Sinkkuna taas

No ei siitä sitten tullut mitään. Eroon ei liittynyt mitenkään tämä huorahommat, vaan muut asiat, en halua eritellä niitä sen kummemmin tässä. Eniten tässä masentaa epäonnistumisen tunne, ei niinkään ero itse, ei meillä olisi ollut tulevaisuutta yhdessä ja ei tämä toimi. Ehkä yritin liikaa, halusin liikaa seurustella jälleen kun olin pitkän ajan (minun mittapuuni mukaan) ollut yksin. Harvoin sitä kohtaa sellaisen ihmisen, joka viehättää ja jonka kanssa olisi valmis seurustelemaan. Haluan jonkun, joka välittää musta, enemmän kuin muut ja erityisemmin. Taas epäonnistuin. Eipä taas huvita pitkään aikaan ajatella mitään seurusteluhommia tai vakavempaa, tämä vei maun taas koko hommasta. Vaikka hellyyden pula on älytön, ei minua tyydytä sen sammuttamiseen kuka vaan. Ensimmäistä kertaa ajattelen syvemmin, onko minussa jokin vikana. Vituttaa, masentaa.

Vaikka lopetin pääsääntöisesti huorahommat sen takia, että aloin seurustella, ei niitä kiinnostaa aloittaa uudelleen. Se nyt vaan on järjellä ajatellen olla parempi tekemättä niitä, vaikka välillä käy mielessä, "entä jos sittenkin, edes pari keikkaa muuten vain?". Ja tänään kerta kaikkiaan menetin hermot siihen, kun samalta helvetin idiootilta on tullut "ilmoittele jos onnistuis tavata?" vaikka olen sanonut jo ainakin KOLME kertaa, että olen lopettanut ja ilmoittelen jos palaan, enkä aio enää vastata. Vastaamatta jättämisenkin jälkeen on tullut pari kertaa "miten ois tapaaminen?" Koittaa nyt saatana tajuta parista kerrasta, vittu mitä idiootteja sitä liikkuukin!!! Olisi niin tehnyt mieli lähettää sille kunnon haukkumisviesti, eikö herralla toimi se saatanan luetunymmärtäminen, miksi pitää vongata, luulisi nyt että ilmoitan, jos haluan tavata tämän! Ja en kyllä enää ikinä tule näkemään tuota, vaikka palaisinkin huoraamaan. Kannattaisi ymmärtää ajoissa. Tavatessa aivan normaali kaveri, tosin ylimielisyyden ja idiotismin aisti siitä, miten sitä ei kiinnostanut, kun se sotki kämppääni enemmän kuin muut asiakkaat yhteensä eikä puhunut oikein mitään. Vituttaa.