Toivottavasti otsikko herätti haluamani ihmetyksen, hahaha.
Blogini on palautunut mieleeni viime aikoina normaalia useammin. Syynä tähän on henkilö, johon olen törmännyt useampaan otteeseen, kaupungilla, baarissa ja kirjastossa. Hän näyttää niin hätkähdyttävän samanlaiselta kuin eräs entinen asiakkaani, joka oli suurin piirtein samanikäinen kuin minä. En vaan millään saa mieleeni, onko hän se vai sekoitanko hänet toiseen puolituttuun kasvoon. Molemmat ovat pitkiä ja vaaleita muutaman muun yhteisen merkin lisäksi. Onhan hän voinut leikata uuden hiusmallin ja sen takia en heti tunnista? Vai menevätkö kasvot ja henkilöt mielessäni sekaisin? Niin on käynyt kyllä aiemminkin minulle. Tämä vaan on ainoastaan kiusallista, koska huomaan tuijottavani häntä miettien, onko hän se. Tässä kun pitäisi aina näissä asioissa pitää matalaa profiilia. Joka kerta kun näen hänet, muistuu mieleeni miten puhuimme sängylläni hänen (tai sitten toisen henkilön) harrastuksesta. Sen lisäksi näen häntä sen verran usein, että huoraamiset ovat vähän väliä mielessä. Tällä hetkellä olen enemmän kallellani siihen vaihtoehtoon, että olen sekoittanut henkilöt.
Entinen asiakkaani, ainut asiakkaani jolle annoin oman numeroni, on aina välillä kysellyt kuulumisia. Eivät ne häiritse. Viestit ovat ystävällisiä, eivät vaadi eivätkä ole seksuaalissävytteisiä. Kesällä olin eräässä tapahtumassa ja kuulin lähelläni yleisössä jotain mölyä. Hätkähdin, sillä hieman kauempana oleva mies näytti pikasilmäykseltä ihan entiseltä asiakkaaltani, joka oli vähän outo tapaus. Tässäkin taas tuli sama ongelma, onko mies varmasti sama henkilö vai joku samankaltainen? Pitkä ainakin. Heti muistui mieleen, miten hän ensitapaamisella kyseli olenko parturi, kun tukkani on niin kiva. Käänsin nopeasti pääni takaisin ja toivoin, ettei hän huomaisi minua. Humalainen epämääräinen mies, siinähän saattaisi olla jopa mahdollisuus vihjaileviin kommentteihin yhteisestä menneisyydestä? Tästäkään en silti ole varma. Mutta miksi jostain tulee niin nopeasti tietty muisto mieleen, jota ei ole ajatellut pariin vuoteen? Siinä kauniissa kesäillassa yhtäkkiä olikin hetken todella jännittynyt olo, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitä ihmettä? En vieläkään tiedä, oliko mies entinen asiakkaani, antakoon sen asian olla.
Se on aika outoa, miten asiakkaista tulee aina tietty muisto mieleen kun heidät näkee. Vaalea nuori jätkä: hänen harrastuksensa, josta hän puhui salailematta. Suhtautui hommiimme kuin mihin tahansa päivän askareeseen eikä tuntunut pitävän minua tavallista panoa kummempana. Ihan pikkuruisella googlauksella olisin selvittänyt hänen henkilöllisyytensä. Eräällä kerralla hänellä oli käsi paketissa. Tyttöystäväkin sillä oli, ja heidät taisin kerran nähdä kaupungilla. Vanhempi mies yleisössä: omisti naurettavan ison auton kaupunkiolosuhteisiin verrattuna, kommentoi sukupuolielinteni ulkonäköä oudoksi ja ehdotti alennusta heti ensimmäisen kerran jälkeen. Kysyi olenko parturi ja monesko asiakas hän on tänään. Kolmas asiakas, johon olen törmännyt ehkä eniten: olisi maksanut runsaasti ekstraa suihinotosta ilman kumia ja valitti, ettei pari kertaa viikossa vaimon kanssa riitä. Muistan ammatinkin.
No mitä näitä nyt pitää muistella. Lopetan. Mutta nuo ovat asiat, jotka aina tulevat mieleeni henkilöt nähdessäni. Ei se, miten harrastimme seksiä tai montako kertaa.
Luultavasti toistan itseäni, mutta nämä tapahtumat aina muistiin tullessa tuntuvat niin kaukaisilta. Varmaan se vaikuttaa, että omassa elämässäni muutenkin tapahtuu koko ajan. Jos eläisin tavallista arkea, joka päivä sama kaava, olisi varmaan eri tuntemukset. Aika kuluu ja muistot haalenevat, ihan hyvä että kirjoitin muistiinkin jotain. En oikein ole luottavainen ihmisen muistiin, valemuistoja on niin helppo istuttaa ja monet asiat unohtuvat täysin. Varsinkin asiat, joita ei ajattele pitkiin aikoihin.
Joulu tulee. En ole joulun paras ystävä, mutta joka vuosi taidan olla suopeampi häntä kohtaan. Joululahjaksi olisi kiva saada hieronta. Minulle kuuluu oikein hyvää ja kumppanini kanssa olen löytänyt ihan uusia puolia itsestäni sängyssä. Tykkään ihan älyttömästi alistamisesta. Hänen kanssaan voin myös olla ihan niin viettelevä kuin haluan eikä tarvitse tuntea oloa noloksi, kuten "ei sun tarvi esittää mitää" mitä eksäni aikoinaan minulle sanoi. Nykyiseni kanssa on vapautunutta. Jopa niin vapautunutta, että mietin, että onko tämä sitä mitä huoratessani joskus koin tuntevani: voin olla määrääjä ja viettelijä ihan rennosti. Aikoinaanhan mietin, vapautuuko huoratessa jotain salaisia tai syvimpiä oikeita haluja, jotka voi verhota huoran rooliin. Jos toinen ei tykkääkään, voi vedota itsekseen siihen, että olen huora. Jos olen liian rivo, päällekäyvä tai omaan liian pornomaisia liikkeitä jotka eivät miellytä, niin ei haittaa, en ole minä. Siviilielämässä sängyssä olen vain minä ja jos toinen sitä kommentoi, tuntuu se pahemmalta. Enää en koe niin suurta eroa noiden välillä kuin aikaisemmin. Voin olla vapaammin rivo ilman että alan ajatella, että se olisi teennäistä toisesta.
Mutta missä määrin huoran rooli voisi sitten olla jäänyt päälle? Mitä jos en olekaan oikeasti rivo, vaan se on vaan iskostunut niin syvälle päähäni, että tällainen kannattaa olla. Sitten toteutan sitä omassakin parisuhteessani enkä osaa muuta? Tätä vastaan kyllä on se, että jo ennen huoraamista minulla oli näitä piirteitä. En kuitenkaan ole erityisen rivo, tämä on vaan pieni esimerkki. Miten aloitteiden laita? Huoratessa totuin tekemään suoremmin, nopeammin ja rohkeammin aloitteita seksiin, että päästään asiaan. Onko se jäänyt päälle? Odotinko ennen huoraamista enemmän, että mies tekee aloitteen ja viettelee? En muista. Kiva pohtia, mutta ihan tyytyväinen olen nykytilanteeseen.
Yksi kommentti on jäänyt aika hyvin mieleeni, en muista olenko sitä jakanut täällä koskaan. En muista olinko jo lopettanut vai oliko se loppupuolta, kun päädyin säätämään erään pojan kanssa. Päästiin kondomin laittoon asti, ja laitoin sen kun sen omasta laatikostani käsiini sain. "Kuin ammattilainen" kommentoi poika, joka toi vähän oudon sävyn tilanteeseen. Kyllähän minä sen todella sutjakasti siihen päälle sain, mutta ettäpä ihan ammattilaisen ottein? Rullaanko sitä liian tottuneesti? Pitäisikö tässä alkaa naamioitua, "Ohoh, mitenkäs tämä toimiikaan..."...hahhaha. No tämän jälkeen sillä jo seisokkikin haihtui jännityksestä ja jäi ne hommat sitten. Eipä sitten ikinä sänkyyn jatkettu myöhemmin. Tämän lisäksi muistan nyt ainakin toisen kerran, kun olen saanut palautetta samasta jutusta. Hei, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa jne?
