Huora ja madonna -asetelma

Eräs tuttavuuteni kertoi käyneensä huorissa. Jos en olisi itse koskaan huorannut, olisin varmasti järkyttynyt. Nuorehko mies, ihan hyvännäköinen. No, vähän samanlainen kuin monet entisistä asiakkaistani. Nyt kun kokemusta toisena osapuolena asiasta, ei tunnustus hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, vaan olin vaan "ok". Ehkä reaktiotani lievensi se, etten ollut kiinnostunut hänestä pitemmällä aikavälillä. Jos olisin ollut totaalisen ihastunut, olisi se säikäyttänyt. Ainakin kuultuani syyt, jotka tähän johtivat.

Miehellä on ongelma nimeltä "huora ja madonna", joka lyhyesti selvitettynä tarkoittaa sitä, että seksiä pystyy harrastaa ennemminkin tunteettomasti ja vastapuolta pitää enemmänkin huorana, kun taas ihminen, johon tuntee syvempiä tunteita tai pitää häntä hellyyttävänä, tuntuu likaantuvan panemisesta. Parisuhteessa tämä saattaa tarkoittaa mm. vähää seksiä ja huorissakäyntiä. Olin kuullut asiasta ennenkin, nyt ajattelin tätä vaan uudessa valossa. Miten moni omista asiakkaistani kärsii samasta? Kokee vaimon/tyttöystävän ihanana ja haluaa pitää hänet "puhtaana", joten ei toteuta suurimpia fantasioita tai ei harrasta paljoa seksiä hänen kanssaan. Kokee seksin irrallisena välineenä, oman tyydytyksen tuottajana ja ne, jotka toteuttavat fantasioita, ovat huoria (ei välttämättä sanan kirjaimellisessa tarkoituksessa) miehelle? Heihin ei pysty tuntea tunteita tai sympatiaa, he ovat vain tyydytyksen antajia? Asetelmaa mutkistaa se, jos alunperin huora -tarkoituksessa tavattu nainen tuottaakin sympatiaa tai saa aikaan ihastumista. Huora ei olekaan enää tarpeeksi etäinen, joka sen piti alunperin olla..? Mielenkiintoinen aihe, en tiedä kyllä itsekään täysin, miten nämä miehet sen kokevat. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tarkastella syitä, jotka tämän ilmiön saavat aikaan.

Huoran näkökulmasta sympatian herättäminen ei siis välttämättä aina ole hyvä asia. Jos mies tulee huoriin etsimään juuri reilusti tunteetonta jyystöä, mutta ammatinharjoittaja herättääkin sympatioita, ei suunnitelma toimi niin kuin pitäisi. Eli liian sympaattiset huorat saattavat menettää keikkoja tämän takia, kun heidät koetaan sympaattisuuden vuoksi vähemmän haluttavina :D Hahah. Nyt ymmärrän, miksi tällä alalla pärjää niin monenlaiset ihmiset. Toiset hakevat kuin oikeaa tyttöystävää, toiselle huoran pitää nimenomaan olla huora, rivo ja käytetty. Luulen, että omalla kohdallani vastasin ehdottomasti enemmän tyttöystävää kuin rivoa huoraa. Ehkä tämän takia jotkut myös olivat niukkasanaisia, juttelu toki rentoutti ainakin minua ja sai tapahtuman tuntumaan luonnollisemmalta, mutta näitä huorien etsijöitä se saattoi haitata. Kun juttelee, toinen inhimillistyy ja on suurempi mahdollisuus herättää sympatiaa, kun persoona tulee juttelun myötä enemmän esiin. Nyt ymmärrän paremmin, miksi jotkut eivät puhuneet mitään vaan halusivat heti suoraa toimintaa. Saattaa olla, että heitä jopa ärsytti se, etten ollut tarpeeksi etäinen ja jutustelin. Hmm. Mielenkiintoista. Toiset taas juuri tykkäsivät siitä, etten ollut etäinen ja hiljainen. Huoraamisesta puhuessa aika monesti unohtuu tämä huora ja madonna -ongelma, ajatellaan huorissa käymisen olevan vaan sen syytä, että ollaan niin puutteessa parisuhteessa tai yksinkertaisesti, sen kummemmin syvällisemmin miettimättä "koska miehet on sikoja!!!".

En kuitenkaan pystyisi seurustella ihmisen kanssa, jolla on tuo ongelma. Vaikka ymmärränkin nykyään huorissakäynnin olevan pelkkää seksiä (suurimmalle osalle, varsinkin varatuille) ja seikkailua, en halua, että oma kumppani niissä hyppisi. Huoraaminen on kyllä muuttanut paljon omaa mielipidettä huorissakäymisestä, ilman omakohtaista kokemusta kokisin sen todella etäisenä ja epäilyttävänä, kun ei ole tarkempaa tietoa tapahtumasta ja näin ollen kammoksuisin sitä. Tässä on kai käynyt niin kuin monessa muussakin tapaukssa, että outoa ja tuntematonta oudoksutaan, mutta kun saa hieman lähempää kosketuspintaa asiaan, ei se ole enää niin pelottava asia. Ehdottomasti siis mielipiteeni on loiventunut, mutta en siltikään sitä vielä hyväksyisi omalla kohdallani. Ennemmin huorat ja huorissakäynti olivat kuin myytti, vaikea kuvitella mitä siinä oikeasti tapahtuu, millaisia ne ihmiset ovat, tapahtuuko niin muka lähistöllä, yhtä kaukainen juttu kuin alkuperäiskansojen iltareivit sademetsässä.

Olen karaistunut paljon viime aikoina ja hieman pelottaakin, että tuntuuko enää mikään miltään? Milloin järkytyn oikeasti jostain? Kaikki tuntuu olevan ok ja ei yllätä. Tavallaan kaipaan ihan pikkuisen sitä naivia pikkutyttöä, joka olin 4 vuotta sitten.