Viimeinen keikka -yön yli

Viimeinen keikka vakkarin kanssa, viimeinen keikka koko viime vuonna, ehkei kuitenkaan viimeinen keikka koko elämässä. Koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan". Miellyttävä tapaaminen jälleen kerran. Keikka venyi yön yli. Kai sekin piti sitten kokea. Jutun kirjoittaminen ja julkaisu "pikkuisen" viivästyi, sillä joulukuussa oli joulu (älä) ja muita kiireitä ja sitten lähipiirissä tapahtui yksi juttu, mikä on vienyt aikaa ja en ole halunnutkaan ajatella näitä asioita. Nyt kuitenkin paranemaan päin, ei huolta!

Ennen tapaamista en oikein tiennyt mitä ajattelin. Ehkä olin innostunut, mutta sitten teki mieli perua eikä huvittanutkaan, sitten taas kiinnosti... Viime kerrasta kun oli taas aikaa, että jännittikin jo. No, kyllähän minä sitten lähdin kuitenkin. Tällä kertaa hän haki minut autollaan. Ensimmäinen kerta, kun uskalsin mennä "vieraan" (no, niin no) kyytiin. Ilma oli kuitenkin aika viileä, joten hän ehdotti hakevansa minut. Parkkipaikalla jännitti, jos joku tuttu sattuisi paikalle ja näkisi, mihin oikein olen menossa... Onneksi oli jo pimeää ja minulla huppu päässä kuin milläkin laitapuolenkulkijalla, haha. Päästyämme asunnolle, söimme kevyesti ruokaisaa salaattia (minun makuuni jälleen luksusta!) ja hän tarjosi siideriä. Juttelimme niitä näitä ja taas tuli avauduttua hieman enemmän kuin tavalliselle asiakkaalle olisi tullut. Kerroin myös, että tämä tulee luultavasti olemaan viimeinen kerta tällä saralla, sillä aion keskittyä seurusteluun... Hän otti sen ihan hyvin, sanoi ymmärtävänsä, että kyllä sitä aina jossain vaiheessa niin käy kaikille, olisi luullut minulle käyneen sen jo paljon aiemmin. Hän myös kertoi erään asian, joka olisi vaikuttanut tulevaisuudessa siihen, ettemme olisi enää nähneet. Eli jossain vaiheessa tämä olisi kuitenkin loppunut. Totesi, että pitää ottaa tästä sitten kaikki irti ;) Ruuan jälkeen menimme olohuoneeseen ja aloimme suudella sohvalla. Hän oli taas ihan kovana heti! Toisen kiihottuminen kiihottaa kyllä itseäkin, ja huomasin, että minuakin haluttaa aika lailla. Olimme sähköpostissa vinkkailleet puolin ja toisin, miten odotamme näkemistä ja tekisi vähän mieli... Mukavaa esileikkiä. Kumma kyllä, pystyin keskittymään tilanteeseen hyvin, eikä poikaystävä ollut mielessä. Suutelukaan ei tuntunut pahalta tai siltä, että ei tätä. Pystyn kyllä pelottavan hyvin unohtamaan tietyt asiat mielestä.

Siinä sitten aikamme kiusailtiin toisiamme ja pantiin sohvalla. Oli mukavaa, kun mies kestää kauemminkin kuin pari minuuttia... Kyllä siinä yhdessä vaiheessa tuli mieleen, että mitä jos poikaystävä tietäisi. Täytyy myöntää, että ehken ihan sataprosenttisesti kyennyt nauttimaan. Seksiä on tullut viime aikoina harrastettua vaan oman kumppanin kanssa, ja on muistanut, miten ihanaa seksi on parisuhteessa. Ihan hyvä, että viimeinen kerta. Tuntui kuitenkin vapauttavalta, kun sai rohkeasti "ilmaista", että haluaa seksiä. Oli myös kiva kiusoitella suutelemalla reisiä, alavatsaa ja antaa leuan hipaista hieman penistä, muttei siltikään ottaa vielä suihin... En uskalla suhteessa tehdä noin. Tai olen niin epävarma. Siinä on niin paljon enemmän pelissä, kun välittää siitä, mitä toinen ajattelee ja sitten on yliherkkä. Poikaystävän ja minun halut ei ole myöskään oikein kohdanneet määrällisesti viime aikoina... Nyt olin taas vain se maksullinen, jonka rooli on kiusata toista. Ei tarvinnut välittää siitä, kuinka paljon toinen välittää minusta oikeasti. Sain kaikessa rauhassa olla pornahtava.

Olimme jutelleet ennemmin myös jo siitä, että jäisin yöksi hänen luokseen, sillä hänestä olisi niin mukava herätä jonkun vierestä. Tuota piti harkita hieman kauemmin, sillä yöksi jäänti... Kyllähän se houkutteli siksi, että saisin hellyyttä, olisi jännittävää... Hellyydenkipeä kun olen, niin kyllähän kainalo kelpaa. Mutta siinä on niin paljon enemmän oma itsensä. Muutaman tunnin keikalla vielä pystyy pitämään tietyn kuoren, toinen ei pääse niin syvälle... Mutta yön nukkuminen. Siinä on niin paljon enemmän oma itsensä, herkempi haavoitetuksi tulemiselle. Meikkien peseminen? Hampaiden harjaus? Mitä jos kuorsaan, piereskelen tai huidon yöllä? Joo, ihminen minäkin olen, mutta... Nukkuessaan on oma itsensä. Tuntuu, etten ole enää huorana vaan omana itsenäni. Ja aamulla haisee henki ja on tukka sotkussa. Tietty kuva rikkoutuu. Täytyy sanoa, että minusta ei todellakaan olisi tekemään koko yön keikkoja. Tämä kuitenkin oli ihan kiva, ja ei se ollut niin paha, mitä etukäteen ajatteli. Ja taisin olla yötä omana itsenäni, sillä otin koko hommasta tunnin palkan. (Tai hän antoi, en viitsinyt alkaa kyselemään) Joo-o, nyt meni halvalla.

Ennen nukkumaanmenoa otimme vielä yhden kierroksen, nyt hän nuoli aluksi taas minua aika kauan... Tätä olinkin odottanut! En ole saanut suuseksiä piiitkään aikaan... Tuntui tosi hyvältä, mutta enhän minä mitään orgasmia saanut, kuten en koskaan. Hän jopa kaivoi vibran jostain laatikostaan! Hetken kyllä mietin, kuka sitä on käyttänyt viimeksi ja missä, onko sitä pesty... ehkä. Hetken 69 ja ratsastusta. En nyt hehkuttaisi enää niin paljoa kuin ennemmin. Ehkä se, että toinen alkaa olla tuttu, niin vaikuttaa. Uudet ihmiset kiehtoo. Oli tämä silti taas yksi parhaimmista keikoista! Ennen nukkumaanmenoa vielä suihkussa käynti ja kyllähän minä ne hampaat pesin, olin ottanut hammasharjan mukaan. Meikkejä en kuitenkaan pessyt, ei se nyt ole niin justiinsa. Hammasharjan jätin taktisesti vessaan, että aamulla ennen toisen heräämistä ehdin pestä hampaat, sillä olen hirveän epävarma hengityksestäni, hahah...

Kumma kyllä, nukkuminen ei tuottanut mitään ongelmia ja pystyin nukahtaa melko nopeasti. Yö sujui ihan asiallisesti, enkä kokenut lähentelyä sun muutakaan... Vaikka kyllä minä ennen tätä vähän mietin, että mitä jos se kuitenkin ryöstää minut tai jotain. Vaikka nyt ollaankin niin tutunoloisia. Toivon mukaan en kuorsannut... Aamulla kävin nopeasti vessassa ja pesin hampaat ja kampasin tukan. Onneksi vakkari ei ollut kovin innokas suutelemaan aamulla. Ja ei edes pantu! Hän sittenkin taisi haluta enemmän läheisyyttä kuin seksiä... Juotiin aamukahvit ihan normaalisti ja jotain tavallista aamupalaa, sain voidella itse leipäni, ettei sentään niin prinsessakohtelua enää. Hän lähti töihin, joten vei minut takaisin parkkipaikalle ja suuteli taas autossa jäähyväissuukon, vaikka mietin, etteikö häntä pelota, että kukaan näkee. Ei kai sitten. Matkalla hän totesi, että tulee kyllä muistamaan minut vielä kauankin, ja viitsi kuitenkin muistuttaa, että meidän yhteisenä salaisuutena pidetään. Oli mukavia hetkiä. No niin oli kyllä minunkin mielestä. Eikä tämä todellakaan tuntunut siltä, että olisin maksullinen.

En oikein tiedä, miltä nyt tuntuu. Tavallaan tuntuu helpottavalta, mutta oudolta. Ei ole huono omatunto. Kaikkea sitä elämässä tuleekin tehtyä. En kyllä tiedä, mihin tuo meidän suhde olisi tuosta jatkunut, jos oltaisiin jatkettu näkemisiä. Olisinko tästä lähin jäänyt aina yöksi? Oikeastaan odotin, että tämä keikka tulee tehtyä. Nyt on asia tavallaan paketissa. En aio huorata enää, ellen tulevaisuudessa joudu ihan omituisiin rahavaikeuksiin ja olen sinkku. Enpä tiedä. En välttämättä silloinkaan. Nyt kun miettii, niin kauhea, miten uskalsin oikeasti tavata neljäkin asiakasta päivässä? En todellakaan tiedä, pystyisinkö siihen enää. On alkanut jännittää enemmän. Jotenkin sitä on toiminut kuin unessa. Tämän homman jälkeen on kynnys tulevaisuudessa varmasti matalempi huorailla, mutta silti ajatus jännittää tällä hetkellä. En tiedä miksi. Olen alkanut ajatella enemmän, mitä jos joku saisikin tietää ja miten pystyin... En kyllä missään nimessä uskaltaisi tehdä enää hotellikeikkaa, en tajua miten uskalsin sen ihan kevyesti kesällä. En tiedä itsekään, miten niin sujuvasti parin minuutin jälkeen otin jo suihin sängyssä tuntemattomalta. Ehkä se johtuu siitä, että siitä on niin paljon aikaa. Kun sitä tekee, tulee siitä rutiinia. Tauon jälkeen se tuntuu niin kaukaiselta ja pitäisi etsiä se tietty fiilis uudelleen. Nyt on vähän sellainen olo, kuin olisi saanut suuren projektin päätökseen. Ei tunnu todellakaan miltään huoralta, en käsitä edes itseäni sellaisena. Muistelen kuitenkin lämmöllä tätä vakkaria. Kyllä hän oli enemmän kuin pelkkä asiakas, vaikka tunteita ei häneen ollutkaan. Tuollainen tuttava. Kaveri, jonka kanssa oli hauskoja hetkiä ja sai kokea uusia asioita. Harmi ettei pysty kavereille kertomaan kaikkea. Kyllä varmaan mummonakin vielä keinutuolissa muistan tämän, miten nuorena tuli touhattua kaikenmaailman juttuja. Kestihän tämäkin touhu jotain puoli vuotta elämästäni.

Olen onnekas, että tämä päättyi näin hyvin, eikä minulle missään vaihessa sattunut mitään kamalaa. Varmaankin harvinaista? Sen takia minulla on varmaan tästä touhusta suht positiivinen kuva. En todellakaan kannusta ketään tähän touhuun, en tiedä miten onnekas olen ollutkaan, kun kaikki on sujunut niin kuin on pitänytkin. Ehkä oli hyväkin lopettaa, ennen kuin olisi tapahtunut jotain, mikä ei olekaan niin kivaa. Tavallaan tämä kutkuttaa minua, ja kierolla tavalla hykertelen sille, että minulla on tuhma salaisuus. Kiero taidan olla, kuin korkkiruuvi. Koko touhun aloittaminen, joko olen tyhmän uhkarohkea tajuamatta kaikkia vaaroja tai vaan kokeilunhaluinen villikkö, joka on avoin kaikelle. Kyllä tässä jotain itsestäänkin oppi. Varmaan intoudun vielä kirjoittamaan jonkin muka-syvällisen-tutkimuspostauksen, missä tarkastelen huorailun vaikutusta omaan itseeni ja ihmisenä elämiseen... Haha, joo, on tullut koulujuttuja harrastettua hieman liikaa viime aikoina.

Että tällaista tällä kertaa. Hassua.