Huoraaminen lihottaa

Nyt kun ei ole moneen viikkoon ollut kunnon huoraamista, tuntuu että olen unohtanut edes sitä koskaan tehneeni. Miten helppoa minun onkaan työntää tietyt asiat sivuun mielestäni! Tutut ovat kovasti kyselleet mitä tein kesällä ja miten rahat riitti, kun en ollut töissä. En ole kovin monipuolisia vastauksia keksinyt, mutta tuskin niitä niin kovasti kiinnostaa. Asiakasvähyys ehkä johtuu siitä, että tykkään vastata sähköpostilla. Jos lopussa on, että soita, niin en minä. En tykkää soittamisesta, se jännittää ja ei, äh. Ja sähköposti on sitä paitsi ilmaista. En halua numeroani monen tietoon, en halua että viestimuisti täyttyy vonkausviesteistä ihmisiltä, jotka ovatkin idiootteja.

Ainut suuri asia, mikä huoraaminen on tuonut, on kilot. Ennen huorausta nimittäin olin niin köyhä, että söin todella huonosti ja olin alipainoinen, nyt on tullut kiloja lisää, kun ostan ruokaa niin paljon. Niinhän ne muuten sanoo, että lottovoittajistakin melkein kaikki lihoo voiton jälkeen. Eli varoitus, huoraaminen lihottaa!

Katsoin muuten jotain leffaa kaverini kanssa, jossa oli suomalaisia huoria. Oli outoa katsoa sitä nyt kun asiasta on omakohtaistakin kokemusta. Teki niin mieli kommentoida "ja taas jälleen tehty oikein stereotyyppinen huora", "miksi tuokin on noin lahna, ei ne kaikki ole tuollaisia" ja kaikkea muuta pientä, mutta sellaiset kommentit olisivat olleet liian outoja minulta siihen väliin. Vähän kyllä naurattaa salaa, kaverini ei ikimaailmassa voisi ajatella, mitä kaikkea MINÄ olenkaan tehnyt. Pahahan olisi kommentoida, kun minulla ei pitäisi olla asiasta mitään tietoa. Onneksi huorista ja prostituutiosta ei ole ollut puhetta kaveripiirissä, sillä olisi todella vaikea pysyä hiljaa kun he esittäisivät vääränlaista tietoa asiasta tai miettisivät, paljonko huora maksaa. "150e on perus puolesta tunnista!" -vastaus kuin apteekin hyllyltä ei olisi ihan paras vaihtoehto siihen kohtaan.