Porttiteoria

Miten tavallinen suomalaisopiskelija päätyy huoraamaan? Päättää eräänä päivänä vaan ottavansa rahaa seksistä ja avaa huoranumeronsa?

Eihän se ihan noin mennyt omalla kohdallani. Alun voisin määritellä siihen, kun laitoin alastonkuvani nettiin. Olin todella epävarma vartalostani, varsinkin pienistä rinnoistani. Niinpä selailin erästä alastonkuvagalleriaa, ja 18-vuotiaana lisäsin kuvan itsestäni. Olin kiinnostunut kuulemaan kommentteja. En toki silloin tiennyt, että siellä kehutaan kaikki siiderivalaat pillun toivossa...

Yllätyin kuitenkin, kun seuraavan kerran kirjauduin sinne ja minua odotti yli 60 kommenttia. Ei ainuttakaan negatiivistä tai ilkeää?! Mitä tämä on? Sen jälkeen lisäsin myöhemmin sinne lisää kuvia ja täytyy myöntää, etten enää hävennyt pieniä rintojani niin paljon,vaan tajusin, että makuja on erilaisia. Muiden kuvien tirskistely oli mielenkiintoista, vaikka ketään en halunnut tavata. Tuolla sivustolla sain ensimmäiset kommentit maksulliseen seksiin liittyen, sponsorointiin ja pikkuhousujen myyntiin. Silloin naureskelin, että joopa joo, sopii kuvitella. Kenties vuosi tuon jälkeen päätin kokeilla pikkuhousujen myyntiä netissä. Kaupassa kuumottelin kassalla, mitä miesmyyjä ajattelee, kun ostan monia pikkareita yhtäaikaa. Ylihinnoittelin tietysti stringini ahneena, eikä kukaan halunnut ostaa. Tuolla ne rumat stringit edelleenkin ovat kaapin perällä. Luovutin sen suhteen. Lisäksi poste restanten kautta tapahtuva maksaminen olisi varmaankin tuottanut ongelmia. Sen jälkeen sain joltain hyvännäköiseltä kolmikymppiseltä huorapyynnön kuvagalleriassa. Ihmettelin, miten tuon ikäinen ja näköinen tarvitsee huoraa. Vastaus kuului "pysyy helpommin salassa". Tuo avasi silmiä, että huorissakävijät eivät ole pelkästään limaisia viiskymppisiä, niin kuin käsitys oli. Naurahdin silloinkin pyynnölle, "en todellakaan, sitä paitsi sulla on vaimo!".

Olen myös lukenut huorablogeja, joskus kolmisen vuotta sitten oli ainakin eräs blogi esillä kovasti mediassa. Silloin en todellakaan ajatellut huoraavani joskus, kunhan luin sitä mielenkiinnosta, kuten luen montaa muutakin asiaa. Se antoi realistisen kuvan (huorattuani olen huomannut sen) asiasta, ja tajusin, mitä se voi olla. Sitten sekin unohtui. Kaveripiirissä välillä lensi vitsiä "ei kai täs auta ku ruveta huoraamaan" kun rahapulasta oli kyse.

Viime kesän alussa sitten otin asian vakavasti. Leikittelin ajatuksella, kun kävin iltalenkillä katsellen ojia, josko palautettavia pulloja löytyisi. Lueskelin erästä ammattilaissivustoa, josta keräsin kaiken tiedon mitä tulee tehdä ja mitä tarvitsee. Sitten menin selailemaan netistä ilmoituksia, joissa mies etsii opiskelijatyttöä ilonpitoon hyvin ehdoin. Vastasin muutamalle, ja sieltä tulikin vastaus. Tässä vaiheessa alkoi jännittää, aionko nyt todella tehdä näin. Kun vastaus tuli, menin ostamaan prepaidnumeron. Aika äkkiä sitten saatiinkin sovittua ensimmäinen tapaaminen ja siitä olenkin kertonut.

Mies etsii opiskelijatyttöä -ilmoituksia ei löytynyt kovinkaan monta, joten rahaa ei sillä tavalla hirveästi voisi saada. Niinpä päätin laittaa oman ilmoituksen, josko saisin nuorempiakin asiakkaita. Oma ilmoitus todellakin kannatti, ja lopetettuani minulle oli tilastojen mukaan lähetetty yli 500 vastausta. Niihin sitten lukeutuikin jos jonkinlaista hiihtäjää, oli rakkauskirjeitä, yhden lauseen selityksiä, joitain hyviä asiakkaitakin ja kiimaisia nuorukaisia ilmaista pillua metsästämässä. Eikä minusta vieläkään tunnu siltä, että olisin ollut huora, kunhan panin joitain kertoja saaden rahaa.