Analysoi ajatusta, mitä tapahtuisi, jos jatkaisit huoraamista. Miten
kauan pystyisit oman näkemyksesi mukaan jatkamaan hommaa, ainakin
teoriassa? Unohtaisit rakkauden, perheen ja muut inhimilliset kliseet
keskittyen pelkästään uraan vai pitäisikö sanoa loveen tässä
tapauksessa. Mielenkiintoista olisi pohtia, miltä ihmisestä tuntuu, kun
hän tajuaa markkina-arvonsa tippuvan vanhenemisen seurauksena koko ajan
alas tasolle, jolla kukaan ei enää halua käyttää tämän palveluksia.
-Pelottaisi, miten raha menettäisi arvonsa. Pelottaisi, että kyynistyisin niin paljon, etten uskoisi enää ollenkaan vilpittömään välittämiseen ja rakkauteen ehdoitta. Jos ajatellaan asiakas päivässä -tahtia, niin ettei se vaikuttaisi mitenkään minuun, olisi varmaan 2-3kk se raja. Mutta jos saa pitää vaikka viikon taukoja välillä, niin kai puoli vuottakin menisi. Minähän pidin huoratessa välillä puolentoista viikon taukojakin, ja se oli aivan mukavaa. Ei tullut tunnetta, että teen tätä pakolla tai se olisi pakkopullaa. Mutta jos minulla pysyisi tunne siitä, että teen sitä vapaaehtoisesti ja pidän siitä, niin kyllähän homma varmaan toimisi. Se, että omistautuisi pelkästään huoraamiselle tuntuu kuitenkin epäterveeltä. En kykenisi itse unohtamaan ainakaan kaikkea muuta. Elämässä pitää olla ystäviä, harrastuksia ja tekemistä huoraamisen vastapainoksi. Olisi kyseessä nyt sitten mikä tahansa ammatti, niin burnout siinä tulee, jos liikaa sille omistautuu. Jos huoraisin sattumanvaraisesti, vaikkapa kerran kuussa, voisin jatkaa hommaa kolmekin vuotta. Varmasti seksi muuttuisi vain pelivälineeksi liiallisuuksissa. Alkaisi varmaan peilata itseään liikaa sen ammatin kautta. Ei ehkä kykenisi enää erottamaan siviiliminää ja huoraminää, minkä minä ainakin haluan tehdä, kun huoraaminen olisi niin vahvasti arkipäiväisessä elämässä mukana.
Huora sosiaalityöntekijänä ja päivän piristeenä. Tätä otsikon ensimmäistä osaa joutuu ilmeisestikin usein sietämään työssä ilman lisäkorvauksia GFE:stä ja se lisää työn taakkaa. Onko eteen tullut koskaan päinvastaista tilannetta? Sinulle on jäänyt keikan jälkeen selvä tunne siitä, että asiakas on selvästi tullut onnellisemmaksi keikkasi jälkeen ja hänen elämänsä olisi kenties parempi ainakin päivän loppuun asti?
-On tullut, vakkarin kanssa pitkällä keikalla. Yksittäisten asiakkaiden kanssa ei pienessä ajassa ole ehtinyt sen kummemmin jutella tai piristää muuten kuin panemalla. Vakkari laittoi ihan viestiäkin vielä jälkeen päin, miten nyt on paljon pirteämpi olo. Minua ei asia vaivannut, sillä tulin itsekin hyvälle tuulelle! En ole kokenut päivän piristeenä olemista mitenkään rankkana tai ärsyttävänä, koska sitä ei ole tapahtunut niin paljoa.
-Pelottaisi, miten raha menettäisi arvonsa. Pelottaisi, että kyynistyisin niin paljon, etten uskoisi enää ollenkaan vilpittömään välittämiseen ja rakkauteen ehdoitta. Jos ajatellaan asiakas päivässä -tahtia, niin ettei se vaikuttaisi mitenkään minuun, olisi varmaan 2-3kk se raja. Mutta jos saa pitää vaikka viikon taukoja välillä, niin kai puoli vuottakin menisi. Minähän pidin huoratessa välillä puolentoista viikon taukojakin, ja se oli aivan mukavaa. Ei tullut tunnetta, että teen tätä pakolla tai se olisi pakkopullaa. Mutta jos minulla pysyisi tunne siitä, että teen sitä vapaaehtoisesti ja pidän siitä, niin kyllähän homma varmaan toimisi. Se, että omistautuisi pelkästään huoraamiselle tuntuu kuitenkin epäterveeltä. En kykenisi itse unohtamaan ainakaan kaikkea muuta. Elämässä pitää olla ystäviä, harrastuksia ja tekemistä huoraamisen vastapainoksi. Olisi kyseessä nyt sitten mikä tahansa ammatti, niin burnout siinä tulee, jos liikaa sille omistautuu. Jos huoraisin sattumanvaraisesti, vaikkapa kerran kuussa, voisin jatkaa hommaa kolmekin vuotta. Varmasti seksi muuttuisi vain pelivälineeksi liiallisuuksissa. Alkaisi varmaan peilata itseään liikaa sen ammatin kautta. Ei ehkä kykenisi enää erottamaan siviiliminää ja huoraminää, minkä minä ainakin haluan tehdä, kun huoraaminen olisi niin vahvasti arkipäiväisessä elämässä mukana.
Huora sosiaalityöntekijänä ja päivän piristeenä. Tätä otsikon ensimmäistä osaa joutuu ilmeisestikin usein sietämään työssä ilman lisäkorvauksia GFE:stä ja se lisää työn taakkaa. Onko eteen tullut koskaan päinvastaista tilannetta? Sinulle on jäänyt keikan jälkeen selvä tunne siitä, että asiakas on selvästi tullut onnellisemmaksi keikkasi jälkeen ja hänen elämänsä olisi kenties parempi ainakin päivän loppuun asti?
-On tullut, vakkarin kanssa pitkällä keikalla. Yksittäisten asiakkaiden kanssa ei pienessä ajassa ole ehtinyt sen kummemmin jutella tai piristää muuten kuin panemalla. Vakkari laittoi ihan viestiäkin vielä jälkeen päin, miten nyt on paljon pirteämpi olo. Minua ei asia vaivannut, sillä tulin itsekin hyvälle tuulelle! En ole kokenut päivän piristeenä olemista mitenkään rankkana tai ärsyttävänä, koska sitä ei ole tapahtunut niin paljoa.
Minkä
ikäinen olet tai mikä ajoi sinut aloittamaan 'huoraamisen'?
-Nyt olen jotain väliltä 20-25. Rahan puute sai aloittamaan, en ollut koskaan ollut köyhempi kuin silloin, joten tein hetken kesätöitä, mitkä tuntuivat kamalilta ja joista lähdin välillä itkien kotiin. Se sai sisuuntumaan ja ajattelin, että minähän en tällaista touhua jatka, ennemminkin huoraan. Enkä kyllä katunut sitä ratkaisua. Ahdistunut olisin, jos sinne olisin jäänyt.
Minkä ikäisiä miehiä suunnilleen käy luonasi?
-Miesten iät olivat 24-45, keskimäärin n. 33-vuotiaita.
Oletko koskaan joutunut pelkäämään?
-En ole koskaan pelännyt, kukaan ei ole ollut uhkaava vaan kaikki ovat olleet hyväkäytöksisiä.
Oletko koskaan tuntenut itseäsi arvottomaksi, tai niin halvaksi, että olotilasi on ollut
hyvin masentunut tai jopa vielä enemmän alakanttiin?
-Nyt olen jotain väliltä 20-25. Rahan puute sai aloittamaan, en ollut koskaan ollut köyhempi kuin silloin, joten tein hetken kesätöitä, mitkä tuntuivat kamalilta ja joista lähdin välillä itkien kotiin. Se sai sisuuntumaan ja ajattelin, että minähän en tällaista touhua jatka, ennemminkin huoraan. Enkä kyllä katunut sitä ratkaisua. Ahdistunut olisin, jos sinne olisin jäänyt.
Minkä ikäisiä miehiä suunnilleen käy luonasi?
-Miesten iät olivat 24-45, keskimäärin n. 33-vuotiaita.
Oletko koskaan joutunut pelkäämään?
-En ole koskaan pelännyt, kukaan ei ole ollut uhkaava vaan kaikki ovat olleet hyväkäytöksisiä.
Oletko koskaan tuntenut itseäsi arvottomaksi, tai niin halvaksi, että olotilasi on ollut
hyvin masentunut tai jopa vielä enemmän alakanttiin?
-En ole koskaan tuntenut itseäni arvottomaksi huoraamisen takia, mutta parisuhteen takia olen. Mutta eiköhän melkein kaikki ole joskus tuntenut samanlaisia tunteita ja tuossa arvottomuuden tunteminen on johtunut erosta, kun tuli yksi epäonnistunut suhde lisää. Silloin tuntui, että ehken sitten vaan ole rakkauden arvoinen. Teininä tuli myös tunnettua itsensä arvottomaksi murrosiän myrskyissä ja ettei kukaan välitä. Mutta kysymys ilmeisemmin liittyi vain huoraamiseen, joten ei. En myöskään halvaksi, koska ihan hyvän hinnan olen aina ottanut, hehe. Koen elämän onnellisena ja olen ollut todella onnellinen viimeisinä kuluneina vuosina.
Kun
harrastat seksiä kumin kanssa jonkun tuntemattoman kanssa ilman, että
oma kumppanisi sitä tietää, niin petätkö mielestäsi kumppaniasi yhtään? Vai
oletko samaa mieltä kuin iso osa huorista, että se ei ole pettämistä
ollenkaan, koska fyysisen kosketuksen välissä on kumi ja saat siitä
rahaa itsellesi?
-Petän
tietysti, ehkäisykeinosta riippumatta. Nyt en tosin harrasta seksiä muiden kanssa enkä huoraa, kun seurustelen. En ole koskaan ajatellut, että jos kosketuksen välissä on kumi, on se jotenkin eri asia. Panemista se silti on, ei ole kumilla vaikutusta mielipiteeseeni. Rahan saaminen kylläkin vaikuttaa lieventävästi näkökulmaani, koska silloin pidän asiaa vaan bisneksenä, mutta tämäkin vain harvoin tapahtuvana.
Lasketko asiakkaita seksimäärääsi ollenkaan, vai lasketko vain siviilipanot panoiksi?
-En laske, pelkät siviilipanot vaan. Huoran luvut ovat eri kuin siviiliminän luvut.
Oletko
ikinä ollut vähällä lipsauttaa muun puheen lomassa jotain
"sivutyöstäsi" tuttavillesi, esim. kertoessasi kuulumisiasi? Miten
ylipäänsä pysty(i)t erottamaan tämän homman ja normaalin elämän
toisistaan?Tein hommaa kuitenkin aika lyhyen ajan, jolloin olin suurimmaksi osaksi kesälomalla aktiivisimman ajan. Se oli ehkä siksi helppoa, kun ei silloin oikein ollut mitään muuta tärkeää menossa. Jos jatkaisin huoraamista nyt ja opiskelisin samalla, niin tulisi se kyllä olemaan vaikeampaa aikataulujen takia.
Ilmoitatko tai kirjoitatko sexwork:n sivuilla ja millä nimimerkillä?
-En ilmoita enää missään, koska olen lopettanut. Huoratessani ilmoittelin vaan yhdellä sivulla, joka ei ollut Sexwork. Sinne ilmoituksen laittaminen tuntui niin pelottavan ammattimaiselta. Tuntui, että olen niin amatööri, etten kehtaa... Jos asiakkaat odottavat sitten jotain ammattitaitoista hupakkoa, jolla on verkkosukkahousut jalassa, hahah! Helpompi oli laittaa ilmoitus toiselle sivustolle, missä vahingossa voitiin luulla tavalliseksi seuran etsijäksi. Siinä tuntui olevan vielä mahdollisuus selitellä, että "en mä mitään huoraamista harrasta, kunhan muuten vaan", jos olisi sattunut joku tuttu kohdalle ja tunnistanut kuvauksesta tai kuvasta. Omistan kyllä nimimerkin sexworkiin, mutten ole koskaan kirjoitellut sinne mitään ja enää ei onnistunut kirjautuminenkaan kun tämän innoittamana kokeilin.
Mitä luulet tulevan mahdollisen tulevan miehesi ajattelevan entisestä elämästäsi?
-Minulla on kiltin tytön imago, joten asia olisi varmasti järkytys. Nykyisessä suhteessa saattaisi olla niin kova järkytys, että miehen täytyisi ajatella ihan uudestaan koko suhdetta ja kenen kanssa se oikein onkaan. Se muuttaisi sen koko käsityksen minusta. Ei varmaan villeimmissä unissakaan uskoisi minun tehneen tuollaista. Asia on kuitenkin jo niin hyvin unohtunut minulta, että olen jopa unohtanut tämän blogin välillä, haha. Huoraamisjutut ovat niin syvällä kaapissa ja unohtuneita, ettei niillä ole oikein mitään kontaktia tähän päivään. Siksi ei pelota, että se joskus paljastuisi miehelle. Minusta ei edes tunnu, että olisin tehnyt sellaista. Siksi jopa ajatus siitä, että mies saisi tietää, tuntuu niin absurdilta etten pysty edes kuvittelemaan sitä. En kuitenkaan koskaan ole kertomassa menneisyydestä kellekään, joten ei voi kuin veikkailla.
Onko se mahdollisesti jopa pahempi pala miehelle, kuin se naiselle että mies on käynyt joskus huorissa?
-Ihan varmasti on pahempi pala, koska yleisen mielipiteen takia mies kun panee naisia on se kova jätkä, mutta nainen tehdessään niin on jakorasia. Huora on vielä enemmän jakorasia ja käyttöesine, jos kärjistetään. Huoriin liittyy myös myytti, ne tuntuvat etäisiltä verkkosukkahousuissa kadun varrelta pyllisteleviltä ulkomaalaisilta, joita näkee leffoissa. Huorissa käyvä mies on taas ihan tavallinen suomalainen mies, joita näkee joka puolella. Sitten kun paljastuu, että joku tavallinen opiskelijatyttö on ollut huora, on se vaan liian suuri ristiriita.
Miten olet käyttänyt ansaitsemasi rahat?
-Arkipäiväisiin asioihin. Ruokaan suurimmaksi osaksi. Ostin myös uuden tietokoneen, koska vanha oli niin heikossa hapessa jo. Tietokoneen lisäksi en hirveästi ostanut asioita, joista olisi näkynyt se, että minulla on rahaa. Ruoka on kuitenkin sen verran kallista nykypäivänä, että jos haluaa syödä monipuolisesti eikä ole mitään muita tuloja, niin ei ole vaikeaa kuluttaa siihen euroja. En matkustellut, hankkinut autoa tai mitään muutakaan, koska en kuitenkaan tienannut niin paljoa, että olisi pystynyt tuollaista elämäntyyliä ylläpitämään. Kun käytti tällä tavalla rahat, oli niistä iloa hieman pidempään kuin pari kuukautta. Nyt täytyy kyllä myöntää jo, että olen kuluttanut kaikki huoraamalla saamani rahat ehkä muutamaa satasta lukuun ottamatta.
Muuttuiko suhteesi rahaan huoraamisen myötä?
-Hetkellisesti kyllä. Määrän kasvaessa ne olivat vaan seteleitä, joita laskeskelin ja ajattelin, että vielä pari keikkaa niin tulee uusi pino. En kokenut enää suurta onnea tai iloa, jos sain vanhemmiltani lahjaksi 50e, sillä minullahan oli niitä kotona kyllä. Se ei tuntunut enää miltään. Nykyään on suhde taas palautunut ennalleen ja voi että sitä riemua, jos saan 50 euroa! Sehän on ihan älyttömän suuri summa. Rikkaimmilla ollessa sitä jotenkin sokeutui. En silti tuhlannut niitä, muistutin ehkä enemmän Roope Ankkaa... Setelipinot kertoivat määristä ja tavoitteista. Raha oli vaan leikittelyä. Pinoa olisi halunnut vaan kasvattaa ja leikittelin ajatuksella, pystyisinkö saamaan kokoon tietyn määrän rahaa...
Luin koko (melkein :D) koko blogisi kerta heitolla ja pakko nyt heti sanoa et itse olen sitä mieltä että huoraaminen on ammatti siinä kuin vaikka opettajakin. Haluaisin tietää eikö asia vaivaa sinua? Myyt itseäsi halvalla miehille, etkö tunne inhottavia tunteita?
-Ei vaivaa. Olen luonteeltani todella hyvä olemaan stressaamatta, elän rennosti ja ajattelen, että asiat kyllä menevät painollaan. Siksi olen hyvä olemaan miettimättä tuollaisia. Olen ihan sinut sen asian kanssa, mitä olen tehnyt, joten ei vaivaa. Elämän asenteellani on varmaan tekemistä asian kanssa. Se on nyt mennyttä, ja ilman sitä olisi tullut ongelmia taloudellisesti pärjäämisen suhteen. En tunne inhottavia tunteita. Olen ehkä sillä tavalla kiero, että tykkään leikitellä ajatuksella vietellä vanhempi mies, kiusata sitä, antaa nautintoa ja olla tuhma. Huoraamisessa pystyi toteuttamaan tuota. Jos ei tykkää ajatuksesta, niin varmasti tuntuu inhottavammalta. En oikeastaan pysty kuvitella, miksi tuntisin inhottavia tunteita, kun kerran tein kaiken omasta tahdostani.
Eikö pelota että asiat saattavat vaikuttaa tuleviin parisuhteisiin tai jopa mielenterveyteen sillä lailla ettet vain en yksinkertaisesti pysty elämään itsesi kanssa enää?
-Ei ainakaan sisältä päin. Ulkoa päin on tietysti olemassa mahdollisuus, että joku entinen asiakas joskus nolaa minut nähdessään julkisella paikalla tai alkaa vainota, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Kun olen sinut asian kanssa ja miettinyt asiaa, niin se ei vaivaa minua niin, että tulisin hulluksi. Pidän itseäni vahvana ihmisenä. Olen nyt hyvässä suhteessa, oikeastaan ihan unelmasuhteessa, missä seksikin toimii. En huomaa yhtään mitään, että huoraaminen olisi vaikuttanut minuun tai kykyyni rakastella. Rakastan seksiä, varsinkin nyt, kun on löytänyt oikean ihmisen. En keksi mihin muuhun huoraaminen olisi saattanut vaikuttaa. En tietenkään voi puhua itsestäni 20 vuoden kuluttua, jos maailma romahtaa silloin yhtäkkiä niskaan ja ahdistun kaikesta menneestä.
Mistä löytäisin huoran, ilmoitteletteko jossain?seksiä tekis mieli
-Ilmoitteleehan ne. Kun googlettelee hetkisen niin luulisi löytyvän helposti.
Kiitos kysymyksistä! On kulunut yllättävän monta kuukautta viimeisestä päivityksestä, mutta syksyni on ollut niin täynnä kaikkea, etten vaan ole ehtinyt keskittyä tähän asiaan. Tämän pienen tauon aikana olen kyllä todennut, että kun seuraavan kerran rahat loppuvat, en huoraa. Aion ottaa kylmästi vaan pelkän opintolainan, jos se vaan on mahdollista. Johtuu lähinnä siitä, että seurustelen ja olen laiska. Vaikken seurustelisi, tuntuisi huoraamisen aloittaminen kovin työläältä enkä enää uskaltaisi ehkä tehdä sitä. Lähinnä maineen takia ja piirit on kuitenkin aika pienet loppupeleissä.
"Tämän pienen tauon aikana olen kyllä todennut, että kun seuraavan kerran rahat loppuvat, en huoraa. Aion ottaa kylmästi vaan pelkän opintolainan, jos se vaan on mahdollista. Johtuu lähinnä siitä, että seurustelen ja olen laiska. Vaikken seurustelisi, tuntuisi huoraamisen aloittaminen kovin työläältä enkä enää uskaltaisi ehkä tehdä sitä. Lähinnä maineen takia ja piirit on kuitenkin aika pienet loppupeleissä."
VastaaPoistaEikö huoraamalla saatu raha olekaan helppoa rahaa?
Kuluuko helposti saatu raha myös helposti? (vrt. olet kuluttanut jo kaikki rahat mitä tienasit huoraamalla ja et osannut laittaa yhtään niistä sivuun.)
Onhan se tavallaa helppoa. Mutta laiskalle ihmiselle voisi aina olla hieman helpompaa ;) Mun mielipide on tästä vähän muuttunut.
PoistaOtahan huomioon, että maksoin huorarahoillani kolmen kuukauden vuokrat kesällä, kun en saanut mitään tukia eikä minulla ollut kerrassaan mitään tuloja. Se taisi olla suurin menoerä, en muistanut mainita sitä tuossa. Muutenhan rahaa olisi vieläkin jäljellä.
En myöskään tienannut niin paljoa (tein suht' lyhyen ajan hommia verrattuna kovemman luokan tekijöihin, enkä kovalla tahdilla) että olisin voinut laittaa rahaa kunnolla sivuun. Mun rahojen laittaminen sivuun oli niiden tuhlaamatta jättäminen siltä seisomalta, jotta voin käyttää niitä pitkin kuukausia tavalliseen elämiseen, kun opintotuki ei riitä. Tienasin kuitenkin alle kymppitonnin (vaikka tarkkaa summaa en tiedäkään), joten kyllä sellainen summa kuluu vuodessa melko hyvin, kun ei ole oikein mitään muita tulonlähteitä. Tuntuu ehkä vähän tekohengitykseltä tuo homma, sain vähän yli vuoden lisäaikaa sille, että olen taas melkein samassa alkupisteessä.
Yleisesti voisin arvella, että helposti/nopeasti saatu raha kuluu nopeasti. Omalla kohdalla se ei hirveän hyvin näkynyt, sillä olen alkujaan erittäin pihi :D kaveriporukastani säästeliäin. Saattoi siinä kuitenkin olla huomattavissa muutamia impulsiivisia ostoksia, tyyliin menen vaatekauppaan ja ostan paidan harkitsematta sitä ensin 20 minuuttia. Tuollaisista tuli kuitenkin huono omatunto ja mietin aina, että onko huoraaminen tai raha nyt muuttanut minut. No, eipä enää tarvi miettiä sitä, ei huolta! :D
PoistaHuoraaminen on helppoa rahaa ihan riippuen henkilöstä sen hetkisestä asenteesta. Kyllä minäkin ajattelin niin silloin, mutta nyt kun olen tässä tilanteessa, ajattelen sitä työläänä. Ehkä tätä voisi verrata vähän johonkin lenkkeilyyn, lenkille lähteminen tuntuu hirveän työläältä, mutta tehtyään sen, huomaa että eihän se ollutkaan. Siinä on vaan mun mielestä kyse aika paljo vauhtiin pääsemisestä. Saattaa olla, että jos aloittaisin taas, kävisi noin.
(En tiedä, kuinka aktiivinen vielä olet blogin suhteen, mutta tästä lähtee...) Periaatteessa alkoi mietityttää jokin tuossa unelmasuhteessasi, vaikka eiväthän jotkut ystävilleenkään kerro kaikkea. Ymmärtääkseni olet samaisen ihmisen kanssa, jonka kerrot toukokuun tekstissä paljastaneen käyneensä huorissa. Toisaalta ko. tekstissä sanot kyllä muuten, että ehkä hänelle voisitkin historiastasi enemmän kertoa (huh ja hyvä siis).
VastaaPoistaJoka tapauksessa, salaisuuden päällä elämisestä ja sen varomisesta tulee huoraus edelleen mieleen (onneksi kerrot jossain tekstissä periaatteessa unohtaneesi koko aiemman rahalähteen). Edelleen "haetaan se oikea fiilis". Tulee mieleen jokin tyhmäkin ajatus kuten: olet varmaan muuten tyytyväinen parisuhteen säästäessä rahaa...? Vaikka tuo tapahtuu selkeimmin yhdessä asuessa. Tilanteestanne ei tietoa, etkä varmaan liikaa paljastakaan.
Jotenkin esimerkiksi itselle ei tuntuisi miltään suhde, jossa olisi tuollainen elefantti sohvan vieressä. Äläkä toivottavasti ymmärrä hahmoani väärin. Olen suoraan sanottuna mielestäni täysi huora. Näyttelemistä olen aiemmin harrastanut ja tuo fiilisten hakeminen on siis tuttua. Rahaa olen onnistunut tekemään mielekkäästi sovinnaisilla keinoilla, joten olen sitten paljon toteuttanut tätä "Jos saisin miljoonan, en antaisi kellekään" -meininkiä. Ja toisaalta luonteeni saattaa tavallaan olla enemmän hullun kuin huoran puolella: alkaisin mahdollisesti ennemmin rikolliseksi, jos muka todella nälkäkuolema esim. sukulaisilta lainaamisesta tai sitten sossuitkuista huolimatta uhkaisi. (Ja nuo lainausajatuksesi olivat huojentavia: nykyään lainaajat ovat aika voitolla.)
Toisaalta tykkäsin muuten paljon tästä vastauksissasi: ”Olen ehkä sillä tavalla kiero, että tykkään leikitellä ajatuksella vietellä vanhempi mies, kiusata sitä, antaa nautintoa ja olla tuhma.” Tuosta tulee äkkiä tunnelma, kuinka et ollut ollenkaan missään viimeisimmässä ajateltavassa tekemisessäsi. Olen nauttinut joskus tuosta itsekin (vaikka toisaalta tuntui, että mies oli aina se antaja: ei esim. ole kiinnostanut ottaa suihin, ja miehet tekivät hommaa mielellään tuonkin tietäen).
Niin, siitä fiilisten hakemisesta... Jotta suhde ainakin itselle tuntuisi joltain, tarvitsisi se jotain syvälle menevää rehellisyyttä. Muuten sitä voisi nojailla vaikka koiraan ja hakea seksin sitten toki muualta, lähinnä siis vaikka omasta kivasta. Olen mahdollisille kumppaniehdokkaille kertonut aikalailla heti kättelyssä tarpeeksi fiilisten hakemisen filosofioistani ja tuosta rikollisuuden ja jopa murhien ymmärtämisestä (tutuilla ja itselläkin hankalia kokemuksia). Toisaalta aika yksin sitä on sitten muuten saanutkin olla, haha.
Olet varmaan vain erilailla toisen läsnäolosta nauttiva. Ja nyt katkaisen tämän: liian pitkä kommentti :D. Kiitos paljon kirjoitteluista, ja toivottavasti sinusta kuuluu jotain lisää!