Vuosi aloituksesta

En muista aivan tarkkaa päivää, milloin aloitin huoraamiseni, mutta voidaan kai sanoa, että tasan vuosi sitten aloitin. Muistan, miten ostin uudet kengät juhannusfestareille ensimmäisillä huorarahoilla, jotka jäivät säästöön, kun oli ostanut ensin ruokaa kaapit täyteen.

Kyllähän se viime kesä leimautui huorakesäksi. Nyt kun taas on lämmin ja ei koulua, niin tuntuu, että jotain puuttuu. En selaa sähköpostia etsien uusia potentiaalisia asiakkaita, sipsuttele ulos pienellä jännityksellä kohtaamaan asiakasta ja saa paljon rahaa. Jotenkin muistaa niin hyvin nyt sen tunteen, miten oli lämmin kesäilta, pieni hame ja jännitys, millainen asiakas on. Välillä pettymyksiä, välillä positiivia yllätyksiä. Ikkunasta tuiversi lämmin kesäilma, kun tuijottelin huoraluuria, milloin tulee soitto, että täällä ollaan. Vähän muistelen lämmölläkin viime kesää, oli minulla kuitenkin hauskaakin. Nyt ei ole yhtään enää niin jännittävää. Melkein kuin kesä kaipaisi sitä pientä vipinää. Tykkäsin siitä, että sain vietellä toisen (tai no, eihän siihen paljoa vaadittu). Myös rahan saamisesta sai sitä tiettyä tyydytystä.

En tiedä, onko minusta parisuhteeseen. Tykkään ihastumisen tunteesta, mutta sitten kaikki onkin taas sitä tuttua. Seksi on tuttua ja ainut jännitys on melkein vaan siinä, haluaako se toinen nyt vai ei. Ensimmäisissä suhteissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta jotenkin olen nykyään niin etäinenkin, tuntuu, etten osaa jakaa itseäni toisen kanssa. Pidän sen oman reviirin enkä osaa päästää toista lähelle. Suhtaudun rakkauteen erittäin kyynisesti. Tuntuu, että kuitenkin se jossain vaiheessa loppuu, kaikissa suhteissa. Koen huonoa omatuntoa, miten minusta ei ole hyväksi tyttöystäväksi, kun en ole tarpeeksi hellä ja läheinen. Olen jopa ensimmäisiä kertoja elämässäni ajatellut, että mitä jos en vaan ikinä sitoudu, jos minusta ei ole siihen. Kai sen elämän voisi elää tapailemallakin?

Sekin mietityttää, miten paljon huoraaminen on vaikuttanut kyynisyyteeni rakkautta kohtaan. Yritän toitottaa itselleni, että seksi on vain seksiä, ei se haittaa vaikka toinen pettäisi. En tiedä itsekään, uskonko tuohon. Ja onko tässä maailmassa edes mahdollista enää luoda hyvää parisuhdetta? Pakkohan sen on edes jotenkin täytynyt vaikuttaa, että huoratessa huomasin, miten kaikki vaan pettävät?

En ole kyllä koskaan ollut sellainen prinsessa, joka olisi haaveillut prinssistä ja häistä, avioliitosta ja ikuisesta rakkaudesta. Täydellisesti en ole siis muuttunut, ja ehkä vieläkin jossain on pieniä haaveita siitä, että olisi mahdollinen täydellinen parisuhde. Ehkä ajan myötä olen vaan tullut enemmän realistiksi, enkä enää haaveile 18-vuotiaan tavoin lähes täydellisestä miehestä, jonka kanssa sitoutua. Ehkä olen huomannut,että olen sitoumiskammoinen.

Tuttuja kasvoja kaupungilla

Tuli taas tuttuja kasvoja vastaan! Tämä oli jo kolmas asiakkaani, johon törmään vapaa-ajallani. Tämä tyyppi oli liikenteessä vaimonsa kanssa, jota tietysti tiirailin kiinnostuneena. Millainen vaimo on innokkaalla huorissakävijällä (käynyt minunkin luona useamman kuin yhden kerran ja hakee netistä vakituisia panoja, joita voisi sponsoroida)?

Pari tuli vastaan vieretysten, mutta käsistä he eivät pitäneet. Hieman ehkä kyllästyneen oloisia ja vaimo oli kenties tyypillinen 35-vuotias. Pukeutuminen oli hyvin tavallista, jotain halpahallityyliä. Ei mitään ylihienostunutta, muttei kamalaakaan. Tukkaa ei oltu laitettu mitenkään eikä meikkiäkään tainnut olla. Vaikka kohtaaminen olikin erittäin pikainen ja yritin olla katsomatta heihin päin epänormaalin kauaa, ehti siinä jo aikalailla tekemään analyysiä, haha. Mies tuntui tunnistavan minut, ainakin katsoi kasvoihin suoraan, muttei reagoinut mitenkään kummemmin. Seksiä heillä kuulemma on, mutta määrä (mielestäni kohtuullinen) ei riitä miehelle vaan pitää hakea muita seikkailuja. Hassusti siinä pienen hetken ajan, muistui taas kaikki mieleen. Olin menossa kauppaan ja sitten naps, näen hänet ja muistan miten panimme kämpässäni eri asennoissa ja otin suihin. Ilman kumiakin hän olisi halunnut, mutten suostunut. Muistin, miten hän kertoi vaimonsa kyllä haluavan seksiä. Vaimon nähdessäni mieleeni tietenkin tuli heti hän haluaa 2krt/vko. Mietin, aavistaako vaimo mitään vai onko tämä ihan sovittu juttu.

Viimeksi kun näin asiakkaan kauppajonossa, alkoi minua ällöttää kun hän näytti niin raihnaiselta. Tällä kertaa ei tullut inhoa tai ällöä, sillä mies näytti aivan hyvännäköiseltä. Ei iskenyt katumuskaan, mutta olen nykyään hyvin pystynyt unohtamaan, mitä olen joskus puuhaillut, joten seuraavan puoli tuntia mietin asiaa.

Näin myös toisen asiakkaani (eräs vakkari) ja ilmeisesti huoran kanssa matkalla ilmeisesti hotelliin. Ainakaan se ei hänen vaimonsa ollut, sillä hänet tiedän ja nainen/neito näytti kyllä niin huoralta, mitä voisin kuvitella: Erittäin tiukat farkut, merkkilaukku ranteessa, hiustenpidennykset, tekorusketus ja korkokengät. He näyttivät epäsopivalta parilta, ei heillä voinut olla mitään yhteistä. Turvaväliä muutama metri, kuin hieman esittäen, etteivät tunne toisiaan. Mitäpä muutakaan mies olisi tehnyt siihen aikaan naisen kanssa. Hymyilin pienesti miehelle ja hän moikkasi minua, mikä ei kyllä haitannut. Jonkun toisen asiakkaan kohdalla olisin ollu tiukasti eri mieltä. Moikkaus lämmitti, mutta aloin ajatella itse miestä. Hänen kanssaan ollessani hän sai tuntemaan oloni ainutlaatuiseksi, ihan kuin olisin ainut huora, jota hän panee. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä, mutta nyt kun näin hänet tuossa tilanteessa, jotenkin ääni kellossa muuttui. Tiedän kyllä, että todennäköisesti en ole ainut huora ollut kenellekään, mutta silti. Minusta alkoi tuntua, että mies on koukussa huoriin. Varmaan vähintään kerta viikossa maksullista seksiä, varmasti enemmänkin, kyllä sillä palkalla kelpaa.

Millaista on käydä vähintään kerran viikossa maksullisissa? Onko hän kaikkien kanssa yhtä intohimoinen kuin minun aikonaan? Eikö hän yhtään pelkää tauteja? Eikö hänen vaimonsa arvaa mitään? Mitä jos heillä on ihan sellainen sopimus, että mies saa käydä huorissa? Miten ihmeessä hän jaksaa? Mitä jos minä olisin hänen vaimonsa? Pelottaisi, että mies toisi kotiin jonkin taudin. Jotenkin niin järkyttävää, että toiset elää täydellistä kaksoiselämää. Kuinka monen kanssa hän on ollut sängyssä? 200? 300? Ainakin varmasti yli sadan, onhan hän kuitenkin hyvännäköinen ja mukavakin pintapuolisesti. Onko hän seksiaddikti? Vaikka kuinka mietin miestä, en saa hänestä mitenkään kusipäätä tai itseään täynnä olevaa limanuljaskaa, mitä hän kaiken perusteella pitäisi olla. Ei sitä vaan huomaa, hän on rehellisen oloinen, ystävällinen ja avulias. Ei sitä ihmisistä vaan kerta kaikkiaan voi arvata tai huomata.

Hassua, että heräsin tähän vasta nyt, kun näin miehen toisen huoran seurassa. Ehkä etäisyys on saanut ajattelemaan eri tavoin. Ehkä myös oman seurustelun takia aloin ajatella, ettei sitä vaan kerta kaikkiaan voi tietää, jos toinen käy huorissa koko ajan. Ei siinä auta muuta kuin luottaa sokeasti tai yrittää ajatella, että seksi on "vain" seksiä.

Mistä sinä unelmoit?

Tämä on kysymys, joka on kysytty minulta aikoinaan useamman kuin yhden kerran keikalla. Aika jännää, että lähes tuntemattomalta halutaan tiedustella moista. Kai ihmisiä mietityttää, mistä ihminen, joka ottaa rahaa vastaan seksistä, unelmoi? Rikkaudesta, miljoonista?  Siitä, ettei "tarvitsisi" huorata? Olen vastannut, että valmistumisesta ja perheestä, ja reissuista. Tottakai unelmoin myös rahasta, mutta vaan siinä määrin, että pystyisin tulevaisuudessa elämään keskivertoa elämää ilman jatkuvaa sentin venytystä tai suuria velkoja. Varmasti jokainen toivoo samaa. Ei kaikkeen tarvitsekaan olla varaa. Ehkä toisen unelmista kysyminen sitten valottaa toisen persoonaa ja pystyy saamaan toisesta ihmisestä paremman kuvan.

Minua on yllättänyt se, miten olen jaksanut kirjoittaa tätä blogia. Ensimmäistä kirjoitusta julkaistessani mietin, jaksanko todellakin kirjoittaa tänne muutamaa kertaa enemmän? Olin ennemmin yrittänyt pitää blogia, tosin täysin eri aiheesta, mutta se jäi heti. Tämä vaan on aihe, josta pystyy kirjoittamaan paljon ja joka synnyttää paljon ajatuksia. Varsinkin, kun ei tuhlaa energiaa purkamalla tätä minnekään muualle, on jotenkin helppo purkautua tänne blogiin. Jos aihe todellakin koskettaa itseä, niin siitä haluaa kirjoittaa, tämä toimii myös minulle itselleni päiväkirjana. Jotenkin ehkä odotin enemmän haistattelevia ja ilkeitä kommentteja, mutta yllättäen kaikki ovat pysyneet asiallisina, tietysti erilaisia näkökantoja on tullut, niin kuin pitääkin. Eivät ne minuun oikein mitenkään ole vaikuttaneet, mutta huoraamisen lopettamispäätöstä ne kyllä nopeuttivat, kun aloin seurustella.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan? Seurustelen nyt nimittäin miehen kanssa, joka on käynyt huorissa (ei minun asiakkaana). Suhteesta olisi kyllä paljon avauduttavaa, mutta anonyymiyteni säilyttämiseksi tyydyn kertomaan myöhemmin vain paloja sieltä täältä. Yleensä tässä viime aikoina olen kokenut  olevani maailman onnellisin, mutta taas välillä mietin, tuleeko tästä mitään. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tästä tulee hyvä ja kestävä suhde. Yllättäen vaan seksi on yksi pikku ongelma, mutta onneksi sitä kuitenkin on jossain muodossa. Tuntuu, että hänelle voi kertoa mitä vaan ja keskustelemalla ongelmat ratkeaa. Jos maailmassa on joku läheinen ihminen, jolle voisin huoraamisestani joskus kertoa, voisi se ehkä olla hän. En ole koskaan ennemmin ajatellut, että voisi olla sellaista ihmistä. Kenties kertoisin kuitenkin siistityn version, vähentämällä asiakkaiden määrää ja ammattimaisuutta. Mutta en siis ole nyt kertomassa.

Tänään loppui käteinen. Olen siis vienyt ison osan pankkiin, mutta olen myös käyttänyt käteistä lähes koko kuluneen vuoden. Tavallaan tämäkin on yksi askel, joutuu taas alkaa kortin kanssa leikkiä (no loppuupahan kassalla se ikuinen ajatus, että mitäköhän tuo kassaneiti ajattelee kun aina maksan isoilla seteleillä).

Ja taas mentiin... Tosin vain kerran.

Kerroin tuossa ennemmin kesäsuunnitelmistani. Olin siis muuttanut mieltäni hieman myönteisempään suuntaan, josko sitä taas tekisi muutaman keikan. Ehkä tämän takia myönnyin vakkarin pyyntöön, kun sellainen sattui kohdalle. Joo, niin minun piti lopettaa ja kaikkea, mutta tämä olikin nyt vaan tällainen yhden kerran comeback ja en ole jatkamassa enempää.

Pitkän tauon jälkeinen ensimmäinen keikka tulikin yllättäen erittäin nopeasti. Pikkuviestittelyä, halu seikkailla ja sopivasti yhteensopivat aikataulut - hups. Joten miksi ei? Tapasin siis sen parhaan vakkarin, jonka kanssa tein viimeisen keikan ennen taukoa. Tapaamisen sovittua alkoi mielessä pyöriä ajatukset, kuten osaanko enää? Miltä se tulee tuntumaan? Miten pystyn olemaan rento, mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon taas? Meneeköhän keikka ihan penkin alle, jos olenkin liian tuttavallinen tai etäinen tai outo? Kuinka päällekäyvä minun pitää olla vai pitääkö minun antautua viettelylle? Mitkä ovat huoran ja vanhan tuttavan osuudet tässä tapaamisessa? Mitä hän odottaa minulta? Mitä jos minua alkaa kyllästyttää toisen panon kohdalla, en varmaankaan voi ilmaista sitä? Siinähän se ero tässä hommassa vähän onkin, yhden yön panon ja seurustelukumppanin kanssa voi sanoa, että hei, ei tämä nyt oikein suju, tai en jaksa enää, mutta huorana on vaan oltava hiljaa vaikkei huvittaisi, koska sinut on maksettu? Kuinka epäkohteliasta olisi ilmaista, että riittää jo, jos iltaan kuuluu paljon muutakin, kuten syömistä, hengailua ja niin edelleen? Varmaankin ei-suositeltavaa. Päätin jaksaa kaiken, mitä eteen tulee. Oli taas hieman sisäistettävää, miten tämä homma meneekään, älä siis ala kuvitella, että jos sinut on maksettu, voit alkaa kitisemää miten ei jaksa... Tapaaminen sovittiin kuitenkin niin, ettei seksi ole täysin pääosassa. Näitä miettiessäni kuitenkin samalla mietin jo meidän tulevia hetkiä, sillä viime aikainen seksielämä oli ollut aika laimeaa ja oikeastaan odotin vakkarin intohimoista tyyliä käyttäytyä sängyssä.

Kaikki menikin paremmin mitä osasin kuvitella ja oli täysin luontevaa, ihan turhaan mietin kaikkea. Ennen tapaamista annoin hänelle oikean puhelinnumeroni, sillä en jaksanut kaivaa huoraluuria tämän takia ja tarkkailla milloin viestiä tulee. Tämä varmaan kertoo jo, että luottamus on meillä vahva. En olisi kyllä voinut kuvitellakaan viime kesänä, että antaisin jollekin, joka käy huorissa ja maksaa minulle, oman puhelinnumeroni! Oikeastaan keikka ei tuntunut edes keikalta. En jaksanut esittää mitään, vaan kerroin rehellisesti mitä olen viime aikoina tehnyt ja samalla henkilökohtaisesta elämästänikin ja myös vastapuoli tuli kertoneeksi asioita. En vaan osaa kuvitella, että olisin huora tuon keikan takia (joka olen, koska otin rahaa tuosta), sillä tuo ei tuntunut yhtään siltä! Ihan kuin vanhoja tuttuja tai jotain fuckbuddyja ja kaikki meni minun ehdoillani. Ihan kuin hän olisi halunnut varmistaa, etten vaan tee mitään, mitä en halua. Tosi outoa samalla. Olin siis taas yön yli.

Katsoimme leffan, jonka hän oli käynyt vuokraamassa iltaamme varten (tosi hassua... tuosta tuli mieleen joku teini-ikäisten kuherteluilta, mutta jotenkin tuli tosi suloinen ja sympaattinen fiilis), söimme ruokaa ja join pari lasia viiniä. Saunoimme. Ja tietenkin harrastimme seksiä, mikä tuntui jostain syystä hirveän hyvältä. Olin kyllä ollut puutteessa, mutta on hän hyvä sängyssäkin. Oli jotenkin todella rentouttava ilta, normaalista poikkeava ja sai jotenkin vapauttaa itsensä seksuaalisesti... (sai olla ihan rauhassa "porno" eikä tarvinnut pelätä, että toinen nauraisi, että olisin liian tyrkky tai yritän liikaa... olisi kyllä hienoa tuntea samoin suhteessa, mutta jostain ihmeen syystä tunnen, että minun pitäisi olla silloin hirveän siveellinen enkä uskalla olla yhtä rohkea. Jo on kumma...). Yön nukuin huonosti, sillä jotenkin se oli vaan outoa ja ei ollut oma sänky. Aamulla jäin nukkumaan, kun hän lähti käymään töissä. Siis töissä jättäen minut sänkyynsä(!), eli olin ihan yksin hänen asunnossaan. Ihmettelin tuota aika kauan, miten hän kykenee luottamaan minuun noin paljon. Minähän voisin vaikka ryöstää hänet ja karata? Eikä hän edes tiedä oikeaa nimeäni (en usko, että hän noteerasi, että annoin oman numeroni...) tai vaikken olisi antanutkaan oikeaa numeroa, niin hänen olisi ollut todella vaikea selvittää mihin hävisin hänen omaisuutensa kanssa, haha. Ainakin olisin voinut kaivaa kaikki hänen kaappinsa ja lukea salaisia asiakirjoja. Tyydyin kuitenkin vaan nukkumaan ja hänen poissa ollessaan kävin pesemässä hampaat ja kurkkasin vessan kaappiin (aika pahis). Hän tuli pian takaisin ja söimme aamupalaa, vielä kerran seksiä ja kotiin. Ainut asia, mikä särähti korvaan oli kun hän lauetessaan  huudahti "voi -huoranimeni-!". Palautti jotenkin maan pinnalle, että missä mennään vai luuleeko hän todella sen olevan oikea nimeni? Mutta voin kyllä rehellisesti sanoa, että tuo oli varmaan mukavin keikka ikinä ja raha oli pelkkää ekstraa. Ihmisenä hän on erittäin mukava ja hänen kanssaan on helppo olla. Olen miettinyt monesti, miksi hän maksaa seksistä, mutten ole koskaan uskaltanut kysyä sitä häneltä. Veikkailisin, että ei tarvitse tuhlata aikaa naisen metsästykseen baarista, kun hän ymmärtääkseni on varattu.

Kotiin tullessani istuin hetken hiljaa ja kelasin tapahtunutta. Miten tuollainen voi uhata mielenterveyttä (niin kuin joku minulle blogissa on kommentoinut), jos itse tykkää asiasta? Mietin myös keikan ja tavallisen seksisuhteen eroja. Ennemmin en ole istunut noin kauaa hiljaa paikallani keikan jälkeen. Ei tuntunut pahalta, väsytti kylläkin mutta olin kai aivan tyytyväinen. Menin kuitenkin suihkuun ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä keikan jälkeen, kuurasin saippualla koko vartalon normaalia huolellisemmin. Tuntui, että minussa oli vieras tuoksu ja halusin normaalin tutun tuoksun takaisin. Ilmeisesti tuo oli sittenkin jotenkin normaalia rasittavampi keikka, kun oli pitänyt monta kuukautta taukoa. Hassua, sillä asiakas oli kuitenkin miellyttävin tyyppi kaikista. Epänormaalia käytöstä oli myös se, että menin seuraavalla viikolla shoppailemaan ja tuhlaamaan rahoja. En ole ennemmin noin tehnyt, mutta nyt koin, että minun pitää tuhlata ne. Kerta kaikkiaan aika monia tunteita herättävä tapahtumarysä. Emme sopineet mitään seuraavasta näkemisestä, mutta en aio enää keikkailla tänä vuonna. Mielestäni ei ole hyvä, että tekisin tätä "tyhjän" takia, eli tuhlaisin rahat vaatteisiin tai muuhun suht' tarpeettomaan. Vaikka toisaalta voisin tavata häntä ihan vaan seksin takia...

Mutta asiasta toiseen. ILOISIA UUTISIA, alkuperäinen suunnitelmani kesälle toteutuu! Olen odottanut tätä niin pitkään, ihanaa! Joten en siis ole tekemässä b-suunnitelmaa, että huoraisin kesällä, voitte siis rauhoittua. Ei sekään mielestäni paha olisi ollut, jos olisin sinkku kesällä. Huoraamattomuus on kuitenkin sen kannalta parempi, sillä haluan kunnon suhteen tuon yhden tyypin kanssa, jota olen tässä tapaillut. Mutta nyt on ihan uudet tuulet tulevana kesänä, jännittävää!

Eli taisi tälle vuodelle olla tuo yksi keikka vaan.

Nyt elän taas sitten niin kuin kaikki muutkin, "kunnolliset ihmiset", niin kuin tein jo nelisen kuukautta tässä välissäkin. Tämä nyt oli vähän tällainen pieni lipsahdus. Kirjoitan tätä juttua pari viikkoa myöhässä, mutta nyt kun ajattelee koko tapahtunutta, niin ei kaduta yhtään ja positiiviset fiilikset on jäänyt. Outoa tämä elämä.

Sinulle, joka luet blogiani

Väärinkäsitysten oikaisemiseksi ja selvennykseksi:

Huoraaminen on pahasta. Älä ikinä aloita tai kokeile. Se pilaa terveytesi niin fyysisesti kuin henkisesti. Tekee sinusta moraalittoman ja alttiin väkivallalle. Huoraaminen on kamalaa, sinulle tulee psyykkisiä ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Pilaat tulevaisuutesi, maineesi, ruumiisi. Olet saastunut, pelkän rahan perässä juoksija. Joudut todennäköisesti hoitoon, kun lopulta pimahdat ahdistuksissasi. Et tunne enää kehoasi omaksi ja itket yöt läpeensä, miten halpa ja nöyryytetty olet. Vaikka seisoisit koko päivän suihkussa keikan jälkeen, et saa iholtasi pois niitä likaisia sormenjälkiä ja hikipisaroita, jotka syöpyivät sinuun litistyessäsi toisen alle. Etkä varsinkaan saa sitä likaista oloa viemäristä alas. Menetät ilon ja kiinnostuksen seksiin, etkä kykene enää normaaliin rakasteluun. Minäkuvasi naisena pilaantuu, etkä osaa enää suhtautua tavallisesti seksiin. Et kykene enää nauttimaan seksistä, sillä koet ahdistusta kaikkeen seksuaalisuuteen liittyen, koska huorasit. Et usko kenenkään rakastavan sinua oikeasti, omana itsenäsi. Älä ikinä kokeile. Vaikka jotkut kirjoittavatkin blogia huoraamisesta, vähättelevät he ongelmiaan elleivät kerro rehellisesti siitä, miten heidät raiskattiin jo toisen kerran keikalla. Oikeasti he ovat ihmisraunioita, sisältä pelkkää tyhjää. Vaikka joku kirjoittaakin huorablogia, se ei ole yllytystä huoraamiseen, MUISTA TÄMÄ. Silloin on jo liian myöhäistä, kun itket terapeutille kolmatta vuotta putkeen, miten olet kadottanut ihmisarvosi, haluat kuolla ja alapääsi on ihan väljähtänyt rajusta seksistä. Tämä tapahtuu sinulle, jos huoraat. Et enää koe olevasi arvostettu, vaan alistettu naisparka, jota lihavat psykopaatit panevat vängällä, ja et voi tehdä mitään vaikka sattuu. Lisäksi, jos otat rahaa vastaan seksistä, kadotat elämäsi oikean jumalan ja materia vie sen paikan. Annat sielusi saatanalle harrastettuasi seksiä rahasta, palvelet materiaa ja muita saatanallisia paheita. Olet täysin hukassa, ja tunnelin päässä oleva valokin on sammutettu kustannussyistä. Siinä sitten kuolet nuorena parantumattomaan sukupuolitautiin ilman ystäviä, jotka ovat kaikonneet tuollaisen halvan ja likaisen huoran luota. Huoraaminen ei koskaan ole ainut vaihtoehto. Huoraaminen on aina kärsimystä, vaikka kuvittelisit mitä. Miehet käyttävät säälimättä sinua, eivät arvosta, kohtelevat kuin maan alinta saastaa, etkä voi vaikuttaa siihen, ketä panet. Säästä itsesi. Huoraaminen on aina naista alistavaa, rikollista ja vaarallista kaikissa sen mahdollisissa muodoissa, sillä raha, minkä otat vastaan tekee sen.

EN YLLYTÄ/KANNUSTA/KEHOTA KETÄÄN BLOGILLANI HUORAAMAAN.

Kesäsuunnitelmia

Minulla on ollut ihan eri suunnitelma tulevalle kesälle kuin viime kesälle. Nyt en olekaan enää niin varma, tuleeko se onnistumaan. On mahdollista, että jäänkin taas tähän kaupunkin kesäksi ja ilman kesätöitä. Kesätyöttömyys tässä tapauksessa on kyllä ihan oma valintani tällä kertaa, en jaksa alkaa taas siihen turhauttavaan hakutouhuun, kun kulman takana houkuttelee helppo pakotie. Hakemuksia kirjoittaessa tuntuu jo valmiiksi häviäjältä, miksi edes kirjoitan, kun hakijoita on ihan älyttömästi ja kaupungissa heikosti työpaikkoja? Aina löytyy joku parempi kuin minä. Ensisijaisesti kyllä toivon kovasti, että suunnitelma A toteutuisi, mutta jos ei, niin olen taas työtön kesän, ellei jotain ihmeellistä tupsahda eteen. Laskeskelinkin jo, miten pärjään vuokrien jälkeen. En aio vaihtaa kaupunkia työn perässä tai mennä kotiin asumaan, se tuntuisi ihan naurettavalta. Tällä kertaa ei ole yhtä tiukka tilanne kuin vuosi sitten, mutta kyllä se kesä kovasti lompakkoa tulee verottamaan ja syksyllä tulen olemaan taas tiukilla.

Tällä hetkellä varasuunnitelmani on seuraava: noin kuusi asiakasta eli kuusi keikkaa jos tekisi kesällä. Vaikka heti kesäkuussa tai toukokuussa. Näin ollen voisin hankkia pienen "kesätyöpalkan" ja saisin vuokrat takaisin. En kyllä laita ilmoitusta minnekään, vaan ilmoitan muutamalle mukavalle asiakkaalle olevani taas takaisin bisneksissä, joten asia ei leviäisi yhtään sen suuremman porukan piiriin kuin ennenkään. He ovat osoittautuneet tässä tauon aikana luotettavaksi; en ole siis saanut nimettömiä uhkailuja tai huuteluita kaupungilla, hahah. Tosin jos minulla ei ole mitään valonkestävää työtä ensi kesänä, en tiedä miten selitän kavereilleni ja vanhemmilleni pärjäämiseni. Valehtelen nostavani kesäopintotukea? Luultavasti. Jännittää hirveästi, viime kerrasta onkin aikaa. Tai en tiedä, ehken ilmoita kenellekään mitään, vaan tapaan jonkun tutun, joka kyselee mikä minun tilanteeni on. Tai ehkä teen vaan jotain kolmisen keikkaa, riippuen raha- ja ihmissuhdetilanteesta. B-suunnitelma nyt siis kuitenkin valmiina, eikä se tunnu mitenkään pahalta. Valmiiksi tuttuja ihmisiä, selvät säännöt, piiri pieni pyörii? Se täytyy myöntää, että puoliakaan entisistä asiakkaistani en lähtisi enää tapaamaan, on jotenkin vaatimustaso taas noussut, kun ei tässä mikään hengen hätä ole.

Kevät herättelee haluja...

En ole huorannut, tosin pyyntöjä on tullut vanhoilta vakkareilta. Kevät ilmiselvästi herättelee haluja itse kullakin, kun yhtäkkiä taas monta ottanut yhteyttä samaan aikaan. Talvella oli selvästi hiljaisempaa. Olisi mielenkiintoista kuulla tästä jokin tutkimus!

Olen ihastunut aika paljon erääseen ihmiseen, jota tapailen. Itse asiassa olen tapaillut aika monia tässä viime aikoina, mutta tämä on ainut, joka saa kaipaamaan häntä takaisin viereeni heti hänen lähdettyä kotiin. Haluaisin olla vaan hänen kainalossaan silitettävänä. Hän tuntuu niin hyvältä, että jostain kummasta kumpuaa halu sitoutua vakavasti nyt yhtäkkiä ja lopettaa seikkailu. Kukaan muu ei kiinnosta. Toivottavasti tästä tulee jotain enemmän.

Olen huomannut, että minua ei viehätä täydelliset miehet. Vaikka kaikki asiat olisivat mallikelpoisesti kohdallaan, mutta jos ensivaikutelmasta saa hieman nihkeän kuvan, hän ei vaan vie jalkoja alta (tätä ei vaan voi selittää) tai ei tuoksu hyvältä, niin en vaan syty. Ihminen on ihana ja aito, kun hän tekee virheitä. Ja muuten, voisin seurustella miehen kanssa, joka on käynyt huorissa. Se ei ole yhtään kamala juttu. Minun kanssa seurustellessa kuitenkin loukkaisi aika paljon se, jos seksi ei kiinnostasi muuta kuin huorien kanssa (viitaten tuohon edelliseen kirjoitukseen). Tavallaan olen kuitenkin tässä viime aikoina ymmärtänyt sen, että yhdessäolo on niin paljon muutakin kuin seksiä, paljon tärkeämpää on yhteinen tunneside ja hyvä olo. Olen jotenkin oppinut arvostamaan sitä paljon enemmän ihan lähiaikoina. Ennemmin olen ollut hirveän seksikeskeinen ja yhdyntäpainotteinen. Ihana huomata, että yhtä hyvän olon saa aikaan pelkästään halailemalla ja lähekkäin olemalla, miksi aina pitäisi alkaa jyystämään? Joku voisi ehdottaa, että liian aikaiset seksikokemukset saattavat johdattaa siihen suuntaan, että unohdetaan läheisyys ja keskitytään ihan liikaa pelkästään seksiin, kun sitä joka tuutista toitotetaan. Ehkä se on vaikuttanut minuunkin jotenkin, vaikken myönnä aloittaneeni liian aikaisin seksitouhuja.