Huora ja madonna -asetelma

Eräs tuttavuuteni kertoi käyneensä huorissa. Jos en olisi itse koskaan huorannut, olisin varmasti järkyttynyt. Nuorehko mies, ihan hyvännäköinen. No, vähän samanlainen kuin monet entisistä asiakkaistani. Nyt kun kokemusta toisena osapuolena asiasta, ei tunnustus hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, vaan olin vaan "ok". Ehkä reaktiotani lievensi se, etten ollut kiinnostunut hänestä pitemmällä aikavälillä. Jos olisin ollut totaalisen ihastunut, olisi se säikäyttänyt. Ainakin kuultuani syyt, jotka tähän johtivat.

Miehellä on ongelma nimeltä "huora ja madonna", joka lyhyesti selvitettynä tarkoittaa sitä, että seksiä pystyy harrastaa ennemminkin tunteettomasti ja vastapuolta pitää enemmänkin huorana, kun taas ihminen, johon tuntee syvempiä tunteita tai pitää häntä hellyyttävänä, tuntuu likaantuvan panemisesta. Parisuhteessa tämä saattaa tarkoittaa mm. vähää seksiä ja huorissakäyntiä. Olin kuullut asiasta ennenkin, nyt ajattelin tätä vaan uudessa valossa. Miten moni omista asiakkaistani kärsii samasta? Kokee vaimon/tyttöystävän ihanana ja haluaa pitää hänet "puhtaana", joten ei toteuta suurimpia fantasioita tai ei harrasta paljoa seksiä hänen kanssaan. Kokee seksin irrallisena välineenä, oman tyydytyksen tuottajana ja ne, jotka toteuttavat fantasioita, ovat huoria (ei välttämättä sanan kirjaimellisessa tarkoituksessa) miehelle? Heihin ei pysty tuntea tunteita tai sympatiaa, he ovat vain tyydytyksen antajia? Asetelmaa mutkistaa se, jos alunperin huora -tarkoituksessa tavattu nainen tuottaakin sympatiaa tai saa aikaan ihastumista. Huora ei olekaan enää tarpeeksi etäinen, joka sen piti alunperin olla..? Mielenkiintoinen aihe, en tiedä kyllä itsekään täysin, miten nämä miehet sen kokevat. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tarkastella syitä, jotka tämän ilmiön saavat aikaan.

Huoran näkökulmasta sympatian herättäminen ei siis välttämättä aina ole hyvä asia. Jos mies tulee huoriin etsimään juuri reilusti tunteetonta jyystöä, mutta ammatinharjoittaja herättääkin sympatioita, ei suunnitelma toimi niin kuin pitäisi. Eli liian sympaattiset huorat saattavat menettää keikkoja tämän takia, kun heidät koetaan sympaattisuuden vuoksi vähemmän haluttavina :D Hahah. Nyt ymmärrän, miksi tällä alalla pärjää niin monenlaiset ihmiset. Toiset hakevat kuin oikeaa tyttöystävää, toiselle huoran pitää nimenomaan olla huora, rivo ja käytetty. Luulen, että omalla kohdallani vastasin ehdottomasti enemmän tyttöystävää kuin rivoa huoraa. Ehkä tämän takia jotkut myös olivat niukkasanaisia, juttelu toki rentoutti ainakin minua ja sai tapahtuman tuntumaan luonnollisemmalta, mutta näitä huorien etsijöitä se saattoi haitata. Kun juttelee, toinen inhimillistyy ja on suurempi mahdollisuus herättää sympatiaa, kun persoona tulee juttelun myötä enemmän esiin. Nyt ymmärrän paremmin, miksi jotkut eivät puhuneet mitään vaan halusivat heti suoraa toimintaa. Saattaa olla, että heitä jopa ärsytti se, etten ollut tarpeeksi etäinen ja jutustelin. Hmm. Mielenkiintoista. Toiset taas juuri tykkäsivät siitä, etten ollut etäinen ja hiljainen. Huoraamisesta puhuessa aika monesti unohtuu tämä huora ja madonna -ongelma, ajatellaan huorissa käymisen olevan vaan sen syytä, että ollaan niin puutteessa parisuhteessa tai yksinkertaisesti, sen kummemmin syvällisemmin miettimättä "koska miehet on sikoja!!!".

En kuitenkaan pystyisi seurustella ihmisen kanssa, jolla on tuo ongelma. Vaikka ymmärränkin nykyään huorissakäynnin olevan pelkkää seksiä (suurimmalle osalle, varsinkin varatuille) ja seikkailua, en halua, että oma kumppani niissä hyppisi. Huoraaminen on kyllä muuttanut paljon omaa mielipidettä huorissakäymisestä, ilman omakohtaista kokemusta kokisin sen todella etäisenä ja epäilyttävänä, kun ei ole tarkempaa tietoa tapahtumasta ja näin ollen kammoksuisin sitä. Tässä on kai käynyt niin kuin monessa muussakin tapaukssa, että outoa ja tuntematonta oudoksutaan, mutta kun saa hieman lähempää kosketuspintaa asiaan, ei se ole enää niin pelottava asia. Ehdottomasti siis mielipiteeni on loiventunut, mutta en siltikään sitä vielä hyväksyisi omalla kohdallani. Ennemmin huorat ja huorissakäynti olivat kuin myytti, vaikea kuvitella mitä siinä oikeasti tapahtuu, millaisia ne ihmiset ovat, tapahtuuko niin muka lähistöllä, yhtä kaukainen juttu kuin alkuperäiskansojen iltareivit sademetsässä.

Olen karaistunut paljon viime aikoina ja hieman pelottaakin, että tuntuuko enää mikään miltään? Milloin järkytyn oikeasti jostain? Kaikki tuntuu olevan ok ja ei yllätä. Tavallaan kaipaan ihan pikkuisen sitä naivia pikkutyttöä, joka olin 4 vuotta sitten.

Helvetin opintotukiuudistukset

Pistää jälleen kerran kiehumaan nuo suunnitelmat muuttaa opintotukea. Kyllä, tosi asia on se, että sitä pitäisi muuttaa, mutta ei näin! Mitäpä muutakaan siellä on suunnitteilla kuin tukikuukausien kiristämisiä, käyttöajan rajoittamisia tai pakolliseen lainanottoon painostamista. Miten ihmeessä aina, kun on kyse opintotuesta, suunnitelmat ovat tuollaisia? Ajatellaan aina yhteiskunnan "parasta", eli opiskelijat pitää saada laiskottelemasta äkkiä työelämään, mitään ylimääräistä rahaa heille ei tule antaa, ryyppäävät juopot sen vaan ja gradu saisi olla valmiina mieluiten heti, ennen kuin on ehtinyt edes sisälle korkeakouluun. Tilastot näyttävät huonolta ja pitää verrata muihin maihin, ja työelämään äkkiä porukkaa. Tässä ei ajatella ollenkaan opiskelijoita, ihan kuin me olisimme jotain yhteiskunnan pohjasakkaa, jota yhteiskunta joutuu hampaita kiristellen tukea, mieluiten niin vähän kuin mahdollista. Kyllähän me elämme pyhällä hengellä, noin viiden opiskeluvuoden aikana ei tarvitse rahaa käyttää kuin ruokaan ihan minimaalisesti, sillä samanaikaisesti jaksaa kyllä opiskella, pitää ihmissuhteita yllä, pysyä järjissään ja tulla toimeen pelkällä makkarasopalla. Maitoa sen kanssa ei juoda, senkin hinta kun taas nousi kuten kaikki, myös opiskelijoiden vitutuskäyrä.

Lainaa ja lainaa. Minun puolesta voitaisiin sitten leikata reippaasti myös maahanmuuttajien tuista (näitä tarinoita on aika mukavasti kuullut, millaisia summia he välillä saavat), samoin muiden sossupummien tuista ja antaa heille myös tavallaan pakollinen lainaosa tukeen. Jos opiskelijat pärjäävät kuussa esimerkiksi alle satasella mikä jää vuokran jälkeen, niin mikseivät myös muut tuilla elijät? Kaikki tuet lainallisiksi hei, kukaan ei saa enää mitään ilmaiseksi ja kaikki pitää maksaa takaisin! Jos opintotuki vaihtuu esimerkiksi malliin, että kolmena ensimmäisenä vuonna saa tukia, ja siitä loput vuodet ovat lainallisia, voin kertoa ainakin omalta kohdaltani, että aika paljon alkaa taas huoraaminen kiinnostaa. Herkimpiä ahdistaa varmasti valmistua lainataakan kanssa.

Tukikuukausien kiristäminen ei nyt ainakaan ole fiksua. Kun ne loppuvat loppuvaiheessa, pitää elääkseen lähteä töihin ja sekös nyt ainakin hidastaa valmistumista. Sotii täysin sitä tarkoista vastaan, minkä takia tätä ehdotetaan. Miksi juuri opiskelijoiden pitää repiä itsensä moneen paikkaan, opiskella ensin päivällä, lähteä illalla töihin ja sitten nukkumaan. Missä välissä tehdään itsenäisiä töitä, jotka kuuluvat korkeakouluopiskeluun? Kyllä taas ollaan matkalla siihen, että pappa betalar -ihmiset pärjäävät, koska vain rikkaat ovat hyviä ihmisiä. Köyhät ovat tyhmiä ja se on niiden oma syy, kun eivät ole rahoissaan. Näin ollen se on oikein, että he kärsivät, yrittävät opiskella ja työskennellä samaan aikaan ja saavat kaikessa rauhassa menettää järkensä - mieluiten ei, senkin seuraukset kun tulevat ikävästi maksamaan. Niin jos nyt sattuu töihin pääsemään ja yrittämään, niin eipäs innostuta liikaa, verottaja haluaa heti viedä ylimääräiset pois, jos unohtaa tulorajat. Jos nyt edes löytää työpaikan, ei niitä kaikille riitä.

Voin kertoa, että ainakin minulle opiskelu on sen verran rankkaa, ettei minulla olisi aikaa olla oikeissa töissä sen lisäksi monta päivää viikossa pimahtamatta. Tieto kun ei kotiudu pääkoppaani sillä, että vietän yhden luennon ajan luentosalissa, sisäistän asian eikä sitä tarvitse kerrata. Lisäksi haluan todellakin valmistua viidessä vuodessa, joten suoritan yli 60 op vuodessa. Siinä saa koulussa istua aika paljonkin, varsinkin jos on pakollisia läsnäoloja. Jos vielä harrastaa mitään vapaa-ajan aktiviteetteja (järjestötoimintaa, omia harrastuksia, mitä näitä nyt olisi), niin ei siinä montaa tuntia jää työaikaa, jos haluaa nukkuakin tarpeeksi. Opiskelijoille saakin mielestäni nostaa hattua siinä, miten hyvin he priorisoivat ajankäyttönsä. Tällä hetkellä ainakin olen onnellinen siitä, että pystyn keskittymään pelkästään opiskeluun. Tämän mahdollistaa viime kesän "kesätyöt" ja osittain jotenkin vielä järjellinen opintotuki.

Tässä valossa huoraaminen on ihan helvetin hieno idea. Jos joudun siihen tilanteeseen, että joudun opintojen ohella työskentelemään, valitsen huoraamisen. Ajallisesti vähän aikaa vievä ja taas voi jatkaa opiskelua. Kesätöiksi voin harkita "oikeitakin" töitä, silloin on aikaa istua töissä kaiket päivät, vaikkei toki houkuttaisi. Myönnän, että huoraamisen myötä en enää mielelläni tekisi muita töitä, ne kun vaikuttavat niin raskailta verrattuina huoraamiseen. Vähän pelottaakin, että huoraus tulee olemaan liian helppo vaihtoehto. Kakaramaisesti voisin vielä syyttää yhteiskuntaa siitä, miten se pakottaa opiskelijan huoraamaan elääkseen, kun opintotuki ei riitä. Totuus kuitenkin on, että aina on muita vaihtoehtoja. Niin on tässäkin tapauksessa, aika paljonkin. Omapahan on valinta ollut.

Unta vakkarista

On ollut aika paljon kaikenlaista säätöä, kun on taas sinkku ja saa tehdä mitä haluaa... Vaikka on tuossa tullut törmättyä yhteen kiinnostavanpaankin tyyppiinkin, hihii. Kiva katsella ja treffailla. Oikeastaan olen kiinnostunut tällä hetkellä kahdesta ihmisestä enemmänkin. No joo.

Näin unta asiakkaasta, vakkarista, jonka kanssa tein viimeisimmän keikan. Unen jälkeen oli hieman ahdistava olo, sillä tapasin hänet siinä keikan merkeissä, mutta keikalla hän alkoi vihjailla ikävästi siitä, miten olen kirjoittanut hänestä blogiini (:D). Hän oli loukkaantunut siitä, että joku saattaa tunnistaa hänet teksteistäni ja etten ollut näin ollen pitänyt lupausta, että kaikki pysyy meidän kahden välisenä. On se, kun tulee blogi jo uniinkin. Ja tämä oli toinen kerta, kun näin unta tuosta vakkarista. Ilmeisesti elän aika vahvasti tätä vieläkin. Kyllähän minä aina välillä mietin, mitä jos joku asiakkaistani lukee tätä blogia ja loukkaantuu... tai jotain. Pelottaa, että he tunnistavat minut, vaikka tavallaan mitä sillä on (enää?) väliä? Että he saavat tietää, mitä oikeasti olen ajatellut tapaamisten aikana? Miten olen valehdellut joistain asioista?

Yksi asiakas, jonka olen tavannut kaksi kertaa oli laittanut viestiä kysyen tapaamista. Viime kerta taitaa olla jostain elokuulta, en oikein muista... Hän oli vähän yli kolmekymppinen, erittäin karvainen rinnasta, helppo ja mukava. Varattu, ja viime kerralla häntä kai jännitti, kun seisokki meinasi laantua. Hellä suutelu sai kuitenkin pelastettua tilanteen, olisiko se vienyt mielestä sitä, että tässä ollaan asiakas-tarjoaja suhteessa. Kasvoja en muista, ne oli aika perus. (Jännä, miten tietyt asiat unohtuu ja toiset jää). Mutta asiaan. Vastasin hänelle hetken mielijohteesta, että olen vielä kuvioissa mukana, kun hän sitä kysyi. Eihän se mihinkään sitouta... Olen hieman ajatellut asioita, ja saattaa hyvinkin olla, että tapaisin vanhoja mukavia asiakkaita, jos he pyytäisivät. Lopettamisen syy taisi sittenkin olla pelkästään tuo ex-suhde? Koska nythän olen sinkku, voin tehdä mitä haluan, ja ei siinä nyt mitään vahinkoa tapahdu, jos kerran kuussa tapaisin jonkun vanhan tutun. Asia ei leviäisi minnekään, vaan kaikki tapahtuisi jo valmiiksi tuttujen ihmisten kanssa, samassa pienessä piirissä. En kyllä mitään ilmoituksia laittaisi minnekään tai mainostaisi kaikille entisille asiakkaille, että tulkaa, täältä taas saa. No, kunhan mietin vaan.

Kaveri kysyi minulta, mikä on b-suunnitelmani kesäksi, jos pääsuunnitelmani menevät mönkään. Huomasin ajattelevani, että minnekään rapatöihin en kyllä lähde hakemaan ollenkaan. Jos rahapula tulee, voinhan aina tehdä pari keikkaa. Yllätti hieman itseänikin, että pidän huoraamista niin helppona varasuunnitelmana. "Ai, tämä meni mönkään? No, ei haittaa, menenpä huoraamaan tästä." No täytyyhän sen myöntää, että kun on kerran huomannut, miten helposti saa rahaa tekemällä pari keikkaa, niin voittaa se kyllä loputtoman kesätyön metsästyksen. En tiedä, onko ajatusmallini pelottava vai ei.

Sinkkuna taas

No ei siitä sitten tullut mitään. Eroon ei liittynyt mitenkään tämä huorahommat, vaan muut asiat, en halua eritellä niitä sen kummemmin tässä. Eniten tässä masentaa epäonnistumisen tunne, ei niinkään ero itse, ei meillä olisi ollut tulevaisuutta yhdessä ja ei tämä toimi. Ehkä yritin liikaa, halusin liikaa seurustella jälleen kun olin pitkän ajan (minun mittapuuni mukaan) ollut yksin. Harvoin sitä kohtaa sellaisen ihmisen, joka viehättää ja jonka kanssa olisi valmis seurustelemaan. Haluan jonkun, joka välittää musta, enemmän kuin muut ja erityisemmin. Taas epäonnistuin. Eipä taas huvita pitkään aikaan ajatella mitään seurusteluhommia tai vakavempaa, tämä vei maun taas koko hommasta. Vaikka hellyyden pula on älytön, ei minua tyydytä sen sammuttamiseen kuka vaan. Ensimmäistä kertaa ajattelen syvemmin, onko minussa jokin vikana. Vituttaa, masentaa.

Vaikka lopetin pääsääntöisesti huorahommat sen takia, että aloin seurustella, ei niitä kiinnostaa aloittaa uudelleen. Se nyt vaan on järjellä ajatellen olla parempi tekemättä niitä, vaikka välillä käy mielessä, "entä jos sittenkin, edes pari keikkaa muuten vain?". Ja tänään kerta kaikkiaan menetin hermot siihen, kun samalta helvetin idiootilta on tullut "ilmoittele jos onnistuis tavata?" vaikka olen sanonut jo ainakin KOLME kertaa, että olen lopettanut ja ilmoittelen jos palaan, enkä aio enää vastata. Vastaamatta jättämisenkin jälkeen on tullut pari kertaa "miten ois tapaaminen?" Koittaa nyt saatana tajuta parista kerrasta, vittu mitä idiootteja sitä liikkuukin!!! Olisi niin tehnyt mieli lähettää sille kunnon haukkumisviesti, eikö herralla toimi se saatanan luetunymmärtäminen, miksi pitää vongata, luulisi nyt että ilmoitan, jos haluan tavata tämän! Ja en kyllä enää ikinä tule näkemään tuota, vaikka palaisinkin huoraamaan. Kannattaisi ymmärtää ajoissa. Tavatessa aivan normaali kaveri, tosin ylimielisyyden ja idiotismin aisti siitä, miten sitä ei kiinnostanut, kun se sotki kämppääni enemmän kuin muut asiakkaat yhteensä eikä puhunut oikein mitään. Vituttaa.