Ensimmäinen askel huoraamisen lopettamiseen

Perustin tämän blogin aikoinaan tarkoituksena kirjoittaa rehellisesti kaikesta. Nyt on niin, etten taida edes tänne pystyä olemaan täysin rehellinen kaikkien yksityiskohtien ja paljastumisen vaarassa. Ärsyttävää, ettei voi hehkuttaa asioita niin kuin oikealle ystävälle ehkä tekisi, muutamia yksityiskohtia myöten... Oikeastihan on niin, että voisin varmaan soittaa Seiskaan ja kaupata meheviä juoruja. Varmasti jonkinlaisia otsikoita saisin aikaan, ainakin sellaisia, että "henkilö x käy huorissa", sitten siihen vuodatukset millaisia aikoja olemme viettäneet yhdessä ja mistä kaikesta olemme puhuneet. Varmaan siitä jonkin muutaman satasen saisi juorut -osiossa! Naurattaa ajatuskin, en ikinä tekisi niin. Ehkä niitä kuitenkin kiinnostaa Ilkka Kanervan suuruiset juorut, tämä ei ihan yllä niihin mittakaavoihin...

Sekin naurattaa, että sanoin eräälle, etten halua nähdä enää, niin tämä kysyy olisiko minulla kavereita, jotka voisi tulla tekemään samaa. Joo-o, siis minähän kerron tästä touhusta ystävilleni ja tämä on ihan yleinen puheenaihe meidän arkikeskusteluissa... En tunne siis myöskään ketään muita maksullisia, en tiedä uskaltaisinko heitä tavatakaan, vaikka olisi kyllä erittäin mielenkiintoista nähdä, miltä he näyttävät. Vaikka minä näytän erittäin tavalliselta, on vieläkin vaikea ymmärtää, että niin saattaa tehdä myös muut maksulliset, haha!

Nyt menee ihan kivasti. Yksi syy on ehkä se, että siviilielämässä haluaa toista ihmistä niin paljon, että on kirjaimellisesti pöksyt märkinä pelkästä suutelusta. Ikinä ennemmin ei ole käynyt noin! Lisäksi olen taivaissa.

Tämän myötä tein sellaisen ratkaisun, että otin ilmoitukseni pois.

Onhan viime aikoinakin tapaamiset pyörineet tuttujen ympärillä, ja uusien asiakkaiden tapaaminen on ollut niin työlään tuntuista. Ilmoituksen ottaminen pois oli nyt ensimmäinen askel. Jotenkin on unohtunut ihan alussa ajateltu " teen tätä vaan sen verran, että saan tietyn summan rahaa ja selviän, sitten lopetan" ja olen siirtynyt siihen, että haluan säästää ensi vuoteen. Piti ihan muistuttaa itseä siitä, mitä silloin tuli ajateltua. Ilmoituksen poistaminen ei ollut ihan yksimielistä itseni kanssa, sillä jotenkin tuntui, että en halua poistaa, mutta järjelliset syyt olivat painavammat. Mutta miksi ihmeessä en haluaisi? Mikään ei oikein muuttuisi. Nykyäänhän uusia viestejä tulee ehkä joka toinen päivä yksi, ja niitäkään en vaivaudu tapaamaan. En siis menetä mitään. Sitä paitsi tämä on ihan viisasta minulle, vähenee vaara paljastua. Jos nyt tällainen rauhallinen alku tälle huoraamisen lopettamiselle/vähentämiselle, sillä haluan olla huoraamatta jos seurustelen, sen päätin. Mutta miten tämä tuntuu näin vaikealta? Tietää, että paras olisi lopettaa, mutta silti jostain syystä kaihertaa ja täysstoppi kuulostaa oudolta. Ei kai kukaan nyt voi jäädä huoraamiseen koukkuun, vai rahako tässä painaa?! Jotenkin siitä on tullut arkipäivää, että tarkastaa huorasähköpostin ja onhan tätä tullut tehtyä jo noin puoli vuotta. Kai se raha sitten vaan kiinnostaa minua niin paljon.

Päätin myös sen, että saan tästä lähin tavata enää viittä vanhaa asiakasta. Näistäkin todennäköisesti kahta en näe enää ikinä? Joten tavallaan kolmea. Tätä sääntöä aion noudattaa siihen asti, kunnes päätämme seurustelemmeko tai tilanne selviää, tuleeko meistä ikinä mitään. (Jos ei tule, niin en etene tästä vaiheesta minnekään, ainakaan niin kauaa kun rahan tarve ei ole akuutti!) Sitä seuraavaa askelta pitää sitten miettiä, mikä se on ja miltä tuntuu.