Kaksi
ja puoli vuotta sitten kirjauduin viimeisen kerran. Sen jälkeen olen
tahallisesti jättänyt laittamatta ylös käyttäjätunnusteni
salasanoja. Viime viikkoina on kuitenkin ilmeisesti niin tylsää
ollut, että pieni ajatuksenpoikanen on hiiviskellyt mieliin, että
miten täällä menee. En ole käynyt katsomassa omaa blogiani tässä
välissä, vaan näköjään aika tietoisesti olen halunnut unohtaa
nämä kaikki. Nyt kuitenkin vapaana perjantai-iltana päätin lähteä
arvuuttelemaan salasanoja. Monien yritysten jälkeen oikea löytyi.
Oikea
löytyi joo, mutta rakkauselämässäni en ole löytänyt ketään
oikeaa. Kovin kovaa yritystä ei ole, voisi ennemminkin sanoa, että
päinvastoin. Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni,
ja jos joku tulee vastaan ja iskee, niin katsotaan sitten. Erittäin
paljon on tapahtunut elämässäni viimeisen parin vuoden aikana.
Asuinpaikat ovat vaihdelleet ja työt. Tällä hetkellä on menossa
vakaa vaihe, en ole matkalla minnekään. Olen tavannut tavattoman
paljon kiinnostavia ja erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on tullut
keskusteltua kaikesta maan ja taivaan välillä.
Viisi
- kuusi vuotta on ilmeisesti minulle sellainen aika, että
tapahtuneet unohtuu, etäisyys muistoihin kasvaa, alkaa kohdella
niitä eri tavoin. En enää koe osana itseäni tätä
huoraamishistoriaa, pystyn käsitellä sitä rennommin, ehkä
objektiivisemmin ja itsevarmemmin. Tulin nimittäin kertoneeksi ihan
ensimmäistä kertaa kellekään, että minä, kyllä minä, olen
ottanut rahaa seksistä.
Tämä
henkilö oli siis ikäiseni nuori mies, johon tutustuin kaukana
täältä, missä kaikki on aikanaan tapahtunut. Puhuimme seksistä,
mistä hän tykkää, kuinka monen kanssa olemme olleet, mistä minä
pidän... En tosin edelleenkään laske asiakkaitani siihen lukuun,
tämä tapa vaan jäi heti alusta alkaen. Ihan kuin asiaa ei olisi
tapahtunut. Hän kertoi harrastaneensa tapailukumppaninsa kanssa
webcam-juttuja. Olivat ottaneet rahaa ja harrastaneet seksiä livenä.
Minä en ole koskaan sellaista tehnyt. Hän kertoi myös, että on
maksanut huoralle. Hyvännäköinen nuori mies siis kyseessä, mutta
tykkää tehdä kaikenlaista. Kysyi sitten, olenko minä. Tilanne oli
turvallinen, joten en edes punninnut asiaa vaan kerroin. En tosin
ihan koko totuutta, siihen minusta ei ole. Vielä? Kerroin, että
minulla oli vanhempi mies vakipanona, joka maksoi minulle. Kerroin
hinnan ja kaikki. Eli kerroin yhdestä entisestä vakiasiakkaastani,
mutta erittäin pienen osan koko totuudesta. Hän ei suuremmin
reagoinut asiaan, sanoi, että naisenahan se nyt onkin helppoa.
Asiasta ei taidettu puhua enää sen koommin ja meidän seksisuhde
jatkui yhtä hyvänä.
Oli
miellyttävää päästä kertomaan asiasta vihdoin jollekin. Muille
en ole puhunut, tosin jos huorista on kyse, puolustan aina toimintaa,
jos huora on vapaaehtoisesti mukana. Tämä ammatti on aina ollut ja
tulee olemaan. Pettämistä en kannata, mutta huora on mielestäni
aina parempi vaihtoehto kuin joku toinen hoito, johon voi kehittyä
tunteita, ja joka odottaa, että nyt mies jättää vaimon, lapset,
autot, omakotitalot, veneet ja veneen perämoottoritkin lähteäkseen
minun kanssani elämän mittaiselle seikkailuille. Näiden kaikkien
kuvioiden miettimisen jälkeen olen myös todennut, että avoin suhde
on oiva vaihtoehto, jos osapuolet osaavat kommunikoida.
Viime
aikoina minua on mietityttänyt Sugar Daddy -toiminnan lisääntyminen.
Se nähdään paljon hyväksyttävämpänä kuin tavallinen
huoraaminen, vaikka minun silmissäni ne ovat sitä samaa itseään.
Olen seurannut mielenkiinnolla yleisen keskustelun sävyä asiasta.
Ei silloin viisi vuotta sitten Sugar Daddy toiminta niin näkyvää
ollut. Olisinko minä sitten voinut lähteä siihen? Enpä tiedä.
Jotenkin olen saanut kuvan siitä, että siinä mennään enemmän
omalla persoonalla ja ei ole sellaista "huoraminää". En
tosin ole ihan niin täydellisesti asiaan paneutunut, ettenkö voisi
mielipidettä vaihtaa hyvien perusteluiden jälkeen. Huoratessani
tarvitsin myös oikeastaan rahaa. En ole tyttö, joka haaveilee
(vieläkään) uudesta hienosta käsilaukusta (kangaskassi on ihan
kelpo laukku!), en tarvitse koruja ja opiskellessani en olisi
kaivannut ulkomaanmatkoja, jotka ihan varmasti saa muut
ihmettelemään, miten tuolla on rahaa. Sugar Daddy olisi toki voinut
hankkia minulle uuden suihkuverhon, satasten lahjakortin K-Markettiin
ja lenkkarit. Ehkä minäkin olisin löytänyt sitten omannäköiseni
Sugar Daddyn. Valitsisin silti puhtaan huoraamisen edelleen näiden
väliltä. Pelkkää rahaa, jonka voi käyttää tarpeen tullen ja ei
liian intiimiksi käyvää suhdetta yhden ainoan ihmisen kanssa.
Olen
viime aikoina maksellut opintolainaani pois. Otin sitä, kun
huoraamisessa hankitut rahat loppuivat. Varsinkin lainaa ajatellessa
käy mielessä, että se voisi olla paljon suurempikin summa, jos en
olisi keikkaa tehnyt. Ihan hyvän valinnan mielestäni silloin tein.
Silti olen miettinyt, etten enää varmaan uskaltaisi. Pelottaisi,
että joku alkaisi vainoamaan minua, tulisi kotiovelleni
sopimattomina aikoina, rikkoisi sääntöjä tai muuta vastaavaa.
Miten ihmeessä olen ollut niin itsevarma ja rento? Onko iän myötä
karissut nuoruuden ajattelemattomuus? Tosin kaikki vaikuttaa etäältä
katseltuna pelottavammalta. Jos aloittaisin uudelleen, ensiksi olisin
jäykkänä pelosta, mutta pian varmasti muistaisin, miten homma
toimii eikä enää epäilyttäisi. Onneksi tällä hetkellä minulla
on kuitenkin ihan kunnollinen työ hyvällä palkalla.
Elämässä kerrassaan kaikki menee oikein hyvin.
Palaillaan ehkä asiaan taas joskus, ehkä vuoden, parin tai kymmenen vuoden päästä. Tai ensi viikolla.
Hei ja kiitos blogistasi!
VastaaPoistaSitä on ollut mielenkiintoista lukea!
Tänään tein oman blogin johon ensimmäinen postaus tuli otsikolla "ajatus itsensä myymisestä kiihottaa"
Eli siis mahdollisesti tulevan huoran ajatuksia voi lukea osoitteesta
sokeriseuralainen.blogspot.com