Mistä sinä unelmoit?

Tämä on kysymys, joka on kysytty minulta aikoinaan useamman kuin yhden kerran keikalla. Aika jännää, että lähes tuntemattomalta halutaan tiedustella moista. Kai ihmisiä mietityttää, mistä ihminen, joka ottaa rahaa vastaan seksistä, unelmoi? Rikkaudesta, miljoonista?  Siitä, ettei "tarvitsisi" huorata? Olen vastannut, että valmistumisesta ja perheestä, ja reissuista. Tottakai unelmoin myös rahasta, mutta vaan siinä määrin, että pystyisin tulevaisuudessa elämään keskivertoa elämää ilman jatkuvaa sentin venytystä tai suuria velkoja. Varmasti jokainen toivoo samaa. Ei kaikkeen tarvitsekaan olla varaa. Ehkä toisen unelmista kysyminen sitten valottaa toisen persoonaa ja pystyy saamaan toisesta ihmisestä paremman kuvan.

Minua on yllättänyt se, miten olen jaksanut kirjoittaa tätä blogia. Ensimmäistä kirjoitusta julkaistessani mietin, jaksanko todellakin kirjoittaa tänne muutamaa kertaa enemmän? Olin ennemmin yrittänyt pitää blogia, tosin täysin eri aiheesta, mutta se jäi heti. Tämä vaan on aihe, josta pystyy kirjoittamaan paljon ja joka synnyttää paljon ajatuksia. Varsinkin, kun ei tuhlaa energiaa purkamalla tätä minnekään muualle, on jotenkin helppo purkautua tänne blogiin. Jos aihe todellakin koskettaa itseä, niin siitä haluaa kirjoittaa, tämä toimii myös minulle itselleni päiväkirjana. Jotenkin ehkä odotin enemmän haistattelevia ja ilkeitä kommentteja, mutta yllättäen kaikki ovat pysyneet asiallisina, tietysti erilaisia näkökantoja on tullut, niin kuin pitääkin. Eivät ne minuun oikein mitenkään ole vaikuttaneet, mutta huoraamisen lopettamispäätöstä ne kyllä nopeuttivat, kun aloin seurustella.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan? Seurustelen nyt nimittäin miehen kanssa, joka on käynyt huorissa (ei minun asiakkaana). Suhteesta olisi kyllä paljon avauduttavaa, mutta anonyymiyteni säilyttämiseksi tyydyn kertomaan myöhemmin vain paloja sieltä täältä. Yleensä tässä viime aikoina olen kokenut  olevani maailman onnellisin, mutta taas välillä mietin, tuleeko tästä mitään. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tästä tulee hyvä ja kestävä suhde. Yllättäen vaan seksi on yksi pikku ongelma, mutta onneksi sitä kuitenkin on jossain muodossa. Tuntuu, että hänelle voi kertoa mitä vaan ja keskustelemalla ongelmat ratkeaa. Jos maailmassa on joku läheinen ihminen, jolle voisin huoraamisestani joskus kertoa, voisi se ehkä olla hän. En ole koskaan ennemmin ajatellut, että voisi olla sellaista ihmistä. Kenties kertoisin kuitenkin siistityn version, vähentämällä asiakkaiden määrää ja ammattimaisuutta. Mutta en siis ole nyt kertomassa.

Tänään loppui käteinen. Olen siis vienyt ison osan pankkiin, mutta olen myös käyttänyt käteistä lähes koko kuluneen vuoden. Tavallaan tämäkin on yksi askel, joutuu taas alkaa kortin kanssa leikkiä (no loppuupahan kassalla se ikuinen ajatus, että mitäköhän tuo kassaneiti ajattelee kun aina maksan isoilla seteleillä).