Selvennykseksi vanhaan julkaisuuni liittyen

Kirjoitin huhtikuun ensimmäisenä päivänä tekstin, mistä olen saanut palautetta ehkä normaalia enemmän. Monilta tuntui menneen tekstin perimmäinen idea ohi, valitettavasti.

Ensimmäisellä lukukerralla teksti kertoo sen, mitä ihmiset tuntuvat olettavan useimpien huorien oikeasti kokevan ja ajattelevan. "No niin, sieltä se tuli. Tämäkin yksilö on hajalla ja katuu kaikkea, mitä on tullut tehtyä". Eli ihan niin kuin stereotypia meneekin. Luetaan sitä, mitä halutaankin lukea. Luultavasti teksti ruokki monien vahvaa olettamusta asiasta, kun tekstin syvempi ja oikea merkitys jäi tulkitsematta. Toivoin kuitenkin lukijoiden ottavan huomioon kontekstin, minkä pitäisi jo kertoa, etten ole ehkä täysin tosissani - minä päivänä kirjoitus on julkaistu?

Annoin sitä mitä oletettiinkin. Mitä stereotyyppisesti ajatellaan huoran kokevan. Kenties joku ajatteli "Hah! Nyt tuokin sitten vihdoin tunnusti. Tiesin!". Ainakin teksti tuntuu saaneen keskustelua aikaiseksi monella eri taholla, mikä olikin tavoite. Toinen vahva syy tekstin kirjoittamiselle oli se, että olen ehkä hieman huolestunut siitä, millaisen kuvan huorablogit antavat varsinkin nuorille rahasta ja seksistä. En halua tuntea olevani vastuussa siitä, miten joku nuori lukee blogiani, toteaa, että tuohan on helppo homma, minä myös. Ei ehkä ajatella huonoja puolia. On myös kommentoitu, että blogini ihannoi huoraamista, kertoo pelkästään hyvistä puolista ja on liian kannustava alalle. Pitkä saarna aiheesta antoi varmasti ajateltavaa. Yhden postauksen omistaminen aiheelle oli varmasti tuottoisampaa, kuin parin lauseen kirjoittaminen muun tekstin joukkoon. Voivatpahan ihmiset irrotella asioita kokonaisuuksista ja spekuloida. (En kai nyt tuhoa koko saarnan voimaa tällä tunnustuksella?)

Minulle on tullut monia kyselyitä alaan liittyen, miten pääsisin alkuun ja vinkkejä pyydetty. Muutamat ovat olleet selkeästi liian nuoria. Vaikken kirjoittaisikaan blogia, niin internet on täynnä sivuja aiheesta ja kaikkea mahdollista, joten en voi ottaa erityistä vastuuta siitä, miten kannustan ketäkin mihin. Toivon vaan, että jokainen ajattelee asiaa monipuolisesti ja omalla arviointikyvyllä.

Kipinän kirjoitukseen sain siitä, kun hetkellisesti sain tarpeekseni kaikista niistä luuloista ja stereotypioista, mitkä huoraamiseen liitetään. Kirjoituksen olisin voinut kirjoittaa ilman omakohtaista kokemustakin, googlettamalla huoraamista niin sieltähän ne kaikki ajatukset löytyvät. Jos ei ensimmäiseltä googlen sivulta, niin seuraavilta sitten. Yksi ajattelee kaikkien maksullisten joutuvan mielisairaalaan, toinen epäilee hieman humoristisestikin, mitenköhän järvi kuluu soudellessa. Kolmannen mielestä se on ainakin varmaa, että HIVin siitä hommasta saa. Luulin kirjoituksen olevan melko selvä provokaatio, mutta ilmeisesti se silti kuulosti liian totuudenmukaiselta, koska joillekin sillä oikeasti on pohjaa elämässä.

Mielenkiintoista on myös se, etten ole kirjoittanut mitään vastaavaa aiemmin, mutta heti kun löytyy edes yksi negatiivinen kirjoitus, pidetään sitä absoluuttisena totena, joka pyyhkii kaiken aikaisemmin kirjoitetun pois. Tämä vahvistaa sitä ajatusta, että maksullisilta oikein kärkytään negatiivisia kokemuksia ja tunteita. Yksi negatiivissävytteinen lause - nalkissa, sinäkin kuulut siis niihin ahdistuneisiin maksullisiin. Puhun nyt siis hommaa vapaaehtoisesti tekevistä.

Minä en koe mitään kirjoitukseni "Sinulle, joka luet blogiani" -julkaisun asioista, mutta totuus on se, että sellaisiakin ihmisiä on olemassa. En koe itseäni millään tavoin hyväksikäytetyksi tai likaiseksi, mutta kaikki eivät ajattele samoin kuin minä. Se on todella ikävää ja jos yhtään kokee mitään tuollaista, pitäisi kyllä lopettaa heti. Jälkiviisastelut eivät auta, joten pitkä saarna "miksi huorasit, hyi!", ei ole luultavimmin ensimmäinen asia, mitä nämä apua kaipaavat tarvitsevat. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja huoraaminen ei ole herkkien ihmisten hommaa. Jos pelkää tai epäröi, niin silloin on parempi jättää kokeilematta ihan varmuuden vuoksi. Ei kai noita kaikkia stereotypioita olisi olemassa ilman totuuden häivää, mutta jotenkin negatiivinen huomio peittää alleen kaiken muun. Huoraaminen vaikuttaa minäkuvaan, mutta miten ja kuinka vahvasti? Sitä minäkin mietin rehellisesti aina välillä näissä kirjoituksissani ja kyseenalaistan kaikkea. Olisi vain mukava, jos ihmiset muistaisivat, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia.

Näin muuten jälleen kerran entisen asiakkaani (kylläpä näitä nyt tulee!). Tätä en olekaan nähnyt vapaa-ajallani ennemmin. Hän oli paremman näköinen mitä muistin, ja kohtaaminen ei tuottanut mitään erityisiä tunteita. Moikkasimme pienesti.

Ja ihan näin yleisesti kommentoiden, en tarvitse sääliä, kun sitäkin on taas toivoteltu. Anteeksi mielensäpahoittajille ja kiitos palautteista niitä kirjoittaneille.