Millainen oikeasti olen sängyssä?

Tuli mieleen viimeisin keikka, josta en ole vielä kertonut mitään. Vakkarin kanssa oli mukavia hetkiä. Ehkä mainittavin seikka on se, että hän sanoi pitävänsä yhä enemmän vaan pelkästä olemisesta minun seurassani ja vieressä, ei pelkästä seksistä. Minua tietysti tyydyttää se, että olen saanut hänet noinkin pikkusormen ympärille. Rakastan sitä. Huomaamisen arvoista on myös se, että suutelimme älyttömän paljon, aivan kuin vastarakastuneet.

Ennemmin lueskelin joitain huorien juttuja pitkän kaavan illoista, joihin kuuluu jutustelua viinilasin ääressä, saunomista ja hierontaa. Naureskelin niille, että niin varmaan, tuollaistako muka tapahtuu, ei ainakaan noin usein! Mutta nyt minäkin olen päässyt kokemaan samat jutut. Kaikkihan noista varmaankin unelmoi, ettei tarvitsisi panna rähjäisiä miehiä, vaan saisi ruokaa ja silitystä. Kovin monille niitä kuitenkaan tapahtuu, kai.

Illan aikana toteutui eräs oma pieni fantasia, jota kukaan muu mies ei ole pystynyt tekemään. Ihanaa tämä homma juuri tuon takia, että saa kokeilla ja kokea kaikenlaista! Huomasin myös, että olen paljon itsevarmempi "töissä" kuin silloin, kun siviilissä kahden keskisessä toiminnassa. Keikalla uskallan olla viettelevä, kiusoitella kaikin tavoin... tavallisesti en niitä oikein uskalla tehdä, sillä pelkään näyttäväni tyrkyltä, epäaidolta ja huoramaiselta. Hassua? Keikalla saan ottaa ohjat käsiini, siinä tavallaan on sivussa se käsitys, että minä vien, ja mies nauttii. Tavallisesti pelkään olevani liian päällekäyvä. Ehkä pelkään, että poika nauraa, mitä oikein yritän, ei sinun tarvitse esittää mitään... Ehkä yksi syy siihen on se, että eksäni sanoi minulle juuri niin, että "ei sun tarvi mulle mitään esittää", en edes muista mitä silloin tein, riisuin puolihuolimattomasti vahingossa liian huoramaisesti? Tuo taitaa ehkä olla suurin syy, sen jälkeen jostain syystä hävetti. Toisaalta kumpi on oikea minäni, viettelevä (vai sisäistänkö tuolloin vain huoran roolini niin hyvin, että se tuntuu oikealta?) vai hiljaisempi, ei-niin-päällekäyvä (vai onko yhteiskunnan käsitykset "nainen on alistuva ja antaa, ei saa" vaikuttanut siihen, etten uskalla muuta tai että minusta tuntuu väärältä)? Tuntuu kauhean ristiriitaiselta. No, onneksi sentään on ollut keikkaa niin saan käyttäytyä molemmin tavoin! Mutta en minäkään kaikkien asiakkaiden kanssa pysty olemaan viettelijätär, ainoastaan tutumpien.

Unelmakeikka kaikin tavoin lukuunottamatta sitä, etten saanut ekstrarahaa lisäajasta. Eli voiko tätä laskea? Hahah, kaippa. Ehkä kerron tarkemmin koko illasta myöhemmin...

Ymmärsin muuten tuota edellistä kappaletta kirjoittaessani, että yksi fantasioistani taitaa olla se, että viettelen miehen täysin, kiusaan ja laitan käsirautoihin (no ei ne käsiraudat niin välttämättömät ole). Se vaan istuu sohvalla, ihailee ja on kyrpä kovana. Riisun seksikkäästi ja pyllistän hieman tarjoten herkulliset näkymät. Otan suihin, kiusoittelen ja ratsastan, MUTTA ilman sitä tunnetta, että se ajattelee, että yritän olla jotain muuta kuin olen. Se on ongelmallisin juttu. En pääse yli siitä ajatuksesta, että mahdollinen poikaystävä ajattelisi, että yritän leikkiä jotain huoraa jos tekisin noin. Pitää miettiä tuota vielä, ehkä voisin joskus kertoa tuosta, jos joku kysyy onko minulla fantasioita. Jos se vaikka etenisi sitten luonnollisesti.

Olen muuten tyytyväinen siihen, että poistin ilmoituksen. Hiljaa hyvä tulee.Tämähän olisi sitä paitsi hieno päätös huoraamiselle, jos tämä jäisi viimeiseksi keikaksi? En kuitenkaan usko, että tuo jää viimeiseksi, mutta ainakin jäisi hyvä mieli tavallaan asiasta.