perjantai 3. elokuuta 2018

Terveisiä vuodesta 2018


Kaksi ja puoli vuotta sitten kirjauduin viimeisen kerran. Sen jälkeen olen tahallisesti jättänyt laittamatta ylös käyttäjätunnusteni salasanoja. Viime viikkoina on kuitenkin ilmeisesti niin tylsää ollut, että pieni ajatuksenpoikanen on hiiviskellyt mieliin, että miten täällä menee. En ole käynyt katsomassa omaa blogiani tässä välissä, vaan näköjään aika tietoisesti olen halunnut unohtaa nämä kaikki. Nyt kuitenkin vapaana perjantai-iltana päätin lähteä arvuuttelemaan salasanoja. Monien yritysten jälkeen oikea löytyi.

Oikea löytyi joo, mutta rakkauselämässäni en ole löytänyt ketään oikeaa. Kovin kovaa yritystä ei ole, voisi ennemminkin sanoa, että päinvastoin. Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni, ja jos joku tulee vastaan ja iskee, niin katsotaan sitten. Erittäin paljon on tapahtunut elämässäni viimeisen parin vuoden aikana. Asuinpaikat ovat vaihdelleet ja työt. Tällä hetkellä on menossa vakaa vaihe, en ole matkalla minnekään. Olen tavannut tavattoman paljon kiinnostavia ja erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on tullut keskusteltua kaikesta maan ja taivaan välillä.

Viisi - kuusi vuotta on ilmeisesti minulle sellainen aika, että tapahtuneet unohtuu, etäisyys muistoihin kasvaa, alkaa kohdella niitä eri tavoin. En enää koe osana itseäni tätä huoraamishistoriaa, pystyn käsitellä sitä rennommin, ehkä objektiivisemmin ja itsevarmemmin. Tulin nimittäin kertoneeksi ihan ensimmäistä kertaa kellekään, että minä, kyllä minä, olen ottanut rahaa seksistä.

Tämä henkilö oli siis ikäiseni nuori mies, johon tutustuin kaukana täältä, missä kaikki on aikanaan tapahtunut. Puhuimme seksistä, mistä hän tykkää, kuinka monen kanssa olemme olleet, mistä minä pidän... En tosin edelleenkään laske asiakkaitani siihen lukuun, tämä tapa vaan jäi heti alusta alkaen. Ihan kuin asiaa ei olisi tapahtunut. Hän kertoi harrastaneensa tapailukumppaninsa kanssa webcam-juttuja. Olivat ottaneet rahaa ja harrastaneet seksiä livenä. Minä en ole koskaan sellaista tehnyt. Hän kertoi myös, että on maksanut huoralle. Hyvännäköinen nuori mies siis kyseessä, mutta tykkää tehdä kaikenlaista. Kysyi sitten, olenko minä. Tilanne oli turvallinen, joten en edes punninnut asiaa vaan kerroin. En tosin ihan koko totuutta, siihen minusta ei ole. Vielä? Kerroin, että minulla oli vanhempi mies vakipanona, joka maksoi minulle. Kerroin hinnan ja kaikki. Eli kerroin yhdestä entisestä vakiasiakkaastani, mutta erittäin pienen osan koko totuudesta. Hän ei suuremmin reagoinut asiaan, sanoi, että naisenahan se nyt onkin helppoa. Asiasta ei taidettu puhua enää sen koommin ja meidän seksisuhde jatkui yhtä hyvänä.

Oli miellyttävää päästä kertomaan asiasta vihdoin jollekin. Muille en ole puhunut, tosin jos huorista on kyse, puolustan aina toimintaa, jos huora on vapaaehtoisesti mukana. Tämä ammatti on aina ollut ja tulee olemaan. Pettämistä en kannata, mutta huora on mielestäni aina parempi vaihtoehto kuin joku toinen hoito, johon voi kehittyä tunteita, ja joka odottaa, että nyt mies jättää vaimon, lapset, autot, omakotitalot, veneet ja veneen perämoottoritkin lähteäkseen minun kanssani elämän mittaiselle seikkailuille. Näiden kaikkien kuvioiden miettimisen jälkeen olen myös todennut, että avoin suhde on oiva vaihtoehto, jos osapuolet osaavat kommunikoida.

Viime aikoina minua on mietityttänyt Sugar Daddy -toiminnan lisääntyminen. Se nähdään paljon hyväksyttävämpänä kuin tavallinen huoraaminen, vaikka minun silmissäni ne ovat sitä samaa itseään. Olen seurannut mielenkiinnolla yleisen keskustelun sävyä asiasta. Ei silloin viisi vuotta sitten Sugar Daddy toiminta niin näkyvää ollut. Olisinko minä sitten voinut lähteä siihen? Enpä tiedä. Jotenkin olen saanut kuvan siitä, että siinä mennään enemmän omalla persoonalla ja ei ole sellaista "huoraminää". En tosin ole ihan niin täydellisesti asiaan paneutunut, ettenkö voisi mielipidettä vaihtaa hyvien perusteluiden jälkeen. Huoratessani tarvitsin myös oikeastaan rahaa. En ole tyttö, joka haaveilee (vieläkään) uudesta hienosta käsilaukusta (kangaskassi on ihan kelpo laukku!), en tarvitse koruja ja opiskellessani en olisi kaivannut ulkomaanmatkoja, jotka ihan varmasti saa muut ihmettelemään, miten tuolla on rahaa. Sugar Daddy olisi toki voinut hankkia minulle uuden suihkuverhon, satasten lahjakortin K-Markettiin ja lenkkarit. Ehkä minäkin olisin löytänyt sitten omannäköiseni Sugar Daddyn. Valitsisin silti puhtaan huoraamisen edelleen näiden väliltä. Pelkkää rahaa, jonka voi käyttää tarpeen tullen ja ei liian intiimiksi käyvää suhdetta yhden ainoan ihmisen kanssa.

Olen viime aikoina maksellut opintolainaani pois. Otin sitä, kun huoraamisessa hankitut rahat loppuivat. Varsinkin lainaa ajatellessa käy mielessä, että se voisi olla paljon suurempikin summa, jos en olisi keikkaa tehnyt. Ihan hyvän valinnan mielestäni silloin tein. Silti olen miettinyt, etten enää varmaan uskaltaisi. Pelottaisi, että joku alkaisi vainoamaan minua, tulisi kotiovelleni sopimattomina aikoina, rikkoisi sääntöjä tai muuta vastaavaa. Miten ihmeessä olen ollut niin itsevarma ja rento? Onko iän myötä karissut nuoruuden ajattelemattomuus? Tosin kaikki vaikuttaa etäältä katseltuna pelottavammalta. Jos aloittaisin uudelleen, ensiksi olisin jäykkänä pelosta, mutta pian varmasti muistaisin, miten homma toimii eikä enää epäilyttäisi. Onneksi tällä hetkellä minulla on kuitenkin ihan kunnollinen työ hyvällä palkalla. Elämässä kerrassaan kaikki menee oikein hyvin.

Palaillaan ehkä asiaan taas joskus, ehkä vuoden, parin tai kymmenen vuoden päästä. Tai ensi viikolla.

1 kommentti:

  1. Hei ja kiitos blogistasi!
    Sitä on ollut mielenkiintoista lukea!
    Tänään tein oman blogin johon ensimmäinen postaus tuli otsikolla "ajatus itsensä myymisestä kiihottaa"
    Eli siis mahdollisesti tulevan huoran ajatuksia voi lukea osoitteesta
    sokeriseuralainen.blogspot.com

    VastaaPoista