Huoraamisen loppu

Nyt se on ohi. Tämän kunniaksi aion käydä vielä kerran tautitesteissä, vaikka mitään epäilyksiä ei ole. Liukuvoide luultavasti jää pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon, en tule tarvitsemaan sitä siviilielämässä. Kondomeita ei tarvitse enää ostaa joka välissä kaupassa. Voisin vaikka vaihtaa merkkiä, ehkä ohuenpaan. Keikkaillessa tykkäsin ekstravarmoista kumeista.Yksi ihana puoli on mm. se, että voin sisustaa kämppääni nyt. Kesällä en uskaltanut pitää seinillä minusta liikaa paljastavia asioita, koulukirjat olivat piilossa, samoin valokuvat kirjahyllystä. Nyt ei tarvi enää miettiä, että joku tulee käymään ja pitää laittaa kämppä sellaiseen uskoon, ettei minusta löydy liikaa vihjeitä. Prepaidnumeroani en aio kuitenkaan heittää roskiin, voihan sitä tarvita. Sähköpostiani tulen luultavasti vielä tarkkailemaan silloin tällöin, tai laitan uudelleen lähetyksen päälle. Ei kai tässä mitään muuta sitten ollutkaan. Niin, no voin pitää omanlaisen karvoitukseni, sillä huoraillessa posliini oli ainut, mitä haluttiin jos kerrottiin karvoituksesta, joten se oli yksinkertaisin pitää koko ajan. Huorailua ajatellessani ajattelen työllistäneeni itse itseni yrittäjäksi kesäksi, joka vähän venähti. Olivathan muutkin kesätöissä, joten minäkin, omalla tavallani. En kadu, ei ole syytä ja en ole muutenkaan sellainen ihminen. Nyt kun ajattelee, niin ällöttää ajatella itseäni harrastamassa seksiä ensimmäisen pitkäaikaisen vakkarin kanssa, yhden virnetyypin kanssa josta olen kertonut, ja erään pyöreämmän tyypin kanssa, joka hikoili runsaasti. Ajatus ällöttää enemmän kuin todellinen toiminta todellisuudessa, se ei todellakaan ollut niin ällöä kuin mitä kuvittelee jälkeen päin. Vai oliko, toiminko vain kuin unessa? En tiedä. Ei kai. Ehkä se on vähä kuin vaikkapa härän kivesten syöminen, ne näyttää ällöttäviltä, ja tieto, mitä ne on, ällöttää, mutta kun pistät ne suuhun, niin nehän onkin ihan ok (nyt täytyy myöntää, etten tiedä miltä ne kivekset maistuvat, mutta tuli vaan tällainen vertaus mieleen, hahah). Ajattelet etukäteen  miten ällöä se on, mutta todellisuus ei ole niin karmeaa? Äh, en todellakaan tiedä. Ja miksi miettiä liikoja.

Tuolle viimeiselle keikalle taidan omistaa ihan oman postauksen, on siinä kuitenkin kerrottavaa.

Vielä viimeinen kerta

Miten menee? No ihan hyvin, kiitos kysymästä. Minulle on ihan sama mitä ihmiset ajattelee, mutta aion kokeilla vielä viimeisen kerran. Joo, kiitos kaikista vihoista ja moraalisaarnoista tähän väliin. Aion tavata tuon tutun vakkarin vielä viimeisen kerran. Pidän häntä sitä paitsi melkein enemmän tuttuna kuin asiakkaana. Kyllä minä tätä mietin aika paljon, mutta haluan hyvästellä vakkarin kasvokkain, ei niin että vastaan viestiin "niin joo, emmä tuukkaa enää ikinä, lopetin et hyvästi" ja tehdä viimeisen keikan tiedostaen sen. En todellakaan osaa sanoa, mitä itse tunnen tai ajattelen. On vain yleinen moraalikäsitys "se on väärin", joka painostaa minua, mutta onko se oma omatuntoni? En tiedä. Onko se kadonnut täysin? Ei minua estele se, että ajattelisin, etten kykene tai pysty. Mutta sen tiedän sataprosenttisen varmasti nyt, että tämä tulee olemaan viimeinen keikkani. Sitten kaikki on menneisyyttä. Kun olen päättänyt sen tietoisesti, se myös tulee olemaan viimeinen. Oikeastaan odotin tätä, että saan kutsun ja voin sitten tehdä keikan tietäen jo etukäteen, että se on viimeinen. Ehkä otan kaiken irti mitä vielä osaan.

Vaikka minulla onkin se mies, ei meidän suhde ole ihan niin tavallista kuin muilla, ei niin vakavaa vielä, että kiehnäisimme toisissamme kiinni koko ajan ja suunnittelisimme tulevaisuutta. Välillä jopa mietin, välittääköhän minusta edes paljon. En oikein tiedä, tämä ei todellakaan tunnu seurustelulta (vielä?). Ei todellakaan tunnu siltä, että tämä olisi elämäni "se oikea" ja nyt on vuosisadan rakkaustarina täällä, mutta silti hän on sellainen tyyppi, etten malttaisi pitää näppejä hänestä erossa ja en todellakaan halua hukata tilaisuutta olla hänen kanssaan. Niin ristiriitaista. Vuosi 2013 on sitten täysin vapaa huorailusta. Lisäksi minua houkuttaa seksi, se on vakkarin kanssa ihan erilaista kuin mihin olen viime viikkoina tottunut. Mielenkiintoista nähdä, tuntuuko minusta edes pahalta keikan jälkeen, tai tuntuuko se mitenkään erilaiselta. Tuntuuko helpotusta? Ei minusta nyt tunnu, että tämä rankkaa olisi, väkinäistä tai henkisesti syövyttävää, mutta jos se on vaan joku näkymätön kivi sisällä. Jos sen huomaa vasta sitten, kun on lopettanut.

Jos ihminen on löytänyt toisen ihmisen, jonka vuoksi on valmis tekemään töitä, niin keskittyköön sitten siihen. Vaikka moraali- ja pettämiskäsitteeni on hyvin kieroutunut ja valtavirrasta poikkeava, niin aion olla tämän viimeisen keikan jälkeen kuin kuka tahansa muukin. Ei, en aio kertoa puuhistani. Kaikkea ei kaikkien tarvitse tietää. Ei edes harvojen valittujen. Kun teen tämän viimeisen keikan, käännän tavallaan kuin uuden sivun elämässäni. Olen hyvä seurustelukumppani, en petä jne. Kaikki mitä tätä ennen oli - unohtakaa, kyllä, olin/olen paska ihminen tälle "kumppanilleni", sillä petin yhden kerran, kun tein tämän tulevan keikan. Mitenkään muuten en tehnyt hänelle väärin, ainakaan fyysisesti. Salailu tai kertomatta jättäminen on sitten eri lokeron asioita. En ole tehnyt keikkaa enää mitenkään sen jälkeen, kun aloin hengailla enemmän tämän miehen kanssa. Tämä on kuitenkin vain yksi nuorten alussa oleva parisuhde, ei tässä naimisiin olla menossa heti eikä lähitulevaisuudessa.

Ehkä tämä oli yksi vaihe elämästäni. Ehkä tämä toistuu joskus tulevaisuudessa. En tee mitään päätöksiä, vaan elän nyt vaan hetkessä. Nyt olen melko onnellinen. Olen löytänyt ihmisen, joka on kiinnostunut minusta ja on vielä omaan makuuni. Unelmissa minulla on seksiä vain hänen kanssaan. Miten ihanaa onkaan ottaa suihin ilman kumia ja tunteilla. Se todellinen halu, että haluaa toisen todellakin saada nauttimaan, nähdä ne ilmeet, mitkä saa aikaan. Ne huokaisut, mitkä ovat aitoja. Ei tarvi miettiä, että aikaa on mennyt nyt 35 minuuttia, tässä ehtii ehkä vielä kerran panna. Miten ihanaa seksi onkaan tykkäämänsä ihmisen kanssa. Mutta se epävarmuus. Olen todellakin epävarmempi seksitouhuissa parisuhteessa, kun sillä on väliä, että tämä ei ole pelkästään tämä kerta. Olenko riittävä. Huoraillessa minun ei tarvinnut koskaan miettiä sitä. Ihan sama riitinkö vai en, se on nyt tämä keikka, asiakas laukee luultavimmin ja saan rahat, homma hoidettu.

Vaikkei omassa parisuhde-elämässä olisikaan tapahtunut mitään, olisin luultavimmin kuitenkin vähentänyt hommat niin, että olisin tapaillut ainoastaan tuota vakkaria vielä ensi vuonnakin. Hän on kuin kaveri, jonka kanssa voi tehdä kaikkea muutakin kivaa, viettää hauskaa iltaa ja syödä hyvin. Ja vielä yksi mainio juttu, sain nimittäin ihan oikeita töitä! :) Tosin ainoastaan tietylle ajalle ja ihan pientä hommaa, mutta edes jotain, joten rahan takia minun ei tarvitse enää huorailla. En oikein tiedä, miten tämä touhu olisi päättynyt, ellei seurusteluun. Lottovoittoon? Olisinko vaan kyllästynyt ja vähentänyt vähentämisestään ja lopulta tehnyt yhden keikan puolessa vuodessa?

Minusta seksiä ei pitäisi edes verrata parisuhteessa vastaan satunnainen paneminen. Ihan eri asioita. Ihan eri fääreissä. En ole rakkaudessa mikään spontaani. Mietin ja analysoin. En todellakaan rakastu ensi silmäyksellä. En todellakaan ole puhumassa rakkaudesta tässä uudessa parisuhteentyngässäni, mutta kiinnostusta löytyy molemmin puolin. En tiedä, olenko jo ennen huoratouhuja ollut kyyninen, mutta nyt ainakaan en oleta liikoja. Sitä paitsi minusta on eri asia huorata, kun on juuri aikomassa suhteeseen kuin huorata, kun on ollut jo suhteessa kauan eikä kumppani tiedä asiasta mitään. Tavallisen moraalikäsityksen haltija ei tässä vaiheessa varmaan näe asioissa mitään eroa.

Tällaista tänään. Jännästi taas on tullut pienessä ajassa monta pyyntöä entisiltä vakkareilta, joille en ole vielä kertonut, että lopetan. Taas tuo ilmiö, että ensin on hiljaista kauan aikaa, sitten kaikilla on pillun tarve samaan aikaan.

En kuitenkaan aio lopettaa kirjoittelua, vaikka huoraamisen lopetankin. Luultavasti koen vieläkin tarvetta purkautua näistä asioista, mutta varmaankin harvemmin kuin huoratessani. Eihän sitä tiedä mitä tässä tapahtuu. Kirjoittaminen on kuin terapiaa.