Blogi on jäänyt reilusti huomiotta viime aikoina. En ole jaksanut enkä halunnut lukea edes sähköpostia. Nytkin kun kirjauduin blogi- ja entiseen huorasähköposteihini monen kuukauden jälkeen, tuntui vatsan pohjassa oudolta, ehkä hieman pelotti, jos postissa on vaikka jotain pelottavia viestejä (harmi, sillä mielenkiintoisia viestejä meni nyt sivu suun!). Olen kai halunnut unohtaa tämän kaiken kokonaan.
Kesä on ärsyttänyt. Arvatenkaan en saanut mistään töitä. Näen itseni jo tulevana työttömänä valmistumisen jälkeen. Kuka haluaa palkata tyypin, jolla ei ole kunnollista työkokemusta? Nostin opintolainat ja maksoin niillä kesän vuokrat. Nyt koko loppukesä on menty pihistellen, että rahat riittää syksyyn asti. Kylläpä olisi napostellut pari sataa tunnin uurastuksesta, mutta seurustelen ja en uskaltaisi enää huorata.
Olen mielestäni vihdoin vakavassa parisuhteessa. Minusta on varmasti saanut kuvan, että ihmissuhteita tulee ja menee, no se myönnettäköön. Olen seurustellut kenties normaalia ikäistäni useampaan otteeseen. Ehkä aloitan suhteet liian spontaanisti, ehkä en ajattele loppuun asti. Olen vaan sellainen ihminen, joka tykkää elää enemmän hetkessä kuin suunnitella tulevaisuutta. Olen onnistunut piilottamaan toisen puoleni erittäin hyvin. Ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nyt tietenkin tämä, että kirjoitan tätä tässä tänään, tuo nämä asiat hieman lähemmäksi mieltä taas. Nykyinen poikaystäväni on niin vastakohda edelliselle kuin olla ja voi. Hänellä ei ole mm. irtosuhteista mitään kokemuksia, hän kykenee harrastamaan seksiä vaan jos on tunteita henkilöä kohtaan ja on sitoutuvaa tyyppiä. Ottaa vakavasti seurustelun. Hieman naurahtelen välillä sille, miten "vääränlaisen" ihmisen hän on valinnut itselleen. Tekee melkein pahaa ajatella, että jos hän vaan saisi tietää mitä olen aikoinaan tehnyt, niin miten huonoksi hän menisi. Ei kykenisi varmaan ikinä uskomaan.
Toisaalta hän on taas opettanut minulle paljon. Olen oppinut näkemään seurustelun ja seksin eri lailla. Olen ollut aina tosi määräkeskeinen. Jos seksiä ei ole kuin pari kertaa viikossa, on se ihan hirveää. Mutta ainoastaan kaksi ihmistä sen päättää, mikä on normaalia ja hyvää. Olen ollut myös suorituskeskeinen. Seksi on suoritus, johon kuuluu yleensä suuseksiä alkuun ja se päättyy miehen laukeamiseen yhdynnässä. Mikä ihme sen määrää? Kummankaan laukeaminen ei ole se päämäärä, vaan se, että molemmat nauttii. Ja jokaisella voi olla omat kaavansa. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on minulle koskaan sanonut, että älä ota huolta laukeamisesta, kunhan vaan nautit, minäkin nautin. Ehkä moni muukin on tarkoittanut samaa, mutta kukaan ei sitä ääneen ole sanonut. Minulle, jolle on erittäin vaikeaa saada orgasmi toisen ihmisen kanssa, oli tuo tosi iso juttu. Niin yksinkertainen juttu, mutta silti niin vaikeaa sisäistää ja tajuta kunnolla.
Liian monelle miehelle orgasmi on jokin pakkomielle. Se, jos mikä, on ahdistavaa. Jotkut taas menettävät halunsa, kun luulevat etten nauti, koska en laukea. Ei auta selittelyt. Jotkut taas ovat vaan kyllästyneet yrittämään ja seksi muuttuu vaan miehen tyydytykseksi. Nykyiselläni on mielestäni oikea asenne asiaan, ehkä hänen itsetuntonsa on sen verran hyvä, ettei se koe kolausta, vaikkei naista saakaan laukeamaan. Arvostan. Mukavava opetella kahden kesken taas asioita yhdessä vakituisen kumppanin kanssa. Toisaalta seikkailunhaluni on nostanut pienesti päätään, irtoseksiin kun jää melkein koukkuun, siihen jännitykseen ja uutuuden viehätykseen. Ehkä ne tunteet hiipuvat ajan kuluessa.
Olen nähnyt kerran tällä välin entisen asiakkaan, hän oli iltakävelyllä vaimonsa kanssa. Olin sen verrna kaukana, että hän ei kai nähnyt minua. Sosiaalisessa mediassa olen saanut pervoja viestejä joltain tuntemattomalta ja tuollaiset saa aina varpailleen. Onko se joku entinen asiakas, joka on löytänyt oikean henkilöllisyyteni? Estin sen ja siitä ei ole kuulunut enää mitään.
Eniten huoraamisessa harmittaa se, että nyt en ehkä uskalla tehdä mitään julkisia asioita. Otetaan vaikka niinkin realistinen asia kuin presidentin vaaleihin lähteminen. Ihan varmasti joku asiakas huutelisi iltapäivälehdille, että tuo ehdokas on sitten myynyt itseään joskus. Tämä saa minut arvioimaan asioita uudelleen ja ehkä jopa hylkäämään ideoita. Mitä jos päädyn jossain muodossa telkkariin? Osallistuisin vaikka johonkin Suomen paras kokki -kisaan. No enpä osallistukaan, koska pelkään menneisyyteni takia. Ihan naurettavaa. Tai paikallislehdessä esiintyminen, jos vastaan vaikka katugalluppiin. He saavat tietää oikean nimeni. Ehkä todella kaukaa haettua, mutta silti hieman epäilyttää. Pitäisi vaihtaa ulkonäköä, vaihtaa vaikka hiusten väriä niin en olisi niin tunnistettavissa.
En ole kyllä koskaan kuullut muuta kuin Miss Suomi -ehdokkaiden salaisista alastonkuvista, jotka ovat tulleet julkisuuteen. Pitävätkö kaikki entiset maksulliset täydellistä hiljaiseloa maan alla, vai pysyykö menneisyys julkisuudesta huolimatta piilossa?
Muuten tässä menee ihan hyvin, nämä asiat eivät ole pitkään aikaan olleet mielessä. Tänään kuitenkin tarvitsin toista sähköpostiani erääseen rekisteröitymiseen, joten koitin huorapostiani. Unohduin lukemaan juttuja ja päädyin tänne. En muistanutkaan, miten ihanaa on kirjoittaa.
