perjantai 21. syyskuuta 2012

Minä olen huora. Sinä et kutsu minua oikealla nimelläni.

Niin! Helvetti meni hermot. Minun nimeäni, oikeaa nimeäni ei kukaan asiakas saa tietää, varsinkaan ei saa kutsua minua sillä nimellä. Sitä nimeä ei käytetä, kun otan rahaa vastaan panemisesta. Sitä ei käytetä eikä sitä lausuta ääneen!

Vakkari sai selville oikean etunimeni asiayhteydestä x. Vittu kun jotkut ovat niin hereillä 24/7. Ei kai sitä muuta voikaan, kun muuta elämää ei ole, kuin olla hereillä. No, olisin voinut tehdä toisinkin, olisin voinut estää tapahtuneen ylivarovaisuudella, mutta ajattelin ettei tuo mitään haittaa. No, luotan henkilöön kuitenkin niin, että sitä vaaraa ei ole, että nimeni leviäsi tai muuta vakavaa, mutta minä en halua. En halua, että ne tietää minun oikean nimeni, se on liian henkilökohtaista. Todella kivaa saada rahatukko käteen ja "olipas mukavaa taas, -oikea nimeni-". Olen kenties yliherkkä tämän asian suhteen, mutta tässä menee minun rajani. Tuo lause sai minut näkemään punaista.

Oikean nimeni lausumalla tuo jotenkin kaiken tapahtuneen minun henkilökohtaiseen elämääni. Se ei ollutkaan enää se Maija, joka huorasi ja otti rahat. Esitti nauttineensa tai nautti oikeasti. Ei ole enää kulissia tai roolia. Vaikka tietäisinki asiakkaan kaikki nimet ja syntymäajankin, hänen ei tarvitse tietää minun nimeäni. En ole koskaan vaatinut saada tietää oikeaa nimeä, itsepähän ovat sen kertoneet. Olen liikaa oma itseni siinä. En tykkää sitten yhtään! Asiakas olisi voinut edes olla sen verran tahdikas, että jatkaa kutsumalla minua väärällä nimellä, tai olla lausumatta sitä ollenkaan. En halua, että joku mies, joka maksaa minulle seksistä, sanoo oikean nimeni. Ei ei ei. Vituttaa niin paljon, että en taida nähdä enää tuota miestä. Vai ylireagoinko? Vaikka panisimme asunnossani, näet kirjahyllyni ja voit päätellä siitä jotain, ei se haittaa. Kuvitele mitä haluat. Mutta nimeäni et saa!

Ihan oikeasti, taidan lopettaa tuon suhteen. En halua enää kertaakaan, että hän sanoo nimeni. Meni maku hommasta. Haluan olla anonyymi, vaikka miten olisikin vakkari. Ties mitä seuraavaksi. Varmaan googlettanut nimen, ja sitä kautta on hyvinkin mahdollista saada tietoon sukunimenikin. Arghtttt! Nyt kyllä riitti. Tiedän unissanikin sen kaavan, miten kohtaamisemme etenee. Tiedän sen hientuoksun ja kaiken. Vaikka tämä onkin varmin ja erittäin vakituinen, ihan kuin saisi kuukausittaiset opintotuet tilille aina kerran kuussa, niin minä en ala enää. Taidan alkaa etsiä uusia asiakkaita. Tuo viimeisin asiakas oli muuten ihan ok, tapaamme kyllä uudelleenkin. Aluksi valitti, että kipurajalla hinta, mutta lopuksi sanoi, että olen paljon arvokkaampi kuin tuo hinta. Että kannattaisi kuulemma nostaa hintaa. Mutta jos tuosta nostan, niin tuskin minulla on kohta ketään enää. Olipas sekin kiva kuulla ääneen, olen kyllä arvokkaampi kuin xxx määrä euroja. Mieluitenhan en asettaisi itselleni mitään hintaa.

8 kommenttia:

  1. Moi.
    Luin sun blogin kerta heitolla, oli niin kiinnostavaa asiaa :) oon itsekkin joskus harkinnut huoraamista, mutta en onneksi alkanut siihen. Mulle nimittäin kehittyi paniikkihäiriö ja jos joku asiakas olis saanu tietää mun nimen niin morjens. Sä uskallat kuitenkin vielä jatkaa? Etkö pelkää että joku kaveri tulee yllätysvisiitille ja näkee kun joku vanha äijä tulee sun kämpiltä? Kauheen paljon riskejä, mutta sitähän se vaatii. Lopeta kuitenkin ajoissa :) oon lukenu muutamaa huora-blogia ja loppujen lopuks joka ikinen on jossain vaiheessa, useimmat jo ensimmäisen vuoden aikana, lyöneet pillit pussiin, koska on alkanut ahdistaa liikaa. Toivottavasti sulla sujuu kaikki hyvin ja eikä tapahdu mitään pahaa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, kiitos :) Joo paniikkihäiriöisenä ei tää homma kyl oo paras mahdollinen, on niin paljon kaikkea säätöä... Välillä kyllä pelottaa tuo, että kaveri tulisi kylään/näkisi jotain, mutta mun kaverit ei onneksi harrasta tommosia yllätysvierailuja tai hiippaile samassa talossa muutenkaan. Oon kyllä miettiny tosi paljo selityksiä, mitä tuntematon vanhempi mies tekisi asunnossani tai miksi kävelen ulkona sellasen kanssa. En oo keksiny viä mitää järkevää syytä, pitäis kyllä varalle! Ehkä sanoisin, et joku sukulainen oli käymäs. Kyllä uskallan jatkaa, ja lopetan tän viimeistään silloin, kun valmistun ja pääsen oikeisiin töihin. Huonona sivuvaikutuksena tästä hommasta on tullut se, että säikähdän ihan hirveesti, jos ovikello soi ja kukaan ei ole ilmoittanut tulostaan. En tiä miks se pelottaa :D

      Poista
  2. Itse samalla alalla ja oksentaisin jos mun vakkari tietäis oikeen nimeni, voi olla että on sen jostain tietoonsa onkinutkin mutta vittu etten kyllä kattois sitä hetkeäkään, tulis niin haavoitettu ja loukattu ja käytetty olo :S Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Heippa,
    en löyntänyt mailiosoitetta blogistasi. Onko sulla joku osoite, johon voisi lähettää mailia? Ois kiva vaihdella ajatuksia (=kysellä neuvoasi), kun itse olen vasta aloittelemassa. Tietty ymmärrän, jos et halua. Ja vaikeahan se on tällai netin kautta luottaa, että oikeasti teen sitä mitä sanon.

    -hilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin sähköpostin tuohon sivupalkkiin kuvaukseen, voit laittaa viestiä :)

      Poista
  4. Vaikka mahdollisena asiakkaana olisin saanut oikean nimen taiteilijanimen lisäksi tietää, niin en koettaisin kyllä parhaani mukaan pitää sen erillään maksullisesta seksistä. Kyllä varmasti jokainen moisessa hommassa tekee sitä vain omilla ehdoillaan, ja tuollainen oikean nimen käyttö ei kuulosta siltä, että kovin moni sille lämpenisi. Ellei asiasta ole erikseen sovittu, tietenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva et oot tolla kannalla :) kaikki vaan ei sit oo yhtä tahdikkaita...

      Poista