-ajallani ennemmin. Hän oli paremman näköinen mitä muistin, ja kohtaaminen ei tuottanut mitään erityisiä tunteita. Moikkasimme pienesti.

Ja ihan näin yleisesti kommentoiden, en tarvitse sääliä, kun sitäkin on taas toivoteltu. Anteeksi mielensäpahoittajille ja kiitos palautteista niitä kirjoittaneille.

"Kotikenttäetu" tuottaa epäilyksiä

Kun olet ollut huora, osaat myös tunnistaa huorissa käyvien miesten tunnusmerkkejä. Tai ainakin niin kuvittelen. Varsinkin nyt, kun minulla on juttua miehen kanssa, joka on harrastanut kyseistä toimintaa elinaikanaan.

En käyttänyt hajuvesiä ja minulta toivottiin myös monesti, etten laittaisi mitään hajusteita, ettei vaimo haista. Aktin jälkeen käytiin vähintään hinkkaamassa kalu puhtaaksi, ettei vaimo haista kondomin hajua. Ööh, kuka haistelee miehensä kalua heti sen tultua kotiin? Yleensä käytiin suihkussa touhun jälkeen peseytymässä hajusteettomalla saippualla. Vaatteet jätettiin tuolin reunalle, ei todellakaan keräämään lattialle hiuksia. Takki jäi yleensä naulakkoon. Huulipunaa en käyttänyt, en muista kommentoiko kukaan koskaan siitä mitään. Hiuksetkin pestiin, ettei tuoksua jäänyt vaimolle vietäviksi.

Huoralle soitellaan tuntemattomalla numerolla, vaikka toivomus useimmiten on, että numero näkyvissä. Huorahan voisi soitella takaisin ja vaimo saisi tietää! Huorissa käydään, kun vaimo on matkalla, töissä tai poissa muutaman tunnin. Vaimolle selitellään, että ollaan työmatkalla, kaverin luona tai ollaan selittelemättä ja kertomatta tarkasti, mitä päivän aikana on tehnyt, ettei jäisi epäilyttäviä aukkoja lukujärjestykseen.

Välillä hankitaan prepaidnumero huoria varten tai omistetaan eri sähköpostiosoitteita. Tiedän myös kaikki sivustot, mistä huoria haetaan. Tiedän ammattisanaston. Jos sivuhistoriasta löytyy jotain aiheeseen liittyvää, niin kysymyksiä nousee heti. En todellakaan usko, että kukaan katselee huorasivustoja tai huorien hintoja "ihan vaan huvin vuoksi" ilman mitään suunnitelmia. Saatetaan käydä tautitesteissä eli näkyvästi verikokeessa. Miksi? Käynti terveyskeskuksessa ilman kunnon syytä?

Tämä juttu sai alkunsa tuntemattomasta numerosta. Kuka soittelee tuntemattomalla numerolla nykyään? No, ainakin minun suhteessa tapahtui niin. Yllättävän hätääntynyt reaktio, kun sai tietää, että numeron lähetys ei ollut päällä. Ehkä olen neuroottisuuden huipentuma, mutta huoraamiskokemus antaa tällekin asialle vastausvaihtoehdon. Huomaan myös, että takki tuoksuu hajuvedeltä tai joltain... Sehän olisi voinut tarttua huoran naulakosta? Tai sitten ihan mistä vaan naulakosta ja asiassa ei ole mitään epäilyttävää. Ilmavia selostuksia, mitä on tehnyt. Tai sitten se on hänen tyylinsä. Hänellä olisi useita tunteja päivässä käydä huorissa ilman mitään epäilyksiä.

Kaikki tuohan on ihan normaalia ja kaikelle löytyy normaali selitys. Taustan vaan tietäen ja itse "ammattiin" tutustuneena jää kuitenkin aina mahdollisuus "mitä jos..?". Ja minuahan ei huijata. Ehkä olen jo neuroottisuuteen asti epäilevä, mutta kun mahdollisuus on. Miehelle en ole maininnut mitään eikä hän tiedä epäilyistäni, enkä koe tätä niin vakavana asiana, että vaivaan päätäni tämän enempää. No, minulla taitaa olla kotikenttäetu, sillä tiedän huorissa käymisestä enemmän kuin mies tietääkään. Ha!

Toisaalta olen alkanut ajatella, että mitä sen on väliä, onko kumppanini luotettava seksin tasolla? En itse ainakaan ole mikään puhdas pulmunen, että edes välttämättä ansaitsisi luotettavaa kumppania. Yhdessäolossa on niin paljon muitakin asioita kuin se, paneeko kumppani muita jos muuten kemiat kohtaavat. Ainakin tällä hetkellä olen onnellinen.

Vuosi aloituksesta

En muista aivan tarkkaa päivää, milloin aloitin huoraamiseni, mutta voidaan kai sanoa, että tasan vuosi sitten aloitin. Muistan, miten ostin uudet kengät juhannusfestareille ensimmäisillä huorarahoilla, jotka jäivät säästöön, kun oli ostanut ensin ruokaa kaapit täyteen.

Kyllähän se viime kesä leimautui huorakesäksi. Nyt kun taas on lämmin ja ei koulua, niin tuntuu, että jotain puuttuu. En selaa sähköpostia etsien uusia potentiaalisia asiakkaita, sipsuttele ulos pienellä jännityksellä kohtaamaan asiakasta ja saa paljon rahaa. Jotenkin muistaa niin hyvin nyt sen tunteen, miten oli lämmin kesäilta, pieni hame ja jännitys, millainen asiakas on. Välillä pettymyksiä, välillä positiivia yllätyksiä. Ikkunasta tuiversi lämmin kesäilma, kun tuijottelin huoraluuria, milloin tulee soitto, että täällä ollaan. Vähän muistelen lämmölläkin viime kesää, oli minulla kuitenkin hauskaakin. Nyt ei ole yhtään enää niin jännittävää. Melkein kuin kesä kaipaisi sitä pientä vipinää. Tykkäsin siitä, että sain vietellä toisen (tai no, eihän siihen paljoa vaadittu). Myös rahan saamisesta sai sitä tiettyä tyydytystä.

En tiedä, onko minusta parisuhteeseen. Tykkään ihastumisen tunteesta, mutta sitten kaikki onkin taas sitä tuttua. Seksi on tuttua ja ainut jännitys on melkein vaan siinä, haluaako se toinen nyt vai ei. Ensimmäisissä suhteissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta jotenkin olen nykyään niin etäinenkin, tuntuu, etten osaa jakaa itseäni toisen kanssa. Pidän sen oman reviirin enkä osaa päästää toista lähelle. Suhtaudun rakkauteen erittäin kyynisesti. Tuntuu, että kuitenkin se jossain vaiheessa loppuu, kaikissa suhteissa. Koen huonoa omatuntoa, miten minusta ei ole hyväksi tyttöystäväksi, kun en ole tarpeeksi hellä ja läheinen. Olen jopa ensimmäisiä kertoja elämässäni ajatellut, että mitä jos en vaan ikinä sitoudu, jos minusta ei ole siihen. Kai sen elämän voisi elää tapailemallakin?

Sekin mietityttää, miten paljon huoraaminen on vaikuttanut kyynisyyteeni rakkautta kohtaan. Yritän toitottaa itselleni, että seksi on vain seksiä, ei se haittaa vaikka toinen pettäisi. En tiedä itsekään, uskonko tuohon. Ja onko tässä maailmassa edes mahdollista enää luoda hyvää parisuhdetta? Pakkohan sen on edes jotenkin täytynyt vaikuttaa, että huoratessa huomasin, miten kaikki vaan pettävät?

En ole kyllä koskaan ollut sellainen prinsessa, joka olisi haaveillut prinssistä ja häistä, avioliitosta ja ikuisesta rakkaudesta. Täydellisesti en ole siis muuttunut, ja ehkä vieläkin jossain on pieniä haaveita siitä, että olisi mahdollinen täydellinen parisuhde. Ehkä ajan myötä olen vaan tullut enemmän realistiksi, enkä enää haaveile 18-vuotiaan tavoin lähes täydellisestä miehestä, jonka kanssa sitoutua. Ehkä olen huomannut,että olen sitoumiskammoinen.

Tuttuja kasvoja kaupungilla

Tuli taas tuttuja kasvoja vastaan! Tämä oli jo kolmas asiakkaani, johon törmään vapaa-ajallani. Tämä tyyppi oli liikenteessä vaimonsa kanssa, jota tietysti tiirailin kiinnostuneena. Millainen vaimo on innokkaalla huorissakävijällä (käynyt minunkin luona useamman kuin yhden kerran ja hakee netistä vakituisia panoja, joita voisi sponsoroida)?

Pari tuli vastaan vieretysten, mutta käsistä he eivät pitäneet. Hieman ehkä kyllästyneen oloisia ja vaimo oli kenties tyypillinen 35-vuotias. Pukeutuminen oli hyvin tavallista, jotain halpahallityyliä. Ei mitään ylihienostunutta, muttei kamalaakaan. Tukkaa ei oltu laitettu mitenkään eikä meikkiäkään tainnut olla. Vaikka kohtaaminen olikin erittäin pikainen ja yritin olla katsomatta heihin päin epänormaalin kauaa, ehti siinä jo aikalailla tekemään analyysiä, haha. Mies tuntui tunnistavan minut, ainakin katsoi kasvoihin suoraan, muttei reagoinut mitenkään kummemmin. Seksiä heillä kuulemma on, mutta määrä (mielestäni kohtuullinen) ei riitä miehelle vaan pitää hakea muita seikkailuja. Hassusti siinä pienen hetken ajan, muistui taas kaikki mieleen. Olin menossa kauppaan ja sitten naps, näen hänet ja muistan miten panimme kämpässäni eri asennoissa ja otin suihin. Ilman kumiakin hän olisi halunnut, mutten suostunut. Muistin, miten hän kertoi vaimonsa kyllä haluavan seksiä. Vaimon nähdessäni mieleeni tietenkin tuli heti hän haluaa 2krt/vko. Mietin, aavistaako vaimo mitään vai onko tämä ihan sovittu juttu.

Viimeksi kun näin asiakkaan kauppajonossa, alkoi minua ällöttää kun hän näytti niin raihnaiselta. Tällä kertaa ei tullut inhoa tai ällöä, sillä mies näytti aivan hyvännäköiseltä. Ei iskenyt katumuskaan, mutta olen nykyään hyvin pystynyt unohtamaan, mitä olen joskus puuhaillut, joten seuraavan puoli tuntia mietin asiaa.

Näin myös toisen asiakkaani (eräs vakkari) ja ilmeisesti huoran kanssa matkalla ilmeisesti hotelliin. Ainakaan se ei hänen vaimonsa ollut, sillä hänet tiedän ja nainen/neito näytti kyllä niin huoralta, mitä voisin kuvitella: Erittäin tiukat farkut, merkkilaukku ranteessa, hiustenpidennykset, tekorusketus ja korkokengät. He näyttivät epäsopivalta parilta, ei heillä voinut olla mitään yhteistä. Turvaväliä muutama metri, kuin hieman esittäen, etteivät tunne toisiaan. Mitäpä muutakaan mies olisi tehnyt siihen aikaan naisen kanssa. Hymyilin pienesti miehelle ja hän moikkasi minua, mikä ei kyllä haitannut. Jonkun toisen asiakkaan kohdalla olisin ollu tiukasti eri mieltä. Moikkaus lämmitti, mutta aloin ajatella itse miestä. Hänen kanssaan ollessani hän sai tuntemaan oloni ainutlaatuiseksi, ihan kuin olisin ainut huora, jota hän panee. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä, mutta nyt kun näin hänet tuossa tilanteessa, jotenkin ääni kellossa muuttui. Tiedän kyllä, että todennäköisesti en ole ainut huora ollut kenellekään, mutta silti. Minusta alkoi tuntua, että mies on koukussa huoriin. Varmaan vähintään kerta viikossa maksullista seksiä, varmasti enemmänkin, kyllä sillä palkalla kelpaa.

Millaista on käydä vähintään kerran viikossa maksullisissa? Onko hän kaikkien kanssa yhtä intohimoinen kuin minun aikonaan? Eikö hän yhtään pelkää tauteja? Eikö hänen vaimonsa arvaa mitään? Mitä jos heillä on ihan sellainen sopimus, että mies saa käydä huorissa? Miten ihmeessä hän jaksaa? Mitä jos minä olisin hänen vaimonsa? Pelottaisi, että mies toisi kotiin jonkin taudin. Jotenkin niin järkyttävää, että toiset elää täydellistä kaksoiselämää. Kuinka monen kanssa hän on ollut sängyssä? 200? 300? Ainakin varmasti yli sadan, onhan hän kuitenkin hyvännäköinen ja mukavakin pintapuolisesti. Onko hän seksiaddikti? Vaikka kuinka mietin miestä, en saa hänestä mitenkään kusipäätä tai itseään täynnä olevaa limanuljaskaa, mitä hän kaiken perusteella pitäisi olla. Ei sitä vaan huomaa, hän on rehellisen oloinen, ystävällinen ja avulias. Ei sitä ihmisistä vaan kerta kaikkiaan voi arvata tai huomata.

Hassua, että heräsin tähän vasta nyt, kun näin miehen toisen huoran seurassa. Ehkä etäisyys on saanut ajattelemaan eri tavoin. Ehkä myös oman seurustelun takia aloin ajatella, ettei sitä vaan kerta kaikkiaan voi tietää, jos toinen käy huorissa koko ajan. Ei siinä auta muuta kuin luottaa sokeasti tai yrittää ajatella, että seksi on "vain" seksiä.

Mistä sinä unelmoit?

Tämä on kysymys, joka on kysytty minulta aikoinaan useamman kuin yhden kerran keikalla. Aika jännää, että lähes tuntemattomalta halutaan tiedustella moista. Kai ihmisiä mietityttää, mistä ihminen, joka ottaa rahaa vastaan seksistä, unelmoi? Rikkaudesta, miljoonista?  Siitä, ettei "tarvitsisi" huorata? Olen vastannut, että valmistumisesta ja perheestä, ja reissuista. Tottakai unelmoin myös rahasta, mutta vaan siinä määrin, että pystyisin tulevaisuudessa elämään keskivertoa elämää ilman jatkuvaa sentin venytystä tai suuria velkoja. Varmasti jokainen toivoo samaa. Ei kaikkeen tarvitsekaan olla varaa. Ehkä toisen unelmista kysyminen sitten valottaa toisen persoonaa ja pystyy saamaan toisesta ihmisestä paremman kuvan.

Minua on yllättänyt se, miten olen jaksanut kirjoittaa tätä blogia. Ensimmäistä kirjoitusta julkaistessani mietin, jaksanko todellakin kirjoittaa tänne muutamaa kertaa enemmän? Olin ennemmin yrittänyt pitää blogia, tosin täysin eri aiheesta, mutta se jäi heti. Tämä vaan on aihe, josta pystyy kirjoittamaan paljon ja joka synnyttää paljon ajatuksia. Varsinkin, kun ei tuhlaa energiaa purkamalla tätä minnekään muualle, on jotenkin helppo purkautua tänne blogiin. Jos aihe todellakin koskettaa itseä, niin siitä haluaa kirjoittaa, tämä toimii myös minulle itselleni päiväkirjana. Jotenkin ehkä odotin enemmän haistattelevia ja ilkeitä kommentteja, mutta yllättäen kaikki ovat pysyneet asiallisina, tietysti erilaisia näkökantoja on tullut, niin kuin pitääkin. Eivät ne minuun oikein mitenkään ole vaikuttaneet, mutta huoraamisen lopettamispäätöstä ne kyllä nopeuttivat, kun aloin seurustella.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan? Seurustelen nyt nimittäin miehen kanssa, joka on käynyt huorissa (ei minun asiakkaana). Suhteesta olisi kyllä paljon avauduttavaa, mutta anonyymiyteni säilyttämiseksi tyydyn kertomaan myöhemmin vain paloja sieltä täältä. Yleensä tässä viime aikoina olen kokenut  olevani maailman onnellisin, mutta taas välillä mietin, tuleeko tästä mitään. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tästä tulee hyvä ja kestävä suhde. Yllättäen vaan seksi on yksi pikku ongelma, mutta onneksi sitä kuitenkin on jossain muodossa. Tuntuu, että hänelle voi kertoa mitä vaan ja keskustelemalla ongelmat ratkeaa. Jos maailmassa on joku läheinen ihminen, jolle voisin huoraamisestani joskus kertoa, voisi se ehkä olla hän. En ole koskaan ennemmin ajatellut, että voisi olla sellaista ihmistä. Kenties kertoisin kuitenkin siistityn version, vähentämällä asiakkaiden määrää ja ammattimaisuutta. Mutta en siis ole nyt kertomassa.

Tänään loppui käteinen. Olen siis vienyt ison osan pankkiin, mutta olen myös käyttänyt käteistä lähes koko kuluneen vuoden. Tavallaan tämäkin on yksi askel, joutuu taas alkaa kortin kanssa leikkiä (no loppuupahan kassalla se ikuinen ajatus, että mitäköhän tuo kassaneiti ajattelee kun aina maksan isoilla seteleillä).

Ja taas mentiin... Tosin vain kerran.

Kerroin tuossa ennemmin kesäsuunnitelmistani. Olin siis muuttanut mieltäni hieman myönteisempään suuntaan, josko sitä taas tekisi muutaman keikan. Ehkä tämän takia myönnyin vakkarin pyyntöön, kun sellainen sattui kohdalle. Joo, niin minun piti lopettaa ja kaikkea, mutta tämä olikin nyt vaan tällainen yhden kerran comeback ja en ole jatkamassa enempää.

Pitkän tauon jälkeinen ensimmäinen keikka tulikin yllättäen erittäin nopeasti. Pikkuviestittelyä, halu seikkailla ja sopivasti yhteensopivat aikataulut - hups. Joten miksi ei? Tapasin siis sen parhaan vakkarin, jonka kanssa tein viimeisen keikan ennen taukoa. Tapaamisen sovittua alkoi mielessä pyöriä ajatukset, kuten osaanko enää? Miltä se tulee tuntumaan? Miten pystyn olemaan rento, mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon taas? Meneeköhän keikka ihan penkin alle, jos olenkin liian tuttavallinen tai etäinen tai outo? Kuinka päällekäyvä minun pitää olla vai pitääkö minun antautua viettelylle? Mitkä ovat huoran ja vanhan tuttavan osuudet tässä tapaamisessa? Mitä hän odottaa minulta? Mitä jos minua alkaa kyllästyttää toisen panon kohdalla, en varmaankaan voi ilmaista sitä? Siinähän se ero tässä hommassa vähän onkin, yhden yön panon ja seurustelukumppanin kanssa voi sanoa, että hei, ei tämä nyt oikein suju, tai en jaksa enää, mutta huorana on vaan oltava hiljaa vaikkei huvittaisi, koska sinut on maksettu? Kuinka epäkohteliasta olisi ilmaista, että riittää jo, jos iltaan kuuluu paljon muutakin, kuten syömistä, hengailua ja niin edelleen? Varmaankin ei-suositeltavaa. Päätin jaksaa kaiken, mitä eteen tulee. Oli taas hieman sisäistettävää, miten tämä homma meneekään, älä siis ala kuvitella, että jos sinut on maksettu, voit alkaa kitisemää miten ei jaksa... Tapaaminen sovittiin kuitenkin niin, ettei seksi ole täysin pääosassa. Näitä miettiessäni kuitenkin samalla mietin jo meidän tulevia hetkiä, sillä viime aikainen seksielämä oli ollut aika laimeaa ja oikeastaan odotin vakkarin intohimoista tyyliä käyttäytyä sängyssä.

Kaikki menikin paremmin mitä osasin kuvitella ja oli täysin luontevaa, ihan turhaan mietin kaikkea. Ennen tapaamista annoin hänelle oikean puhelinnumeroni, sillä en jaksanut kaivaa huoraluuria tämän takia ja tarkkailla milloin viestiä tulee. Tämä varmaan kertoo jo, että luottamus on meillä vahva. En olisi kyllä voinut kuvitellakaan viime kesänä, että antaisin jollekin, joka käy huorissa ja maksaa minulle, oman puhelinnumeroni! Oikeastaan keikka ei tuntunut edes keikalta. En jaksanut esittää mitään, vaan kerroin rehellisesti mitä olen viime aikoina tehnyt ja samalla henkilökohtaisesta elämästänikin ja myös vastapuoli tuli kertoneeksi asioita. En vaan osaa kuvitella, että olisin huora tuon keikan takia (joka olen, koska otin rahaa tuosta), sillä tuo ei tuntunut yhtään siltä! Ihan kuin vanhoja tuttuja tai jotain fuckbuddyja ja kaikki meni minun ehdoillani. Ihan kuin hän olisi halunnut varmistaa, etten vaan tee mitään, mitä en halua. Tosi outoa samalla. Olin siis taas yön yli.

Katsoimme leffan, jonka hän oli käynyt vuokraamassa iltaamme varten (tosi hassua... tuosta tuli mieleen joku teini-ikäisten kuherteluilta, mutta jotenkin tuli tosi suloinen ja sympaattinen fiilis), söimme ruokaa ja join pari lasia viiniä. Saunoimme. Ja tietenkin harrastimme seksiä, mikä tuntui jostain syystä hirveän hyvältä. Olin kyllä ollut puutteessa, mutta on hän hyvä sängyssäkin. Oli jotenkin todella rentouttava ilta, normaalista poikkeava ja sai jotenkin vapauttaa itsensä seksuaalisesti... (sai olla ihan rauhassa "porno" eikä tarvinnut pelätä, että toinen nauraisi, että olisin liian tyrkky tai yritän liikaa... olisi kyllä hienoa tuntea samoin suhteessa, mutta jostain ihmeen syystä tunnen, että minun pitäisi olla silloin hirveän siveellinen enkä uskalla olla yhtä rohkea. Jo on kumma...). Yön nukuin huonosti, sillä jotenkin se oli vaan outoa ja ei ollut oma sänky. Aamulla jäin nukkumaan, kun hän lähti käymään töissä. Siis töissä jättäen minut sänkyynsä(!), eli olin ihan yksin hänen asunnossaan. Ihmettelin tuota aika kauan, miten hän kykenee luottamaan minuun noin paljon. Minähän voisin vaikka ryöstää hänet ja karata? Eikä hän edes tiedä oikeaa nimeäni (en usko, että hän noteerasi, että annoin oman numeroni...) tai vaikken olisi antanutkaan oikeaa numeroa, niin hänen olisi ollut todella vaikea selvittää mihin hävisin hänen omaisuutensa kanssa, haha. Ainakin olisin voinut kaivaa kaikki hänen kaappinsa ja lukea salaisia asiakirjoja. Tyydyin kuitenkin vaan nukkumaan ja hänen poissa ollessaan kävin pesemässä hampaat ja kurkkasin vessan kaappiin (aika pahis). Hän tuli pian takaisin ja söimme aamupalaa, vielä kerran seksiä ja kotiin. Ainut asia, mikä särähti korvaan oli kun hän lauetessaan  huudahti "voi -huoranimeni-!". Palautti jotenkin maan pinnalle, että missä mennään vai luuleeko hän todella sen olevan oikea nimeni? Mutta voin kyllä rehellisesti sanoa, että tuo oli varmaan mukavin keikka ikinä ja raha oli pelkkää ekstraa. Ihmisenä hän on erittäin mukava ja hänen kanssaan on helppo olla. Olen miettinyt monesti, miksi hän maksaa seksistä, mutten ole koskaan uskaltanut kysyä sitä häneltä. Veikkailisin, että ei tarvitse tuhlata aikaa naisen metsästykseen baarista, kun hän ymmärtääkseni on varattu.

Kotiin tullessani istuin hetken hiljaa ja kelasin tapahtunutta. Miten tuollainen voi uhata mielenterveyttä (niin kuin joku minulle blogissa on kommentoinut), jos itse tykkää asiasta? Mietin myös keikan ja tavallisen seksisuhteen eroja. Ennemmin en ole istunut noin kauaa hiljaa paikallani keikan jälkeen. Ei tuntunut pahalta, väsytti kylläkin mutta olin kai aivan tyytyväinen. Menin kuitenkin suihkuun ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä keikan jälkeen, kuurasin saippualla koko vartalon normaalia huolellisemmin. Tuntui, että minussa oli vieras tuoksu ja halusin normaalin tutun tuoksun takaisin. Ilmeisesti tuo oli sittenkin jotenkin normaalia rasittavampi keikka, kun oli pitänyt monta kuukautta taukoa. Hassua, sillä asiakas oli kuitenkin miellyttävin tyyppi kaikista. Epänormaalia käytöstä oli myös se, että menin seuraavalla viikolla shoppailemaan ja tuhlaamaan rahoja. En ole ennemmin noin tehnyt, mutta nyt koin, että minun pitää tuhlata ne. Kerta kaikkiaan aika monia tunteita herättävä tapahtumarysä. Emme sopineet mitään seuraavasta näkemisestä, mutta en aio enää keikkailla tänä vuonna. Mielestäni ei ole hyvä, että tekisin tätä "tyhjän" takia, eli tuhlaisin rahat vaatteisiin tai muuhun suht' tarpeettomaan. Vaikka toisaalta voisin tavata häntä ihan vaan seksin takia...

Mutta asiasta toiseen. ILOISIA UUTISIA, alkuperäinen suunnitelmani kesälle toteutuu! Olen odottanut tätä niin pitkään, ihanaa! Joten en siis ole tekemässä b-suunnitelmaa, että huoraisin kesällä, voitte siis rauhoittua. Ei sekään mielestäni paha olisi ollut, jos olisin sinkku kesällä. Huoraamattomuus on kuitenkin sen kannalta parempi, sillä haluan kunnon suhteen tuon yhden tyypin kanssa, jota olen tässä tapaillut. Mutta nyt on ihan uudet tuulet tulevana kesänä, jännittävää!

Eli taisi tälle vuodelle olla tuo yksi keikka vaan.

Nyt elän taas sitten niin kuin kaikki muutkin, "kunnolliset ihmiset", niin kuin tein jo nelisen kuukautta tässä välissäkin. Tämä nyt oli vähän tällainen pieni lipsahdus. Kirjoitan tätä juttua pari viikkoa myöhässä, mutta nyt kun ajattelee koko tapahtunutta, niin ei kaduta yhtään ja positiiviset fiilikset on jäänyt. Outoa tämä elämä.

Sinulle, joka luet blogiani

Väärinkäsitysten oikaisemiseksi ja selvennykseksi:

Huoraaminen on pahasta. Älä ikinä aloita tai kokeile. Se pilaa terveytesi niin fyysisesti kuin henkisesti. Tekee sinusta moraalittoman ja alttiin väkivallalle. Huoraaminen on kamalaa, sinulle tulee psyykkisiä ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Pilaat tulevaisuutesi, maineesi, ruumiisi. Olet saastunut, pelkän rahan perässä juoksija. Joudut todennäköisesti hoitoon, kun lopulta pimahdat ahdistuksissasi. Et tunne enää kehoasi omaksi ja itket yöt läpeensä, miten halpa ja nöyryytetty olet. Vaikka seisoisit koko päivän suihkussa keikan jälkeen, et saa iholtasi pois niitä likaisia sormenjälkiä ja hikipisaroita, jotka syöpyivät sinuun litistyessäsi toisen alle. Etkä varsinkaan saa sitä likaista oloa viemäristä alas. Menetät ilon ja kiinnostuksen seksiin, etkä kykene enää normaaliin rakasteluun. Minäkuvasi naisena pilaantuu, etkä osaa enää suhtautua tavallisesti seksiin. Et kykene enää nauttimaan seksistä, sillä koet ahdistusta kaikkeen seksuaalisuuteen liittyen, koska huorasit. Et usko kenenkään rakastavan sinua oikeasti, omana itsenäsi. Älä ikinä kokeile. Vaikka jotkut kirjoittavatkin blogia huoraamisesta, vähättelevät he ongelmiaan elleivät kerro rehellisesti siitä, miten heidät raiskattiin jo toisen kerran keikalla. Oikeasti he ovat ihmisraunioita, sisältä pelkkää tyhjää. Vaikka joku kirjoittaakin huorablogia, se ei ole yllytystä huoraamiseen, MUISTA TÄMÄ. Silloin on jo liian myöhäistä, kun itket terapeutille kolmatta vuotta putkeen, miten olet kadottanut ihmisarvosi, haluat kuolla ja alapääsi on ihan väljähtänyt rajusta seksistä. Tämä tapahtuu sinulle, jos huoraat. Et enää koe olevasi arvostettu, vaan alistettu naisparka, jota lihavat psykopaatit panevat vängällä, ja et voi tehdä mitään vaikka sattuu. Lisäksi, jos otat rahaa vastaan seksistä, kadotat elämäsi oikean jumalan ja materia vie sen paikan. Annat sielusi saatanalle harrastettuasi seksiä rahasta, palvelet materiaa ja muita saatanallisia paheita. Olet täysin hukassa, ja tunnelin päässä oleva valokin on sammutettu kustannussyistä. Siinä sitten kuolet nuorena parantumattomaan sukupuolitautiin ilman ystäviä, jotka ovat kaikonneet tuollaisen halvan ja likaisen huoran luota. Huoraaminen ei koskaan ole ainut vaihtoehto. Huoraaminen on aina kärsimystä, vaikka kuvittelisit mitä. Miehet käyttävät säälimättä sinua, eivät arvosta, kohtelevat kuin maan alinta saastaa, etkä voi vaikuttaa siihen, ketä panet. Säästä itsesi. Huoraaminen on aina naista alistavaa, rikollista ja vaarallista kaikissa sen mahdollisissa muodoissa, sillä raha, minkä otat vastaan tekee sen.

EN YLLYTÄ/KANNUSTA/KEHOTA KETÄÄN BLOGILLANI HUORAAMAAN.

Kesäsuunnitelmia

Minulla on ollut ihan eri suunnitelma tulevalle kesälle kuin viime kesälle. Nyt en olekaan enää niin varma, tuleeko se onnistumaan. On mahdollista, että jäänkin taas tähän kaupunkin kesäksi ja ilman kesätöitä. Kesätyöttömyys tässä tapauksessa on kyllä ihan oma valintani tällä kertaa, en jaksa alkaa taas siihen turhauttavaan hakutouhuun, kun kulman takana houkuttelee helppo pakotie. Hakemuksia kirjoittaessa tuntuu jo valmiiksi häviäjältä, miksi edes kirjoitan, kun hakijoita on ihan älyttömästi ja kaupungissa heikosti työpaikkoja? Aina löytyy joku parempi kuin minä. Ensisijaisesti kyllä toivon kovasti, että suunnitelma A toteutuisi, mutta jos ei, niin olen taas työtön kesän, ellei jotain ihmeellistä tupsahda eteen. Laskeskelinkin jo, miten pärjään vuokrien jälkeen. En aio vaihtaa kaupunkia työn perässä tai mennä kotiin asumaan, se tuntuisi ihan naurettavalta. Tällä kertaa ei ole yhtä tiukka tilanne kuin vuosi sitten, mutta kyllä se kesä kovasti lompakkoa tulee verottamaan ja syksyllä tulen olemaan taas tiukilla.

Tällä hetkellä varasuunnitelmani on seuraava: noin kuusi asiakasta eli kuusi keikkaa jos tekisi kesällä. Vaikka heti kesäkuussa tai toukokuussa. Näin ollen voisin hankkia pienen "kesätyöpalkan" ja saisin vuokrat takaisin. En kyllä laita ilmoitusta minnekään, vaan ilmoitan muutamalle mukavalle asiakkaalle olevani taas takaisin bisneksissä, joten asia ei leviäisi yhtään sen suuremman porukan piiriin kuin ennenkään. He ovat osoittautuneet tässä tauon aikana luotettavaksi; en ole siis saanut nimettömiä uhkailuja tai huuteluita kaupungilla, hahah. Tosin jos minulla ei ole mitään valonkestävää työtä ensi kesänä, en tiedä miten selitän kavereilleni ja vanhemmilleni pärjäämiseni. Valehtelen nostavani kesäopintotukea? Luultavasti. Jännittää hirveästi, viime kerrasta onkin aikaa. Tai en tiedä, ehken ilmoita kenellekään mitään, vaan tapaan jonkun tutun, joka kyselee mikä minun tilanteeni on. Tai ehkä teen vaan jotain kolmisen keikkaa, riippuen raha- ja ihmissuhdetilanteesta. B-suunnitelma nyt siis kuitenkin valmiina, eikä se tunnu mitenkään pahalta. Valmiiksi tuttuja ihmisiä, selvät säännöt, piiri pieni pyörii? Se täytyy myöntää, että puoliakaan entisistä asiakkaistani en lähtisi enää tapaamaan, on jotenkin vaatimustaso taas noussut, kun ei tässä mikään hengen hätä ole.

Kevät herättelee haluja...

En ole huorannut, tosin pyyntöjä on tullut vanhoilta vakkareilta. Kevät ilmiselvästi herättelee haluja itse kullakin, kun yhtäkkiä taas monta ottanut yhteyttä samaan aikaan. Talvella oli selvästi hiljaisempaa. Olisi mielenkiintoista kuulla tästä jokin tutkimus!

Olen ihastunut aika paljon erääseen ihmiseen, jota tapailen. Itse asiassa olen tapaillut aika monia tässä viime aikoina, mutta tämä on ainut, joka saa kaipaamaan häntä takaisin viereeni heti hänen lähdettyä kotiin. Haluaisin olla vaan hänen kainalossaan silitettävänä. Hän tuntuu niin hyvältä, että jostain kummasta kumpuaa halu sitoutua vakavasti nyt yhtäkkiä ja lopettaa seikkailu. Kukaan muu ei kiinnosta. Toivottavasti tästä tulee jotain enemmän.

Olen huomannut, että minua ei viehätä täydelliset miehet. Vaikka kaikki asiat olisivat mallikelpoisesti kohdallaan, mutta jos ensivaikutelmasta saa hieman nihkeän kuvan, hän ei vaan vie jalkoja alta (tätä ei vaan voi selittää) tai ei tuoksu hyvältä, niin en vaan syty. Ihminen on ihana ja aito, kun hän tekee virheitä. Ja muuten, voisin seurustella miehen kanssa, joka on käynyt huorissa. Se ei ole yhtään kamala juttu. Minun kanssa seurustellessa kuitenkin loukkaisi aika paljon se, jos seksi ei kiinnostasi muuta kuin huorien kanssa (viitaten tuohon edelliseen kirjoitukseen). Tavallaan olen kuitenkin tässä viime aikoina ymmärtänyt sen, että yhdessäolo on niin paljon muutakin kuin seksiä, paljon tärkeämpää on yhteinen tunneside ja hyvä olo. Olen jotenkin oppinut arvostamaan sitä paljon enemmän ihan lähiaikoina. Ennemmin olen ollut hirveän seksikeskeinen ja yhdyntäpainotteinen. Ihana huomata, että yhtä hyvän olon saa aikaan pelkästään halailemalla ja lähekkäin olemalla, miksi aina pitäisi alkaa jyystämään? Joku voisi ehdottaa, että liian aikaiset seksikokemukset saattavat johdattaa siihen suuntaan, että unohdetaan läheisyys ja keskitytään ihan liikaa pelkästään seksiin, kun sitä joka tuutista toitotetaan. Ehkä se on vaikuttanut minuunkin jotenkin, vaikken myönnä aloittaneeni liian aikaisin seksitouhuja.

Huora ja madonna -asetelma

Eräs tuttavuuteni kertoi käyneensä huorissa. Jos en olisi itse koskaan huorannut, olisin varmasti järkyttynyt. Nuorehko mies, ihan hyvännäköinen. No, vähän samanlainen kuin monet entisistä asiakkaistani. Nyt kun kokemusta toisena osapuolena asiasta, ei tunnustus hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, vaan olin vaan "ok". Ehkä reaktiotani lievensi se, etten ollut kiinnostunut hänestä pitemmällä aikavälillä. Jos olisin ollut totaalisen ihastunut, olisi se säikäyttänyt. Ainakin kuultuani syyt, jotka tähän johtivat.

Miehellä on ongelma nimeltä "huora ja madonna", joka lyhyesti selvitettynä tarkoittaa sitä, että seksiä pystyy harrastaa ennemminkin tunteettomasti ja vastapuolta pitää enemmänkin huorana, kun taas ihminen, johon tuntee syvempiä tunteita tai pitää häntä hellyyttävänä, tuntuu likaantuvan panemisesta. Parisuhteessa tämä saattaa tarkoittaa mm. vähää seksiä ja huorissakäyntiä. Olin kuullut asiasta ennenkin, nyt ajattelin tätä vaan uudessa valossa. Miten moni omista asiakkaistani kärsii samasta? Kokee vaimon/tyttöystävän ihanana ja haluaa pitää hänet "puhtaana", joten ei toteuta suurimpia fantasioita tai ei harrasta paljoa seksiä hänen kanssaan. Kokee seksin irrallisena välineenä, oman tyydytyksen tuottajana ja ne, jotka toteuttavat fantasioita, ovat huoria (ei välttämättä sanan kirjaimellisessa tarkoituksessa) miehelle? Heihin ei pysty tuntea tunteita tai sympatiaa, he ovat vain tyydytyksen antajia? Asetelmaa mutkistaa se, jos alunperin huora -tarkoituksessa tavattu nainen tuottaakin sympatiaa tai saa aikaan ihastumista. Huora ei olekaan enää tarpeeksi etäinen, joka sen piti alunperin olla..? Mielenkiintoinen aihe, en tiedä kyllä itsekään täysin, miten nämä miehet sen kokevat. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tarkastella syitä, jotka tämän ilmiön saavat aikaan.

Huoran näkökulmasta sympatian herättäminen ei siis välttämättä aina ole hyvä asia. Jos mies tulee huoriin etsimään juuri reilusti tunteetonta jyystöä, mutta ammatinharjoittaja herättääkin sympatioita, ei suunnitelma toimi niin kuin pitäisi. Eli liian sympaattiset huorat saattavat menettää keikkoja tämän takia, kun heidät koetaan sympaattisuuden vuoksi vähemmän haluttavina :D Hahah. Nyt ymmärrän, miksi tällä alalla pärjää niin monenlaiset ihmiset. Toiset hakevat kuin oikeaa tyttöystävää, toiselle huoran pitää nimenomaan olla huora, rivo ja käytetty. Luulen, että omalla kohdallani vastasin ehdottomasti enemmän tyttöystävää kuin rivoa huoraa. Ehkä tämän takia jotkut myös olivat niukkasanaisia, juttelu toki rentoutti ainakin minua ja sai tapahtuman tuntumaan luonnollisemmalta, mutta näitä huorien etsijöitä se saattoi haitata. Kun juttelee, toinen inhimillistyy ja on suurempi mahdollisuus herättää sympatiaa, kun persoona tulee juttelun myötä enemmän esiin. Nyt ymmärrän paremmin, miksi jotkut eivät puhuneet mitään vaan halusivat heti suoraa toimintaa. Saattaa olla, että heitä jopa ärsytti se, etten ollut tarpeeksi etäinen ja jutustelin. Hmm. Mielenkiintoista. Toiset taas juuri tykkäsivät siitä, etten ollut etäinen ja hiljainen. Huoraamisesta puhuessa aika monesti unohtuu tämä huora ja madonna -ongelma, ajatellaan huorissa käymisen olevan vaan sen syytä, että ollaan niin puutteessa parisuhteessa tai yksinkertaisesti, sen kummemmin syvällisemmin miettimättä "koska miehet on sikoja!!!".

En kuitenkaan pystyisi seurustella ihmisen kanssa, jolla on tuo ongelma. Vaikka ymmärränkin nykyään huorissakäynnin olevan pelkkää seksiä (suurimmalle osalle, varsinkin varatuille) ja seikkailua, en halua, että oma kumppani niissä hyppisi. Huoraaminen on kyllä muuttanut paljon omaa mielipidettä huorissakäymisestä, ilman omakohtaista kokemusta kokisin sen todella etäisenä ja epäilyttävänä, kun ei ole tarkempaa tietoa tapahtumasta ja näin ollen kammoksuisin sitä. Tässä on kai käynyt niin kuin monessa muussakin tapaukssa, että outoa ja tuntematonta oudoksutaan, mutta kun saa hieman lähempää kosketuspintaa asiaan, ei se ole enää niin pelottava asia. Ehdottomasti siis mielipiteeni on loiventunut, mutta en siltikään sitä vielä hyväksyisi omalla kohdallani. Ennemmin huorat ja huorissakäynti olivat kuin myytti, vaikea kuvitella mitä siinä oikeasti tapahtuu, millaisia ne ihmiset ovat, tapahtuuko niin muka lähistöllä, yhtä kaukainen juttu kuin alkuperäiskansojen iltareivit sademetsässä.

Olen karaistunut paljon viime aikoina ja hieman pelottaakin, että tuntuuko enää mikään miltään? Milloin järkytyn oikeasti jostain? Kaikki tuntuu olevan ok ja ei yllätä. Tavallaan kaipaan ihan pikkuisen sitä naivia pikkutyttöä, joka olin 4 vuotta sitten.

Helvetin opintotukiuudistukset

Pistää jälleen kerran kiehumaan nuo suunnitelmat muuttaa opintotukea. Kyllä, tosi asia on se, että sitä pitäisi muuttaa, mutta ei näin! Mitäpä muutakaan siellä on suunnitteilla kuin tukikuukausien kiristämisiä, käyttöajan rajoittamisia tai pakolliseen lainanottoon painostamista. Miten ihmeessä aina, kun on kyse opintotuesta, suunnitelmat ovat tuollaisia? Ajatellaan aina yhteiskunnan "parasta", eli opiskelijat pitää saada laiskottelemasta äkkiä työelämään, mitään ylimääräistä rahaa heille ei tule antaa, ryyppäävät juopot sen vaan ja gradu saisi olla valmiina mieluiten heti, ennen kuin on ehtinyt edes sisälle korkeakouluun. Tilastot näyttävät huonolta ja pitää verrata muihin maihin, ja työelämään äkkiä porukkaa. Tässä ei ajatella ollenkaan opiskelijoita, ihan kuin me olisimme jotain yhteiskunnan pohjasakkaa, jota yhteiskunta joutuu hampaita kiristellen tukea, mieluiten niin vähän kuin mahdollista. Kyllähän me elämme pyhällä hengellä, noin viiden opiskeluvuoden aikana ei tarvitse rahaa käyttää kuin ruokaan ihan minimaalisesti, sillä samanaikaisesti jaksaa kyllä opiskella, pitää ihmissuhteita yllä, pysyä järjissään ja tulla toimeen pelkällä makkarasopalla. Maitoa sen kanssa ei juoda, senkin hinta kun taas nousi kuten kaikki, myös opiskelijoiden vitutuskäyrä.

Lainaa ja lainaa. Minun puolesta voitaisiin sitten leikata reippaasti myös maahanmuuttajien tuista (näitä tarinoita on aika mukavasti kuullut, millaisia summia he välillä saavat), samoin muiden sossupummien tuista ja antaa heille myös tavallaan pakollinen lainaosa tukeen. Jos opiskelijat pärjäävät kuussa esimerkiksi alle satasella mikä jää vuokran jälkeen, niin mikseivät myös muut tuilla elijät? Kaikki tuet lainallisiksi hei, kukaan ei saa enää mitään ilmaiseksi ja kaikki pitää maksaa takaisin! Jos opintotuki vaihtuu esimerkiksi malliin, että kolmena ensimmäisenä vuonna saa tukia, ja siitä loput vuodet ovat lainallisia, voin kertoa ainakin omalta kohdaltani, että aika paljon alkaa taas huoraaminen kiinnostaa. Herkimpiä ahdistaa varmasti valmistua lainataakan kanssa.

Tukikuukausien kiristäminen ei nyt ainakaan ole fiksua. Kun ne loppuvat loppuvaiheessa, pitää elääkseen lähteä töihin ja sekös nyt ainakin hidastaa valmistumista. Sotii täysin sitä tarkoista vastaan, minkä takia tätä ehdotetaan. Miksi juuri opiskelijoiden pitää repiä itsensä moneen paikkaan, opiskella ensin päivällä, lähteä illalla töihin ja sitten nukkumaan. Missä välissä tehdään itsenäisiä töitä, jotka kuuluvat korkeakouluopiskeluun? Kyllä taas ollaan matkalla siihen, että pappa betalar -ihmiset pärjäävät, koska vain rikkaat ovat hyviä ihmisiä. Köyhät ovat tyhmiä ja se on niiden oma syy, kun eivät ole rahoissaan. Näin ollen se on oikein, että he kärsivät, yrittävät opiskella ja työskennellä samaan aikaan ja saavat kaikessa rauhassa menettää järkensä - mieluiten ei, senkin seuraukset kun tulevat ikävästi maksamaan. Niin jos nyt sattuu töihin pääsemään ja yrittämään, niin eipäs innostuta liikaa, verottaja haluaa heti viedä ylimääräiset pois, jos unohtaa tulorajat. Jos nyt edes löytää työpaikan, ei niitä kaikille riitä.

Voin kertoa, että ainakin minulle opiskelu on sen verran rankkaa, ettei minulla olisi aikaa olla oikeissa töissä sen lisäksi monta päivää viikossa pimahtamatta. Tieto kun ei kotiudu pääkoppaani sillä, että vietän yhden luennon ajan luentosalissa, sisäistän asian eikä sitä tarvitse kerrata. Lisäksi haluan todellakin valmistua viidessä vuodessa, joten suoritan yli 60 op vuodessa. Siinä saa koulussa istua aika paljonkin, varsinkin jos on pakollisia läsnäoloja. Jos vielä harrastaa mitään vapaa-ajan aktiviteetteja (järjestötoimintaa, omia harrastuksia, mitä näitä nyt olisi), niin ei siinä montaa tuntia jää työaikaa, jos haluaa nukkuakin tarpeeksi. Opiskelijoille saakin mielestäni nostaa hattua siinä, miten hyvin he priorisoivat ajankäyttönsä. Tällä hetkellä ainakin olen onnellinen siitä, että pystyn keskittymään pelkästään opiskeluun. Tämän mahdollistaa viime kesän "kesätyöt" ja osittain jotenkin vielä järjellinen opintotuki.

Tässä valossa huoraaminen on ihan helvetin hieno idea. Jos joudun siihen tilanteeseen, että joudun opintojen ohella työskentelemään, valitsen huoraamisen. Ajallisesti vähän aikaa vievä ja taas voi jatkaa opiskelua. Kesätöiksi voin harkita "oikeitakin" töitä, silloin on aikaa istua töissä kaiket päivät, vaikkei toki houkuttaisi. Myönnän, että huoraamisen myötä en enää mielelläni tekisi muita töitä, ne kun vaikuttavat niin raskailta verrattuina huoraamiseen. Vähän pelottaakin, että huoraus tulee olemaan liian helppo vaihtoehto. Kakaramaisesti voisin vielä syyttää yhteiskuntaa siitä, miten se pakottaa opiskelijan huoraamaan elääkseen, kun opintotuki ei riitä. Totuus kuitenkin on, että aina on muita vaihtoehtoja. Niin on tässäkin tapauksessa, aika paljonkin. Omapahan on valinta ollut.

Unta vakkarista

On ollut aika paljon kaikenlaista säätöä, kun on taas sinkku ja saa tehdä mitä haluaa... Vaikka on tuossa tullut törmättyä yhteen kiinnostavanpaankin tyyppiinkin, hihii. Kiva katsella ja treffailla. Oikeastaan olen kiinnostunut tällä hetkellä kahdesta ihmisestä enemmänkin. No joo.

Näin unta asiakkaasta, vakkarista, jonka kanssa tein viimeisimmän keikan. Unen jälkeen oli hieman ahdistava olo, sillä tapasin hänet siinä keikan merkeissä, mutta keikalla hän alkoi vihjailla ikävästi siitä, miten olen kirjoittanut hänestä blogiini (:D). Hän oli loukkaantunut siitä, että joku saattaa tunnistaa hänet teksteistäni ja etten ollut näin ollen pitänyt lupausta, että kaikki pysyy meidän kahden välisenä. On se, kun tulee blogi jo uniinkin. Ja tämä oli toinen kerta, kun näin unta tuosta vakkarista. Ilmeisesti elän aika vahvasti tätä vieläkin. Kyllähän minä aina välillä mietin, mitä jos joku asiakkaistani lukee tätä blogia ja loukkaantuu... tai jotain. Pelottaa, että he tunnistavat minut, vaikka tavallaan mitä sillä on (enää?) väliä? Että he saavat tietää, mitä oikeasti olen ajatellut tapaamisten aikana? Miten olen valehdellut joistain asioista?

Yksi asiakas, jonka olen tavannut kaksi kertaa oli laittanut viestiä kysyen tapaamista. Viime kerta taitaa olla jostain elokuulta, en oikein muista... Hän oli vähän yli kolmekymppinen, erittäin karvainen rinnasta, helppo ja mukava. Varattu, ja viime kerralla häntä kai jännitti, kun seisokki meinasi laantua. Hellä suutelu sai kuitenkin pelastettua tilanteen, olisiko se vienyt mielestä sitä, että tässä ollaan asiakas-tarjoaja suhteessa. Kasvoja en muista, ne oli aika perus. (Jännä, miten tietyt asiat unohtuu ja toiset jää). Mutta asiaan. Vastasin hänelle hetken mielijohteesta, että olen vielä kuvioissa mukana, kun hän sitä kysyi. Eihän se mihinkään sitouta... Olen hieman ajatellut asioita, ja saattaa hyvinkin olla, että tapaisin vanhoja mukavia asiakkaita, jos he pyytäisivät. Lopettamisen syy taisi sittenkin olla pelkästään tuo ex-suhde? Koska nythän olen sinkku, voin tehdä mitä haluan, ja ei siinä nyt mitään vahinkoa tapahdu, jos kerran kuussa tapaisin jonkun vanhan tutun. Asia ei leviäisi minnekään, vaan kaikki tapahtuisi jo valmiiksi tuttujen ihmisten kanssa, samassa pienessä piirissä. En kyllä mitään ilmoituksia laittaisi minnekään tai mainostaisi kaikille entisille asiakkaille, että tulkaa, täältä taas saa. No, kunhan mietin vaan.

Kaveri kysyi minulta, mikä on b-suunnitelmani kesäksi, jos pääsuunnitelmani menevät mönkään. Huomasin ajattelevani, että minnekään rapatöihin en kyllä lähde hakemaan ollenkaan. Jos rahapula tulee, voinhan aina tehdä pari keikkaa. Yllätti hieman itseänikin, että pidän huoraamista niin helppona varasuunnitelmana. "Ai, tämä meni mönkään? No, ei haittaa, menenpä huoraamaan tästä." No täytyyhän sen myöntää, että kun on kerran huomannut, miten helposti saa rahaa tekemällä pari keikkaa, niin voittaa se kyllä loputtoman kesätyön metsästyksen. En tiedä, onko ajatusmallini pelottava vai ei.

Sinkkuna taas

No ei siitä sitten tullut mitään. Eroon ei liittynyt mitenkään tämä huorahommat, vaan muut asiat, en halua eritellä niitä sen kummemmin tässä. Eniten tässä masentaa epäonnistumisen tunne, ei niinkään ero itse, ei meillä olisi ollut tulevaisuutta yhdessä ja ei tämä toimi. Ehkä yritin liikaa, halusin liikaa seurustella jälleen kun olin pitkän ajan (minun mittapuuni mukaan) ollut yksin. Harvoin sitä kohtaa sellaisen ihmisen, joka viehättää ja jonka kanssa olisi valmis seurustelemaan. Haluan jonkun, joka välittää musta, enemmän kuin muut ja erityisemmin. Taas epäonnistuin. Eipä taas huvita pitkään aikaan ajatella mitään seurusteluhommia tai vakavempaa, tämä vei maun taas koko hommasta. Vaikka hellyyden pula on älytön, ei minua tyydytä sen sammuttamiseen kuka vaan. Ensimmäistä kertaa ajattelen syvemmin, onko minussa jokin vikana. Vituttaa, masentaa.

Vaikka lopetin pääsääntöisesti huorahommat sen takia, että aloin seurustella, ei niitä kiinnostaa aloittaa uudelleen. Se nyt vaan on järjellä ajatellen olla parempi tekemättä niitä, vaikka välillä käy mielessä, "entä jos sittenkin, edes pari keikkaa muuten vain?". Ja tänään kerta kaikkiaan menetin hermot siihen, kun samalta helvetin idiootilta on tullut "ilmoittele jos onnistuis tavata?" vaikka olen sanonut jo ainakin KOLME kertaa, että olen lopettanut ja ilmoittelen jos palaan, enkä aio enää vastata. Vastaamatta jättämisenkin jälkeen on tullut pari kertaa "miten ois tapaaminen?" Koittaa nyt saatana tajuta parista kerrasta, vittu mitä idiootteja sitä liikkuukin!!! Olisi niin tehnyt mieli lähettää sille kunnon haukkumisviesti, eikö herralla toimi se saatanan luetunymmärtäminen, miksi pitää vongata, luulisi nyt että ilmoitan, jos haluan tavata tämän! Ja en kyllä enää ikinä tule näkemään tuota, vaikka palaisinkin huoraamaan. Kannattaisi ymmärtää ajoissa. Tavatessa aivan normaali kaveri, tosin ylimielisyyden ja idiotismin aisti siitä, miten sitä ei kiinnostanut, kun se sotki kämppääni enemmän kuin muut asiakkaat yhteensä eikä puhunut oikein mitään. Vituttaa.

Inhottavia muistoja vakkarista

Valitettavasti eräs vanhempi nainen muistuttaa ulkonäöllisesti ensimmäistä asiakastani. Näen häntä melko usein, ja moikkaamme. Hänen tervehdystyylinsä on juuri samanlainen kuin ensimmäisellä vakkarillani! Ennen kuin tajusin tämän, niin mietin, että miten tuo saa minut tuntemaan oloni epämiellyttäväksi. Ulkonäkö ei tuonut vakkaria ensimmäisenä mieleen, vaan vasta sitten kun aloimme moikata. Lähes äänetön tervehdys, tiukka pieni pään nyökäytys ja samanlaiset kapeat posket. Juuri niin kuin tällä ensimmäisellä asiakkaalla, joka sai tietää oikean nimenikin. Ällöttävää. Joka ikinen kerta, kun näen hänet, tuo se näitä mielleyhtymiä. Tuo nainen voisi melkein olla kuin sen miehen sisko.

En panisi tuota ex-vakkaria enää ikinä, jos alkaisin taas huorata. Tuli vaan liian monta kertaa nähtyä, niin tuli kyllästyttyä ja meni yli. Lisäksi hän nuoli minua imien ihan liian kovasti, että häpyhuulia sattui sen keikan jälkeen. Kerta tai kaksi olisi vielä mennyt, niin hän olisi unohtunut mielestä paljon paremmin, mutta taisimme nähdä ainakin kuusi kertaa. Ihan liikaa. Kuva hänen paljaasta kalustaan on piirtynyt hyvin mieleeni, myös se miten laitan kondomin siihen päälle, kun hän seisoo keskellä kämppäänsä ja miltä huoneistossa haisi. Muistan hänen murteensa ja sen, että hänellä oli aina televiseo päällä. Ja aina se sohvasta sijattu panosänky, ihan vaan minua varten. Oikealla sängyllä emme panneet. Munansa hän meni pesemään heti lauettuaan, ja ehdin huomata, että hänellä on itse asiassa aina ne samat lakanatkin. Ja kun tarkemmin katsoo, niin niistähän näkyy panotahrojakin. Mietin oliko hän pessyt niitä koska viimeksi, sillä hänellä oli kuulemma ollut vuosia sitten kaksi sponsorityttöä. Ukko jotain 45v ja mitä luultavimmin ainoat seksikokemukset ovat nuorien parikymppisten neitojen kanssa. Noh, ei kai siinä, rahalla saa ja hevosella pääsee.

Hänen ollessa vessassa lisään pienen tipan liukuvoidetta, sillä tiedän hänen haluavan toisen kierroksen, kun aikaa on jäljellä 23 minuuttia. Silloin hän kestää kauemmin, ja jos huonosti käy, vaihdamme jopa asentoa ja minua alkaa oikeasti kyllästyttää. Tauon aikana makaamme vierekkäin ja katsomme telkkaria. Hän juttelee niitä näitä, usein äidistään. Akti alkaa aina niin, että hän nuolee minua jonkin aikaa ja minä vilkuilen kelloa. Joko omasta kädestäni tai seinältä. Sitten otan vähän suihin ja pannaan. Panon aikana rappukäytävästä kuuluu ääniä ja tuntuu kuin ei mitään ulko-ovea olisikaan. Sitten hän menee pesemään taas munansa ja minä puen. Viimeiset 8 minuuttia istumme sängyllä hiljaisina, kunnes kello on minuuttia vaille ja hän tokaisee, että pitäisiköhän minun lähteä. Hän tulee eteiseen katsomaan, kun puen ja antaa rahat. Lisäksi halaa toistaen nimeni ja sanoo olleen kivaa, nähdään taas. Hymyilen ja kiirehdin kotiin. Rahatkin haisevat sille kämpälle.

Luojan kiitos, etten ole törmännyt häneen keikkojen ulkopuolella. Mistä vetoa, että hän moikkaisi, hyvä ettei tulisi juttelemaan, vaikka sanoin lopettaessani hänen kanssaan vehtailun, että tästä ei sitten saa kukaan tietää eikä tunneta jos nähdään. Jos joku nyt tunnistaa itsensä näistä, niin toivottavasti ei loukkaannu verisesti... En pidä mahdottomana, etteikö joku entisistä asiakkaista olisi löytänyt tänne.

Edellinen kirjoitus tuotti mukavasti kommentteja, ja oli helpottavaa huomata, että muutkin painivat saman ongelman kanssa :) vaikka sitä tietääkin, ettei ehkä ole ainut maailmassa ongelmansa kanssa, niin muiden kertomia näkemyksiä on hyvä kuulla!

Asuuko minussa nymfomaani

Nymfo, hehheh, sehän on vain hyvä asia ;)

Ensimmäinen käsityshän on tuo, mutta jos perehdytään syvemmälle, mitä nymfous oikeasti tarkoittaa, niin se ei todellakaan ole hyvä asia. Olisiko kiva olla suhteessa, jossa ei ikinä tunnu riittävän toiselle, ei kykene ikinä tyydyttämään toista? Jos muutaman kerran kieltäytyy, alkaa pelkäämään, että seksi haetaan muualta? Mikä riittämättömyyden, alemmuuden ja huonouden tunne siitä tulisikaan. Ainakin itse turhautuisin.

Nuorempana kuvittelin olevani täydellinen seksikumppani -halusin aina. Näin myöhemmin olen huomannut, että yhä useammin miehet, varsinkin pidempiaikaiset tuttavuudet pitävät sitä hieman negatiivisena. En kykene saamaan orgasmia toisen kanssa, olen ainoastaan pari kertaa saanut ja nekin olivat heikkoja, en kokenut siltikään tyydytystä. En laukea ikinä, vaikka he tekisivät mitä. (Vika lähinnä pään sisällä, yleensä seksi on kyllä riittävän hyvää) Silti haluan lisää. Eksäni totesikin kerran, ettei minulle kans riitä mikään. Nykyisin kaikki kommentit, mitkä viittaavat siihen, että olen kyltymätön, tuntuvat minusta pahalta. Haluaisin olla sellainen tavallinen nainen, joka laukeaa melkein aina miehen kanssa, saa aikaan hänessä tunteen, että hän riittää ja pystyy tyydyttämään minut.

Nyt ei sovi käsittää väärin, en minäkään joka kerta ole valmis seksiin. Pitää olla oikea ihminen kumppanina, tunteetonta seksiä en jaksa kauaa. Olen myös kieltäynyt seksistä, kun ei ole haluttanut. Tosin syyt ovat olleet jotain tällaista: en saa kuitenkaan mitään tyydytystä, touhu ei kestä kuitenkaan paria minsaa enempää ja minä en saa mitään, aina mennään saman kaavan mukaan. Eli oikeastaan siksi, kun minä en saa siitä tyydytystä. Kun alun viehätykset siitä, millainen ilme toisella on lauetessaan, miltä hän näyttää ja miten hän ääntelee sängyssä eivät enää yksin riitä, pitäisi kehittää jotain hienoa. Tuntuuhan seksi hyvältä, mutta huippu puuttuu. Kuin pitkä loiva ylämäki, joka ei ikinä kohtaa huippuaan. Sitten seksi loppuu, ja jään puoleen väliin ylämäkeä. Haluaisin vieläkin eteenpäin.

Olen myös löyhämoraalinen nainen, olen pettänyt kaikkia paitsi yhtä poikaystävääni. Hän oli ensimmäinen, hänen kanssaan olin kovin lyhyen ajan ja tilaisuuksia ei tullut. Aloin tuossa vähän aikaa sitten miettiä, mikä minua vaivaa. En kykene olemaan uskollinen, kaipaan silti kovasti hellyyttä ja hyväksyntää. Miksi mikään ei tunnu riittävän? Lisäksi seksin jälkeen tuntuu vieläkin siltä, että jotain puuttuisi. Asiaa tutkittuani päädyin Wikipedian artikkeliin nymfomaniasta. Lueskelin myös muita sivuja, joilla asiaa sivuttiin. En kuitenkaan pidä itseäni seksiaddiktina, mielellisesti sairaana tai niin hyperseksuaalisena, kuten kuvauksissa luki. Kuvaukset eivät täysin kohdanneet ongelmaani, mutta eräs asia sieltä jäi mieleen. Nymfomaani ei ikinä koe täydellistä tyydytystä. Hän ei myöskään välttämättä nauti seksistä, vaan hyväksynnän tarve ja muut syyt johtavat seksiin. Pettäminen tulee kuviohin, kun nymfon pitää etsiä uusia kumppaneita, josko he tyydyttäisivät hänet.

En muista koskaan kokeneeni täydellistä tyydytystä seksin jälkeen. Se jää aina tavallaan vaille. Joko se loppuu liian usein, ei tunnu miltään tai haluaisin lisää... Nykyään tosin olen jo sisäistänyt sen, ettei seksissä minulle kuulukaan mitään huippua. Se on tasaista toimintaa, mikä loppuu jossain vaiheessa. Jotkut ovat ottaneet tämän haasteena, ja sekös vasta ahdistaa. Puolen tunnin sormetus/nuolenta/mikä vaan panon lopuksi lähinnä ahdistaa, ja se päättyy aina siihen, että pyydän lopettamaan tai toinen väsyy. Paskaa.

En tiedä mikä olen, en välttämättä nymfo, mutta minäkin haluaisin joskus kokea täydellistä tyydyttyneisyyttä seksin jälkeen. Eikö ihmiset kuitenkin niin tee? Kyllähän nautin silti seksistä, paljonkin, mutta silti. Olisi mielenkiintoista mennä jonnekin kallonkutistajalle joskus. Psykologia kiinnostaa minua jonkin verran, ja omalla keittiöpsykologialla olen miettinyt, miten isäsuhde ja ensimmäinen huono suhde vaikuttavat minuun. Tai sitten ei pidä tehdä tästä liian suurta ongelmaa. Luulen kuitenkin, että tämä on yksi syy siihen, miten ajauduin kenties muita helpommin huoraamaan.

Porttiteoria

Miten tavallinen suomalaisopiskelija päätyy huoraamaan? Päättää eräänä päivänä vaan ottavansa rahaa seksistä ja avaa huoranumeronsa?

Eihän se ihan noin mennyt omalla kohdallani. Alun voisin määritellä siihen, kun laitoin alastonkuvani nettiin. Olin todella epävarma vartalostani, varsinkin pienistä rinnoistani. Niinpä selailin erästä alastonkuvagalleriaa, ja 18-vuotiaana lisäsin kuvan itsestäni. Olin kiinnostunut kuulemaan kommentteja. En toki silloin tiennyt, että siellä kehutaan kaikki siiderivalaat pillun toivossa...

Yllätyin kuitenkin, kun seuraavan kerran kirjauduin sinne ja minua odotti yli 60 kommenttia. Ei ainuttakaan negatiivistä tai ilkeää?! Mitä tämä on? Sen jälkeen lisäsin myöhemmin sinne lisää kuvia ja täytyy myöntää, etten enää hävennyt pieniä rintojani niin paljon,vaan tajusin, että makuja on erilaisia. Muiden kuvien tirskistely oli mielenkiintoista, vaikka ketään en halunnut tavata. Tuolla sivustolla sain ensimmäiset kommentit maksulliseen seksiin liittyen, sponsorointiin ja pikkuhousujen myyntiin. Silloin naureskelin, että joopa joo, sopii kuvitella. Kenties vuosi tuon jälkeen päätin kokeilla pikkuhousujen myyntiä netissä. Kaupassa kuumottelin kassalla, mitä miesmyyjä ajattelee, kun ostan monia pikkareita yhtäaikaa. Ylihinnoittelin tietysti stringini ahneena, eikä kukaan halunnut ostaa. Tuolla ne rumat stringit edelleenkin ovat kaapin perällä. Luovutin sen suhteen. Lisäksi poste restanten kautta tapahtuva maksaminen olisi varmaankin tuottanut ongelmia. Sen jälkeen sain joltain hyvännäköiseltä kolmikymppiseltä huorapyynnön kuvagalleriassa. Ihmettelin, miten tuon ikäinen ja näköinen tarvitsee huoraa. Vastaus kuului "pysyy helpommin salassa". Tuo avasi silmiä, että huorissakävijät eivät ole pelkästään limaisia viiskymppisiä, niin kuin käsitys oli. Naurahdin silloinkin pyynnölle, "en todellakaan, sitä paitsi sulla on vaimo!".

Olen myös lukenut huorablogeja, joskus kolmisen vuotta sitten oli ainakin eräs blogi esillä kovasti mediassa. Silloin en todellakaan ajatellut huoraavani joskus, kunhan luin sitä mielenkiinnosta, kuten luen montaa muutakin asiaa. Se antoi realistisen kuvan (huorattuani olen huomannut sen) asiasta, ja tajusin, mitä se voi olla. Sitten sekin unohtui. Kaveripiirissä välillä lensi vitsiä "ei kai täs auta ku ruveta huoraamaan" kun rahapulasta oli kyse.

Viime kesän alussa sitten otin asian vakavasti. Leikittelin ajatuksella, kun kävin iltalenkillä katsellen ojia, josko palautettavia pulloja löytyisi. Lueskelin erästä ammattilaissivustoa, josta keräsin kaiken tiedon mitä tulee tehdä ja mitä tarvitsee. Sitten menin selailemaan netistä ilmoituksia, joissa mies etsii opiskelijatyttöä ilonpitoon hyvin ehdoin. Vastasin muutamalle, ja sieltä tulikin vastaus. Tässä vaiheessa alkoi jännittää, aionko nyt todella tehdä näin. Kun vastaus tuli, menin ostamaan prepaidnumeron. Aika äkkiä sitten saatiinkin sovittua ensimmäinen tapaaminen ja siitä olenkin kertonut.

Mies etsii opiskelijatyttöä -ilmoituksia ei löytynyt kovinkaan monta, joten rahaa ei sillä tavalla hirveästi voisi saada. Niinpä päätin laittaa oman ilmoituksen, josko saisin nuorempiakin asiakkaita. Oma ilmoitus todellakin kannatti, ja lopetettuani minulle oli tilastojen mukaan lähetetty yli 500 vastausta. Niihin sitten lukeutuikin jos jonkinlaista hiihtäjää, oli rakkauskirjeitä, yhden lauseen selityksiä, joitain hyviä asiakkaitakin ja kiimaisia nuorukaisia ilmaista pillua metsästämässä. Eikä minusta vieläkään tunnu siltä, että olisin ollut huora, kunhan panin joitain kertoja saaden rahaa.

Puutteessa

Poikaystäväni ei ole innokkainta sorttia sänkytouhuissa. Tai sitten hän ei vaan uskalla, hän on melko ujo niissä asioissa. Voisin panna kahdesti illalla ja vielä aamullakin kerran pari. Hänelle taas tuntuu kerta riittävän. Uskon kuitenkin, että ujoudella on osansa, mutta ei hänellä koskaan kuulemma ole ollut korkeaa sukupuoliviettiä. Niin ujo ja kokematon, ettei uskalla ottaa minua kunnolla. Hieman harmittaa, haluaisin, että hän tulee luokseni, suutelee kiihkeästi jo eteisessä, alkaa riisumaan minua ja kuiskaa korvaan "haluan sua", sitten työntää sängylle, nuolisi ja itsevarmasti alkaisi panna. Tähän mennessä kaikki on ollut tuosta kaukana. Nyt minä saan tehdä kaikki kunnon aloitteet. Taas suhde, jossa minä kai haluan enemmän kuin toinen.

Hän on melko kokematon, joten olemme edenneet siksi varmaan aika hitaasti. Toisaalta tämä on jännittävää, ihan kuin itsekin olisin ensimmäisiä kertoja harrastamassa seksiä. Hah, niin kaukana siitä, mitä tein kesällä. Voi olla, että ennemmin en olisi pitänyt häntä niin toivottomana, sillä silloin minulla ei ollut niin paljoa kokemusta. Kesän aikana tuli kyllä nähtyä niin paljon kaikkea. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa tästäkin tulee hyvää :)

Juuri tässä vaiheessa pitäisi panna kuin pienet puput. Tekisi kyllä niin kovasti mieli, alkuihastus päällä, toisen pelkästä näkemisestä kiihottuu, mutta ei. Huoh. Panettaa, mutta haluan seksiä vaan hänen kanssaan. Se ei todellakaan olisi sama asia, että menisin panemaan jotain muuta vaan halujeni takia. Haluni kohdistuvat juuri tuohon ihmiseen, miten hän elehtii, mikä ilme hänellä on sängyssä, mitä hän sanoo, miten hän sivelee niskaani, suutelee. Ollaanhan me puhuttu vähän näistä sänkytouhuista, ja ei ne ihan yksinkertaisia ole, tässä on vähä kaikenlaista. Mutta nyt tekisi mieli heittäytyä laattialle kuin pieni lapsi, joka ei saa karkkia "mutta kun mä haluaaaaaaaan!" ja potkia. Myönnän, että tuossa olotilassa vastasin myöntävästi vakkarini taannoiseen viimeiseen kutsuun, kun ärsytti.

Keikkojen lomassa väheni kyllä henkilökohtaiset seksisuhteet. Ennemmin harrastin irtosuhteita jonkin verran ja omasin pari kaveria, joiden kanssa tuli silloin tällöin peittoa heiluteltua. Ei ne mitään yli-ihania olleet, joten ei ihme, että keikkailun aloitettua ei ollut tarvetta enää harrastella ihan jees -seksiä. Tavallaan tarvittava kiintiö seksistä tuli täyteen siinä. Menetin kiinnostuksen irtosuhteisiin huoraamisen myötä. Nyt kun en enää huoraile, olen parisuhteessa enkä harrasta muiden kanssa seksiä, niin se tuntuu tosi vähältä. Luulin, etten enää jaksaisi kiinnostua irtosuhteista, mutta tarvittavan pitkän tauon jälkeen nekin kiinnostavat nyt taas enemmän. Näin vähän seksiä en ole sitten harrastanutkaan, hmm, viime kevään jälkeen? Uskomatonta, mutta sinkkuna taisin saada enemmän kuin tässä suhteessa.  Keskitytään nyt kuitenkin vain tuohon yhteen ja katsellaan, mitä tästä tulee.

Viimeinen keikka -yön yli

Viimeinen keikka vakkarin kanssa, viimeinen keikka koko viime vuonna, ehkei kuitenkaan viimeinen keikka koko elämässä. Koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan". Miellyttävä tapaaminen jälleen kerran. Keikka venyi yön yli. Kai sekin piti sitten kokea. Jutun kirjoittaminen ja julkaisu "pikkuisen" viivästyi, sillä joulukuussa oli joulu (älä) ja muita kiireitä ja sitten lähipiirissä tapahtui yksi juttu, mikä on vienyt aikaa ja en ole halunnutkaan ajatella näitä asioita. Nyt kuitenkin paranemaan päin, ei huolta!

Ennen tapaamista en oikein tiennyt mitä ajattelin. Ehkä olin innostunut, mutta sitten teki mieli perua eikä huvittanutkaan, sitten taas kiinnosti... Viime kerrasta kun oli taas aikaa, että jännittikin jo. No, kyllähän minä sitten lähdin kuitenkin. Tällä kertaa hän haki minut autollaan. Ensimmäinen kerta, kun uskalsin mennä "vieraan" (no, niin no) kyytiin. Ilma oli kuitenkin aika viileä, joten hän ehdotti hakevansa minut. Parkkipaikalla jännitti, jos joku tuttu sattuisi paikalle ja näkisi, mihin oikein olen menossa... Onneksi oli jo pimeää ja minulla huppu päässä kuin milläkin laitapuolenkulkijalla, haha. Päästyämme asunnolle, söimme kevyesti ruokaisaa salaattia (minun makuuni jälleen luksusta!) ja hän tarjosi siideriä. Juttelimme niitä näitä ja taas tuli avauduttua hieman enemmän kuin tavalliselle asiakkaalle olisi tullut. Kerroin myös, että tämä tulee luultavasti olemaan viimeinen kerta tällä saralla, sillä aion keskittyä seurusteluun... Hän otti sen ihan hyvin, sanoi ymmärtävänsä, että kyllä sitä aina jossain vaiheessa niin käy kaikille, olisi luullut minulle käyneen sen jo paljon aiemmin. Hän myös kertoi erään asian, joka olisi vaikuttanut tulevaisuudessa siihen, ettemme olisi enää nähneet. Eli jossain vaiheessa tämä olisi kuitenkin loppunut. Totesi, että pitää ottaa tästä sitten kaikki irti ;) Ruuan jälkeen menimme olohuoneeseen ja aloimme suudella sohvalla. Hän oli taas ihan kovana heti! Toisen kiihottuminen kiihottaa kyllä itseäkin, ja huomasin, että minuakin haluttaa aika lailla. Olimme sähköpostissa vinkkailleet puolin ja toisin, miten odotamme näkemistä ja tekisi vähän mieli... Mukavaa esileikkiä. Kumma kyllä, pystyin keskittymään tilanteeseen hyvin, eikä poikaystävä ollut mielessä. Suutelukaan ei tuntunut pahalta tai siltä, että ei tätä. Pystyn kyllä pelottavan hyvin unohtamaan tietyt asiat mielestä.

Siinä sitten aikamme kiusailtiin toisiamme ja pantiin sohvalla. Oli mukavaa, kun mies kestää kauemminkin kuin pari minuuttia... Kyllä siinä yhdessä vaiheessa tuli mieleen, että mitä jos poikaystävä tietäisi. Täytyy myöntää, että ehken ihan sataprosenttisesti kyennyt nauttimaan. Seksiä on tullut viime aikoina harrastettua vaan oman kumppanin kanssa, ja on muistanut, miten ihanaa seksi on parisuhteessa. Ihan hyvä, että viimeinen kerta. Tuntui kuitenkin vapauttavalta, kun sai rohkeasti "ilmaista", että haluaa seksiä. Oli myös kiva kiusoitella suutelemalla reisiä, alavatsaa ja antaa leuan hipaista hieman penistä, muttei siltikään ottaa vielä suihin... En uskalla suhteessa tehdä noin. Tai olen niin epävarma. Siinä on niin paljon enemmän pelissä, kun välittää siitä, mitä toinen ajattelee ja sitten on yliherkkä. Poikaystävän ja minun halut ei ole myöskään oikein kohdanneet määrällisesti viime aikoina... Nyt olin taas vain se maksullinen, jonka rooli on kiusata toista. Ei tarvinnut välittää siitä, kuinka paljon toinen välittää minusta oikeasti. Sain kaikessa rauhassa olla pornahtava.

Olimme jutelleet ennemmin myös jo siitä, että jäisin yöksi hänen luokseen, sillä hänestä olisi niin mukava herätä jonkun vierestä. Tuota piti harkita hieman kauemmin, sillä yöksi jäänti... Kyllähän se houkutteli siksi, että saisin hellyyttä, olisi jännittävää... Hellyydenkipeä kun olen, niin kyllähän kainalo kelpaa. Mutta siinä on niin paljon enemmän oma itsensä. Muutaman tunnin keikalla vielä pystyy pitämään tietyn kuoren, toinen ei pääse niin syvälle... Mutta yön nukkuminen. Siinä on niin paljon enemmän oma itsensä, herkempi haavoitetuksi tulemiselle. Meikkien peseminen? Hampaiden harjaus? Mitä jos kuorsaan, piereskelen tai huidon yöllä? Joo, ihminen minäkin olen, mutta... Nukkuessaan on oma itsensä. Tuntuu, etten ole enää huorana vaan omana itsenäni. Ja aamulla haisee henki ja on tukka sotkussa. Tietty kuva rikkoutuu. Täytyy sanoa, että minusta ei todellakaan olisi tekemään koko yön keikkoja. Tämä kuitenkin oli ihan kiva, ja ei se ollut niin paha, mitä etukäteen ajatteli. Ja taisin olla yötä omana itsenäni, sillä otin koko hommasta tunnin palkan. (Tai hän antoi, en viitsinyt alkaa kyselemään) Joo-o, nyt meni halvalla.

Ennen nukkumaanmenoa otimme vielä yhden kierroksen, nyt hän nuoli aluksi taas minua aika kauan... Tätä olinkin odottanut! En ole saanut suuseksiä piiitkään aikaan... Tuntui tosi hyvältä, mutta enhän minä mitään orgasmia saanut, kuten en koskaan. Hän jopa kaivoi vibran jostain laatikostaan! Hetken kyllä mietin, kuka sitä on käyttänyt viimeksi ja missä, onko sitä pesty... ehkä. Hetken 69 ja ratsastusta. En nyt hehkuttaisi enää niin paljoa kuin ennemmin. Ehkä se, että toinen alkaa olla tuttu, niin vaikuttaa. Uudet ihmiset kiehtoo. Oli tämä silti taas yksi parhaimmista keikoista! Ennen nukkumaanmenoa vielä suihkussa käynti ja kyllähän minä ne hampaat pesin, olin ottanut hammasharjan mukaan. Meikkejä en kuitenkaan pessyt, ei se nyt ole niin justiinsa. Hammasharjan jätin taktisesti vessaan, että aamulla ennen toisen heräämistä ehdin pestä hampaat, sillä olen hirveän epävarma hengityksestäni, hahah...

Kumma kyllä, nukkuminen ei tuottanut mitään ongelmia ja pystyin nukahtaa melko nopeasti. Yö sujui ihan asiallisesti, enkä kokenut lähentelyä sun muutakaan... Vaikka kyllä minä ennen tätä vähän mietin, että mitä jos se kuitenkin ryöstää minut tai jotain. Vaikka nyt ollaankin niin tutunoloisia. Toivon mukaan en kuorsannut... Aamulla kävin nopeasti vessassa ja pesin hampaat ja kampasin tukan. Onneksi vakkari ei ollut kovin innokas suutelemaan aamulla. Ja ei edes pantu! Hän sittenkin taisi haluta enemmän läheisyyttä kuin seksiä... Juotiin aamukahvit ihan normaalisti ja jotain tavallista aamupalaa, sain voidella itse leipäni, ettei sentään niin prinsessakohtelua enää. Hän lähti töihin, joten vei minut takaisin parkkipaikalle ja suuteli taas autossa jäähyväissuukon, vaikka mietin, etteikö häntä pelota, että kukaan näkee. Ei kai sitten. Matkalla hän totesi, että tulee kyllä muistamaan minut vielä kauankin, ja viitsi kuitenkin muistuttaa, että meidän yhteisenä salaisuutena pidetään. Oli mukavia hetkiä. No niin oli kyllä minunkin mielestä. Eikä tämä todellakaan tuntunut siltä, että olisin maksullinen.

En oikein tiedä, miltä nyt tuntuu. Tavallaan tuntuu helpottavalta, mutta oudolta. Ei ole huono omatunto. Kaikkea sitä elämässä tuleekin tehtyä. En kyllä tiedä, mihin tuo meidän suhde olisi tuosta jatkunut, jos oltaisiin jatkettu näkemisiä. Olisinko tästä lähin jäänyt aina yöksi? Oikeastaan odotin, että tämä keikka tulee tehtyä. Nyt on asia tavallaan paketissa. En aio huorata enää, ellen tulevaisuudessa joudu ihan omituisiin rahavaikeuksiin ja olen sinkku. Enpä tiedä. En välttämättä silloinkaan. Nyt kun miettii, niin kauhea, miten uskalsin oikeasti tavata neljäkin asiakasta päivässä? En todellakaan tiedä, pystyisinkö siihen enää. On alkanut jännittää enemmän. Jotenkin sitä on toiminut kuin unessa. Tämän homman jälkeen on kynnys tulevaisuudessa varmasti matalempi huorailla, mutta silti ajatus jännittää tällä hetkellä. En tiedä miksi. Olen alkanut ajatella enemmän, mitä jos joku saisikin tietää ja miten pystyin... En kyllä missään nimessä uskaltaisi tehdä enää hotellikeikkaa, en tajua miten uskalsin sen ihan kevyesti kesällä. En tiedä itsekään, miten niin sujuvasti parin minuutin jälkeen otin jo suihin sängyssä tuntemattomalta. Ehkä se johtuu siitä, että siitä on niin paljon aikaa. Kun sitä tekee, tulee siitä rutiinia. Tauon jälkeen se tuntuu niin kaukaiselta ja pitäisi etsiä se tietty fiilis uudelleen. Nyt on vähän sellainen olo, kuin olisi saanut suuren projektin päätökseen. Ei tunnu todellakaan miltään huoralta, en käsitä edes itseäni sellaisena. Muistelen kuitenkin lämmöllä tätä vakkaria. Kyllä hän oli enemmän kuin pelkkä asiakas, vaikka tunteita ei häneen ollutkaan. Tuollainen tuttava. Kaveri, jonka kanssa oli hauskoja hetkiä ja sai kokea uusia asioita. Harmi ettei pysty kavereille kertomaan kaikkea. Kyllä varmaan mummonakin vielä keinutuolissa muistan tämän, miten nuorena tuli touhattua kaikenmaailman juttuja. Kestihän tämäkin touhu jotain puoli vuotta elämästäni.

Olen onnekas, että tämä päättyi näin hyvin, eikä minulle missään vaihessa sattunut mitään kamalaa. Varmaankin harvinaista? Sen takia minulla on varmaan tästä touhusta suht positiivinen kuva. En todellakaan kannusta ketään tähän touhuun, en tiedä miten onnekas olen ollutkaan, kun kaikki on sujunut niin kuin on pitänytkin. Ehkä oli hyväkin lopettaa, ennen kuin olisi tapahtunut jotain, mikä ei olekaan niin kivaa. Tavallaan tämä kutkuttaa minua, ja kierolla tavalla hykertelen sille, että minulla on tuhma salaisuus. Kiero taidan olla, kuin korkkiruuvi. Koko touhun aloittaminen, joko olen tyhmän uhkarohkea tajuamatta kaikkia vaaroja tai vaan kokeilunhaluinen villikkö, joka on avoin kaikelle. Kyllä tässä jotain itsestäänkin oppi. Varmaan intoudun vielä kirjoittamaan jonkin muka-syvällisen-tutkimuspostauksen, missä tarkastelen huorailun vaikutusta omaan itseeni ja ihmisenä elämiseen... Haha, joo, on tullut koulujuttuja harrastettua hieman liikaa viime aikoina.

Että tällaista tällä kertaa. Hassua.