Eksyin blogiini pitkän ajan jälkeen. Yllätti ihan, etten ole kirjoitellut tänä vuonna ollenkaan? No, elämäni on ollut aika kiireistä. Tällä hetkellä olen eri kaupungissa tekemässä harjoitteluitani. Elämä hymyilee ja olen rakastunut yhteen ihmiseen niin kovasti, että itkettää. Luonnollisesti kirjoittelutahti on hiipunut, kun mitään uutta ei tällä saralla oikein ole tapahtunut. Tällä viikolla olen syönyt kynttilänvalossa mansikoita kumppanini kanssa ja itkenyt onnesta pariinkin otteeseen. Ensimmäistä kertaa olen sängyssä jonkun kanssa, jonka silmiin voi tuijottaa koko aktin, ilman, että se tuntuu ahdistavalta, typerältä, teennäiseltä, liialta jne. Yleensä aina jossain välissä on tullut raja vastaan. Tietenkin olen myös pelännyt tulevaa, sen verran epäonnistuneita suhteita takana, että takaraivossa on ajatus, että loppupeleissä toinen ei haluakaan olla kanssani.
Jos huoraamisaikojani miettii, tuntuvat ne yhtä kaukaisilta kuin 10
vuotta sitten tapahtuneet asiat. Kirjauduin myös huorasähköpostiini ilmeisesti yli puolen vuoden jälkeen ja joku vanhoista asiakkaista oli kysellyt tapaamista.Vaikka luin viestit (viimeisin minun osaltani 2012), en saanut millään päähäni kuka hän oli. Olemme tavanneet asunnossani ja panneet, mutta en muista kertoja tai kasvoja. Sähköpostinimi ei sano mitään. Onpa outoa. No, ei tämä kyllä harmitakaan.
Joidenkin mielestä on väärin
seurustella, jos ei kerro menneisyydestään kumppanille. Milloin rikos
vanhentuu, vanhentuuko ikinä? Pitääkö 40-vuotiaana kertoa uudelle
kumppanilleen, että hei, noin 20 vuotta sitten myin seksiä alle vuoden
ajan? Mitä merkitystä sillä todellakaan silloin on. Suhteessa en
muutenkaan ole ikinä eritellyt kenellekään, kenen kanssa olen ollut
sängyssä. Lukuja on muutama kysynyt, mutta en niihin asiakkaita ole
liittänyt. Mielestäni se ei paljoa asiaa muuta, onko seksistä maksanut
vai ei. Ainoastaan ihmisen luonteesta saa uutta kuvaa ja voi tietenkin
yllättyä uskaliaisuudesta ja asenteesta. Monet ihmiset pitävät minua
kyllä spontaanina heittäytyjänä eri asioihin, eli voisi olla helpompaa
uskoa minusta tuo puoli kuin täydellisestä lukuhiirestä, joka ei käy
missään.
Olen kyllä ajatellut, että viimeistään sitten vanhainkodissa järkytän muita mummeleita ja paljastan tämän pelottavan menneisyyteni. Mitä väliä sillä silloin enää on, kun puoli vuosisataa kulunut. Ehkä omalle mahdolliselle perheelleni en sitä uskaltaisi ehkä kertoa, ainakaan eläessäni. He voisivat lukea jostain vanhoista päiväkirjoistani totuuden. Nytkin tulee jo sellaisia aikoja, että mitä sen on väliä vaikka kertoisinkin. On kulunut alle 3 vuotta lopettamisesta ja tapahtumat tuntuvat ikiaikaisilta. Miten sitten 10 vuoden päästä? 20 vuoden? Pitää olla tietty väliaika, jotta tuntuu turvalliselta kertoa. Ihan niin kuin äidille siitä, että hei ryyppäsin teininä ja varastin sinun tupakkeja. En kyllä vielä uskaltaisi kertoa, ei ole 10 vuotta tullut täyteen. En ole ajatellut viedä salaisuuttani hautaan asti.
Hyvää kesän alkua!
lauantai 9. toukokuuta 2015
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Pieniä ajatuksia elämästä ja rakkaudesta
Olen viime aikoina pohtinut paljon rakkautta ja seksiä.
Olen mielestäni ollut ainakin yhden kerran rakastunut, ehkä kaksikin. Sitten on ihmisiä, jotka ovat olleet erittäin merkittäviä elämässäni, jotka herättävät syvää kiintymystä ja joita haluaisi vain halata. Monesti olen erehtynyt suhteissani ja kuvitellut toisen olevan se lopullinen ja oikea, vaikkei sitä "jotain" olekaan ollut välillämme. Välillä olen kyseinalaistanut sen, osaanko edes rakastaa. Se, ettei kukaan ikinä rakastaisi minua tai osaanko minä rakastaa toista, on ollut aika nuoresta asti ajatuksissa. Ihmisenä olen hirveän rationaalinen, joten koen välillä olevani liian kylmä ihminen. En tykkää vauvoista tai herkisty romanttisissa elokuvissa. Epäonnistuneiden suhteiden jälkeen on ollut olo, ettei minussa vaan kerta kaikkiaan ole sitä jotain, mitä toinen tarvitsee. Syytän mielessäni hieman kotioloja, koska vanhemmat eivät ikinä puhuneet suoraan tai osoittaneet kunnolla tunteitaan minua kohtaan. Olen kateellinen ystävilleni, jotka halaavat vanhempiaan luonnollisesti ja viettävät yhteisiä perheillallisia ja he voivat puhua kaikesta. Luulin pitkään kaikilla olevan asiat samalla lailla, mutta mitä enemmän kuulen muiden juttuja perhejouluista ja niin edelleen, tulee vaan olo, että olen jäänyt jostain paitsi. Ilman tätä tietoa olisin ollut ihan tyytyväinen omiin perhesuhteisiini, mutta kun muutkin...
Nyt karkasi ajatus aika kauas. Muuttaessani omilleni ja erotessani silloisesta kumppanista tuli elämääni aika villi sinkkujakso. Voin rehellisesti kertoa, että olen harrastanut viikossa neljän eri miehen kanssa seksiä, siis siviilielämässäni. Aamulla luotani on lähtenyt toinen säätö ja illalla olen mennyt toisen luo viettämään iltaa. Tein kaikkea, mitä kerrankin voin tehdä sinkkuna. Mitään en kadu, sillä uteliaisuus oli suuri. Oli ihanaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja oppia erilaisista tyypeistä. Nyt en enää jaksaisi.
Nykyään ei enää kiinnosta irtosuhteet ja säädöt samassa määrin. Loppupeleissä homma toimii irtosuhteissa aina aika samalla tavalla ja puolitutun matkaan lähtemisessä ei ole mitään hohtoa. Tuntuu myös, että haluni ovat pienentyneet, en tunne enää halua panna jokaista vastaantulijaa. Nyt on tullut aika, jolloin haluaisin vaan vakaan parisuhteen ja parisuhdeseksiä. Tunteeton seksi ei ole yhtään niin kivaa, vaikka kyllähän se joskus piristäisi. Olisin ihan valmis muuttamaan yhteen sopivan kumppanin kanssa ja harrastamaan seksiä vaan hänen kanssaan. Aiemmin olin melko sitoutumiskammoinen. Jännästi ne ajatukset muuttuvat. Olen muuttunut romanttisemmaksi viime aikoina ja kuvittelen oikeasti, että törmäisin joskus jonain päivänä ihmiseen, josta vain tietäisi, että tässä on sitä jotain, jonka kanssa haluan olla kumppani.
Opiskeluelämässäni opinnot alkavat lähentyä loppua kohti, valmistumiseen menee ehkä alle pari vuotta. En tiedä yhtään, missä haluaisin asua tai työskennellä. Haluaisin ehkä muuttaa ulkomaille. Olen käynyt aktiivisesti opiskelijariennoissa ja tajunnut, että minulla on oikeastaan tosi laaja ystäväverkosto. En ole mikään riviopiskelija, joka näkyy ensimmäisenä vuotena luennoilla ja seuraavina vuosina maa on nielaissut. Koko ajan löytyy uusia asioita, joita haluaisin opiskella. Jos voittaisin lotossa, niin ottaisin opiskelut ihan omaan tahtiini ja matkustelisin välissä.
Yhdessä illanvietossa oli leikki, jossa piti paljastaa itsestään salaisuuksia. Joku otti esiin seksin myymisen. Esitin, etten ole ikinä sitä harrastanut. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä reaktiot!
Olen mielestäni ollut ainakin yhden kerran rakastunut, ehkä kaksikin. Sitten on ihmisiä, jotka ovat olleet erittäin merkittäviä elämässäni, jotka herättävät syvää kiintymystä ja joita haluaisi vain halata. Monesti olen erehtynyt suhteissani ja kuvitellut toisen olevan se lopullinen ja oikea, vaikkei sitä "jotain" olekaan ollut välillämme. Välillä olen kyseinalaistanut sen, osaanko edes rakastaa. Se, ettei kukaan ikinä rakastaisi minua tai osaanko minä rakastaa toista, on ollut aika nuoresta asti ajatuksissa. Ihmisenä olen hirveän rationaalinen, joten koen välillä olevani liian kylmä ihminen. En tykkää vauvoista tai herkisty romanttisissa elokuvissa. Epäonnistuneiden suhteiden jälkeen on ollut olo, ettei minussa vaan kerta kaikkiaan ole sitä jotain, mitä toinen tarvitsee. Syytän mielessäni hieman kotioloja, koska vanhemmat eivät ikinä puhuneet suoraan tai osoittaneet kunnolla tunteitaan minua kohtaan. Olen kateellinen ystävilleni, jotka halaavat vanhempiaan luonnollisesti ja viettävät yhteisiä perheillallisia ja he voivat puhua kaikesta. Luulin pitkään kaikilla olevan asiat samalla lailla, mutta mitä enemmän kuulen muiden juttuja perhejouluista ja niin edelleen, tulee vaan olo, että olen jäänyt jostain paitsi. Ilman tätä tietoa olisin ollut ihan tyytyväinen omiin perhesuhteisiini, mutta kun muutkin...
Nyt karkasi ajatus aika kauas. Muuttaessani omilleni ja erotessani silloisesta kumppanista tuli elämääni aika villi sinkkujakso. Voin rehellisesti kertoa, että olen harrastanut viikossa neljän eri miehen kanssa seksiä, siis siviilielämässäni. Aamulla luotani on lähtenyt toinen säätö ja illalla olen mennyt toisen luo viettämään iltaa. Tein kaikkea, mitä kerrankin voin tehdä sinkkuna. Mitään en kadu, sillä uteliaisuus oli suuri. Oli ihanaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja oppia erilaisista tyypeistä. Nyt en enää jaksaisi.
Nykyään ei enää kiinnosta irtosuhteet ja säädöt samassa määrin. Loppupeleissä homma toimii irtosuhteissa aina aika samalla tavalla ja puolitutun matkaan lähtemisessä ei ole mitään hohtoa. Tuntuu myös, että haluni ovat pienentyneet, en tunne enää halua panna jokaista vastaantulijaa. Nyt on tullut aika, jolloin haluaisin vaan vakaan parisuhteen ja parisuhdeseksiä. Tunteeton seksi ei ole yhtään niin kivaa, vaikka kyllähän se joskus piristäisi. Olisin ihan valmis muuttamaan yhteen sopivan kumppanin kanssa ja harrastamaan seksiä vaan hänen kanssaan. Aiemmin olin melko sitoutumiskammoinen. Jännästi ne ajatukset muuttuvat. Olen muuttunut romanttisemmaksi viime aikoina ja kuvittelen oikeasti, että törmäisin joskus jonain päivänä ihmiseen, josta vain tietäisi, että tässä on sitä jotain, jonka kanssa haluan olla kumppani.
Opiskeluelämässäni opinnot alkavat lähentyä loppua kohti, valmistumiseen menee ehkä alle pari vuotta. En tiedä yhtään, missä haluaisin asua tai työskennellä. Haluaisin ehkä muuttaa ulkomaille. Olen käynyt aktiivisesti opiskelijariennoissa ja tajunnut, että minulla on oikeastaan tosi laaja ystäväverkosto. En ole mikään riviopiskelija, joka näkyy ensimmäisenä vuotena luennoilla ja seuraavina vuosina maa on nielaissut. Koko ajan löytyy uusia asioita, joita haluaisin opiskella. Jos voittaisin lotossa, niin ottaisin opiskelut ihan omaan tahtiini ja matkustelisin välissä.
Yhdessä illanvietossa oli leikki, jossa piti paljastaa itsestään salaisuuksia. Joku otti esiin seksin myymisen. Esitin, etten ole ikinä sitä harrastanut. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä reaktiot!
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Keskikesän kuulumiset
Blogi on jäänyt reilusti huomiotta viime aikoina. En ole jaksanut enkä halunnut lukea edes sähköpostia. Nytkin kun kirjauduin blogi- ja entiseen huorasähköposteihini monen kuukauden jälkeen, tuntui vatsan pohjassa oudolta, ehkä hieman pelotti, jos postissa on vaikka jotain pelottavia viestejä (harmi, sillä mielenkiintoisia viestejä meni nyt sivu suun!). Olen kai halunnut unohtaa tämän kaiken kokonaan.
Kesä on ärsyttänyt. Arvatenkaan en saanut mistään töitä. Näen itseni jo tulevana työttömänä valmistumisen jälkeen. Kuka haluaa palkata tyypin, jolla ei ole kunnollista työkokemusta? Nostin opintolainat ja maksoin niillä kesän vuokrat. Nyt koko loppukesä on menty pihistellen, että rahat riittää syksyyn asti. Kylläpä olisi napostellut pari sataa tunnin uurastuksesta, mutta seurustelen ja en uskaltaisi enää huorata.
Olen mielestäni vihdoin vakavassa parisuhteessa. Minusta on varmasti saanut kuvan, että ihmissuhteita tulee ja menee, no se myönnettäköön. Olen seurustellut kenties normaalia ikäistäni useampaan otteeseen. Ehkä aloitan suhteet liian spontaanisti, ehkä en ajattele loppuun asti. Olen vaan sellainen ihminen, joka tykkää elää enemmän hetkessä kuin suunnitella tulevaisuutta. Olen onnistunut piilottamaan toisen puoleni erittäin hyvin. Ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nyt tietenkin tämä, että kirjoitan tätä tässä tänään, tuo nämä asiat hieman lähemmäksi mieltä taas. Nykyinen poikaystäväni on niin vastakohda edelliselle kuin olla ja voi. Hänellä ei ole mm. irtosuhteista mitään kokemuksia, hän kykenee harrastamaan seksiä vaan jos on tunteita henkilöä kohtaan ja on sitoutuvaa tyyppiä. Ottaa vakavasti seurustelun. Hieman naurahtelen välillä sille, miten "vääränlaisen" ihmisen hän on valinnut itselleen. Tekee melkein pahaa ajatella, että jos hän vaan saisi tietää mitä olen aikoinaan tehnyt, niin miten huonoksi hän menisi. Ei kykenisi varmaan ikinä uskomaan.
Toisaalta hän on taas opettanut minulle paljon. Olen oppinut näkemään seurustelun ja seksin eri lailla. Olen ollut aina tosi määräkeskeinen. Jos seksiä ei ole kuin pari kertaa viikossa, on se ihan hirveää. Mutta ainoastaan kaksi ihmistä sen päättää, mikä on normaalia ja hyvää. Olen ollut myös suorituskeskeinen. Seksi on suoritus, johon kuuluu yleensä suuseksiä alkuun ja se päättyy miehen laukeamiseen yhdynnässä. Mikä ihme sen määrää? Kummankaan laukeaminen ei ole se päämäärä, vaan se, että molemmat nauttii. Ja jokaisella voi olla omat kaavansa. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on minulle koskaan sanonut, että älä ota huolta laukeamisesta, kunhan vaan nautit, minäkin nautin. Ehkä moni muukin on tarkoittanut samaa, mutta kukaan ei sitä ääneen ole sanonut. Minulle, jolle on erittäin vaikeaa saada orgasmi toisen ihmisen kanssa, oli tuo tosi iso juttu. Niin yksinkertainen juttu, mutta silti niin vaikeaa sisäistää ja tajuta kunnolla.
Liian monelle miehelle orgasmi on jokin pakkomielle. Se, jos mikä, on ahdistavaa. Jotkut taas menettävät halunsa, kun luulevat etten nauti, koska en laukea. Ei auta selittelyt. Jotkut taas ovat vaan kyllästyneet yrittämään ja seksi muuttuu vaan miehen tyydytykseksi. Nykyiselläni on mielestäni oikea asenne asiaan, ehkä hänen itsetuntonsa on sen verran hyvä, ettei se koe kolausta, vaikkei naista saakaan laukeamaan. Arvostan. Mukavava opetella kahden kesken taas asioita yhdessä vakituisen kumppanin kanssa. Toisaalta seikkailunhaluni on nostanut pienesti päätään, irtoseksiin kun jää melkein koukkuun, siihen jännitykseen ja uutuuden viehätykseen. Ehkä ne tunteet hiipuvat ajan kuluessa.
Olen nähnyt kerran tällä välin entisen asiakkaan, hän oli iltakävelyllä vaimonsa kanssa. Olin sen verrna kaukana, että hän ei kai nähnyt minua. Sosiaalisessa mediassa olen saanut pervoja viestejä joltain tuntemattomalta ja tuollaiset saa aina varpailleen. Onko se joku entinen asiakas, joka on löytänyt oikean henkilöllisyyteni? Estin sen ja siitä ei ole kuulunut enää mitään.
Eniten huoraamisessa harmittaa se, että nyt en ehkä uskalla tehdä mitään julkisia asioita. Otetaan vaikka niinkin realistinen asia kuin presidentin vaaleihin lähteminen. Ihan varmasti joku asiakas huutelisi iltapäivälehdille, että tuo ehdokas on sitten myynyt itseään joskus. Tämä saa minut arvioimaan asioita uudelleen ja ehkä jopa hylkäämään ideoita. Mitä jos päädyn jossain muodossa telkkariin? Osallistuisin vaikka johonkin Suomen paras kokki -kisaan. No enpä osallistukaan, koska pelkään menneisyyteni takia. Ihan naurettavaa. Tai paikallislehdessä esiintyminen, jos vastaan vaikka katugalluppiin. He saavat tietää oikean nimeni. Ehkä todella kaukaa haettua, mutta silti hieman epäilyttää. Pitäisi vaihtaa ulkonäköä, vaihtaa vaikka hiusten väriä niin en olisi niin tunnistettavissa.
En ole kyllä koskaan kuullut muuta kuin Miss Suomi -ehdokkaiden salaisista alastonkuvista, jotka ovat tulleet julkisuuteen. Pitävätkö kaikki entiset maksulliset täydellistä hiljaiseloa maan alla, vai pysyykö menneisyys julkisuudesta huolimatta piilossa?
Muuten tässä menee ihan hyvin, nämä asiat eivät ole pitkään aikaan olleet mielessä. Tänään kuitenkin tarvitsin toista sähköpostiani erääseen rekisteröitymiseen, joten koitin huorapostiani. Unohduin lukemaan juttuja ja päädyin tänne. En muistanutkaan, miten ihanaa on kirjoittaa.
Kesä on ärsyttänyt. Arvatenkaan en saanut mistään töitä. Näen itseni jo tulevana työttömänä valmistumisen jälkeen. Kuka haluaa palkata tyypin, jolla ei ole kunnollista työkokemusta? Nostin opintolainat ja maksoin niillä kesän vuokrat. Nyt koko loppukesä on menty pihistellen, että rahat riittää syksyyn asti. Kylläpä olisi napostellut pari sataa tunnin uurastuksesta, mutta seurustelen ja en uskaltaisi enää huorata.
Olen mielestäni vihdoin vakavassa parisuhteessa. Minusta on varmasti saanut kuvan, että ihmissuhteita tulee ja menee, no se myönnettäköön. Olen seurustellut kenties normaalia ikäistäni useampaan otteeseen. Ehkä aloitan suhteet liian spontaanisti, ehkä en ajattele loppuun asti. Olen vaan sellainen ihminen, joka tykkää elää enemmän hetkessä kuin suunnitella tulevaisuutta. Olen onnistunut piilottamaan toisen puoleni erittäin hyvin. Ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nyt tietenkin tämä, että kirjoitan tätä tässä tänään, tuo nämä asiat hieman lähemmäksi mieltä taas. Nykyinen poikaystäväni on niin vastakohda edelliselle kuin olla ja voi. Hänellä ei ole mm. irtosuhteista mitään kokemuksia, hän kykenee harrastamaan seksiä vaan jos on tunteita henkilöä kohtaan ja on sitoutuvaa tyyppiä. Ottaa vakavasti seurustelun. Hieman naurahtelen välillä sille, miten "vääränlaisen" ihmisen hän on valinnut itselleen. Tekee melkein pahaa ajatella, että jos hän vaan saisi tietää mitä olen aikoinaan tehnyt, niin miten huonoksi hän menisi. Ei kykenisi varmaan ikinä uskomaan.
Toisaalta hän on taas opettanut minulle paljon. Olen oppinut näkemään seurustelun ja seksin eri lailla. Olen ollut aina tosi määräkeskeinen. Jos seksiä ei ole kuin pari kertaa viikossa, on se ihan hirveää. Mutta ainoastaan kaksi ihmistä sen päättää, mikä on normaalia ja hyvää. Olen ollut myös suorituskeskeinen. Seksi on suoritus, johon kuuluu yleensä suuseksiä alkuun ja se päättyy miehen laukeamiseen yhdynnässä. Mikä ihme sen määrää? Kummankaan laukeaminen ei ole se päämäärä, vaan se, että molemmat nauttii. Ja jokaisella voi olla omat kaavansa. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on minulle koskaan sanonut, että älä ota huolta laukeamisesta, kunhan vaan nautit, minäkin nautin. Ehkä moni muukin on tarkoittanut samaa, mutta kukaan ei sitä ääneen ole sanonut. Minulle, jolle on erittäin vaikeaa saada orgasmi toisen ihmisen kanssa, oli tuo tosi iso juttu. Niin yksinkertainen juttu, mutta silti niin vaikeaa sisäistää ja tajuta kunnolla.
Liian monelle miehelle orgasmi on jokin pakkomielle. Se, jos mikä, on ahdistavaa. Jotkut taas menettävät halunsa, kun luulevat etten nauti, koska en laukea. Ei auta selittelyt. Jotkut taas ovat vaan kyllästyneet yrittämään ja seksi muuttuu vaan miehen tyydytykseksi. Nykyiselläni on mielestäni oikea asenne asiaan, ehkä hänen itsetuntonsa on sen verran hyvä, ettei se koe kolausta, vaikkei naista saakaan laukeamaan. Arvostan. Mukavava opetella kahden kesken taas asioita yhdessä vakituisen kumppanin kanssa. Toisaalta seikkailunhaluni on nostanut pienesti päätään, irtoseksiin kun jää melkein koukkuun, siihen jännitykseen ja uutuuden viehätykseen. Ehkä ne tunteet hiipuvat ajan kuluessa.
Olen nähnyt kerran tällä välin entisen asiakkaan, hän oli iltakävelyllä vaimonsa kanssa. Olin sen verrna kaukana, että hän ei kai nähnyt minua. Sosiaalisessa mediassa olen saanut pervoja viestejä joltain tuntemattomalta ja tuollaiset saa aina varpailleen. Onko se joku entinen asiakas, joka on löytänyt oikean henkilöllisyyteni? Estin sen ja siitä ei ole kuulunut enää mitään.
Eniten huoraamisessa harmittaa se, että nyt en ehkä uskalla tehdä mitään julkisia asioita. Otetaan vaikka niinkin realistinen asia kuin presidentin vaaleihin lähteminen. Ihan varmasti joku asiakas huutelisi iltapäivälehdille, että tuo ehdokas on sitten myynyt itseään joskus. Tämä saa minut arvioimaan asioita uudelleen ja ehkä jopa hylkäämään ideoita. Mitä jos päädyn jossain muodossa telkkariin? Osallistuisin vaikka johonkin Suomen paras kokki -kisaan. No enpä osallistukaan, koska pelkään menneisyyteni takia. Ihan naurettavaa. Tai paikallislehdessä esiintyminen, jos vastaan vaikka katugalluppiin. He saavat tietää oikean nimeni. Ehkä todella kaukaa haettua, mutta silti hieman epäilyttää. Pitäisi vaihtaa ulkonäköä, vaihtaa vaikka hiusten väriä niin en olisi niin tunnistettavissa.
En ole kyllä koskaan kuullut muuta kuin Miss Suomi -ehdokkaiden salaisista alastonkuvista, jotka ovat tulleet julkisuuteen. Pitävätkö kaikki entiset maksulliset täydellistä hiljaiseloa maan alla, vai pysyykö menneisyys julkisuudesta huolimatta piilossa?
Muuten tässä menee ihan hyvin, nämä asiat eivät ole pitkään aikaan olleet mielessä. Tänään kuitenkin tarvitsin toista sähköpostiani erääseen rekisteröitymiseen, joten koitin huorapostiani. Unohduin lukemaan juttuja ja päädyin tänne. En muistanutkaan, miten ihanaa on kirjoittaa.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kansainvälinen raportti prostituutiosta
No kappas kappas. Taas on tehty jokin jännittävä kansainvälinen tutkimus prostituutiosta ja raportista uutisoidaan. "Ostaja on tyypillisesti koulutettu, parisuhteessa elävä kaupunkilaismies", "Tyypillinen seksin ostaja ei ole peräkammarin poika, joka ei muuten saisi seksiä" ja "Vastauksissa oli myös varsin erikoinen piirre. Ihmiskauppaan viittaavista havainnoista kysyttiin monivalintakysymyksellä, joiden jälkeen sai kirjoittaa vapaasti huomioita avoimeen kenttään. Näissä kommenteissa mainittiin huomattavan usein, että seksin myyjä vaikutti "halukkaalta" tai "innokkaalta". "
Minulle koko raportissa ei ollut yhtään mitään uutta (nostot otettu Iltalehden uutisesta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040818197331_uu.shtml ). Otsikossa nyt keskitytään ihmiskauppaan ja ikävää tietenkin on, että sitä on, mutta siitä en jaksa nyt kommentoida. Onko jollekin edelleen muka suuri yllätys se, että ostaja ei yleensä ole se kaupungin rumin ja ällöttävin äijänkäppyrä, joka ei ole ikinä muuten saanut kuin maksulliselta? Ja se, että on olemassa aika monta naista, jotka oikeasti tekevät sitä vapaaehtoisesti ilman ihmiskauppaa, ja herran tähden, ovat innokkaita sängyssä?
Täysi seksinosto- ja myyntikielto ei mielestäni ole ratkaisu ihmiskauppaan. Se kaikki tapahtuu sitten vaan maan alla. Minusta on kuitenkin ikävää, ettei enemmistö miehistä uutisten mukaan ilmoita havaitusta ihmiskaupasta. Edes nimettömästi vihjeellä, jooko? Ei oltaisi niin itsekkäitä. Eikö ihan omankin edun kautta olisi ihan fiksua ilmoittaa, sillä siten saataisiin ehkäpä optimistisesti ajateltuna ihmiskauppa vähenemään ja positiivisempi maine muulle prostituutiolle, kun huonot tapaukset eivät mustaa koko alaa? No, en sitten tiedä. Ärsyttävää on myös se, että aina prostituutiosta puhuttaessa unohdetaan, että siellä on niitä vapaaehtoisia, jotka (apua) vaikuttavat halukkaalta. Ovat sitten halukkaita tai vaan esittävät sitä, mutta hyvin pelattu silti. Toinen asia, mikä ei monille mahdu ymmärrykseen, että miksi joku maksaisi seksistä, jos on hyvännäköinen. Ilmeisesti näistä kannattaa vieläkin uutisoida, jotta ihmiset alkaisivat unohtaa pelkän mustavalkoisuuden hommassa.
Omissa asiakkaissani oli ehkä kaksi, jotka näin karkeasti sanottuna eivät baarista saisi seuraa (hyvähän minun on näin naisena huudella). Toinen oli epävarma ja äidin kanssa asuva poikamies, ja toinen jonkin sortin nörtti. Silti kumpikaan heistä ei ollut ällöttävä, huonokäytöksinen, ilkeä tai laskettavissa sellaisiin, jolle kukaan ei antaisi ikinä vapaaehtoisesti. Loput taisivat olla varattuja.Varmasti oma tiukka seulontakin vaikutti asiakkaaksi päätyviin, joten varmaan saisin erilaisen kuvan, jos menisin kadulle myymään itseäni.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin tosi tiukka. Alaikäisten, alle 18-vuotiaiden ei tarvitse myydä seksiä. Siinähän jo asettaa asiakkaankin tukalaan tilaan, jos valehtelee itsekkäästi olevansa täysi-ikäinen ja seuraamuksia tuleekin. Muistan kun yksi asiakkaistani oli hirveän epäileväinen, kyseli olenko alaikäinen ja mitäs muuta...
Minulle koko raportissa ei ollut yhtään mitään uutta (nostot otettu Iltalehden uutisesta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040818197331_uu.shtml ). Otsikossa nyt keskitytään ihmiskauppaan ja ikävää tietenkin on, että sitä on, mutta siitä en jaksa nyt kommentoida. Onko jollekin edelleen muka suuri yllätys se, että ostaja ei yleensä ole se kaupungin rumin ja ällöttävin äijänkäppyrä, joka ei ole ikinä muuten saanut kuin maksulliselta? Ja se, että on olemassa aika monta naista, jotka oikeasti tekevät sitä vapaaehtoisesti ilman ihmiskauppaa, ja herran tähden, ovat innokkaita sängyssä?
Täysi seksinosto- ja myyntikielto ei mielestäni ole ratkaisu ihmiskauppaan. Se kaikki tapahtuu sitten vaan maan alla. Minusta on kuitenkin ikävää, ettei enemmistö miehistä uutisten mukaan ilmoita havaitusta ihmiskaupasta. Edes nimettömästi vihjeellä, jooko? Ei oltaisi niin itsekkäitä. Eikö ihan omankin edun kautta olisi ihan fiksua ilmoittaa, sillä siten saataisiin ehkäpä optimistisesti ajateltuna ihmiskauppa vähenemään ja positiivisempi maine muulle prostituutiolle, kun huonot tapaukset eivät mustaa koko alaa? No, en sitten tiedä. Ärsyttävää on myös se, että aina prostituutiosta puhuttaessa unohdetaan, että siellä on niitä vapaaehtoisia, jotka (apua) vaikuttavat halukkaalta. Ovat sitten halukkaita tai vaan esittävät sitä, mutta hyvin pelattu silti. Toinen asia, mikä ei monille mahdu ymmärrykseen, että miksi joku maksaisi seksistä, jos on hyvännäköinen. Ilmeisesti näistä kannattaa vieläkin uutisoida, jotta ihmiset alkaisivat unohtaa pelkän mustavalkoisuuden hommassa.
Omissa asiakkaissani oli ehkä kaksi, jotka näin karkeasti sanottuna eivät baarista saisi seuraa (hyvähän minun on näin naisena huudella). Toinen oli epävarma ja äidin kanssa asuva poikamies, ja toinen jonkin sortin nörtti. Silti kumpikaan heistä ei ollut ällöttävä, huonokäytöksinen, ilkeä tai laskettavissa sellaisiin, jolle kukaan ei antaisi ikinä vapaaehtoisesti. Loput taisivat olla varattuja.Varmasti oma tiukka seulontakin vaikutti asiakkaaksi päätyviin, joten varmaan saisin erilaisen kuvan, jos menisin kadulle myymään itseäni.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin tosi tiukka. Alaikäisten, alle 18-vuotiaiden ei tarvitse myydä seksiä. Siinähän jo asettaa asiakkaankin tukalaan tilaan, jos valehtelee itsekkäästi olevansa täysi-ikäinen ja seuraamuksia tuleekin. Muistan kun yksi asiakkaistani oli hirveän epäileväinen, kyseli olenko alaikäinen ja mitäs muuta...
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Faktoja ex-horatsusta
Ihmisiä kiinnostaa, millainen ihminen päätyy myymään itseään. Ajattelin nyt paljastaa jotain itsestäni, jotta stereotypiat pääsevät toteutumaan... tai päin vastoin rikkoutumaan.
-Neitsyys meni 14-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa
-Olen avioeroperheestä
-Kenkiä omistan huimat 14 paria (sisältäen sitten kaikki kumisaappaista lenkkitossuihin)
-Tissini ovat pientä b-kuppia
-Minulla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä
-Pesen tiskini Fairylla
-En ole sairastanut mitään syömishäiriöitä
-Minulla ei ole lapsia enkä ole tehnyt aborttia
-Minua ei ole käytetty hyväksi
-En omista autoa
-En ole kokeillut huumeita
-Tupakkaa tulee kyllä poltettua humalassa n.1/10 kerrasta
-Olen ollut sekä koulukiusaaja ja koulukiusattu, tosin kumpaakaan en kovin vakavasti
-Itken harvoin leffojen takia, mutta jos itken, on syynä koirat
-Pienenä olin tosi ujo
-En käytä teko/geeli/rakennekynsiä
-Tykkään hiihtämisestä
-Olen ylioppilas
-Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mitä on ollut mahdollista
-Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia
-Halusin pienenä jostain syystä poseerata tyttökorteissa, kun löysin sellaiset kotoa. Ehkä kielletty kiinnosti?
-Minun on tosi vaikea itkeä toisen ihmisen nähden
-Minulla on hieman etäiset suhteet vanhempiini
-Luottotiedot ovat kunnossa
-En ole koskaan ollut tekemisissä poliisin kanssa
-Katson pornoa
-En omista dildoa
-Ostan aina suomalaista kurkkua
-En ole koskaan kokeillut teko/purkkirusketusta
-Olin pienenä todella usein yksinäinen
-En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa
Myers-Briggsin tyyppi indikaattorin (mikä se on? lue: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggsin_tyyppi-indikaattori) mukaan persoonallisuuteni jakautuu seuraavasti:
Introverted (I) 53.33% Extroverted (E) 46.67%
Sensing (S) 54.55% Intuitive (N) 45.45%
Thinking (T) 70% Feeling (F) 30%
Judging (J) 61.11% Perceiving (P) 38.89%
-Neitsyys meni 14-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa
-Olen avioeroperheestä
-Kenkiä omistan huimat 14 paria (sisältäen sitten kaikki kumisaappaista lenkkitossuihin)
-Tissini ovat pientä b-kuppia
-Minulla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä
-Pesen tiskini Fairylla
-En ole sairastanut mitään syömishäiriöitä
-Minulla ei ole lapsia enkä ole tehnyt aborttia
-Minua ei ole käytetty hyväksi
-En omista autoa
-En ole kokeillut huumeita
-Tupakkaa tulee kyllä poltettua humalassa n.1/10 kerrasta
-Olen ollut sekä koulukiusaaja ja koulukiusattu, tosin kumpaakaan en kovin vakavasti
-Itken harvoin leffojen takia, mutta jos itken, on syynä koirat
-Pienenä olin tosi ujo
-En käytä teko/geeli/rakennekynsiä
-Tykkään hiihtämisestä
-Olen ylioppilas
-Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mitä on ollut mahdollista
-Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia
-Halusin pienenä jostain syystä poseerata tyttökorteissa, kun löysin sellaiset kotoa. Ehkä kielletty kiinnosti?
-Minun on tosi vaikea itkeä toisen ihmisen nähden
-Minulla on hieman etäiset suhteet vanhempiini
-Luottotiedot ovat kunnossa
-En ole koskaan ollut tekemisissä poliisin kanssa
-Katson pornoa
-En omista dildoa
-Ostan aina suomalaista kurkkua
-En ole koskaan kokeillut teko/purkkirusketusta
-Olin pienenä todella usein yksinäinen
-En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa
Myers-Briggsin tyyppi indikaattorin (mikä se on? lue: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggsin_tyyppi-indikaattori) mukaan persoonallisuuteni jakautuu seuraavasti:
Introverted (I) 53.33% Extroverted (E) 46.67%
Sensing (S) 54.55% Intuitive (N) 45.45%
Thinking (T) 70% Feeling (F) 30%
Judging (J) 61.11% Perceiving (P) 38.89%
|
|
Eli tyyppini on: ISTJ, mikä on kolmanneksi yleisin persoonallisuustyyppi, joka on tunnollinen ja analyyttinen tosiasioiden ja yksityiskohtien johtaja. Eli aika perustallaaja olen! Noista tuloksista huomioitavaa on ehkä tuo, että pohjaan päätökset enemmän järkeen kuin tunteisiin (70-30). Testiä voi kokeilla tehdä mm. osoitteessa http://www.similarminds.com/jung.html jos haluaa testata, onko päästään samalla tavalla vinksallaan kuin joku, joka on ottanut maksua seksistä ;)
Meniköhän nyt liian korkealentoiseksi... Toivottavasti ei tullut paljastettua liikoja. Jos nyt jotain lähdettäisiin analysoimaan noista paljastuksista, niin hei, olen päätynyt ihan selvästi huoraamaan, koska olen avioeroperheestä (eli en ole saanut isän huomiota tarpeeksi!). Nyt sitä on sitten haettu muualta. En ala kitisemään vastaan, sillä en usko kenenkään tuntevan itseään niin täydellisesti, että voisi väittää käsi sydämellä olevansa varma jostain tuollaisesta. Vaikka totean, että se ei ole syynä tähän omasta mielestäni, niin mitä jos jossain mielen syvimmissä perukoissa on jotain kuitenkin? Ihmisissä on kuitenkin se tiedostamatonkin puoli, josta ei kukaan tiedä.
Mitäs muita kivoja päätelmiä noista keksiikään?
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Jouluisia kuulumisia
Elokuun alussa kaipailin parisuhdeseksiä. No, tilanne päättyi siihen, että erosimme. En minä kykene olemaan suhteessa, jossa en saa seksiä. Naurettavaa, että kirjoitin miten ihanaa oli. Ties missä kuvitteellisissa pilvilinnoissa olin silloinkin, kun tuon postauksen kirjoittelin. Suhde tuntuu virheeltä näin jälkikäteen.
Yritin väittää itselleni, ettei seksi ole niin tärkeää. Että on muitakin asioita. No ehkä jollekin tuo on totuus, mutta ei minulle. Oikeasti suhteessa oli myös muita asioita pielessä kuin pelkkä seksi. Suhde ei edennyt minnekään. Toinen osapuoli ei ottanut tarpeeksi vakavasti seurustelua enkä tuntenut pääseväni sen lähemmäksi henkisesti toista, vaikka aikaa kului. Minä taas en kuulemma osaa puhua. Sen olen saanut kuulla useammaltakin kuin yhdeltä ihmiseltä, ilmeisen totta siis. Nyt kun näemme jossain, en tunne enää mitään häntä kohtaan. Emme vaan mitenkään olleet sopivia toisillemme.
Näin jälkikäteen suhde oli aika raskas. Toisen impulsiivisuus ja etäisyys aiheuttivat jatkuvaa vuoristorataa ja varmaan molemmat miettivät aika ajoin, pitäisikö jo lopettaa. Taidan olla ihminen, joka lähtee suhteeseen liikaa ajattelematta. Ainakin opin asioita. Jos teen tiivistetyn analyysin ihmisestä, sisältyy siihen epänormaalin suuri pornoriippuvuus ja kykenemättömyys vilpittömään välittämiseen tai "tavalliseen" rakkauteen. Hän ei kyennyt siis harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, johon hänellä oli tunteita. Seksi on ainoastaan huorien (hah, miten ironista) tai satunnaisten naisten kanssa toteutettavaa tunteetonta orgasmin saavuttelua. Uskon, että runsas pornografian käyttö todella pitkällä aikavälillä yhdistettynä tietynlaiseen luonteeseen oli yksi syy tuollaisen ongelman syntymiseen, mutta en jaksa edes selventää kaikkea. Ole nyt sitten tuollaisessa suhteessa.
En enää ikinä ala suhteeseen, jossa toinen ei halua minua. En enää ikinä ala suhteeseen, missä en ole tyytyväinen seksielämään, missä ei ole muutenkaan järkeä. Mutta jotenkin tuo vuoristorata sai aikaan tunteen, että tässä on jotain erityistä. Miksi aina epätasaiset suhteet tuntuvat olevan merkityksekkäämpiä kuin sellaiset, joissa kaikki on täydellistä, päivästä toiseen samaa tasaisuutta? Huorissa mies ei kuulemma käynyt minun aikanani, mutta strippibaareissa senkin edestä. En sitten ikinä kertonut huoraamisestani hänelle, tuskinpa se olisi mitään muuttanut minnekään suuntaan.
Tuon suhteen jälkeen olen sitten paikkaillut puutetta, oikein urakalla erään ihmisen kanssa. Nyt voin ihan rehellisesti kyllä sanoa, että elämäni parasta seksiä! Tulevaisuus on kuitenkin epävarma, joten en avaudu siitä nyt kovin paljoa. Mutta olen päätynyt taas miettimään, olenko jonkin sortin seksiaddikti? Viisi kertaa päivässä ei tunnu missään ja lisä ei olisi pahitteeksi. Entä olenko liian seksikeskeinen, kunhan seksi on hyvää ja sitä on runsaasti, jää toisen ihmisen perimmäinen persoonallisuus sivuseikaksi? Kunhan ihminen vaan on mukava ja kaikki sujuu ok, ei sen syvempää luonteiden todellista yhteensopivuutta edes huomaa miettiä, kun seksi on niin vahvasti päällimmäisenä mielessä? Eli runsas seksiä täynnä oleva suhde vähemmän sopivan ihmisen kanssa kestää paremmin kuin suhde, jossa ihminen on todella sopiva, mutta seksielämä ei-niin-tyydyttävää? Pääsenkö joskus yli tästä seksikeskeisyydestä vai tarvitseeko minun edes?
Yritin väittää itselleni, ettei seksi ole niin tärkeää. Että on muitakin asioita. No ehkä jollekin tuo on totuus, mutta ei minulle. Oikeasti suhteessa oli myös muita asioita pielessä kuin pelkkä seksi. Suhde ei edennyt minnekään. Toinen osapuoli ei ottanut tarpeeksi vakavasti seurustelua enkä tuntenut pääseväni sen lähemmäksi henkisesti toista, vaikka aikaa kului. Minä taas en kuulemma osaa puhua. Sen olen saanut kuulla useammaltakin kuin yhdeltä ihmiseltä, ilmeisen totta siis. Nyt kun näemme jossain, en tunne enää mitään häntä kohtaan. Emme vaan mitenkään olleet sopivia toisillemme.
Näin jälkikäteen suhde oli aika raskas. Toisen impulsiivisuus ja etäisyys aiheuttivat jatkuvaa vuoristorataa ja varmaan molemmat miettivät aika ajoin, pitäisikö jo lopettaa. Taidan olla ihminen, joka lähtee suhteeseen liikaa ajattelematta. Ainakin opin asioita. Jos teen tiivistetyn analyysin ihmisestä, sisältyy siihen epänormaalin suuri pornoriippuvuus ja kykenemättömyys vilpittömään välittämiseen tai "tavalliseen" rakkauteen. Hän ei kyennyt siis harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, johon hänellä oli tunteita. Seksi on ainoastaan huorien (hah, miten ironista) tai satunnaisten naisten kanssa toteutettavaa tunteetonta orgasmin saavuttelua. Uskon, että runsas pornografian käyttö todella pitkällä aikavälillä yhdistettynä tietynlaiseen luonteeseen oli yksi syy tuollaisen ongelman syntymiseen, mutta en jaksa edes selventää kaikkea. Ole nyt sitten tuollaisessa suhteessa.
En enää ikinä ala suhteeseen, jossa toinen ei halua minua. En enää ikinä ala suhteeseen, missä en ole tyytyväinen seksielämään, missä ei ole muutenkaan järkeä. Mutta jotenkin tuo vuoristorata sai aikaan tunteen, että tässä on jotain erityistä. Miksi aina epätasaiset suhteet tuntuvat olevan merkityksekkäämpiä kuin sellaiset, joissa kaikki on täydellistä, päivästä toiseen samaa tasaisuutta? Huorissa mies ei kuulemma käynyt minun aikanani, mutta strippibaareissa senkin edestä. En sitten ikinä kertonut huoraamisestani hänelle, tuskinpa se olisi mitään muuttanut minnekään suuntaan.
Tuon suhteen jälkeen olen sitten paikkaillut puutetta, oikein urakalla erään ihmisen kanssa. Nyt voin ihan rehellisesti kyllä sanoa, että elämäni parasta seksiä! Tulevaisuus on kuitenkin epävarma, joten en avaudu siitä nyt kovin paljoa. Mutta olen päätynyt taas miettimään, olenko jonkin sortin seksiaddikti? Viisi kertaa päivässä ei tunnu missään ja lisä ei olisi pahitteeksi. Entä olenko liian seksikeskeinen, kunhan seksi on hyvää ja sitä on runsaasti, jää toisen ihmisen perimmäinen persoonallisuus sivuseikaksi? Kunhan ihminen vaan on mukava ja kaikki sujuu ok, ei sen syvempää luonteiden todellista yhteensopivuutta edes huomaa miettiä, kun seksi on niin vahvasti päällimmäisenä mielessä? Eli runsas seksiä täynnä oleva suhde vähemmän sopivan ihmisen kanssa kestää paremmin kuin suhde, jossa ihminen on todella sopiva, mutta seksielämä ei-niin-tyydyttävää? Pääsenkö joskus yli tästä seksikeskeisyydestä vai tarvitseeko minun edes?
lauantai 2. marraskuuta 2013
Vastauksia
Minkä
ikäinen olet tai mikä ajoi sinut aloittamaan 'huoraamisen'?
-Nyt olen jotain väliltä 20-25. Rahan puute sai aloittamaan, en ollut koskaan ollut köyhempi kuin silloin, joten tein hetken kesätöitä, mitkä tuntuivat kamalilta ja joista lähdin välillä itkien kotiin. Se sai sisuuntumaan ja ajattelin, että minähän en tällaista touhua jatka, ennemminkin huoraan. Enkä kyllä katunut sitä ratkaisua. Ahdistunut olisin, jos sinne olisin jäänyt.
Minkä ikäisiä miehiä suunnilleen käy luonasi?
-Miesten iät olivat 24-45, keskimäärin n. 33-vuotiaita.
Oletko koskaan joutunut pelkäämään?
-En ole koskaan pelännyt, kukaan ei ole ollut uhkaava vaan kaikki ovat olleet hyväkäytöksisiä.
Oletko koskaan tuntenut itseäsi arvottomaksi, tai niin halvaksi, että olotilasi on ollut
hyvin masentunut tai jopa vielä enemmän alakanttiin?
-Nyt olen jotain väliltä 20-25. Rahan puute sai aloittamaan, en ollut koskaan ollut köyhempi kuin silloin, joten tein hetken kesätöitä, mitkä tuntuivat kamalilta ja joista lähdin välillä itkien kotiin. Se sai sisuuntumaan ja ajattelin, että minähän en tällaista touhua jatka, ennemminkin huoraan. Enkä kyllä katunut sitä ratkaisua. Ahdistunut olisin, jos sinne olisin jäänyt.
Minkä ikäisiä miehiä suunnilleen käy luonasi?
-Miesten iät olivat 24-45, keskimäärin n. 33-vuotiaita.
Oletko koskaan joutunut pelkäämään?
-En ole koskaan pelännyt, kukaan ei ole ollut uhkaava vaan kaikki ovat olleet hyväkäytöksisiä.
Oletko koskaan tuntenut itseäsi arvottomaksi, tai niin halvaksi, että olotilasi on ollut
hyvin masentunut tai jopa vielä enemmän alakanttiin?
-En ole koskaan tuntenut itseäni arvottomaksi huoraamisen takia, mutta parisuhteen takia olen. Mutta eiköhän melkein kaikki ole joskus tuntenut samanlaisia tunteita ja tuossa arvottomuuden tunteminen on johtunut erosta, kun tuli yksi epäonnistunut suhde lisää. Silloin tuntui, että ehken sitten vaan ole rakkauden arvoinen. Teininä tuli myös tunnettua itsensä arvottomaksi murrosiän myrskyissä ja ettei kukaan välitä. Mutta kysymys ilmeisemmin liittyi vain huoraamiseen, joten ei. En myöskään halvaksi, koska ihan hyvän hinnan olen aina ottanut, hehe. Koen elämän onnellisena ja olen ollut todella onnellinen viimeisinä kuluneina vuosina.
Kun
harrastat seksiä kumin kanssa jonkun tuntemattoman kanssa ilman, että
oma kumppanisi sitä tietää, niin petätkö mielestäsi kumppaniasi yhtään? Vai
oletko samaa mieltä kuin iso osa huorista, että se ei ole pettämistä
ollenkaan, koska fyysisen kosketuksen välissä on kumi ja saat siitä
rahaa itsellesi?
-Petän
tietysti, ehkäisykeinosta riippumatta. Nyt en tosin harrasta seksiä muiden kanssa enkä huoraa, kun seurustelen. En ole koskaan ajatellut, että jos kosketuksen välissä on kumi, on se jotenkin eri asia. Panemista se silti on, ei ole kumilla vaikutusta mielipiteeseeni. Rahan saaminen kylläkin vaikuttaa lieventävästi näkökulmaani, koska silloin pidän asiaa vaan bisneksenä, mutta tämäkin vain harvoin tapahtuvana.
Lasketko asiakkaita seksimäärääsi ollenkaan, vai lasketko vain siviilipanot panoiksi?
-En laske, pelkät siviilipanot vaan. Huoran luvut ovat eri kuin siviiliminän luvut.
Oletko
ikinä ollut vähällä lipsauttaa muun puheen lomassa jotain
"sivutyöstäsi" tuttavillesi, esim. kertoessasi kuulumisiasi? Miten
ylipäänsä pysty(i)t erottamaan tämän homman ja normaalin elämän
toisistaan?Tein hommaa kuitenkin aika lyhyen ajan, jolloin olin suurimmaksi osaksi kesälomalla aktiivisimman ajan. Se oli ehkä siksi helppoa, kun ei silloin oikein ollut mitään muuta tärkeää menossa. Jos jatkaisin huoraamista nyt ja opiskelisin samalla, niin tulisi se kyllä olemaan vaikeampaa aikataulujen takia.
Ilmoitatko tai kirjoitatko sexwork:n sivuilla ja millä nimimerkillä?
-En ilmoita enää missään, koska olen lopettanut. Huoratessani ilmoittelin vaan yhdellä sivulla, joka ei ollut Sexwork. Sinne ilmoituksen laittaminen tuntui niin pelottavan ammattimaiselta. Tuntui, että olen niin amatööri, etten kehtaa... Jos asiakkaat odottavat sitten jotain ammattitaitoista hupakkoa, jolla on verkkosukkahousut jalassa, hahah! Helpompi oli laittaa ilmoitus toiselle sivustolle, missä vahingossa voitiin luulla tavalliseksi seuran etsijäksi. Siinä tuntui olevan vielä mahdollisuus selitellä, että "en mä mitään huoraamista harrasta, kunhan muuten vaan", jos olisi sattunut joku tuttu kohdalle ja tunnistanut kuvauksesta tai kuvasta. Omistan kyllä nimimerkin sexworkiin, mutten ole koskaan kirjoitellut sinne mitään ja enää ei onnistunut kirjautuminenkaan kun tämän innoittamana kokeilin.
Mitä luulet tulevan mahdollisen tulevan miehesi ajattelevan entisestä elämästäsi?
-Minulla on kiltin tytön imago, joten asia olisi varmasti järkytys. Nykyisessä suhteessa saattaisi olla niin kova järkytys, että miehen täytyisi ajatella ihan uudestaan koko suhdetta ja kenen kanssa se oikein onkaan. Se muuttaisi sen koko käsityksen minusta. Ei varmaan villeimmissä unissakaan uskoisi minun tehneen tuollaista. Asia on kuitenkin jo niin hyvin unohtunut minulta, että olen jopa unohtanut tämän blogin välillä, haha. Huoraamisjutut ovat niin syvällä kaapissa ja unohtuneita, ettei niillä ole oikein mitään kontaktia tähän päivään. Siksi ei pelota, että se joskus paljastuisi miehelle. Minusta ei edes tunnu, että olisin tehnyt sellaista. Siksi jopa ajatus siitä, että mies saisi tietää, tuntuu niin absurdilta etten pysty edes kuvittelemaan sitä. En kuitenkaan koskaan ole kertomassa menneisyydestä kellekään, joten ei voi kuin veikkailla.
Onko se mahdollisesti jopa pahempi pala miehelle, kuin se naiselle että mies on käynyt joskus huorissa?
-Ihan varmasti on pahempi pala, koska yleisen mielipiteen takia mies kun panee naisia on se kova jätkä, mutta nainen tehdessään niin on jakorasia. Huora on vielä enemmän jakorasia ja käyttöesine, jos kärjistetään. Huoriin liittyy myös myytti, ne tuntuvat etäisiltä verkkosukkahousuissa kadun varrelta pyllisteleviltä ulkomaalaisilta, joita näkee leffoissa. Huorissa käyvä mies on taas ihan tavallinen suomalainen mies, joita näkee joka puolella. Sitten kun paljastuu, että joku tavallinen opiskelijatyttö on ollut huora, on se vaan liian suuri ristiriita.
Miten olet käyttänyt ansaitsemasi rahat?
-Arkipäiväisiin asioihin. Ruokaan suurimmaksi osaksi. Ostin myös uuden tietokoneen, koska vanha oli niin heikossa hapessa jo. Tietokoneen lisäksi en hirveästi ostanut asioita, joista olisi näkynyt se, että minulla on rahaa. Ruoka on kuitenkin sen verran kallista nykypäivänä, että jos haluaa syödä monipuolisesti eikä ole mitään muita tuloja, niin ei ole vaikeaa kuluttaa siihen euroja. En matkustellut, hankkinut autoa tai mitään muutakaan, koska en kuitenkaan tienannut niin paljoa, että olisi pystynyt tuollaista elämäntyyliä ylläpitämään. Kun käytti tällä tavalla rahat, oli niistä iloa hieman pidempään kuin pari kuukautta. Nyt täytyy kyllä myöntää jo, että olen kuluttanut kaikki huoraamalla saamani rahat ehkä muutamaa satasta lukuun ottamatta.
Muuttuiko suhteesi rahaan huoraamisen myötä?
-Hetkellisesti kyllä. Määrän kasvaessa ne olivat vaan seteleitä, joita laskeskelin ja ajattelin, että vielä pari keikkaa niin tulee uusi pino. En kokenut enää suurta onnea tai iloa, jos sain vanhemmiltani lahjaksi 50e, sillä minullahan oli niitä kotona kyllä. Se ei tuntunut enää miltään. Nykyään on suhde taas palautunut ennalleen ja voi että sitä riemua, jos saan 50 euroa! Sehän on ihan älyttömän suuri summa. Rikkaimmilla ollessa sitä jotenkin sokeutui. En silti tuhlannut niitä, muistutin ehkä enemmän Roope Ankkaa... Setelipinot kertoivat määristä ja tavoitteista. Raha oli vaan leikittelyä. Pinoa olisi halunnut vaan kasvattaa ja leikittelin ajatuksella, pystyisinkö saamaan kokoon tietyn määrän rahaa...
Luin koko (melkein :D) koko blogisi kerta heitolla ja pakko nyt heti sanoa et itse olen sitä mieltä että huoraaminen on ammatti siinä kuin vaikka opettajakin. Haluaisin tietää eikö asia vaivaa sinua? Myyt itseäsi halvalla miehille, etkö tunne inhottavia tunteita?
-Ei vaivaa. Olen luonteeltani todella hyvä olemaan stressaamatta, elän rennosti ja ajattelen, että asiat kyllä menevät painollaan. Siksi olen hyvä olemaan miettimättä tuollaisia. Olen ihan sinut sen asian kanssa, mitä olen tehnyt, joten ei vaivaa. Elämän asenteellani on varmaan tekemistä asian kanssa. Se on nyt mennyttä, ja ilman sitä olisi tullut ongelmia taloudellisesti pärjäämisen suhteen. En tunne inhottavia tunteita. Olen ehkä sillä tavalla kiero, että tykkään leikitellä ajatuksella vietellä vanhempi mies, kiusata sitä, antaa nautintoa ja olla tuhma. Huoraamisessa pystyi toteuttamaan tuota. Jos ei tykkää ajatuksesta, niin varmasti tuntuu inhottavammalta. En oikeastaan pysty kuvitella, miksi tuntisin inhottavia tunteita, kun kerran tein kaiken omasta tahdostani.
Eikö pelota että asiat saattavat vaikuttaa tuleviin parisuhteisiin tai jopa mielenterveyteen sillä lailla ettet vain en yksinkertaisesti pysty elämään itsesi kanssa enää?
-Ei ainakaan sisältä päin. Ulkoa päin on tietysti olemassa mahdollisuus, että joku entinen asiakas joskus nolaa minut nähdessään julkisella paikalla tai alkaa vainota, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Kun olen sinut asian kanssa ja miettinyt asiaa, niin se ei vaivaa minua niin, että tulisin hulluksi. Pidän itseäni vahvana ihmisenä. Olen nyt hyvässä suhteessa, oikeastaan ihan unelmasuhteessa, missä seksikin toimii. En huomaa yhtään mitään, että huoraaminen olisi vaikuttanut minuun tai kykyyni rakastella. Rakastan seksiä, varsinkin nyt, kun on löytänyt oikean ihmisen. En keksi mihin muuhun huoraaminen olisi saattanut vaikuttaa. En tietenkään voi puhua itsestäni 20 vuoden kuluttua, jos maailma romahtaa silloin yhtäkkiä niskaan ja ahdistun kaikesta menneestä.
Mistä löytäisin huoran, ilmoitteletteko jossain?seksiä tekis mieli
-Ilmoitteleehan ne. Kun googlettelee hetkisen niin luulisi löytyvän helposti.
Kiitos kysymyksistä! On kulunut yllättävän monta kuukautta viimeisestä päivityksestä, mutta syksyni on ollut niin täynnä kaikkea, etten vaan ole ehtinyt keskittyä tähän asiaan. Tämän pienen tauon aikana olen kyllä todennut, että kun seuraavan kerran rahat loppuvat, en huoraa. Aion ottaa kylmästi vaan pelkän opintolainan, jos se vaan on mahdollista. Johtuu lähinnä siitä, että seurustelen ja olen laiska. Vaikken seurustelisi, tuntuisi huoraamisen aloittaminen kovin työläältä enkä enää uskaltaisi ehkä tehdä sitä. Lähinnä maineen takia ja piirit on kuitenkin aika pienet loppupeleissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-Pelottaisi, miten raha menettäisi arvonsa. Pelottaisi, että kyynistyisin niin paljon, etten uskoisi enää ollenkaan vilpittömään välittämiseen ja rakkauteen ehdoitta. Jos ajatellaan asiakas päivässä -tahtia, niin ettei se vaikuttaisi mitenkään minuun, olisi varmaan 2-3kk se raja. Mutta jos saa pitää vaikka viikon taukoja välillä, niin kai puoli vuottakin menisi. Minähän pidin huoratessa välillä puolentoista viikon taukojakin, ja se oli aivan mukavaa. Ei tullut tunnetta, että teen tätä pakolla tai se olisi pakkopullaa. Mutta jos minulla pysyisi tunne siitä, että teen sitä vapaaehtoisesti ja pidän siitä, niin kyllähän homma varmaan toimisi. Se, että omistautuisi pelkästään huoraamiselle tuntuu kuitenkin epäterveeltä. En kykenisi itse unohtamaan ainakaan kaikkea muuta. Elämässä pitää olla ystäviä, harrastuksia ja tekemistä huoraamisen vastapainoksi. Olisi kyseessä nyt sitten mikä tahansa ammatti, niin burnout siinä tulee, jos liikaa sille omistautuu. Jos huoraisin sattumanvaraisesti, vaikkapa kerran kuussa, voisin jatkaa hommaa kolmekin vuotta. Varmasti seksi muuttuisi vain pelivälineeksi liiallisuuksissa. Alkaisi varmaan peilata itseään liikaa sen ammatin kautta. Ei ehkä kykenisi enää erottamaan siviiliminää ja huoraminää, minkä minä ainakin haluan tehdä, kun huoraaminen olisi niin vahvasti arkipäiväisessä elämässä mukana.
Huora sosiaalityöntekijänä ja päivän piristeenä. Tätä otsikon ensimmäistä osaa joutuu ilmeisestikin usein sietämään työssä ilman lisäkorvauksia GFE:stä ja se lisää työn taakkaa. Onko eteen tullut koskaan päinvastaista tilannetta? Sinulle on jäänyt keikan jälkeen selvä tunne siitä, että asiakas on selvästi tullut onnellisemmaksi keikkasi jälkeen ja hänen elämänsä olisi kenties parempi ainakin päivän loppuun asti?
-On tullut, vakkarin kanssa pitkällä keikalla. Yksittäisten asiakkaiden kanssa ei pienessä ajassa ole ehtinyt sen kummemmin jutella tai piristää muuten kuin panemalla. Vakkari laittoi ihan viestiäkin vielä jälkeen päin, miten nyt on paljon pirteämpi olo. Minua ei asia vaivannut, sillä tulin itsekin hyvälle tuulelle! En ole kokenut päivän piristeenä olemista mitenkään rankkana tai ärsyttävänä, koska sitä ei ole tapahtunut niin paljoa.