Terveisiä vuodesta 2018

Kaksi ja puoli vuotta sitten kirjauduin viimeisen kerran. Sen jälkeen olen tahallisesti jättänyt laittamatta ylös käyttäjätunnusteni salasanoja. Viime viikkoina on kuitenkin ilmeisesti niin tylsää ollut, että pieni ajatuksenpoikanen on hiiviskellyt mieliin, että miten täällä menee. En ole käynyt katsomassa omaa blogiani tässä välissä, vaan näköjään aika tietoisesti olen halunnut unohtaa nämä kaikki. Nyt kuitenkin vapaana perjantai-iltana päätin lähteä arvuuttelemaan salasanoja. Monien yritysten jälkeen oikea löytyi.

Oikea löytyi joo, mutta rakkauselämässäni en ole löytänyt ketään oikeaa. Kovin kovaa yritystä ei ole, voisi ennemminkin sanoa, että päinvastoin. Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni, ja jos joku tulee vastaan ja iskee, niin katsotaan sitten. Erittäin paljon on tapahtunut elämässäni viimeisen parin vuoden aikana. Asuinpaikat ovat vaihdelleet ja työt. Tällä hetkellä on menossa vakaa vaihe, en ole matkalla minnekään. Olen tavannut tavattoman paljon kiinnostavia ja erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on tullut keskusteltua kaikesta maan ja taivaan välillä.

Viisi - kuusi vuotta on ilmeisesti minulle sellainen aika, että tapahtuneet unohtuu, etäisyys muistoihin kasvaa, alkaa kohdella niitä eri tavoin. En enää koe osana itseäni tätä huoraamishistoriaa, pystyn käsitellä sitä rennommin, ehkä objektiivisemmin ja itsevarmemmin. Tulin nimittäin kertoneeksi ihan ensimmäistä kertaa kellekään, että minä, kyllä minä, olen ottanut rahaa seksistä.

Tämä henkilö oli siis ikäiseni nuori mies, johon tutustuin kaukana täältä, missä kaikki on aikanaan tapahtunut. Puhuimme seksistä, mistä hän tykkää, kuinka monen kanssa olemme olleet, mistä minä pidän... En tosin edelleenkään laske asiakkaitani siihen lukuun, tämä tapa vaan jäi heti alusta alkaen. Ihan kuin asiaa ei olisi tapahtunut. Hän kertoi harrastaneensa tapailukumppaninsa kanssa webcam-juttuja. Olivat ottaneet rahaa ja harrastaneet seksiä livenä. Minä en ole koskaan sellaista tehnyt. Hän kertoi myös, että on maksanut huoralle. Hyvännäköinen nuori mies siis kyseessä, mutta tykkää tehdä kaikenlaista. Kysyi sitten, olenko minä. Tilanne oli turvallinen, joten en edes punninnut asiaa vaan kerroin. En tosin ihan koko totuutta, siihen minusta ei ole. Vielä? Kerroin, että minulla oli vanhempi mies vakipanona, joka maksoi minulle. Kerroin hinnan ja kaikki. Eli kerroin yhdestä entisestä vakiasiakkaastani, mutta erittäin pienen osan koko totuudesta. Hän ei suuremmin reagoinut asiaan, sanoi, että naisenahan se nyt onkin helppoa. Asiasta ei taidettu puhua enää sen koommin ja meidän seksisuhde jatkui yhtä hyvänä.

Oli miellyttävää päästä kertomaan asiasta vihdoin jollekin. Muille en ole puhunut, tosin jos huorista on kyse, puolustan aina toimintaa, jos huora on vapaaehtoisesti mukana. Tämä ammatti on aina ollut ja tulee olemaan. Pettämistä en kannata, mutta huora on mielestäni aina parempi vaihtoehto kuin joku toinen hoito, johon voi kehittyä tunteita, ja joka odottaa, että nyt mies jättää vaimon, lapset, autot, omakotitalot, veneet ja veneen perämoottoritkin lähteäkseen minun kanssani elämän mittaiselle seikkailuille. Näiden kaikkien kuvioiden miettimisen jälkeen olen myös todennut, että avoin suhde on oiva vaihtoehto, jos osapuolet osaavat kommunikoida.

Viime aikoina minua on mietityttänyt Sugar Daddy -toiminnan lisääntyminen. Se nähdään paljon hyväksyttävämpänä kuin tavallinen huoraaminen, vaikka minun silmissäni ne ovat sitä samaa itseään. Olen seurannut mielenkiinnolla yleisen keskustelun sävyä asiasta. Ei silloin viisi vuotta sitten Sugar Daddy toiminta niin näkyvää ollut. Olisinko minä sitten voinut lähteä siihen? Enpä tiedä. Jotenkin olen saanut kuvan siitä, että siinä mennään enemmän omalla persoonalla ja ei ole sellaista "huoraminää". En tosin ole ihan niin täydellisesti asiaan paneutunut, ettenkö voisi mielipidettä vaihtaa hyvien perusteluiden jälkeen. Huoratessani tarvitsin myös oikeastaan rahaa. En ole tyttö, joka haaveilee (vieläkään) uudesta hienosta käsilaukusta (kangaskassi on ihan kelpo laukku!), en tarvitse koruja ja opiskellessani en olisi kaivannut ulkomaanmatkoja, jotka ihan varmasti saa muut ihmettelemään, miten tuolla on rahaa. Sugar Daddy olisi toki voinut hankkia minulle uuden suihkuverhon, satasten lahjakortin K-Markettiin ja lenkkarit. Ehkä minäkin olisin löytänyt sitten omannäköiseni Sugar Daddyn. Valitsisin silti puhtaan huoraamisen edelleen näiden väliltä. Pelkkää rahaa, jonka voi käyttää tarpeen tullen ja ei liian intiimiksi käyvää suhdetta yhden ainoan ihmisen kanssa.

Olen viime aikoina maksellut opintolainaani pois. Otin sitä, kun huoraamisessa hankitut rahat loppuivat. Varsinkin lainaa ajatellessa käy mielessä, että se voisi olla paljon suurempikin summa, jos en olisi keikkaa tehnyt. Ihan hyvän valinnan mielestäni silloin tein. Silti olen miettinyt, etten enää varmaan uskaltaisi. Pelottaisi, että joku alkaisi vainoamaan minua, tulisi kotiovelleni sopimattomina aikoina, rikkoisi sääntöjä tai muuta vastaavaa. Miten ihmeessä olen ollut niin itsevarma ja rento? Onko iän myötä karissut nuoruuden ajattelemattomuus? Tosin kaikki vaikuttaa etäältä katseltuna pelottavammalta. Jos aloittaisin uudelleen, ensiksi olisin jäykkänä pelosta, mutta pian varmasti muistaisin, miten homma toimii eikä enää epäilyttäisi. Onneksi tällä hetkellä minulla on kuitenkin ihan kunnollinen työ hyvällä palkalla. Elämässä kerrassaan kaikki menee oikein hyvin.

Palaillaan ehkä asiaan taas joskus, ehkä vuoden, parin tai kymmenen vuoden päästä. Tai ensi viikolla.

Liian taitava kondominlaittaja

Toivottavasti otsikko herätti haluamani ihmetyksen, hahaha.

Blogini on palautunut mieleeni viime aikoina normaalia useammin. Syynä tähän on henkilö, johon olen törmännyt useampaan otteeseen, kaupungilla, baarissa ja kirjastossa. Hän näyttää niin hätkähdyttävän samanlaiselta kuin eräs entinen asiakkaani, joka oli suurin piirtein samanikäinen kuin minä. En vaan millään saa mieleeni, onko hän se vai sekoitanko hänet toiseen puolituttuun kasvoon. Molemmat ovat pitkiä ja vaaleita muutaman muun yhteisen merkin lisäksi. Onhan hän voinut leikata uuden hiusmallin ja sen takia en heti tunnista? Vai menevätkö kasvot ja henkilöt mielessäni sekaisin? Niin on käynyt kyllä aiemminkin minulle. Tämä vaan on ainoastaan kiusallista, koska huomaan tuijottavani häntä miettien, onko hän se. Tässä kun pitäisi aina näissä asioissa pitää matalaa profiilia. Joka kerta kun näen hänet, muistuu mieleeni miten puhuimme sängylläni hänen (tai sitten toisen henkilön) harrastuksesta. Sen lisäksi näen häntä sen verran usein, että huoraamiset ovat vähän väliä mielessä. Tällä hetkellä olen enemmän kallellani siihen vaihtoehtoon, että olen sekoittanut henkilöt.

Entinen asiakkaani, ainut asiakkaani jolle annoin oman numeroni, on aina välillä kysellyt kuulumisia. Eivät ne häiritse. Viestit ovat ystävällisiä, eivät vaadi eivätkä ole seksuaalissävytteisiä. Kesällä olin eräässä tapahtumassa ja kuulin lähelläni yleisössä jotain mölyä. Hätkähdin, sillä hieman kauempana oleva mies näytti pikasilmäykseltä ihan entiseltä asiakkaaltani, joka oli vähän outo tapaus. Tässäkin taas tuli sama ongelma, onko mies varmasti sama henkilö vai joku samankaltainen? Pitkä ainakin. Heti muistui mieleen, miten hän ensitapaamisella kyseli olenko parturi, kun tukkani on niin kiva. Käänsin nopeasti pääni takaisin ja toivoin, ettei hän huomaisi minua. Humalainen epämääräinen mies, siinähän saattaisi olla jopa mahdollisuus vihjaileviin kommentteihin yhteisestä menneisyydestä? Tästäkään en silti ole varma. Mutta miksi jostain tulee niin nopeasti tietty muisto mieleen, jota ei ole ajatellut pariin vuoteen? Siinä kauniissa kesäillassa yhtäkkiä olikin hetken todella jännittynyt olo, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitä ihmettä? En vieläkään tiedä, oliko mies entinen asiakkaani, antakoon sen asian olla.

Se on aika outoa, miten asiakkaista tulee aina tietty muisto mieleen kun heidät näkee. Vaalea nuori jätkä: hänen harrastuksensa, josta hän puhui salailematta. Suhtautui hommiimme kuin mihin tahansa päivän askareeseen eikä tuntunut pitävän minua tavallista panoa kummempana. Ihan pikkuruisella googlauksella olisin selvittänyt hänen henkilöllisyytensä. Eräällä kerralla hänellä oli käsi paketissa. Tyttöystäväkin sillä oli, ja heidät taisin kerran nähdä kaupungilla. Vanhempi mies yleisössä: omisti naurettavan ison auton kaupunkiolosuhteisiin verrattuna, kommentoi sukupuolielinteni ulkonäköä oudoksi ja ehdotti alennusta heti ensimmäisen kerran jälkeen. Kysyi olenko parturi ja monesko asiakas hän on tänään. Kolmas asiakas, johon olen törmännyt ehkä eniten: olisi maksanut runsaasti ekstraa suihinotosta ilman kumia ja valitti, ettei pari kertaa viikossa vaimon kanssa riitä. Muistan ammatinkin.

No mitä näitä nyt pitää muistella. Lopetan. Mutta nuo ovat asiat, jotka aina tulevat mieleeni henkilöt nähdessäni. Ei se, miten harrastimme seksiä tai montako kertaa.

Luultavasti toistan itseäni, mutta nämä tapahtumat aina muistiin tullessa tuntuvat niin kaukaisilta. Varmaan se vaikuttaa, että omassa elämässäni muutenkin tapahtuu koko ajan. Jos eläisin tavallista arkea, joka päivä sama kaava, olisi varmaan eri tuntemukset. Aika kuluu ja muistot haalenevat, ihan hyvä että kirjoitin muistiinkin jotain. En oikein ole luottavainen ihmisen muistiin, valemuistoja on niin helppo istuttaa ja monet asiat unohtuvat täysin. Varsinkin asiat, joita ei ajattele pitkiin aikoihin.

Joulu tulee. En ole joulun paras ystävä, mutta joka vuosi taidan olla suopeampi häntä kohtaan. Joululahjaksi olisi kiva saada hieronta. Minulle kuuluu oikein hyvää ja kumppanini kanssa olen löytänyt ihan uusia puolia itsestäni sängyssä. Tykkään ihan älyttömästi alistamisesta. Hänen kanssaan voin myös olla ihan niin viettelevä kuin haluan eikä tarvitse tuntea oloa noloksi, kuten "ei sun tarvi esittää mitää" mitä eksäni aikoinaan minulle sanoi. Nykyiseni kanssa on vapautunutta. Jopa niin vapautunutta, että mietin, että onko tämä sitä mitä huoratessani joskus koin tuntevani: voin olla määrääjä ja viettelijä ihan rennosti. Aikoinaanhan mietin, vapautuuko huoratessa jotain salaisia tai syvimpiä oikeita haluja, jotka voi verhota huoran rooliin. Jos toinen ei tykkääkään, voi vedota itsekseen siihen, että olen huora. Jos olen liian rivo, päällekäyvä tai omaan liian pornomaisia liikkeitä jotka eivät miellytä, niin ei haittaa, en ole minä. Siviilielämässä sängyssä olen vain minä ja jos toinen sitä kommentoi, tuntuu se pahemmalta. Enää en koe niin suurta eroa noiden välillä kuin aikaisemmin. Voin olla vapaammin rivo ilman että alan ajatella, että se olisi teennäistä toisesta.

Mutta missä määrin huoran rooli voisi sitten olla jäänyt päälle? Mitä jos en olekaan oikeasti rivo, vaan se on vaan iskostunut niin syvälle päähäni, että tällainen kannattaa olla. Sitten toteutan sitä omassakin parisuhteessani enkä osaa muuta? Tätä vastaan kyllä on se, että jo ennen huoraamista minulla oli näitä piirteitä. En kuitenkaan ole erityisen rivo, tämä on vaan pieni esimerkki. Miten aloitteiden laita? Huoratessa totuin tekemään suoremmin, nopeammin ja rohkeammin aloitteita seksiin, että päästään asiaan. Onko se jäänyt päälle? Odotinko ennen huoraamista enemmän, että mies tekee aloitteen ja viettelee? En muista. Kiva pohtia, mutta ihan tyytyväinen olen nykytilanteeseen.

Yksi kommentti on jäänyt aika hyvin mieleeni, en muista olenko sitä jakanut täällä koskaan. En muista olinko jo lopettanut vai oliko se loppupuolta, kun päädyin säätämään erään pojan kanssa. Päästiin kondomin laittoon asti, ja laitoin sen kun sen omasta laatikostani käsiini sain. "Kuin ammattilainen" kommentoi poika, joka toi vähän oudon sävyn tilanteeseen. Kyllähän minä sen todella sutjakasti siihen päälle sain, mutta ettäpä ihan ammattilaisen ottein? Rullaanko sitä liian tottuneesti? Pitäisikö tässä alkaa naamioitua, "Ohoh, mitenkäs tämä toimiikaan..."...hahhaha. No tämän jälkeen sillä jo seisokkikin haihtui jännityksestä ja jäi ne hommat sitten. Eipä sitten ikinä sänkyyn jatkettu myöhemmin. Tämän lisäksi muistan nyt ainakin toisen kerran, kun olen saanut palautetta samasta jutusta. Hei, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa jne?

2015, mikä meininki?

Eksyin blogiini pitkän ajan jälkeen. Yllätti ihan, etten ole kirjoitellut tänä vuonna ollenkaan? No, elämäni on ollut aika kiireistä. Tällä hetkellä olen eri kaupungissa tekemässä harjoitteluitani. Elämä hymyilee ja olen rakastunut yhteen ihmiseen niin kovasti, että itkettää. Luonnollisesti kirjoittelutahti on hiipunut, kun mitään uutta ei tällä saralla oikein ole tapahtunut. Tällä viikolla olen syönyt kynttilänvalossa mansikoita kumppanini kanssa ja itkenyt onnesta pariinkin otteeseen. Ensimmäistä kertaa olen sängyssä jonkun kanssa, jonka silmiin voi tuijottaa koko aktin, ilman, että se tuntuu ahdistavalta, typerältä, teennäiseltä, liialta jne. Yleensä aina jossain välissä on tullut raja vastaan. Tietenkin olen myös pelännyt tulevaa, sen verran epäonnistuneita suhteita takana, että takaraivossa on ajatus, että loppupeleissä toinen ei haluakaan olla kanssani.

Jos huoraamisaikojani miettii, tuntuvat ne yhtä kaukaisilta kuin 10 vuotta sitten tapahtuneet asiat. Kirjauduin myös huorasähköpostiini ilmeisesti yli puolen vuoden jälkeen ja joku vanhoista asiakkaista oli kysellyt tapaamista.Vaikka luin viestit (viimeisin minun osaltani 2012), en saanut millään päähäni kuka hän oli. Olemme tavanneet asunnossani ja panneet, mutta en muista kertoja tai kasvoja. Sähköpostinimi ei sano mitään. Onpa outoa. No, ei tämä kyllä harmitakaan.

Joidenkin mielestä on väärin seurustella, jos ei kerro menneisyydestään kumppanille. Milloin rikos vanhentuu, vanhentuuko ikinä? Pitääkö 40-vuotiaana kertoa uudelle kumppanilleen, että hei, noin 20 vuotta sitten myin seksiä alle vuoden ajan? Mitä merkitystä sillä todellakaan silloin on. Suhteessa en muutenkaan ole ikinä eritellyt kenellekään, kenen kanssa olen ollut sängyssä. Lukuja on muutama kysynyt, mutta en niihin asiakkaita ole liittänyt. Mielestäni se ei paljoa asiaa muuta, onko seksistä maksanut vai ei. Ainoastaan ihmisen luonteesta saa uutta kuvaa ja voi tietenkin yllättyä uskaliaisuudesta ja asenteesta. Monet ihmiset pitävät minua kyllä spontaanina heittäytyjänä eri asioihin, eli voisi olla helpompaa uskoa minusta tuo puoli kuin täydellisestä lukuhiirestä, joka ei käy missään.

Olen kyllä ajatellut, että viimeistään sitten vanhainkodissa järkytän muita mummeleita ja paljastan tämän pelottavan menneisyyteni. Mitä väliä sillä silloin enää on, kun puoli vuosisataa kulunut. Ehkä omalle mahdolliselle perheelleni en sitä uskaltaisi ehkä kertoa, ainakaan eläessäni. He voisivat lukea jostain vanhoista päiväkirjoistani totuuden. Nytkin tulee jo sellaisia aikoja, että mitä sen on väliä vaikka kertoisinkin. On kulunut alle 3 vuotta lopettamisesta ja tapahtumat tuntuvat ikiaikaisilta. Miten sitten 10 vuoden päästä? 20 vuoden? Pitää olla tietty väliaika, jotta tuntuu turvalliselta kertoa. Ihan niin kuin äidille siitä, että hei ryyppäsin teininä ja varastin sinun tupakkeja. En kyllä vielä uskaltaisi kertoa, ei ole 10 vuotta tullut täyteen. En ole ajatellut viedä salaisuuttani hautaan asti.

Hyvää kesän alkua!

Pieniä ajatuksia elämästä ja rakkaudesta

Olen viime aikoina pohtinut paljon rakkautta ja seksiä.

Olen mielestäni ollut ainakin yhden kerran rakastunut, ehkä kaksikin. Sitten on ihmisiä, jotka ovat olleet erittäin merkittäviä elämässäni, jotka herättävät syvää kiintymystä ja joita haluaisi vain halata. Monesti olen erehtynyt suhteissani ja kuvitellut toisen olevan se lopullinen ja oikea, vaikkei sitä "jotain" olekaan ollut välillämme. Välillä olen kyseinalaistanut sen, osaanko edes rakastaa. Se, ettei kukaan ikinä rakastaisi minua tai osaanko minä rakastaa toista, on ollut aika nuoresta asti ajatuksissa. Ihmisenä olen hirveän rationaalinen, joten koen välillä olevani liian kylmä ihminen. En tykkää vauvoista tai herkisty romanttisissa elokuvissa. Epäonnistuneiden suhteiden jälkeen on ollut olo, ettei minussa vaan kerta kaikkiaan ole sitä jotain, mitä toinen tarvitsee. Syytän mielessäni hieman kotioloja, koska vanhemmat eivät ikinä puhuneet suoraan tai osoittaneet kunnolla tunteitaan minua kohtaan. Olen kateellinen ystävilleni, jotka halaavat vanhempiaan luonnollisesti ja viettävät yhteisiä perheillallisia ja he voivat puhua kaikesta. Luulin pitkään kaikilla olevan asiat samalla lailla, mutta mitä enemmän kuulen muiden juttuja perhejouluista ja niin edelleen, tulee vaan olo, että olen jäänyt jostain paitsi. Ilman tätä tietoa olisin ollut ihan tyytyväinen omiin perhesuhteisiini, mutta kun muutkin...

Nyt karkasi ajatus aika kauas. Muuttaessani omilleni ja erotessani silloisesta kumppanista tuli elämääni aika villi sinkkujakso. Voin rehellisesti kertoa, että olen harrastanut viikossa neljän eri miehen kanssa seksiä, siis siviilielämässäni. Aamulla luotani on lähtenyt toinen säätö ja illalla olen mennyt toisen luo viettämään iltaa. Tein kaikkea, mitä kerrankin voin tehdä sinkkuna. Mitään en kadu, sillä uteliaisuus oli suuri. Oli ihanaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja oppia erilaisista tyypeistä. Nyt en enää jaksaisi.

Nykyään ei enää kiinnosta irtosuhteet ja säädöt samassa määrin. Loppupeleissä homma toimii irtosuhteissa aina aika samalla tavalla ja puolitutun matkaan lähtemisessä ei ole mitään hohtoa. Tuntuu myös, että haluni ovat pienentyneet, en tunne enää halua panna jokaista vastaantulijaa. Nyt on tullut aika, jolloin haluaisin vaan vakaan parisuhteen ja parisuhdeseksiä. Tunteeton seksi ei ole yhtään niin kivaa, vaikka kyllähän se joskus piristäisi. Olisin ihan valmis muuttamaan yhteen sopivan kumppanin kanssa ja harrastamaan seksiä vaan hänen kanssaan. Aiemmin olin melko sitoutumiskammoinen. Jännästi ne ajatukset muuttuvat. Olen muuttunut romanttisemmaksi viime aikoina ja kuvittelen oikeasti, että törmäisin joskus jonain päivänä ihmiseen, josta vain tietäisi, että tässä on sitä jotain, jonka kanssa haluan olla kumppani.

Opiskeluelämässäni opinnot alkavat lähentyä loppua kohti, valmistumiseen menee ehkä alle pari vuotta. En tiedä yhtään, missä haluaisin asua tai työskennellä. Haluaisin ehkä muuttaa ulkomaille. Olen käynyt aktiivisesti opiskelijariennoissa ja tajunnut, että minulla on oikeastaan tosi laaja ystäväverkosto. En ole mikään riviopiskelija, joka näkyy ensimmäisenä vuotena luennoilla ja seuraavina vuosina maa on nielaissut. Koko ajan löytyy uusia asioita, joita haluaisin opiskella. Jos voittaisin lotossa, niin ottaisin opiskelut ihan omaan tahtiini ja matkustelisin välissä.

Yhdessä illanvietossa oli leikki, jossa piti paljastaa itsestään salaisuuksia. Joku otti esiin seksin myymisen. Esitin, etten ole ikinä sitä harrastanut. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä reaktiot!

Keskikesän kuulumiset

Blogi on jäänyt reilusti huomiotta viime aikoina. En ole jaksanut enkä halunnut lukea edes sähköpostia. Nytkin kun kirjauduin blogi- ja entiseen huorasähköposteihini monen kuukauden jälkeen, tuntui vatsan pohjassa oudolta, ehkä hieman pelotti, jos postissa on vaikka jotain pelottavia viestejä (harmi, sillä mielenkiintoisia viestejä meni nyt sivu suun!). Olen kai halunnut unohtaa tämän kaiken kokonaan.

Kesä on ärsyttänyt. Arvatenkaan en saanut mistään töitä. Näen itseni jo tulevana työttömänä valmistumisen jälkeen. Kuka haluaa palkata tyypin, jolla ei ole kunnollista työkokemusta? Nostin opintolainat ja maksoin niillä kesän vuokrat. Nyt koko loppukesä on menty pihistellen, että rahat riittää syksyyn asti. Kylläpä olisi napostellut pari sataa tunnin uurastuksesta, mutta seurustelen ja en uskaltaisi enää huorata.

Olen mielestäni vihdoin vakavassa parisuhteessa. Minusta on varmasti saanut kuvan, että ihmissuhteita tulee ja menee, no se myönnettäköön. Olen seurustellut kenties normaalia ikäistäni useampaan otteeseen. Ehkä aloitan suhteet liian spontaanisti, ehkä en ajattele loppuun asti. Olen vaan sellainen ihminen, joka tykkää elää enemmän hetkessä kuin suunnitella tulevaisuutta. Olen onnistunut piilottamaan toisen puoleni erittäin hyvin. Ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nyt tietenkin tämä, että kirjoitan tätä tässä tänään, tuo nämä asiat hieman lähemmäksi mieltä taas. Nykyinen poikaystäväni on niin vastakohda edelliselle kuin olla ja voi. Hänellä ei ole mm. irtosuhteista mitään kokemuksia, hän kykenee harrastamaan seksiä vaan jos on tunteita henkilöä kohtaan ja on sitoutuvaa tyyppiä. Ottaa vakavasti seurustelun. Hieman naurahtelen välillä sille, miten "vääränlaisen" ihmisen hän on valinnut itselleen. Tekee melkein pahaa ajatella, että jos hän vaan saisi tietää mitä olen aikoinaan tehnyt, niin miten huonoksi hän menisi. Ei kykenisi varmaan ikinä uskomaan.

Toisaalta hän on taas opettanut minulle paljon. Olen oppinut näkemään seurustelun ja seksin eri lailla. Olen ollut aina tosi määräkeskeinen. Jos seksiä ei ole kuin pari kertaa viikossa, on se ihan hirveää. Mutta ainoastaan kaksi ihmistä sen päättää, mikä on normaalia ja hyvää. Olen ollut myös suorituskeskeinen. Seksi on suoritus, johon kuuluu yleensä suuseksiä alkuun ja se päättyy miehen laukeamiseen yhdynnässä. Mikä ihme sen määrää? Kummankaan laukeaminen ei ole se päämäärä, vaan se, että molemmat nauttii. Ja jokaisella voi olla omat kaavansa. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on minulle koskaan sanonut, että älä ota huolta laukeamisesta, kunhan vaan nautit, minäkin nautin. Ehkä moni muukin on tarkoittanut samaa, mutta kukaan ei sitä ääneen ole sanonut. Minulle, jolle on erittäin vaikeaa saada orgasmi toisen ihmisen kanssa, oli tuo tosi iso juttu. Niin yksinkertainen juttu, mutta silti niin vaikeaa sisäistää ja tajuta kunnolla.

Liian monelle miehelle orgasmi on jokin pakkomielle. Se, jos mikä, on ahdistavaa. Jotkut taas menettävät halunsa, kun luulevat etten nauti, koska en laukea. Ei auta selittelyt. Jotkut taas ovat vaan kyllästyneet yrittämään ja seksi muuttuu vaan miehen tyydytykseksi. Nykyiselläni on mielestäni oikea asenne asiaan, ehkä hänen itsetuntonsa on sen verran hyvä, ettei se koe kolausta, vaikkei naista saakaan laukeamaan. Arvostan. Mukavava opetella kahden kesken taas asioita yhdessä vakituisen kumppanin kanssa. Toisaalta seikkailunhaluni on nostanut pienesti päätään, irtoseksiin kun jää melkein koukkuun, siihen jännitykseen ja uutuuden viehätykseen. Ehkä ne tunteet hiipuvat ajan kuluessa.

Olen nähnyt kerran tällä välin entisen asiakkaan, hän oli iltakävelyllä vaimonsa kanssa. Olin sen verrna kaukana, että hän ei kai nähnyt minua. Sosiaalisessa mediassa olen saanut pervoja viestejä joltain tuntemattomalta ja tuollaiset saa aina varpailleen. Onko se joku entinen asiakas, joka on löytänyt oikean henkilöllisyyteni? Estin sen ja siitä ei ole kuulunut enää mitään.

Eniten huoraamisessa harmittaa se, että nyt en ehkä uskalla tehdä mitään julkisia asioita. Otetaan vaikka niinkin realistinen asia kuin presidentin vaaleihin lähteminen. Ihan varmasti joku asiakas huutelisi iltapäivälehdille, että tuo ehdokas on sitten myynyt itseään joskus. Tämä saa minut arvioimaan asioita uudelleen ja ehkä jopa hylkäämään ideoita. Mitä jos päädyn jossain muodossa telkkariin? Osallistuisin vaikka johonkin Suomen paras kokki -kisaan. No enpä osallistukaan, koska pelkään menneisyyteni takia. Ihan naurettavaa. Tai paikallislehdessä esiintyminen, jos vastaan vaikka katugalluppiin. He saavat tietää oikean nimeni. Ehkä todella kaukaa haettua, mutta silti hieman epäilyttää. Pitäisi vaihtaa ulkonäköä, vaihtaa vaikka hiusten väriä niin en olisi niin tunnistettavissa.
En ole kyllä koskaan kuullut muuta kuin Miss Suomi -ehdokkaiden salaisista alastonkuvista, jotka ovat tulleet julkisuuteen. Pitävätkö kaikki entiset maksulliset täydellistä hiljaiseloa maan alla, vai pysyykö menneisyys julkisuudesta huolimatta piilossa?

Muuten tässä menee ihan hyvin, nämä asiat eivät ole pitkään aikaan olleet mielessä. Tänään kuitenkin tarvitsin toista sähköpostiani erääseen rekisteröitymiseen, joten koitin huorapostiani. Unohduin lukemaan juttuja ja päädyin tänne. En muistanutkaan, miten ihanaa on kirjoittaa.

Kansainvälinen raportti prostituutiosta

No kappas kappas. Taas on tehty jokin jännittävä kansainvälinen tutkimus prostituutiosta ja raportista uutisoidaan. "Ostaja on tyypillisesti koulutettu, parisuhteessa elävä kaupunkilaismies", "Tyypillinen seksin ostaja ei ole peräkammarin poika, joka ei muuten saisi seksiä" ja "Vastauksissa oli myös varsin erikoinen piirre. Ihmiskauppaan viittaavista havainnoista kysyttiin monivalintakysymyksellä, joiden jälkeen sai kirjoittaa vapaasti huomioita avoimeen kenttään. Näissä kommenteissa mainittiin huomattavan usein, että seksin myyjä vaikutti "halukkaalta" tai "innokkaalta". "

Minulle koko raportissa ei ollut yhtään mitään uutta (nostot otettu Iltalehden uutisesta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040818197331_uu.shtml ). Otsikossa nyt keskitytään ihmiskauppaan ja ikävää tietenkin on, että sitä on, mutta siitä en jaksa nyt kommentoida. Onko jollekin edelleen muka suuri yllätys se, että ostaja ei yleensä ole se kaupungin rumin ja ällöttävin äijänkäppyrä, joka ei ole ikinä muuten saanut kuin maksulliselta? Ja se, että on olemassa aika monta naista, jotka oikeasti tekevät sitä vapaaehtoisesti ilman ihmiskauppaa, ja herran tähden, ovat innokkaita sängyssä?

Täysi seksinosto- ja myyntikielto ei mielestäni ole ratkaisu ihmiskauppaan. Se kaikki tapahtuu sitten vaan maan alla. Minusta on kuitenkin ikävää, ettei enemmistö miehistä uutisten mukaan ilmoita havaitusta ihmiskaupasta. Edes nimettömästi vihjeellä, jooko? Ei oltaisi niin itsekkäitä. Eikö ihan omankin edun kautta olisi ihan fiksua ilmoittaa, sillä siten saataisiin ehkäpä optimistisesti ajateltuna ihmiskauppa vähenemään ja positiivisempi maine muulle prostituutiolle, kun huonot tapaukset eivät mustaa koko alaa? No, en sitten tiedä. Ärsyttävää on myös se, että aina prostituutiosta puhuttaessa unohdetaan, että siellä on niitä vapaaehtoisia, jotka (apua) vaikuttavat halukkaalta. Ovat sitten halukkaita tai vaan esittävät sitä, mutta hyvin pelattu silti. Toinen asia, mikä ei monille mahdu ymmärrykseen, että miksi joku maksaisi seksistä, jos on hyvännäköinen. Ilmeisesti näistä kannattaa vieläkin uutisoida, jotta ihmiset alkaisivat unohtaa pelkän mustavalkoisuuden hommassa.

Omissa asiakkaissani oli ehkä kaksi, jotka näin karkeasti sanottuna eivät baarista saisi seuraa (hyvähän minun on näin naisena huudella). Toinen oli epävarma ja äidin kanssa asuva poikamies, ja toinen jonkin sortin nörtti. Silti kumpikaan heistä ei ollut ällöttävä, huonokäytöksinen, ilkeä tai laskettavissa sellaisiin, jolle kukaan ei antaisi ikinä vapaaehtoisesti. Loput taisivat olla varattuja.Varmasti oma tiukka seulontakin vaikutti asiakkaaksi päätyviin, joten varmaan saisin erilaisen kuvan, jos menisin kadulle myymään itseäni.

Yhdessä asiassa olen kuitenkin tosi tiukka. Alaikäisten, alle 18-vuotiaiden ei tarvitse myydä seksiä. Siinähän jo asettaa asiakkaankin tukalaan tilaan, jos valehtelee itsekkäästi olevansa täysi-ikäinen ja seuraamuksia tuleekin. Muistan kun yksi asiakkaistani oli hirveän epäileväinen, kyseli olenko alaikäinen ja mitäs muuta...

Faktoja ex-horatsusta

Ihmisiä kiinnostaa, millainen ihminen päätyy myymään itseään. Ajattelin nyt paljastaa jotain itsestäni, jotta stereotypiat pääsevät toteutumaan... tai päin vastoin rikkoutumaan.

-Neitsyys meni 14-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa
-Olen avioeroperheestä
-Kenkiä omistan huimat 14 paria (sisältäen sitten kaikki kumisaappaista lenkkitossuihin)
-Tissini ovat pientä b-kuppia
-Minulla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä
-Pesen tiskini Fairylla
-En ole sairastanut mitään syömishäiriöitä
-Minulla ei ole lapsia enkä ole tehnyt aborttia
-Minua ei ole käytetty hyväksi
-En omista autoa
-En ole kokeillut huumeita
-Tupakkaa tulee kyllä poltettua humalassa n.1/10 kerrasta
-Olen ollut sekä koulukiusaaja ja koulukiusattu, tosin kumpaakaan en kovin vakavasti
-Itken harvoin leffojen takia, mutta jos itken, on syynä koirat
-Pienenä olin tosi ujo
-En käytä teko/geeli/rakennekynsiä
-Tykkään hiihtämisestä
-Olen ylioppilas
-Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mitä on ollut mahdollista
-Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia
-Halusin pienenä jostain syystä poseerata tyttökorteissa, kun löysin sellaiset kotoa. Ehkä kielletty kiinnosti?
-Minun on tosi vaikea itkeä toisen ihmisen nähden
-Minulla on hieman etäiset suhteet vanhempiini
-Luottotiedot ovat kunnossa
-En ole koskaan ollut tekemisissä poliisin kanssa
-Katson pornoa
-En omista dildoa
-Ostan aina suomalaista kurkkua
-En ole koskaan kokeillut teko/purkkirusketusta
-Olin pienenä todella usein yksinäinen
-En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa

Myers-Briggsin tyyppi indikaattorin (mikä se on? lue: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggsin_tyyppi-indikaattori) mukaan persoonallisuuteni jakautuu seuraavasti:

Introverted (I) 53.33% Extroverted (E) 46.67%
Sensing (S) 54.55% Intuitive (N) 45.45%
Thinking (T) 70% Feeling (F) 30%
Judging (J) 61.11% Perceiving (P) 38.89%

Eli tyyppini on: ISTJ, mikä on kolmanneksi yleisin persoonallisuustyyppi, joka on tunnollinen ja analyyttinen tosiasioiden ja yksityiskohtien johtaja. Eli aika perustallaaja olen! Noista tuloksista huomioitavaa on ehkä tuo, että pohjaan päätökset enemmän järkeen kuin tunteisiin (70-30). Testiä voi kokeilla tehdä mm. osoitteessa http://www.similarminds.com/jung.html jos haluaa testata, onko päästään samalla tavalla vinksallaan kuin joku, joka on ottanut maksua seksistä ;)

Meniköhän nyt liian korkealentoiseksi... Toivottavasti ei tullut paljastettua liikoja. Jos nyt jotain lähdettäisiin analysoimaan noista paljastuksista, niin hei, olen päätynyt ihan selvästi huoraamaan, koska olen avioeroperheestä (eli en ole saanut isän huomiota tarpeeksi!). Nyt sitä on sitten haettu muualta. En ala kitisemään vastaan, sillä en usko kenenkään tuntevan itseään niin täydellisesti, että voisi väittää käsi sydämellä olevansa varma jostain tuollaisesta. Vaikka totean, että se ei ole syynä tähän omasta mielestäni, niin mitä jos jossain mielen syvimmissä perukoissa on jotain kuitenkin? Ihmisissä on kuitenkin se tiedostamatonkin puoli, josta ei kukaan tiedä.

Mitäs muita kivoja päätelmiä noista keksiikään?