Mistä sinä unelmoit?

Tämä on kysymys, joka on kysytty minulta aikoinaan useamman kuin yhden kerran keikalla. Aika jännää, että lähes tuntemattomalta halutaan tiedustella moista. Kai ihmisiä mietityttää, mistä ihminen, joka ottaa rahaa vastaan seksistä, unelmoi? Rikkaudesta, miljoonista?  Siitä, ettei "tarvitsisi" huorata? Olen vastannut, että valmistumisesta ja perheestä, ja reissuista. Tottakai unelmoin myös rahasta, mutta vaan siinä määrin, että pystyisin tulevaisuudessa elämään keskivertoa elämää ilman jatkuvaa sentin venytystä tai suuria velkoja. Varmasti jokainen toivoo samaa. Ei kaikkeen tarvitsekaan olla varaa. Ehkä toisen unelmista kysyminen sitten valottaa toisen persoonaa ja pystyy saamaan toisesta ihmisestä paremman kuvan.

Minua on yllättänyt se, miten olen jaksanut kirjoittaa tätä blogia. Ensimmäistä kirjoitusta julkaistessani mietin, jaksanko todellakin kirjoittaa tänne muutamaa kertaa enemmän? Olin ennemmin yrittänyt pitää blogia, tosin täysin eri aiheesta, mutta se jäi heti. Tämä vaan on aihe, josta pystyy kirjoittamaan paljon ja joka synnyttää paljon ajatuksia. Varsinkin, kun ei tuhlaa energiaa purkamalla tätä minnekään muualle, on jotenkin helppo purkautua tänne blogiin. Jos aihe todellakin koskettaa itseä, niin siitä haluaa kirjoittaa, tämä toimii myös minulle itselleni päiväkirjana. Jotenkin ehkä odotin enemmän haistattelevia ja ilkeitä kommentteja, mutta yllättäen kaikki ovat pysyneet asiallisina, tietysti erilaisia näkökantoja on tullut, niin kuin pitääkin. Eivät ne minuun oikein mitenkään ole vaikuttaneet, mutta huoraamisen lopettamispäätöstä ne kyllä nopeuttivat, kun aloin seurustella.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan? Seurustelen nyt nimittäin miehen kanssa, joka on käynyt huorissa (ei minun asiakkaana). Suhteesta olisi kyllä paljon avauduttavaa, mutta anonyymiyteni säilyttämiseksi tyydyn kertomaan myöhemmin vain paloja sieltä täältä. Yleensä tässä viime aikoina olen kokenut  olevani maailman onnellisin, mutta taas välillä mietin, tuleeko tästä mitään. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tästä tulee hyvä ja kestävä suhde. Yllättäen vaan seksi on yksi pikku ongelma, mutta onneksi sitä kuitenkin on jossain muodossa. Tuntuu, että hänelle voi kertoa mitä vaan ja keskustelemalla ongelmat ratkeaa. Jos maailmassa on joku läheinen ihminen, jolle voisin huoraamisestani joskus kertoa, voisi se ehkä olla hän. En ole koskaan ennemmin ajatellut, että voisi olla sellaista ihmistä. Kenties kertoisin kuitenkin siistityn version, vähentämällä asiakkaiden määrää ja ammattimaisuutta. Mutta en siis ole nyt kertomassa.

Tänään loppui käteinen. Olen siis vienyt ison osan pankkiin, mutta olen myös käyttänyt käteistä lähes koko kuluneen vuoden. Tavallaan tämäkin on yksi askel, joutuu taas alkaa kortin kanssa leikkiä (no loppuupahan kassalla se ikuinen ajatus, että mitäköhän tuo kassaneiti ajattelee kun aina maksan isoilla seteleillä).

Ja taas mentiin... Tosin vain kerran.

Kerroin tuossa ennemmin kesäsuunnitelmistani. Olin siis muuttanut mieltäni hieman myönteisempään suuntaan, josko sitä taas tekisi muutaman keikan. Ehkä tämän takia myönnyin vakkarin pyyntöön, kun sellainen sattui kohdalle. Joo, niin minun piti lopettaa ja kaikkea, mutta tämä olikin nyt vaan tällainen yhden kerran comeback ja en ole jatkamassa enempää.

Pitkän tauon jälkeinen ensimmäinen keikka tulikin yllättäen erittäin nopeasti. Pikkuviestittelyä, halu seikkailla ja sopivasti yhteensopivat aikataulut - hups. Joten miksi ei? Tapasin siis sen parhaan vakkarin, jonka kanssa tein viimeisen keikan ennen taukoa. Tapaamisen sovittua alkoi mielessä pyöriä ajatukset, kuten osaanko enää? Miltä se tulee tuntumaan? Miten pystyn olemaan rento, mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon taas? Meneeköhän keikka ihan penkin alle, jos olenkin liian tuttavallinen tai etäinen tai outo? Kuinka päällekäyvä minun pitää olla vai pitääkö minun antautua viettelylle? Mitkä ovat huoran ja vanhan tuttavan osuudet tässä tapaamisessa? Mitä hän odottaa minulta? Mitä jos minua alkaa kyllästyttää toisen panon kohdalla, en varmaankaan voi ilmaista sitä? Siinähän se ero tässä hommassa vähän onkin, yhden yön panon ja seurustelukumppanin kanssa voi sanoa, että hei, ei tämä nyt oikein suju, tai en jaksa enää, mutta huorana on vaan oltava hiljaa vaikkei huvittaisi, koska sinut on maksettu? Kuinka epäkohteliasta olisi ilmaista, että riittää jo, jos iltaan kuuluu paljon muutakin, kuten syömistä, hengailua ja niin edelleen? Varmaankin ei-suositeltavaa. Päätin jaksaa kaiken, mitä eteen tulee. Oli taas hieman sisäistettävää, miten tämä homma meneekään, älä siis ala kuvitella, että jos sinut on maksettu, voit alkaa kitisemää miten ei jaksa... Tapaaminen sovittiin kuitenkin niin, ettei seksi ole täysin pääosassa. Näitä miettiessäni kuitenkin samalla mietin jo meidän tulevia hetkiä, sillä viime aikainen seksielämä oli ollut aika laimeaa ja oikeastaan odotin vakkarin intohimoista tyyliä käyttäytyä sängyssä.

Kaikki menikin paremmin mitä osasin kuvitella ja oli täysin luontevaa, ihan turhaan mietin kaikkea. Ennen tapaamista annoin hänelle oikean puhelinnumeroni, sillä en jaksanut kaivaa huoraluuria tämän takia ja tarkkailla milloin viestiä tulee. Tämä varmaan kertoo jo, että luottamus on meillä vahva. En olisi kyllä voinut kuvitellakaan viime kesänä, että antaisin jollekin, joka käy huorissa ja maksaa minulle, oman puhelinnumeroni! Oikeastaan keikka ei tuntunut edes keikalta. En jaksanut esittää mitään, vaan kerroin rehellisesti mitä olen viime aikoina tehnyt ja samalla henkilökohtaisesta elämästänikin ja myös vastapuoli tuli kertoneeksi asioita. En vaan osaa kuvitella, että olisin huora tuon keikan takia (joka olen, koska otin rahaa tuosta), sillä tuo ei tuntunut yhtään siltä! Ihan kuin vanhoja tuttuja tai jotain fuckbuddyja ja kaikki meni minun ehdoillani. Ihan kuin hän olisi halunnut varmistaa, etten vaan tee mitään, mitä en halua. Tosi outoa samalla. Olin siis taas yön yli.

Katsoimme leffan, jonka hän oli käynyt vuokraamassa iltaamme varten (tosi hassua... tuosta tuli mieleen joku teini-ikäisten kuherteluilta, mutta jotenkin tuli tosi suloinen ja sympaattinen fiilis), söimme ruokaa ja join pari lasia viiniä. Saunoimme. Ja tietenkin harrastimme seksiä, mikä tuntui jostain syystä hirveän hyvältä. Olin kyllä ollut puutteessa, mutta on hän hyvä sängyssäkin. Oli jotenkin todella rentouttava ilta, normaalista poikkeava ja sai jotenkin vapauttaa itsensä seksuaalisesti... (sai olla ihan rauhassa "porno" eikä tarvinnut pelätä, että toinen nauraisi, että olisin liian tyrkky tai yritän liikaa... olisi kyllä hienoa tuntea samoin suhteessa, mutta jostain ihmeen syystä tunnen, että minun pitäisi olla silloin hirveän siveellinen enkä uskalla olla yhtä rohkea. Jo on kumma...). Yön nukuin huonosti, sillä jotenkin se oli vaan outoa ja ei ollut oma sänky. Aamulla jäin nukkumaan, kun hän lähti käymään töissä. Siis töissä jättäen minut sänkyynsä(!), eli olin ihan yksin hänen asunnossaan. Ihmettelin tuota aika kauan, miten hän kykenee luottamaan minuun noin paljon. Minähän voisin vaikka ryöstää hänet ja karata? Eikä hän edes tiedä oikeaa nimeäni (en usko, että hän noteerasi, että annoin oman numeroni...) tai vaikken olisi antanutkaan oikeaa numeroa, niin hänen olisi ollut todella vaikea selvittää mihin hävisin hänen omaisuutensa kanssa, haha. Ainakin olisin voinut kaivaa kaikki hänen kaappinsa ja lukea salaisia asiakirjoja. Tyydyin kuitenkin vaan nukkumaan ja hänen poissa ollessaan kävin pesemässä hampaat ja kurkkasin vessan kaappiin (aika pahis). Hän tuli pian takaisin ja söimme aamupalaa, vielä kerran seksiä ja kotiin. Ainut asia, mikä särähti korvaan oli kun hän lauetessaan  huudahti "voi -huoranimeni-!". Palautti jotenkin maan pinnalle, että missä mennään vai luuleeko hän todella sen olevan oikea nimeni? Mutta voin kyllä rehellisesti sanoa, että tuo oli varmaan mukavin keikka ikinä ja raha oli pelkkää ekstraa. Ihmisenä hän on erittäin mukava ja hänen kanssaan on helppo olla. Olen miettinyt monesti, miksi hän maksaa seksistä, mutten ole koskaan uskaltanut kysyä sitä häneltä. Veikkailisin, että ei tarvitse tuhlata aikaa naisen metsästykseen baarista, kun hän ymmärtääkseni on varattu.

Kotiin tullessani istuin hetken hiljaa ja kelasin tapahtunutta. Miten tuollainen voi uhata mielenterveyttä (niin kuin joku minulle blogissa on kommentoinut), jos itse tykkää asiasta? Mietin myös keikan ja tavallisen seksisuhteen eroja. Ennemmin en ole istunut noin kauaa hiljaa paikallani keikan jälkeen. Ei tuntunut pahalta, väsytti kylläkin mutta olin kai aivan tyytyväinen. Menin kuitenkin suihkuun ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä keikan jälkeen, kuurasin saippualla koko vartalon normaalia huolellisemmin. Tuntui, että minussa oli vieras tuoksu ja halusin normaalin tutun tuoksun takaisin. Ilmeisesti tuo oli sittenkin jotenkin normaalia rasittavampi keikka, kun oli pitänyt monta kuukautta taukoa. Hassua, sillä asiakas oli kuitenkin miellyttävin tyyppi kaikista. Epänormaalia käytöstä oli myös se, että menin seuraavalla viikolla shoppailemaan ja tuhlaamaan rahoja. En ole ennemmin noin tehnyt, mutta nyt koin, että minun pitää tuhlata ne. Kerta kaikkiaan aika monia tunteita herättävä tapahtumarysä. Emme sopineet mitään seuraavasta näkemisestä, mutta en aio enää keikkailla tänä vuonna. Mielestäni ei ole hyvä, että tekisin tätä "tyhjän" takia, eli tuhlaisin rahat vaatteisiin tai muuhun suht' tarpeettomaan. Vaikka toisaalta voisin tavata häntä ihan vaan seksin takia...

Mutta asiasta toiseen. ILOISIA UUTISIA, alkuperäinen suunnitelmani kesälle toteutuu! Olen odottanut tätä niin pitkään, ihanaa! Joten en siis ole tekemässä b-suunnitelmaa, että huoraisin kesällä, voitte siis rauhoittua. Ei sekään mielestäni paha olisi ollut, jos olisin sinkku kesällä. Huoraamattomuus on kuitenkin sen kannalta parempi, sillä haluan kunnon suhteen tuon yhden tyypin kanssa, jota olen tässä tapaillut. Mutta nyt on ihan uudet tuulet tulevana kesänä, jännittävää!

Eli taisi tälle vuodelle olla tuo yksi keikka vaan.

Nyt elän taas sitten niin kuin kaikki muutkin, "kunnolliset ihmiset", niin kuin tein jo nelisen kuukautta tässä välissäkin. Tämä nyt oli vähän tällainen pieni lipsahdus. Kirjoitan tätä juttua pari viikkoa myöhässä, mutta nyt kun ajattelee koko tapahtunutta, niin ei kaduta yhtään ja positiiviset fiilikset on jäänyt. Outoa tämä elämä.

Sinulle, joka luet blogiani

Väärinkäsitysten oikaisemiseksi ja selvennykseksi:

Huoraaminen on pahasta. Älä ikinä aloita tai kokeile. Se pilaa terveytesi niin fyysisesti kuin henkisesti. Tekee sinusta moraalittoman ja alttiin väkivallalle. Huoraaminen on kamalaa, sinulle tulee psyykkisiä ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Pilaat tulevaisuutesi, maineesi, ruumiisi. Olet saastunut, pelkän rahan perässä juoksija. Joudut todennäköisesti hoitoon, kun lopulta pimahdat ahdistuksissasi. Et tunne enää kehoasi omaksi ja itket yöt läpeensä, miten halpa ja nöyryytetty olet. Vaikka seisoisit koko päivän suihkussa keikan jälkeen, et saa iholtasi pois niitä likaisia sormenjälkiä ja hikipisaroita, jotka syöpyivät sinuun litistyessäsi toisen alle. Etkä varsinkaan saa sitä likaista oloa viemäristä alas. Menetät ilon ja kiinnostuksen seksiin, etkä kykene enää normaaliin rakasteluun. Minäkuvasi naisena pilaantuu, etkä osaa enää suhtautua tavallisesti seksiin. Et kykene enää nauttimaan seksistä, sillä koet ahdistusta kaikkeen seksuaalisuuteen liittyen, koska huorasit. Et usko kenenkään rakastavan sinua oikeasti, omana itsenäsi. Älä ikinä kokeile. Vaikka jotkut kirjoittavatkin blogia huoraamisesta, vähättelevät he ongelmiaan elleivät kerro rehellisesti siitä, miten heidät raiskattiin jo toisen kerran keikalla. Oikeasti he ovat ihmisraunioita, sisältä pelkkää tyhjää. Vaikka joku kirjoittaakin huorablogia, se ei ole yllytystä huoraamiseen, MUISTA TÄMÄ. Silloin on jo liian myöhäistä, kun itket terapeutille kolmatta vuotta putkeen, miten olet kadottanut ihmisarvosi, haluat kuolla ja alapääsi on ihan väljähtänyt rajusta seksistä. Tämä tapahtuu sinulle, jos huoraat. Et enää koe olevasi arvostettu, vaan alistettu naisparka, jota lihavat psykopaatit panevat vängällä, ja et voi tehdä mitään vaikka sattuu. Lisäksi, jos otat rahaa vastaan seksistä, kadotat elämäsi oikean jumalan ja materia vie sen paikan. Annat sielusi saatanalle harrastettuasi seksiä rahasta, palvelet materiaa ja muita saatanallisia paheita. Olet täysin hukassa, ja tunnelin päässä oleva valokin on sammutettu kustannussyistä. Siinä sitten kuolet nuorena parantumattomaan sukupuolitautiin ilman ystäviä, jotka ovat kaikonneet tuollaisen halvan ja likaisen huoran luota. Huoraaminen ei koskaan ole ainut vaihtoehto. Huoraaminen on aina kärsimystä, vaikka kuvittelisit mitä. Miehet käyttävät säälimättä sinua, eivät arvosta, kohtelevat kuin maan alinta saastaa, etkä voi vaikuttaa siihen, ketä panet. Säästä itsesi. Huoraaminen on aina naista alistavaa, rikollista ja vaarallista kaikissa sen mahdollisissa muodoissa, sillä raha, minkä otat vastaan tekee sen.

EN YLLYTÄ/KANNUSTA/KEHOTA KETÄÄN BLOGILLANI HUORAAMAAN.

Kesäsuunnitelmia

Minulla on ollut ihan eri suunnitelma tulevalle kesälle kuin viime kesälle. Nyt en olekaan enää niin varma, tuleeko se onnistumaan. On mahdollista, että jäänkin taas tähän kaupunkin kesäksi ja ilman kesätöitä. Kesätyöttömyys tässä tapauksessa on kyllä ihan oma valintani tällä kertaa, en jaksa alkaa taas siihen turhauttavaan hakutouhuun, kun kulman takana houkuttelee helppo pakotie. Hakemuksia kirjoittaessa tuntuu jo valmiiksi häviäjältä, miksi edes kirjoitan, kun hakijoita on ihan älyttömästi ja kaupungissa heikosti työpaikkoja? Aina löytyy joku parempi kuin minä. Ensisijaisesti kyllä toivon kovasti, että suunnitelma A toteutuisi, mutta jos ei, niin olen taas työtön kesän, ellei jotain ihmeellistä tupsahda eteen. Laskeskelinkin jo, miten pärjään vuokrien jälkeen. En aio vaihtaa kaupunkia työn perässä tai mennä kotiin asumaan, se tuntuisi ihan naurettavalta. Tällä kertaa ei ole yhtä tiukka tilanne kuin vuosi sitten, mutta kyllä se kesä kovasti lompakkoa tulee verottamaan ja syksyllä tulen olemaan taas tiukilla.

Tällä hetkellä varasuunnitelmani on seuraava: noin kuusi asiakasta eli kuusi keikkaa jos tekisi kesällä. Vaikka heti kesäkuussa tai toukokuussa. Näin ollen voisin hankkia pienen "kesätyöpalkan" ja saisin vuokrat takaisin. En kyllä laita ilmoitusta minnekään, vaan ilmoitan muutamalle mukavalle asiakkaalle olevani taas takaisin bisneksissä, joten asia ei leviäisi yhtään sen suuremman porukan piiriin kuin ennenkään. He ovat osoittautuneet tässä tauon aikana luotettavaksi; en ole siis saanut nimettömiä uhkailuja tai huuteluita kaupungilla, hahah. Tosin jos minulla ei ole mitään valonkestävää työtä ensi kesänä, en tiedä miten selitän kavereilleni ja vanhemmilleni pärjäämiseni. Valehtelen nostavani kesäopintotukea? Luultavasti. Jännittää hirveästi, viime kerrasta onkin aikaa. Tai en tiedä, ehken ilmoita kenellekään mitään, vaan tapaan jonkun tutun, joka kyselee mikä minun tilanteeni on. Tai ehkä teen vaan jotain kolmisen keikkaa, riippuen raha- ja ihmissuhdetilanteesta. B-suunnitelma nyt siis kuitenkin valmiina, eikä se tunnu mitenkään pahalta. Valmiiksi tuttuja ihmisiä, selvät säännöt, piiri pieni pyörii? Se täytyy myöntää, että puoliakaan entisistä asiakkaistani en lähtisi enää tapaamaan, on jotenkin vaatimustaso taas noussut, kun ei tässä mikään hengen hätä ole.

Kevät herättelee haluja...

En ole huorannut, tosin pyyntöjä on tullut vanhoilta vakkareilta. Kevät ilmiselvästi herättelee haluja itse kullakin, kun yhtäkkiä taas monta ottanut yhteyttä samaan aikaan. Talvella oli selvästi hiljaisempaa. Olisi mielenkiintoista kuulla tästä jokin tutkimus!

Olen ihastunut aika paljon erääseen ihmiseen, jota tapailen. Itse asiassa olen tapaillut aika monia tässä viime aikoina, mutta tämä on ainut, joka saa kaipaamaan häntä takaisin viereeni heti hänen lähdettyä kotiin. Haluaisin olla vaan hänen kainalossaan silitettävänä. Hän tuntuu niin hyvältä, että jostain kummasta kumpuaa halu sitoutua vakavasti nyt yhtäkkiä ja lopettaa seikkailu. Kukaan muu ei kiinnosta. Toivottavasti tästä tulee jotain enemmän.

Olen huomannut, että minua ei viehätä täydelliset miehet. Vaikka kaikki asiat olisivat mallikelpoisesti kohdallaan, mutta jos ensivaikutelmasta saa hieman nihkeän kuvan, hän ei vaan vie jalkoja alta (tätä ei vaan voi selittää) tai ei tuoksu hyvältä, niin en vaan syty. Ihminen on ihana ja aito, kun hän tekee virheitä. Ja muuten, voisin seurustella miehen kanssa, joka on käynyt huorissa. Se ei ole yhtään kamala juttu. Minun kanssa seurustellessa kuitenkin loukkaisi aika paljon se, jos seksi ei kiinnostasi muuta kuin huorien kanssa (viitaten tuohon edelliseen kirjoitukseen). Tavallaan olen kuitenkin tässä viime aikoina ymmärtänyt sen, että yhdessäolo on niin paljon muutakin kuin seksiä, paljon tärkeämpää on yhteinen tunneside ja hyvä olo. Olen jotenkin oppinut arvostamaan sitä paljon enemmän ihan lähiaikoina. Ennemmin olen ollut hirveän seksikeskeinen ja yhdyntäpainotteinen. Ihana huomata, että yhtä hyvän olon saa aikaan pelkästään halailemalla ja lähekkäin olemalla, miksi aina pitäisi alkaa jyystämään? Joku voisi ehdottaa, että liian aikaiset seksikokemukset saattavat johdattaa siihen suuntaan, että unohdetaan läheisyys ja keskitytään ihan liikaa pelkästään seksiin, kun sitä joka tuutista toitotetaan. Ehkä se on vaikuttanut minuunkin jotenkin, vaikken myönnä aloittaneeni liian aikaisin seksitouhuja.

Huora ja madonna -asetelma

Eräs tuttavuuteni kertoi käyneensä huorissa. Jos en olisi itse koskaan huorannut, olisin varmasti järkyttynyt. Nuorehko mies, ihan hyvännäköinen. No, vähän samanlainen kuin monet entisistä asiakkaistani. Nyt kun kokemusta toisena osapuolena asiasta, ei tunnustus hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, vaan olin vaan "ok". Ehkä reaktiotani lievensi se, etten ollut kiinnostunut hänestä pitemmällä aikavälillä. Jos olisin ollut totaalisen ihastunut, olisi se säikäyttänyt. Ainakin kuultuani syyt, jotka tähän johtivat.

Miehellä on ongelma nimeltä "huora ja madonna", joka lyhyesti selvitettynä tarkoittaa sitä, että seksiä pystyy harrastaa ennemminkin tunteettomasti ja vastapuolta pitää enemmänkin huorana, kun taas ihminen, johon tuntee syvempiä tunteita tai pitää häntä hellyyttävänä, tuntuu likaantuvan panemisesta. Parisuhteessa tämä saattaa tarkoittaa mm. vähää seksiä ja huorissakäyntiä. Olin kuullut asiasta ennenkin, nyt ajattelin tätä vaan uudessa valossa. Miten moni omista asiakkaistani kärsii samasta? Kokee vaimon/tyttöystävän ihanana ja haluaa pitää hänet "puhtaana", joten ei toteuta suurimpia fantasioita tai ei harrasta paljoa seksiä hänen kanssaan. Kokee seksin irrallisena välineenä, oman tyydytyksen tuottajana ja ne, jotka toteuttavat fantasioita, ovat huoria (ei välttämättä sanan kirjaimellisessa tarkoituksessa) miehelle? Heihin ei pysty tuntea tunteita tai sympatiaa, he ovat vain tyydytyksen antajia? Asetelmaa mutkistaa se, jos alunperin huora -tarkoituksessa tavattu nainen tuottaakin sympatiaa tai saa aikaan ihastumista. Huora ei olekaan enää tarpeeksi etäinen, joka sen piti alunperin olla..? Mielenkiintoinen aihe, en tiedä kyllä itsekään täysin, miten nämä miehet sen kokevat. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tarkastella syitä, jotka tämän ilmiön saavat aikaan.

Huoran näkökulmasta sympatian herättäminen ei siis välttämättä aina ole hyvä asia. Jos mies tulee huoriin etsimään juuri reilusti tunteetonta jyystöä, mutta ammatinharjoittaja herättääkin sympatioita, ei suunnitelma toimi niin kuin pitäisi. Eli liian sympaattiset huorat saattavat menettää keikkoja tämän takia, kun heidät koetaan sympaattisuuden vuoksi vähemmän haluttavina :D Hahah. Nyt ymmärrän, miksi tällä alalla pärjää niin monenlaiset ihmiset. Toiset hakevat kuin oikeaa tyttöystävää, toiselle huoran pitää nimenomaan olla huora, rivo ja käytetty. Luulen, että omalla kohdallani vastasin ehdottomasti enemmän tyttöystävää kuin rivoa huoraa. Ehkä tämän takia jotkut myös olivat niukkasanaisia, juttelu toki rentoutti ainakin minua ja sai tapahtuman tuntumaan luonnollisemmalta, mutta näitä huorien etsijöitä se saattoi haitata. Kun juttelee, toinen inhimillistyy ja on suurempi mahdollisuus herättää sympatiaa, kun persoona tulee juttelun myötä enemmän esiin. Nyt ymmärrän paremmin, miksi jotkut eivät puhuneet mitään vaan halusivat heti suoraa toimintaa. Saattaa olla, että heitä jopa ärsytti se, etten ollut tarpeeksi etäinen ja jutustelin. Hmm. Mielenkiintoista. Toiset taas juuri tykkäsivät siitä, etten ollut etäinen ja hiljainen. Huoraamisesta puhuessa aika monesti unohtuu tämä huora ja madonna -ongelma, ajatellaan huorissa käymisen olevan vaan sen syytä, että ollaan niin puutteessa parisuhteessa tai yksinkertaisesti, sen kummemmin syvällisemmin miettimättä "koska miehet on sikoja!!!".

En kuitenkaan pystyisi seurustella ihmisen kanssa, jolla on tuo ongelma. Vaikka ymmärränkin nykyään huorissakäynnin olevan pelkkää seksiä (suurimmalle osalle, varsinkin varatuille) ja seikkailua, en halua, että oma kumppani niissä hyppisi. Huoraaminen on kyllä muuttanut paljon omaa mielipidettä huorissakäymisestä, ilman omakohtaista kokemusta kokisin sen todella etäisenä ja epäilyttävänä, kun ei ole tarkempaa tietoa tapahtumasta ja näin ollen kammoksuisin sitä. Tässä on kai käynyt niin kuin monessa muussakin tapaukssa, että outoa ja tuntematonta oudoksutaan, mutta kun saa hieman lähempää kosketuspintaa asiaan, ei se ole enää niin pelottava asia. Ehdottomasti siis mielipiteeni on loiventunut, mutta en siltikään sitä vielä hyväksyisi omalla kohdallani. Ennemmin huorat ja huorissakäynti olivat kuin myytti, vaikea kuvitella mitä siinä oikeasti tapahtuu, millaisia ne ihmiset ovat, tapahtuuko niin muka lähistöllä, yhtä kaukainen juttu kuin alkuperäiskansojen iltareivit sademetsässä.

Olen karaistunut paljon viime aikoina ja hieman pelottaakin, että tuntuuko enää mikään miltään? Milloin järkytyn oikeasti jostain? Kaikki tuntuu olevan ok ja ei yllätä. Tavallaan kaipaan ihan pikkuisen sitä naivia pikkutyttöä, joka olin 4 vuotta sitten.

Helvetin opintotukiuudistukset

Pistää jälleen kerran kiehumaan nuo suunnitelmat muuttaa opintotukea. Kyllä, tosi asia on se, että sitä pitäisi muuttaa, mutta ei näin! Mitäpä muutakaan siellä on suunnitteilla kuin tukikuukausien kiristämisiä, käyttöajan rajoittamisia tai pakolliseen lainanottoon painostamista. Miten ihmeessä aina, kun on kyse opintotuesta, suunnitelmat ovat tuollaisia? Ajatellaan aina yhteiskunnan "parasta", eli opiskelijat pitää saada laiskottelemasta äkkiä työelämään, mitään ylimääräistä rahaa heille ei tule antaa, ryyppäävät juopot sen vaan ja gradu saisi olla valmiina mieluiten heti, ennen kuin on ehtinyt edes sisälle korkeakouluun. Tilastot näyttävät huonolta ja pitää verrata muihin maihin, ja työelämään äkkiä porukkaa. Tässä ei ajatella ollenkaan opiskelijoita, ihan kuin me olisimme jotain yhteiskunnan pohjasakkaa, jota yhteiskunta joutuu hampaita kiristellen tukea, mieluiten niin vähän kuin mahdollista. Kyllähän me elämme pyhällä hengellä, noin viiden opiskeluvuoden aikana ei tarvitse rahaa käyttää kuin ruokaan ihan minimaalisesti, sillä samanaikaisesti jaksaa kyllä opiskella, pitää ihmissuhteita yllä, pysyä järjissään ja tulla toimeen pelkällä makkarasopalla. Maitoa sen kanssa ei juoda, senkin hinta kun taas nousi kuten kaikki, myös opiskelijoiden vitutuskäyrä.

Lainaa ja lainaa. Minun puolesta voitaisiin sitten leikata reippaasti myös maahanmuuttajien tuista (näitä tarinoita on aika mukavasti kuullut, millaisia summia he välillä saavat), samoin muiden sossupummien tuista ja antaa heille myös tavallaan pakollinen lainaosa tukeen. Jos opiskelijat pärjäävät kuussa esimerkiksi alle satasella mikä jää vuokran jälkeen, niin mikseivät myös muut tuilla elijät? Kaikki tuet lainallisiksi hei, kukaan ei saa enää mitään ilmaiseksi ja kaikki pitää maksaa takaisin! Jos opintotuki vaihtuu esimerkiksi malliin, että kolmena ensimmäisenä vuonna saa tukia, ja siitä loput vuodet ovat lainallisia, voin kertoa ainakin omalta kohdaltani, että aika paljon alkaa taas huoraaminen kiinnostaa. Herkimpiä ahdistaa varmasti valmistua lainataakan kanssa.

Tukikuukausien kiristäminen ei nyt ainakaan ole fiksua. Kun ne loppuvat loppuvaiheessa, pitää elääkseen lähteä töihin ja sekös nyt ainakin hidastaa valmistumista. Sotii täysin sitä tarkoista vastaan, minkä takia tätä ehdotetaan. Miksi juuri opiskelijoiden pitää repiä itsensä moneen paikkaan, opiskella ensin päivällä, lähteä illalla töihin ja sitten nukkumaan. Missä välissä tehdään itsenäisiä töitä, jotka kuuluvat korkeakouluopiskeluun? Kyllä taas ollaan matkalla siihen, että pappa betalar -ihmiset pärjäävät, koska vain rikkaat ovat hyviä ihmisiä. Köyhät ovat tyhmiä ja se on niiden oma syy, kun eivät ole rahoissaan. Näin ollen se on oikein, että he kärsivät, yrittävät opiskella ja työskennellä samaan aikaan ja saavat kaikessa rauhassa menettää järkensä - mieluiten ei, senkin seuraukset kun tulevat ikävästi maksamaan. Niin jos nyt sattuu töihin pääsemään ja yrittämään, niin eipäs innostuta liikaa, verottaja haluaa heti viedä ylimääräiset pois, jos unohtaa tulorajat. Jos nyt edes löytää työpaikan, ei niitä kaikille riitä.

Voin kertoa, että ainakin minulle opiskelu on sen verran rankkaa, ettei minulla olisi aikaa olla oikeissa töissä sen lisäksi monta päivää viikossa pimahtamatta. Tieto kun ei kotiudu pääkoppaani sillä, että vietän yhden luennon ajan luentosalissa, sisäistän asian eikä sitä tarvitse kerrata. Lisäksi haluan todellakin valmistua viidessä vuodessa, joten suoritan yli 60 op vuodessa. Siinä saa koulussa istua aika paljonkin, varsinkin jos on pakollisia läsnäoloja. Jos vielä harrastaa mitään vapaa-ajan aktiviteetteja (järjestötoimintaa, omia harrastuksia, mitä näitä nyt olisi), niin ei siinä montaa tuntia jää työaikaa, jos haluaa nukkuakin tarpeeksi. Opiskelijoille saakin mielestäni nostaa hattua siinä, miten hyvin he priorisoivat ajankäyttönsä. Tällä hetkellä ainakin olen onnellinen siitä, että pystyn keskittymään pelkästään opiskeluun. Tämän mahdollistaa viime kesän "kesätyöt" ja osittain jotenkin vielä järjellinen opintotuki.

Tässä valossa huoraaminen on ihan helvetin hieno idea. Jos joudun siihen tilanteeseen, että joudun opintojen ohella työskentelemään, valitsen huoraamisen. Ajallisesti vähän aikaa vievä ja taas voi jatkaa opiskelua. Kesätöiksi voin harkita "oikeitakin" töitä, silloin on aikaa istua töissä kaiket päivät, vaikkei toki houkuttaisi. Myönnän, että huoraamisen myötä en enää mielelläni tekisi muita töitä, ne kun vaikuttavat niin raskailta verrattuina huoraamiseen. Vähän pelottaakin, että huoraus tulee olemaan liian helppo vaihtoehto. Kakaramaisesti voisin vielä syyttää yhteiskuntaa siitä, miten se pakottaa opiskelijan huoraamaan elääkseen, kun opintotuki ei riitä. Totuus kuitenkin on, että aina on muita vaihtoehtoja. Niin on tässäkin tapauksessa, aika paljonkin. Omapahan on valinta ollut.