Selvennykseksi vanhaan julkaisuuni liittyen

Kirjoitin huhtikuun ensimmäisenä päivänä tekstin, mistä olen saanut palautetta ehkä normaalia enemmän. Monilta tuntui menneen tekstin perimmäinen idea ohi, valitettavasti.

Ensimmäisellä lukukerralla teksti kertoo sen, mitä ihmiset tuntuvat olettavan useimpien huorien oikeasti kokevan ja ajattelevan. "No niin, sieltä se tuli. Tämäkin yksilö on hajalla ja katuu kaikkea, mitä on tullut tehtyä". Eli ihan niin kuin stereotypia meneekin. Luetaan sitä, mitä halutaankin lukea. Luultavasti teksti ruokki monien vahvaa olettamusta asiasta, kun tekstin syvempi ja oikea merkitys jäi tulkitsematta. Toivoin kuitenkin lukijoiden ottavan huomioon kontekstin, minkä pitäisi jo kertoa, etten ole ehkä täysin tosissani - minä päivänä kirjoitus on julkaistu?

Annoin sitä mitä oletettiinkin. Mitä stereotyyppisesti ajatellaan huoran kokevan. Kenties joku ajatteli "Hah! Nyt tuokin sitten vihdoin tunnusti. Tiesin!". Ainakin teksti tuntuu saaneen keskustelua aikaiseksi monella eri taholla, mikä olikin tavoite. Toinen vahva syy tekstin kirjoittamiselle oli se, että olen ehkä hieman huolestunut siitä, millaisen kuvan huorablogit antavat varsinkin nuorille rahasta ja seksistä. En halua tuntea olevani vastuussa siitä, miten joku nuori lukee blogiani, toteaa, että tuohan on helppo homma, minä myös. Ei ehkä ajatella huonoja puolia. On myös kommentoitu, että blogini ihannoi huoraamista, kertoo pelkästään hyvistä puolista ja on liian kannustava alalle. Pitkä saarna aiheesta antoi varmasti ajateltavaa. Yhden postauksen omistaminen aiheelle oli varmasti tuottoisampaa, kuin parin lauseen kirjoittaminen muun tekstin joukkoon. Voivatpahan ihmiset irrotella asioita kokonaisuuksista ja spekuloida. (En kai nyt tuhoa koko saarnan voimaa tällä tunnustuksella?)

Minulle on tullut monia kyselyitä alaan liittyen, miten pääsisin alkuun ja vinkkejä pyydetty. Muutamat ovat olleet selkeästi liian nuoria. Vaikken kirjoittaisikaan blogia, niin internet on täynnä sivuja aiheesta ja kaikkea mahdollista, joten en voi ottaa erityistä vastuuta siitä, miten kannustan ketäkin mihin. Toivon vaan, että jokainen ajattelee asiaa monipuolisesti ja omalla arviointikyvyllä.

Kipinän kirjoitukseen sain siitä, kun hetkellisesti sain tarpeekseni kaikista niistä luuloista ja stereotypioista, mitkä huoraamiseen liitetään. Kirjoituksen olisin voinut kirjoittaa ilman omakohtaista kokemustakin, googlettamalla huoraamista niin sieltähän ne kaikki ajatukset löytyvät. Jos ei ensimmäiseltä googlen sivulta, niin seuraavilta sitten. Yksi ajattelee kaikkien maksullisten joutuvan mielisairaalaan, toinen epäilee hieman humoristisestikin, mitenköhän järvi kuluu soudellessa. Kolmannen mielestä se on ainakin varmaa, että HIVin siitä hommasta saa. Luulin kirjoituksen olevan melko selvä provokaatio, mutta ilmeisesti se silti kuulosti liian totuudenmukaiselta, koska joillekin sillä oikeasti on pohjaa elämässä.

Mielenkiintoista on myös se, etten ole kirjoittanut mitään vastaavaa aiemmin, mutta heti kun löytyy edes yksi negatiivinen kirjoitus, pidetään sitä absoluuttisena totena, joka pyyhkii kaiken aikaisemmin kirjoitetun pois. Tämä vahvistaa sitä ajatusta, että maksullisilta oikein kärkytään negatiivisia kokemuksia ja tunteita. Yksi negatiivissävytteinen lause - nalkissa, sinäkin kuulut siis niihin ahdistuneisiin maksullisiin. Puhun nyt siis hommaa vapaaehtoisesti tekevistä.

Minä en koe mitään kirjoitukseni "Sinulle, joka luet blogiani" -julkaisun asioista, mutta totuus on se, että sellaisiakin ihmisiä on olemassa. En koe itseäni millään tavoin hyväksikäytetyksi tai likaiseksi, mutta kaikki eivät ajattele samoin kuin minä. Se on todella ikävää ja jos yhtään kokee mitään tuollaista, pitäisi kyllä lopettaa heti. Jälkiviisastelut eivät auta, joten pitkä saarna "miksi huorasit, hyi!", ei ole luultavimmin ensimmäinen asia, mitä nämä apua kaipaavat tarvitsevat. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja huoraaminen ei ole herkkien ihmisten hommaa. Jos pelkää tai epäröi, niin silloin on parempi jättää kokeilematta ihan varmuuden vuoksi. Ei kai noita kaikkia stereotypioita olisi olemassa ilman totuuden häivää, mutta jotenkin negatiivinen huomio peittää alleen kaiken muun. Huoraaminen vaikuttaa minäkuvaan, mutta miten ja kuinka vahvasti? Sitä minäkin mietin rehellisesti aina välillä näissä kirjoituksissani ja kyseenalaistan kaikkea. Olisi vain mukava, jos ihmiset muistaisivat, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia.

Näin muuten jälleen kerran entisen asiakkaani (kylläpä näitä nyt tulee!). Tätä en olekaan nähnyt vapaa-ajallani ennemmin. Hän oli paremman näköinen mitä muistin, ja kohtaaminen ei tuottanut mitään erityisiä tunteita. Moikkasimme pienesti.

Ja ihan näin yleisesti kommentoiden, en tarvitse sääliä, kun sitäkin on taas toivoteltu. Anteeksi mielensäpahoittajille ja kiitos palautteista niitä kirjoittaneille.

"Kotikenttäetu" tuottaa epäilyksiä

Kun olet ollut huora, osaat myös tunnistaa huorissa käyvien miesten tunnusmerkkejä. Tai ainakin niin kuvittelen. Varsinkin nyt, kun minulla on juttua miehen kanssa, joka on harrastanut kyseistä toimintaa elinaikanaan.

En käyttänyt hajuvesiä ja minulta toivottiin myös monesti, etten laittaisi mitään hajusteita, ettei vaimo haista. Aktin jälkeen käytiin vähintään hinkkaamassa kalu puhtaaksi, ettei vaimo haista kondomin hajua. Ööh, kuka haistelee miehensä kalua heti sen tultua kotiin? Yleensä käytiin suihkussa touhun jälkeen peseytymässä hajusteettomalla saippualla. Vaatteet jätettiin tuolin reunalle, ei todellakaan keräämään lattialle hiuksia. Takki jäi yleensä naulakkoon. Huulipunaa en käyttänyt, en muista kommentoiko kukaan koskaan siitä mitään. Hiuksetkin pestiin, ettei tuoksua jäänyt vaimolle vietäviksi.

Huoralle soitellaan tuntemattomalla numerolla, vaikka toivomus useimmiten on, että numero näkyvissä. Huorahan voisi soitella takaisin ja vaimo saisi tietää! Huorissa käydään, kun vaimo on matkalla, töissä tai poissa muutaman tunnin. Vaimolle selitellään, että ollaan työmatkalla, kaverin luona tai ollaan selittelemättä ja kertomatta tarkasti, mitä päivän aikana on tehnyt, ettei jäisi epäilyttäviä aukkoja lukujärjestykseen.

Välillä hankitaan prepaidnumero huoria varten tai omistetaan eri sähköpostiosoitteita. Tiedän myös kaikki sivustot, mistä huoria haetaan. Tiedän ammattisanaston. Jos sivuhistoriasta löytyy jotain aiheeseen liittyvää, niin kysymyksiä nousee heti. En todellakaan usko, että kukaan katselee huorasivustoja tai huorien hintoja "ihan vaan huvin vuoksi" ilman mitään suunnitelmia. Saatetaan käydä tautitesteissä eli näkyvästi verikokeessa. Miksi? Käynti terveyskeskuksessa ilman kunnon syytä?

Tämä juttu sai alkunsa tuntemattomasta numerosta. Kuka soittelee tuntemattomalla numerolla nykyään? No, ainakin minun suhteessa tapahtui niin. Yllättävän hätääntynyt reaktio, kun sai tietää, että numeron lähetys ei ollut päällä. Ehkä olen neuroottisuuden huipentuma, mutta huoraamiskokemus antaa tällekin asialle vastausvaihtoehdon. Huomaan myös, että takki tuoksuu hajuvedeltä tai joltain... Sehän olisi voinut tarttua huoran naulakosta? Tai sitten ihan mistä vaan naulakosta ja asiassa ei ole mitään epäilyttävää. Ilmavia selostuksia, mitä on tehnyt. Tai sitten se on hänen tyylinsä. Hänellä olisi useita tunteja päivässä käydä huorissa ilman mitään epäilyksiä.

Kaikki tuohan on ihan normaalia ja kaikelle löytyy normaali selitys. Taustan vaan tietäen ja itse "ammattiin" tutustuneena jää kuitenkin aina mahdollisuus "mitä jos..?". Ja minuahan ei huijata. Ehkä olen jo neuroottisuuteen asti epäilevä, mutta kun mahdollisuus on. Miehelle en ole maininnut mitään eikä hän tiedä epäilyistäni, enkä koe tätä niin vakavana asiana, että vaivaan päätäni tämän enempää. No, minulla taitaa olla kotikenttäetu, sillä tiedän huorissa käymisestä enemmän kuin mies tietääkään. Ha!

Toisaalta olen alkanut ajatella, että mitä sen on väliä, onko kumppanini luotettava seksin tasolla? En itse ainakaan ole mikään puhdas pulmunen, että edes välttämättä ansaitsisi luotettavaa kumppania. Yhdessäolossa on niin paljon muitakin asioita kuin se, paneeko kumppani muita jos muuten kemiat kohtaavat. Ainakin tällä hetkellä olen onnellinen.