Inhottavia muistoja vakkarista

Valitettavasti eräs vanhempi nainen muistuttaa ulkonäöllisesti ensimmäistä asiakastani. Näen häntä melko usein, ja moikkaamme. Hänen tervehdystyylinsä on juuri samanlainen kuin ensimmäisellä vakkarillani! Ennen kuin tajusin tämän, niin mietin, että miten tuo saa minut tuntemaan oloni epämiellyttäväksi. Ulkonäkö ei tuonut vakkaria ensimmäisenä mieleen, vaan vasta sitten kun aloimme moikata. Lähes äänetön tervehdys, tiukka pieni pään nyökäytys ja samanlaiset kapeat posket. Juuri niin kuin tällä ensimmäisellä asiakkaalla, joka sai tietää oikean nimenikin. Ällöttävää. Joka ikinen kerta, kun näen hänet, tuo se näitä mielleyhtymiä. Tuo nainen voisi melkein olla kuin sen miehen sisko.

En panisi tuota ex-vakkaria enää ikinä, jos alkaisin taas huorata. Tuli vaan liian monta kertaa nähtyä, niin tuli kyllästyttyä ja meni yli. Lisäksi hän nuoli minua imien ihan liian kovasti, että häpyhuulia sattui sen keikan jälkeen. Kerta tai kaksi olisi vielä mennyt, niin hän olisi unohtunut mielestä paljon paremmin, mutta taisimme nähdä ainakin kuusi kertaa. Ihan liikaa. Kuva hänen paljaasta kalustaan on piirtynyt hyvin mieleeni, myös se miten laitan kondomin siihen päälle, kun hän seisoo keskellä kämppäänsä ja miltä huoneistossa haisi. Muistan hänen murteensa ja sen, että hänellä oli aina televiseo päällä. Ja aina se sohvasta sijattu panosänky, ihan vaan minua varten. Oikealla sängyllä emme panneet. Munansa hän meni pesemään heti lauettuaan, ja ehdin huomata, että hänellä on itse asiassa aina ne samat lakanatkin. Ja kun tarkemmin katsoo, niin niistähän näkyy panotahrojakin. Mietin oliko hän pessyt niitä koska viimeksi, sillä hänellä oli kuulemma ollut vuosia sitten kaksi sponsorityttöä. Ukko jotain 45v ja mitä luultavimmin ainoat seksikokemukset ovat nuorien parikymppisten neitojen kanssa. Noh, ei kai siinä, rahalla saa ja hevosella pääsee.

Hänen ollessa vessassa lisään pienen tipan liukuvoidetta, sillä tiedän hänen haluavan toisen kierroksen, kun aikaa on jäljellä 23 minuuttia. Silloin hän kestää kauemmin, ja jos huonosti käy, vaihdamme jopa asentoa ja minua alkaa oikeasti kyllästyttää. Tauon aikana makaamme vierekkäin ja katsomme telkkaria. Hän juttelee niitä näitä, usein äidistään. Akti alkaa aina niin, että hän nuolee minua jonkin aikaa ja minä vilkuilen kelloa. Joko omasta kädestäni tai seinältä. Sitten otan vähän suihin ja pannaan. Panon aikana rappukäytävästä kuuluu ääniä ja tuntuu kuin ei mitään ulko-ovea olisikaan. Sitten hän menee pesemään taas munansa ja minä puen. Viimeiset 8 minuuttia istumme sängyllä hiljaisina, kunnes kello on minuuttia vaille ja hän tokaisee, että pitäisiköhän minun lähteä. Hän tulee eteiseen katsomaan, kun puen ja antaa rahat. Lisäksi halaa toistaen nimeni ja sanoo olleen kivaa, nähdään taas. Hymyilen ja kiirehdin kotiin. Rahatkin haisevat sille kämpälle.

Luojan kiitos, etten ole törmännyt häneen keikkojen ulkopuolella. Mistä vetoa, että hän moikkaisi, hyvä ettei tulisi juttelemaan, vaikka sanoin lopettaessani hänen kanssaan vehtailun, että tästä ei sitten saa kukaan tietää eikä tunneta jos nähdään. Jos joku nyt tunnistaa itsensä näistä, niin toivottavasti ei loukkaannu verisesti... En pidä mahdottomana, etteikö joku entisistä asiakkaista olisi löytänyt tänne.

Edellinen kirjoitus tuotti mukavasti kommentteja, ja oli helpottavaa huomata, että muutkin painivat saman ongelman kanssa :) vaikka sitä tietääkin, ettei ehkä ole ainut maailmassa ongelmansa kanssa, niin muiden kertomia näkemyksiä on hyvä kuulla!

Asuuko minussa nymfomaani

Nymfo, hehheh, sehän on vain hyvä asia ;)

Ensimmäinen käsityshän on tuo, mutta jos perehdytään syvemmälle, mitä nymfous oikeasti tarkoittaa, niin se ei todellakaan ole hyvä asia. Olisiko kiva olla suhteessa, jossa ei ikinä tunnu riittävän toiselle, ei kykene ikinä tyydyttämään toista? Jos muutaman kerran kieltäytyy, alkaa pelkäämään, että seksi haetaan muualta? Mikä riittämättömyyden, alemmuuden ja huonouden tunne siitä tulisikaan. Ainakin itse turhautuisin.

Nuorempana kuvittelin olevani täydellinen seksikumppani -halusin aina. Näin myöhemmin olen huomannut, että yhä useammin miehet, varsinkin pidempiaikaiset tuttavuudet pitävät sitä hieman negatiivisena. En kykene saamaan orgasmia toisen kanssa, olen ainoastaan pari kertaa saanut ja nekin olivat heikkoja, en kokenut siltikään tyydytystä. En laukea ikinä, vaikka he tekisivät mitä. (Vika lähinnä pään sisällä, yleensä seksi on kyllä riittävän hyvää) Silti haluan lisää. Eksäni totesikin kerran, ettei minulle kans riitä mikään. Nykyisin kaikki kommentit, mitkä viittaavat siihen, että olen kyltymätön, tuntuvat minusta pahalta. Haluaisin olla sellainen tavallinen nainen, joka laukeaa melkein aina miehen kanssa, saa aikaan hänessä tunteen, että hän riittää ja pystyy tyydyttämään minut.

Nyt ei sovi käsittää väärin, en minäkään joka kerta ole valmis seksiin. Pitää olla oikea ihminen kumppanina, tunteetonta seksiä en jaksa kauaa. Olen myös kieltäynyt seksistä, kun ei ole haluttanut. Tosin syyt ovat olleet jotain tällaista: en saa kuitenkaan mitään tyydytystä, touhu ei kestä kuitenkaan paria minsaa enempää ja minä en saa mitään, aina mennään saman kaavan mukaan. Eli oikeastaan siksi, kun minä en saa siitä tyydytystä. Kun alun viehätykset siitä, millainen ilme toisella on lauetessaan, miltä hän näyttää ja miten hän ääntelee sängyssä eivät enää yksin riitä, pitäisi kehittää jotain hienoa. Tuntuuhan seksi hyvältä, mutta huippu puuttuu. Kuin pitkä loiva ylämäki, joka ei ikinä kohtaa huippuaan. Sitten seksi loppuu, ja jään puoleen väliin ylämäkeä. Haluaisin vieläkin eteenpäin.

Olen myös löyhämoraalinen nainen, olen pettänyt kaikkia paitsi yhtä poikaystävääni. Hän oli ensimmäinen, hänen kanssaan olin kovin lyhyen ajan ja tilaisuuksia ei tullut. Aloin tuossa vähän aikaa sitten miettiä, mikä minua vaivaa. En kykene olemaan uskollinen, kaipaan silti kovasti hellyyttä ja hyväksyntää. Miksi mikään ei tunnu riittävän? Lisäksi seksin jälkeen tuntuu vieläkin siltä, että jotain puuttuisi. Asiaa tutkittuani päädyin Wikipedian artikkeliin nymfomaniasta. Lueskelin myös muita sivuja, joilla asiaa sivuttiin. En kuitenkaan pidä itseäni seksiaddiktina, mielellisesti sairaana tai niin hyperseksuaalisena, kuten kuvauksissa luki. Kuvaukset eivät täysin kohdanneet ongelmaani, mutta eräs asia sieltä jäi mieleen. Nymfomaani ei ikinä koe täydellistä tyydytystä. Hän ei myöskään välttämättä nauti seksistä, vaan hyväksynnän tarve ja muut syyt johtavat seksiin. Pettäminen tulee kuviohin, kun nymfon pitää etsiä uusia kumppaneita, josko he tyydyttäisivät hänet.

En muista koskaan kokeneeni täydellistä tyydytystä seksin jälkeen. Se jää aina tavallaan vaille. Joko se loppuu liian usein, ei tunnu miltään tai haluaisin lisää... Nykyään tosin olen jo sisäistänyt sen, ettei seksissä minulle kuulukaan mitään huippua. Se on tasaista toimintaa, mikä loppuu jossain vaiheessa. Jotkut ovat ottaneet tämän haasteena, ja sekös vasta ahdistaa. Puolen tunnin sormetus/nuolenta/mikä vaan panon lopuksi lähinnä ahdistaa, ja se päättyy aina siihen, että pyydän lopettamaan tai toinen väsyy. Paskaa.

En tiedä mikä olen, en välttämättä nymfo, mutta minäkin haluaisin joskus kokea täydellistä tyydyttyneisyyttä seksin jälkeen. Eikö ihmiset kuitenkin niin tee? Kyllähän nautin silti seksistä, paljonkin, mutta silti. Olisi mielenkiintoista mennä jonnekin kallonkutistajalle joskus. Psykologia kiinnostaa minua jonkin verran, ja omalla keittiöpsykologialla olen miettinyt, miten isäsuhde ja ensimmäinen huono suhde vaikuttavat minuun. Tai sitten ei pidä tehdä tästä liian suurta ongelmaa. Luulen kuitenkin, että tämä on yksi syy siihen, miten ajauduin kenties muita helpommin huoraamaan.

Porttiteoria

Miten tavallinen suomalaisopiskelija päätyy huoraamaan? Päättää eräänä päivänä vaan ottavansa rahaa seksistä ja avaa huoranumeronsa?

Eihän se ihan noin mennyt omalla kohdallani. Alun voisin määritellä siihen, kun laitoin alastonkuvani nettiin. Olin todella epävarma vartalostani, varsinkin pienistä rinnoistani. Niinpä selailin erästä alastonkuvagalleriaa, ja 18-vuotiaana lisäsin kuvan itsestäni. Olin kiinnostunut kuulemaan kommentteja. En toki silloin tiennyt, että siellä kehutaan kaikki siiderivalaat pillun toivossa...

Yllätyin kuitenkin, kun seuraavan kerran kirjauduin sinne ja minua odotti yli 60 kommenttia. Ei ainuttakaan negatiivistä tai ilkeää?! Mitä tämä on? Sen jälkeen lisäsin myöhemmin sinne lisää kuvia ja täytyy myöntää, etten enää hävennyt pieniä rintojani niin paljon,vaan tajusin, että makuja on erilaisia. Muiden kuvien tirskistely oli mielenkiintoista, vaikka ketään en halunnut tavata. Tuolla sivustolla sain ensimmäiset kommentit maksulliseen seksiin liittyen, sponsorointiin ja pikkuhousujen myyntiin. Silloin naureskelin, että joopa joo, sopii kuvitella. Kenties vuosi tuon jälkeen päätin kokeilla pikkuhousujen myyntiä netissä. Kaupassa kuumottelin kassalla, mitä miesmyyjä ajattelee, kun ostan monia pikkareita yhtäaikaa. Ylihinnoittelin tietysti stringini ahneena, eikä kukaan halunnut ostaa. Tuolla ne rumat stringit edelleenkin ovat kaapin perällä. Luovutin sen suhteen. Lisäksi poste restanten kautta tapahtuva maksaminen olisi varmaankin tuottanut ongelmia. Sen jälkeen sain joltain hyvännäköiseltä kolmikymppiseltä huorapyynnön kuvagalleriassa. Ihmettelin, miten tuon ikäinen ja näköinen tarvitsee huoraa. Vastaus kuului "pysyy helpommin salassa". Tuo avasi silmiä, että huorissakävijät eivät ole pelkästään limaisia viiskymppisiä, niin kuin käsitys oli. Naurahdin silloinkin pyynnölle, "en todellakaan, sitä paitsi sulla on vaimo!".

Olen myös lukenut huorablogeja, joskus kolmisen vuotta sitten oli ainakin eräs blogi esillä kovasti mediassa. Silloin en todellakaan ajatellut huoraavani joskus, kunhan luin sitä mielenkiinnosta, kuten luen montaa muutakin asiaa. Se antoi realistisen kuvan (huorattuani olen huomannut sen) asiasta, ja tajusin, mitä se voi olla. Sitten sekin unohtui. Kaveripiirissä välillä lensi vitsiä "ei kai täs auta ku ruveta huoraamaan" kun rahapulasta oli kyse.

Viime kesän alussa sitten otin asian vakavasti. Leikittelin ajatuksella, kun kävin iltalenkillä katsellen ojia, josko palautettavia pulloja löytyisi. Lueskelin erästä ammattilaissivustoa, josta keräsin kaiken tiedon mitä tulee tehdä ja mitä tarvitsee. Sitten menin selailemaan netistä ilmoituksia, joissa mies etsii opiskelijatyttöä ilonpitoon hyvin ehdoin. Vastasin muutamalle, ja sieltä tulikin vastaus. Tässä vaiheessa alkoi jännittää, aionko nyt todella tehdä näin. Kun vastaus tuli, menin ostamaan prepaidnumeron. Aika äkkiä sitten saatiinkin sovittua ensimmäinen tapaaminen ja siitä olenkin kertonut.

Mies etsii opiskelijatyttöä -ilmoituksia ei löytynyt kovinkaan monta, joten rahaa ei sillä tavalla hirveästi voisi saada. Niinpä päätin laittaa oman ilmoituksen, josko saisin nuorempiakin asiakkaita. Oma ilmoitus todellakin kannatti, ja lopetettuani minulle oli tilastojen mukaan lähetetty yli 500 vastausta. Niihin sitten lukeutuikin jos jonkinlaista hiihtäjää, oli rakkauskirjeitä, yhden lauseen selityksiä, joitain hyviä asiakkaitakin ja kiimaisia nuorukaisia ilmaista pillua metsästämässä. Eikä minusta vieläkään tunnu siltä, että olisin ollut huora, kunhan panin joitain kertoja saaden rahaa.

Puutteessa

Poikaystäväni ei ole innokkainta sorttia sänkytouhuissa. Tai sitten hän ei vaan uskalla, hän on melko ujo niissä asioissa. Voisin panna kahdesti illalla ja vielä aamullakin kerran pari. Hänelle taas tuntuu kerta riittävän. Uskon kuitenkin, että ujoudella on osansa, mutta ei hänellä koskaan kuulemma ole ollut korkeaa sukupuoliviettiä. Niin ujo ja kokematon, ettei uskalla ottaa minua kunnolla. Hieman harmittaa, haluaisin, että hän tulee luokseni, suutelee kiihkeästi jo eteisessä, alkaa riisumaan minua ja kuiskaa korvaan "haluan sua", sitten työntää sängylle, nuolisi ja itsevarmasti alkaisi panna. Tähän mennessä kaikki on ollut tuosta kaukana. Nyt minä saan tehdä kaikki kunnon aloitteet. Taas suhde, jossa minä kai haluan enemmän kuin toinen.

Hän on melko kokematon, joten olemme edenneet siksi varmaan aika hitaasti. Toisaalta tämä on jännittävää, ihan kuin itsekin olisin ensimmäisiä kertoja harrastamassa seksiä. Hah, niin kaukana siitä, mitä tein kesällä. Voi olla, että ennemmin en olisi pitänyt häntä niin toivottomana, sillä silloin minulla ei ollut niin paljoa kokemusta. Kesän aikana tuli kyllä nähtyä niin paljon kaikkea. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa tästäkin tulee hyvää :)

Juuri tässä vaiheessa pitäisi panna kuin pienet puput. Tekisi kyllä niin kovasti mieli, alkuihastus päällä, toisen pelkästä näkemisestä kiihottuu, mutta ei. Huoh. Panettaa, mutta haluan seksiä vaan hänen kanssaan. Se ei todellakaan olisi sama asia, että menisin panemaan jotain muuta vaan halujeni takia. Haluni kohdistuvat juuri tuohon ihmiseen, miten hän elehtii, mikä ilme hänellä on sängyssä, mitä hän sanoo, miten hän sivelee niskaani, suutelee. Ollaanhan me puhuttu vähän näistä sänkytouhuista, ja ei ne ihan yksinkertaisia ole, tässä on vähä kaikenlaista. Mutta nyt tekisi mieli heittäytyä laattialle kuin pieni lapsi, joka ei saa karkkia "mutta kun mä haluaaaaaaaan!" ja potkia. Myönnän, että tuossa olotilassa vastasin myöntävästi vakkarini taannoiseen viimeiseen kutsuun, kun ärsytti.

Keikkojen lomassa väheni kyllä henkilökohtaiset seksisuhteet. Ennemmin harrastin irtosuhteita jonkin verran ja omasin pari kaveria, joiden kanssa tuli silloin tällöin peittoa heiluteltua. Ei ne mitään yli-ihania olleet, joten ei ihme, että keikkailun aloitettua ei ollut tarvetta enää harrastella ihan jees -seksiä. Tavallaan tarvittava kiintiö seksistä tuli täyteen siinä. Menetin kiinnostuksen irtosuhteisiin huoraamisen myötä. Nyt kun en enää huoraile, olen parisuhteessa enkä harrasta muiden kanssa seksiä, niin se tuntuu tosi vähältä. Luulin, etten enää jaksaisi kiinnostua irtosuhteista, mutta tarvittavan pitkän tauon jälkeen nekin kiinnostavat nyt taas enemmän. Näin vähän seksiä en ole sitten harrastanutkaan, hmm, viime kevään jälkeen? Uskomatonta, mutta sinkkuna taisin saada enemmän kuin tässä suhteessa.  Keskitytään nyt kuitenkin vain tuohon yhteen ja katsellaan, mitä tästä tulee.

Viimeinen keikka -yön yli

Viimeinen keikka vakkarin kanssa, viimeinen keikka koko viime vuonna, ehkei kuitenkaan viimeinen keikka koko elämässä. Koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan". Miellyttävä tapaaminen jälleen kerran. Keikka venyi yön yli. Kai sekin piti sitten kokea. Jutun kirjoittaminen ja julkaisu "pikkuisen" viivästyi, sillä joulukuussa oli joulu (älä) ja muita kiireitä ja sitten lähipiirissä tapahtui yksi juttu, mikä on vienyt aikaa ja en ole halunnutkaan ajatella näitä asioita. Nyt kuitenkin paranemaan päin, ei huolta!

Ennen tapaamista en oikein tiennyt mitä ajattelin. Ehkä olin innostunut, mutta sitten teki mieli perua eikä huvittanutkaan, sitten taas kiinnosti... Viime kerrasta kun oli taas aikaa, että jännittikin jo. No, kyllähän minä sitten lähdin kuitenkin. Tällä kertaa hän haki minut autollaan. Ensimmäinen kerta, kun uskalsin mennä "vieraan" (no, niin no) kyytiin. Ilma oli kuitenkin aika viileä, joten hän ehdotti hakevansa minut. Parkkipaikalla jännitti, jos joku tuttu sattuisi paikalle ja näkisi, mihin oikein olen menossa... Onneksi oli jo pimeää ja minulla huppu päässä kuin milläkin laitapuolenkulkijalla, haha. Päästyämme asunnolle, söimme kevyesti ruokaisaa salaattia (minun makuuni jälleen luksusta!) ja hän tarjosi siideriä. Juttelimme niitä näitä ja taas tuli avauduttua hieman enemmän kuin tavalliselle asiakkaalle olisi tullut. Kerroin myös, että tämä tulee luultavasti olemaan viimeinen kerta tällä saralla, sillä aion keskittyä seurusteluun... Hän otti sen ihan hyvin, sanoi ymmärtävänsä, että kyllä sitä aina jossain vaiheessa niin käy kaikille, olisi luullut minulle käyneen sen jo paljon aiemmin. Hän myös kertoi erään asian, joka olisi vaikuttanut tulevaisuudessa siihen, ettemme olisi enää nähneet. Eli jossain vaiheessa tämä olisi kuitenkin loppunut. Totesi, että pitää ottaa tästä sitten kaikki irti ;) Ruuan jälkeen menimme olohuoneeseen ja aloimme suudella sohvalla. Hän oli taas ihan kovana heti! Toisen kiihottuminen kiihottaa kyllä itseäkin, ja huomasin, että minuakin haluttaa aika lailla. Olimme sähköpostissa vinkkailleet puolin ja toisin, miten odotamme näkemistä ja tekisi vähän mieli... Mukavaa esileikkiä. Kumma kyllä, pystyin keskittymään tilanteeseen hyvin, eikä poikaystävä ollut mielessä. Suutelukaan ei tuntunut pahalta tai siltä, että ei tätä. Pystyn kyllä pelottavan hyvin unohtamaan tietyt asiat mielestä.

Siinä sitten aikamme kiusailtiin toisiamme ja pantiin sohvalla. Oli mukavaa, kun mies kestää kauemminkin kuin pari minuuttia... Kyllä siinä yhdessä vaiheessa tuli mieleen, että mitä jos poikaystävä tietäisi. Täytyy myöntää, että ehken ihan sataprosenttisesti kyennyt nauttimaan. Seksiä on tullut viime aikoina harrastettua vaan oman kumppanin kanssa, ja on muistanut, miten ihanaa seksi on parisuhteessa. Ihan hyvä, että viimeinen kerta. Tuntui kuitenkin vapauttavalta, kun sai rohkeasti "ilmaista", että haluaa seksiä. Oli myös kiva kiusoitella suutelemalla reisiä, alavatsaa ja antaa leuan hipaista hieman penistä, muttei siltikään ottaa vielä suihin... En uskalla suhteessa tehdä noin. Tai olen niin epävarma. Siinä on niin paljon enemmän pelissä, kun välittää siitä, mitä toinen ajattelee ja sitten on yliherkkä. Poikaystävän ja minun halut ei ole myöskään oikein kohdanneet määrällisesti viime aikoina... Nyt olin taas vain se maksullinen, jonka rooli on kiusata toista. Ei tarvinnut välittää siitä, kuinka paljon toinen välittää minusta oikeasti. Sain kaikessa rauhassa olla pornahtava.

Olimme jutelleet ennemmin myös jo siitä, että jäisin yöksi hänen luokseen, sillä hänestä olisi niin mukava herätä jonkun vierestä. Tuota piti harkita hieman kauemmin, sillä yöksi jäänti... Kyllähän se houkutteli siksi, että saisin hellyyttä, olisi jännittävää... Hellyydenkipeä kun olen, niin kyllähän kainalo kelpaa. Mutta siinä on niin paljon enemmän oma itsensä. Muutaman tunnin keikalla vielä pystyy pitämään tietyn kuoren, toinen ei pääse niin syvälle... Mutta yön nukkuminen. Siinä on niin paljon enemmän oma itsensä, herkempi haavoitetuksi tulemiselle. Meikkien peseminen? Hampaiden harjaus? Mitä jos kuorsaan, piereskelen tai huidon yöllä? Joo, ihminen minäkin olen, mutta... Nukkuessaan on oma itsensä. Tuntuu, etten ole enää huorana vaan omana itsenäni. Ja aamulla haisee henki ja on tukka sotkussa. Tietty kuva rikkoutuu. Täytyy sanoa, että minusta ei todellakaan olisi tekemään koko yön keikkoja. Tämä kuitenkin oli ihan kiva, ja ei se ollut niin paha, mitä etukäteen ajatteli. Ja taisin olla yötä omana itsenäni, sillä otin koko hommasta tunnin palkan. (Tai hän antoi, en viitsinyt alkaa kyselemään) Joo-o, nyt meni halvalla.

Ennen nukkumaanmenoa otimme vielä yhden kierroksen, nyt hän nuoli aluksi taas minua aika kauan... Tätä olinkin odottanut! En ole saanut suuseksiä piiitkään aikaan... Tuntui tosi hyvältä, mutta enhän minä mitään orgasmia saanut, kuten en koskaan. Hän jopa kaivoi vibran jostain laatikostaan! Hetken kyllä mietin, kuka sitä on käyttänyt viimeksi ja missä, onko sitä pesty... ehkä. Hetken 69 ja ratsastusta. En nyt hehkuttaisi enää niin paljoa kuin ennemmin. Ehkä se, että toinen alkaa olla tuttu, niin vaikuttaa. Uudet ihmiset kiehtoo. Oli tämä silti taas yksi parhaimmista keikoista! Ennen nukkumaanmenoa vielä suihkussa käynti ja kyllähän minä ne hampaat pesin, olin ottanut hammasharjan mukaan. Meikkejä en kuitenkaan pessyt, ei se nyt ole niin justiinsa. Hammasharjan jätin taktisesti vessaan, että aamulla ennen toisen heräämistä ehdin pestä hampaat, sillä olen hirveän epävarma hengityksestäni, hahah...

Kumma kyllä, nukkuminen ei tuottanut mitään ongelmia ja pystyin nukahtaa melko nopeasti. Yö sujui ihan asiallisesti, enkä kokenut lähentelyä sun muutakaan... Vaikka kyllä minä ennen tätä vähän mietin, että mitä jos se kuitenkin ryöstää minut tai jotain. Vaikka nyt ollaankin niin tutunoloisia. Toivon mukaan en kuorsannut... Aamulla kävin nopeasti vessassa ja pesin hampaat ja kampasin tukan. Onneksi vakkari ei ollut kovin innokas suutelemaan aamulla. Ja ei edes pantu! Hän sittenkin taisi haluta enemmän läheisyyttä kuin seksiä... Juotiin aamukahvit ihan normaalisti ja jotain tavallista aamupalaa, sain voidella itse leipäni, ettei sentään niin prinsessakohtelua enää. Hän lähti töihin, joten vei minut takaisin parkkipaikalle ja suuteli taas autossa jäähyväissuukon, vaikka mietin, etteikö häntä pelota, että kukaan näkee. Ei kai sitten. Matkalla hän totesi, että tulee kyllä muistamaan minut vielä kauankin, ja viitsi kuitenkin muistuttaa, että meidän yhteisenä salaisuutena pidetään. Oli mukavia hetkiä. No niin oli kyllä minunkin mielestä. Eikä tämä todellakaan tuntunut siltä, että olisin maksullinen.

En oikein tiedä, miltä nyt tuntuu. Tavallaan tuntuu helpottavalta, mutta oudolta. Ei ole huono omatunto. Kaikkea sitä elämässä tuleekin tehtyä. En kyllä tiedä, mihin tuo meidän suhde olisi tuosta jatkunut, jos oltaisiin jatkettu näkemisiä. Olisinko tästä lähin jäänyt aina yöksi? Oikeastaan odotin, että tämä keikka tulee tehtyä. Nyt on asia tavallaan paketissa. En aio huorata enää, ellen tulevaisuudessa joudu ihan omituisiin rahavaikeuksiin ja olen sinkku. Enpä tiedä. En välttämättä silloinkaan. Nyt kun miettii, niin kauhea, miten uskalsin oikeasti tavata neljäkin asiakasta päivässä? En todellakaan tiedä, pystyisinkö siihen enää. On alkanut jännittää enemmän. Jotenkin sitä on toiminut kuin unessa. Tämän homman jälkeen on kynnys tulevaisuudessa varmasti matalempi huorailla, mutta silti ajatus jännittää tällä hetkellä. En tiedä miksi. Olen alkanut ajatella enemmän, mitä jos joku saisikin tietää ja miten pystyin... En kyllä missään nimessä uskaltaisi tehdä enää hotellikeikkaa, en tajua miten uskalsin sen ihan kevyesti kesällä. En tiedä itsekään, miten niin sujuvasti parin minuutin jälkeen otin jo suihin sängyssä tuntemattomalta. Ehkä se johtuu siitä, että siitä on niin paljon aikaa. Kun sitä tekee, tulee siitä rutiinia. Tauon jälkeen se tuntuu niin kaukaiselta ja pitäisi etsiä se tietty fiilis uudelleen. Nyt on vähän sellainen olo, kuin olisi saanut suuren projektin päätökseen. Ei tunnu todellakaan miltään huoralta, en käsitä edes itseäni sellaisena. Muistelen kuitenkin lämmöllä tätä vakkaria. Kyllä hän oli enemmän kuin pelkkä asiakas, vaikka tunteita ei häneen ollutkaan. Tuollainen tuttava. Kaveri, jonka kanssa oli hauskoja hetkiä ja sai kokea uusia asioita. Harmi ettei pysty kavereille kertomaan kaikkea. Kyllä varmaan mummonakin vielä keinutuolissa muistan tämän, miten nuorena tuli touhattua kaikenmaailman juttuja. Kestihän tämäkin touhu jotain puoli vuotta elämästäni.

Olen onnekas, että tämä päättyi näin hyvin, eikä minulle missään vaihessa sattunut mitään kamalaa. Varmaankin harvinaista? Sen takia minulla on varmaan tästä touhusta suht positiivinen kuva. En todellakaan kannusta ketään tähän touhuun, en tiedä miten onnekas olen ollutkaan, kun kaikki on sujunut niin kuin on pitänytkin. Ehkä oli hyväkin lopettaa, ennen kuin olisi tapahtunut jotain, mikä ei olekaan niin kivaa. Tavallaan tämä kutkuttaa minua, ja kierolla tavalla hykertelen sille, että minulla on tuhma salaisuus. Kiero taidan olla, kuin korkkiruuvi. Koko touhun aloittaminen, joko olen tyhmän uhkarohkea tajuamatta kaikkia vaaroja tai vaan kokeilunhaluinen villikkö, joka on avoin kaikelle. Kyllä tässä jotain itsestäänkin oppi. Varmaan intoudun vielä kirjoittamaan jonkin muka-syvällisen-tutkimuspostauksen, missä tarkastelen huorailun vaikutusta omaan itseeni ja ihmisenä elämiseen... Haha, joo, on tullut koulujuttuja harrastettua hieman liikaa viime aikoina.

Että tällaista tällä kertaa. Hassua.