Huoraamisen loppu

Nyt se on ohi. Tämän kunniaksi aion käydä vielä kerran tautitesteissä, vaikka mitään epäilyksiä ei ole. Liukuvoide luultavasti jää pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon, en tule tarvitsemaan sitä siviilielämässä. Kondomeita ei tarvitse enää ostaa joka välissä kaupassa. Voisin vaikka vaihtaa merkkiä, ehkä ohuenpaan. Keikkaillessa tykkäsin ekstravarmoista kumeista.Yksi ihana puoli on mm. se, että voin sisustaa kämppääni nyt. Kesällä en uskaltanut pitää seinillä minusta liikaa paljastavia asioita, koulukirjat olivat piilossa, samoin valokuvat kirjahyllystä. Nyt ei tarvi enää miettiä, että joku tulee käymään ja pitää laittaa kämppä sellaiseen uskoon, ettei minusta löydy liikaa vihjeitä. Prepaidnumeroani en aio kuitenkaan heittää roskiin, voihan sitä tarvita. Sähköpostiani tulen luultavasti vielä tarkkailemaan silloin tällöin, tai laitan uudelleen lähetyksen päälle. Ei kai tässä mitään muuta sitten ollutkaan. Niin, no voin pitää omanlaisen karvoitukseni, sillä huoraillessa posliini oli ainut, mitä haluttiin jos kerrottiin karvoituksesta, joten se oli yksinkertaisin pitää koko ajan. Huorailua ajatellessani ajattelen työllistäneeni itse itseni yrittäjäksi kesäksi, joka vähän venähti. Olivathan muutkin kesätöissä, joten minäkin, omalla tavallani. En kadu, ei ole syytä ja en ole muutenkaan sellainen ihminen. Nyt kun ajattelee, niin ällöttää ajatella itseäni harrastamassa seksiä ensimmäisen pitkäaikaisen vakkarin kanssa, yhden virnetyypin kanssa josta olen kertonut, ja erään pyöreämmän tyypin kanssa, joka hikoili runsaasti. Ajatus ällöttää enemmän kuin todellinen toiminta todellisuudessa, se ei todellakaan ollut niin ällöä kuin mitä kuvittelee jälkeen päin. Vai oliko, toiminko vain kuin unessa? En tiedä. Ei kai. Ehkä se on vähä kuin vaikkapa härän kivesten syöminen, ne näyttää ällöttäviltä, ja tieto, mitä ne on, ällöttää, mutta kun pistät ne suuhun, niin nehän onkin ihan ok (nyt täytyy myöntää, etten tiedä miltä ne kivekset maistuvat, mutta tuli vaan tällainen vertaus mieleen, hahah). Ajattelet etukäteen  miten ällöä se on, mutta todellisuus ei ole niin karmeaa? Äh, en todellakaan tiedä. Ja miksi miettiä liikoja.

Tuolle viimeiselle keikalle taidan omistaa ihan oman postauksen, on siinä kuitenkin kerrottavaa.