Asuuko minussa nymfomaani

Nymfo, hehheh, sehän on vain hyvä asia ;)

Ensimmäinen käsityshän on tuo, mutta jos perehdytään syvemmälle, mitä nymfous oikeasti tarkoittaa, niin se ei todellakaan ole hyvä asia. Olisiko kiva olla suhteessa, jossa ei ikinä tunnu riittävän toiselle, ei kykene ikinä tyydyttämään toista? Jos muutaman kerran kieltäytyy, alkaa pelkäämään, että seksi haetaan muualta? Mikä riittämättömyyden, alemmuuden ja huonouden tunne siitä tulisikaan. Ainakin itse turhautuisin.

Nuorempana kuvittelin olevani täydellinen seksikumppani -halusin aina. Näin myöhemmin olen huomannut, että yhä useammin miehet, varsinkin pidempiaikaiset tuttavuudet pitävät sitä hieman negatiivisena. En kykene saamaan orgasmia toisen kanssa, olen ainoastaan pari kertaa saanut ja nekin olivat heikkoja, en kokenut siltikään tyydytystä. En laukea ikinä, vaikka he tekisivät mitä. (Vika lähinnä pään sisällä, yleensä seksi on kyllä riittävän hyvää) Silti haluan lisää. Eksäni totesikin kerran, ettei minulle kans riitä mikään. Nykyisin kaikki kommentit, mitkä viittaavat siihen, että olen kyltymätön, tuntuvat minusta pahalta. Haluaisin olla sellainen tavallinen nainen, joka laukeaa melkein aina miehen kanssa, saa aikaan hänessä tunteen, että hän riittää ja pystyy tyydyttämään minut.

Nyt ei sovi käsittää väärin, en minäkään joka kerta ole valmis seksiin. Pitää olla oikea ihminen kumppanina, tunteetonta seksiä en jaksa kauaa. Olen myös kieltäynyt seksistä, kun ei ole haluttanut. Tosin syyt ovat olleet jotain tällaista: en saa kuitenkaan mitään tyydytystä, touhu ei kestä kuitenkaan paria minsaa enempää ja minä en saa mitään, aina mennään saman kaavan mukaan. Eli oikeastaan siksi, kun minä en saa siitä tyydytystä. Kun alun viehätykset siitä, millainen ilme toisella on lauetessaan, miltä hän näyttää ja miten hän ääntelee sängyssä eivät enää yksin riitä, pitäisi kehittää jotain hienoa. Tuntuuhan seksi hyvältä, mutta huippu puuttuu. Kuin pitkä loiva ylämäki, joka ei ikinä kohtaa huippuaan. Sitten seksi loppuu, ja jään puoleen väliin ylämäkeä. Haluaisin vieläkin eteenpäin.

Olen myös löyhämoraalinen nainen, olen pettänyt kaikkia paitsi yhtä poikaystävääni. Hän oli ensimmäinen, hänen kanssaan olin kovin lyhyen ajan ja tilaisuuksia ei tullut. Aloin tuossa vähän aikaa sitten miettiä, mikä minua vaivaa. En kykene olemaan uskollinen, kaipaan silti kovasti hellyyttä ja hyväksyntää. Miksi mikään ei tunnu riittävän? Lisäksi seksin jälkeen tuntuu vieläkin siltä, että jotain puuttuisi. Asiaa tutkittuani päädyin Wikipedian artikkeliin nymfomaniasta. Lueskelin myös muita sivuja, joilla asiaa sivuttiin. En kuitenkaan pidä itseäni seksiaddiktina, mielellisesti sairaana tai niin hyperseksuaalisena, kuten kuvauksissa luki. Kuvaukset eivät täysin kohdanneet ongelmaani, mutta eräs asia sieltä jäi mieleen. Nymfomaani ei ikinä koe täydellistä tyydytystä. Hän ei myöskään välttämättä nauti seksistä, vaan hyväksynnän tarve ja muut syyt johtavat seksiin. Pettäminen tulee kuviohin, kun nymfon pitää etsiä uusia kumppaneita, josko he tyydyttäisivät hänet.

En muista koskaan kokeneeni täydellistä tyydytystä seksin jälkeen. Se jää aina tavallaan vaille. Joko se loppuu liian usein, ei tunnu miltään tai haluaisin lisää... Nykyään tosin olen jo sisäistänyt sen, ettei seksissä minulle kuulukaan mitään huippua. Se on tasaista toimintaa, mikä loppuu jossain vaiheessa. Jotkut ovat ottaneet tämän haasteena, ja sekös vasta ahdistaa. Puolen tunnin sormetus/nuolenta/mikä vaan panon lopuksi lähinnä ahdistaa, ja se päättyy aina siihen, että pyydän lopettamaan tai toinen väsyy. Paskaa.

En tiedä mikä olen, en välttämättä nymfo, mutta minäkin haluaisin joskus kokea täydellistä tyydyttyneisyyttä seksin jälkeen. Eikö ihmiset kuitenkin niin tee? Kyllähän nautin silti seksistä, paljonkin, mutta silti. Olisi mielenkiintoista mennä jonnekin kallonkutistajalle joskus. Psykologia kiinnostaa minua jonkin verran, ja omalla keittiöpsykologialla olen miettinyt, miten isäsuhde ja ensimmäinen huono suhde vaikuttavat minuun. Tai sitten ei pidä tehdä tästä liian suurta ongelmaa. Luulen kuitenkin, että tämä on yksi syy siihen, miten ajauduin kenties muita helpommin huoraamaan.