Ensimmäinen askel huoraamisen lopettamiseen

Perustin tämän blogin aikoinaan tarkoituksena kirjoittaa rehellisesti kaikesta. Nyt on niin, etten taida edes tänne pystyä olemaan täysin rehellinen kaikkien yksityiskohtien ja paljastumisen vaarassa. Ärsyttävää, ettei voi hehkuttaa asioita niin kuin oikealle ystävälle ehkä tekisi, muutamia yksityiskohtia myöten... Oikeastihan on niin, että voisin varmaan soittaa Seiskaan ja kaupata meheviä juoruja. Varmasti jonkinlaisia otsikoita saisin aikaan, ainakin sellaisia, että "henkilö x käy huorissa", sitten siihen vuodatukset millaisia aikoja olemme viettäneet yhdessä ja mistä kaikesta olemme puhuneet. Varmaan siitä jonkin muutaman satasen saisi juorut -osiossa! Naurattaa ajatuskin, en ikinä tekisi niin. Ehkä niitä kuitenkin kiinnostaa Ilkka Kanervan suuruiset juorut, tämä ei ihan yllä niihin mittakaavoihin...

Sekin naurattaa, että sanoin eräälle, etten halua nähdä enää, niin tämä kysyy olisiko minulla kavereita, jotka voisi tulla tekemään samaa. Joo-o, siis minähän kerron tästä touhusta ystävilleni ja tämä on ihan yleinen puheenaihe meidän arkikeskusteluissa... En tunne siis myöskään ketään muita maksullisia, en tiedä uskaltaisinko heitä tavatakaan, vaikka olisi kyllä erittäin mielenkiintoista nähdä, miltä he näyttävät. Vaikka minä näytän erittäin tavalliselta, on vieläkin vaikea ymmärtää, että niin saattaa tehdä myös muut maksulliset, haha!

Nyt menee ihan kivasti. Yksi syy on ehkä se, että siviilielämässä haluaa toista ihmistä niin paljon, että on kirjaimellisesti pöksyt märkinä pelkästä suutelusta. Ikinä ennemmin ei ole käynyt noin! Lisäksi olen taivaissa.

Tämän myötä tein sellaisen ratkaisun, että otin ilmoitukseni pois.

Onhan viime aikoinakin tapaamiset pyörineet tuttujen ympärillä, ja uusien asiakkaiden tapaaminen on ollut niin työlään tuntuista. Ilmoituksen ottaminen pois oli nyt ensimmäinen askel. Jotenkin on unohtunut ihan alussa ajateltu " teen tätä vaan sen verran, että saan tietyn summan rahaa ja selviän, sitten lopetan" ja olen siirtynyt siihen, että haluan säästää ensi vuoteen. Piti ihan muistuttaa itseä siitä, mitä silloin tuli ajateltua. Ilmoituksen poistaminen ei ollut ihan yksimielistä itseni kanssa, sillä jotenkin tuntui, että en halua poistaa, mutta järjelliset syyt olivat painavammat. Mutta miksi ihmeessä en haluaisi? Mikään ei oikein muuttuisi. Nykyäänhän uusia viestejä tulee ehkä joka toinen päivä yksi, ja niitäkään en vaivaudu tapaamaan. En siis menetä mitään. Sitä paitsi tämä on ihan viisasta minulle, vähenee vaara paljastua. Jos nyt tällainen rauhallinen alku tälle huoraamisen lopettamiselle/vähentämiselle, sillä haluan olla huoraamatta jos seurustelen, sen päätin. Mutta miten tämä tuntuu näin vaikealta? Tietää, että paras olisi lopettaa, mutta silti jostain syystä kaihertaa ja täysstoppi kuulostaa oudolta. Ei kai kukaan nyt voi jäädä huoraamiseen koukkuun, vai rahako tässä painaa?! Jotenkin siitä on tullut arkipäivää, että tarkastaa huorasähköpostin ja onhan tätä tullut tehtyä jo noin puoli vuotta. Kai se raha sitten vaan kiinnostaa minua niin paljon.

Päätin myös sen, että saan tästä lähin tavata enää viittä vanhaa asiakasta. Näistäkin todennäköisesti kahta en näe enää ikinä? Joten tavallaan kolmea. Tätä sääntöä aion noudattaa siihen asti, kunnes päätämme seurustelemmeko tai tilanne selviää, tuleeko meistä ikinä mitään. (Jos ei tule, niin en etene tästä vaiheesta minnekään, ainakaan niin kauaa kun rahan tarve ei ole akuutti!) Sitä seuraavaa askelta pitää sitten miettiä, mikä se on ja miltä tuntuu.

Ihastumista ilmassa...

...mutta ei asiakkaaseen.

Siviilielämän puolella olen kohdannut erään aika ihanan ihmisen, ja vaikuttaa siltä, että tästä saattaa tulla jotain vakavaakin. Hän pyörii niin paljon mielessä, etten haluaisi mennä panemaan seuraavaa (ihanaa tosin) asiakasta, vaan ainoastaan häntä. Olemme aika alkutekijöissä, ja seurustelusta ei voi vielä puhua, mutta kenties pian. Tällaiset suhteet tuovat kyllä ihan uusia kapuloita rattaisiin.

Jatkanko bisneksiä vaikka seurustelisinkin? Ennemmin ajattelin sen olevan ainoastaan luottamuskysymys, mutta minun halut ei pysty jakaantumaan. Haluan vain häntä, ja muiden paneminen ei kiinnosta, vaikka he olisivatkin hyviä sängyssä. Muiden paneminen vaikeuttaa myös minulle oikeanlaisen suhteen ja kiintymyksen luomista. Tottakai haluan, että meillä tulisi olemaan hyvä suhde. Ehkä olen ihan tyhmä, kun edes mietin jatkamista huoraamisessa. Onneksi olen kesällä kerännyt rahaa säästöön, että en joudu ihan puille paljaille jos nyt lopetan, mutta ei tuo rahamäärä kauaa kestä. Luottamus tavallisessa parisuhteessa nyt on niin ilmiselvä juttu, etten viitsi siitä edes alkaa avautumaan tässä. Tottakai pitäisi olla uskollinen. Kun haluan vaan häntä, tai melkein ainoastaan häntä, en myöskään varmaan ole niin innokas asiakkaiden kanssa. Tietenkin haluaisin antaa hyvän kokemuksen, en mitään lahnailua ajatellen muuta ihmistä samalla. Haluan aina keskittyä vaan siihen hetkeen. Harvemmin muuten ajattelen mitään kovin tilanteeseen kuulumatonta. Ehkä parisen kertaa olen, mutta ne oli sen tylsän vakkarin kanssa, jota en enää tapaa.

Tämä on niin monimutkaista. Hänellä ei ole tietoakaan, miten "likainen" olen. Varmasti hän ajattelisi minusta noin, jos saisi tietää, mutta hän ei pysty moista edes kuvittelemaan. Hei kaveri, sun (mahdollinen) tyttöystävä on/on ollut huora? Hän itse on hyvinkin kokematon naisasioissa, yksi kokemattomimpia, keitä olen tavannut. En pysty edes kuvittelemaan, miltä hänestä tuntuisi, jos saisi tietää minun huoranneen. Oksetusta? Kieltäytyisi uskomasta? Shokki? En ole muutenkaan sellainen, joka lähtisi joka pojan mukaan baarista, joten hän ei varmaan uskoisi miten monta seksikumppania minulla on ollut. Toki sen hän tietää, että kyllä minulla on vientiä on. Mutta minä en ikimaailmassa tule kertomaan kellekään, en edes tuhannen miljoonan kännissä, että olen ottanut rahaa seksistä. Se salaisuus menee mukanani hautaan asti.

Sänkytaidoista tietenkin saattaa jotain päätellä, että olen innokas ollut, mutta eihän niistä nyt mitenkään pysty erottaa, että joku on ollut huora. Okei, kortsun laittaminen sujuu todella kätevästi, tiedän että miehiä on niin monenlaisia, että on niin monta eri tapaa tyydyttää toista... Jos hän kysyy joskus miten monen kanssa olen ollut, taidan vasta rehellisen luvun unohtaen huorauspanot.

Luulen, että kun (hehe, ei mitään jossittelua) alamme virallisesti seurustella, en pane ketään muitakuin enää tuota yhtä vakkaria, jos hän vielä joskus ottaa yhteyttä. Jätän kaiken muun, ja yksi keikka tyyliin kahdessa kuukaudessa? Ei olisi varmaan paha. Mutta eihän me edes seurustella vielä, joten pitää ajatella silloin sitten tätä asiaa tarkemmin, ehkä silloin on ihan eri ajatukset. Olen valmis ottamaan moraalisaarnat vastaan.

Kaikista kasvoista

Muistelin nyt kaikki asiakkaani läpi tuon epämääräisen viestittelijän takia, ja huomasin, etten muista kaikkien kasvoja, en edes ulkonäköä. Jotkut muistan jostain ominaisuudesta, esimerkiksi "tyyppi joka laukesi kun kortsun sai päälle" tai "tyyppi jolla oli iso lava-auto". Hurjaa, eli tähänkin sitten tultiin. Muistelussa auttoi epämääräiset listat, joihin olin joskus pitänyt kirjaa montako olen jo pannut.

Ainoastaan yhdellä oli niin iso, että vähän sattui kun meni pohjaan asti. Suurimmalla osalla on ollut sellaiset sopivat, mitkä kelpuuttaisin poikaystävällekin. Ehkä kahdella on ollut liian pienet minun makuuni. Pitäisikö tuosta otoksesta siis todeta, että suurimmalla osalla suomalaismiehistä on ihan kivat kalut ;) Mitään ääripäitä ei ole tullut vastaan. Kukaan ei ole haissut hirveän pahalta eikä saanut yökkäys -refleksiä aikaan. Kukaan ei ole yrittänyt panna paljaalla tai satuttanut tai ollut uskomatta sääntöjäni. Kyllä on hyvin mennyt :) Kumikaan ei ole rikkoontunut kenenkään kanssa. Kannattaa muistaa se liukkaus, oli se sitten luonnollista tai purkista!

Siviiliminälle huorausehdotus, apua

Olen saanut eräällä sosiaalisen median sivulla joltain tuntemattomalta muutaman viestin. Mitä ilmeisemmin tekaistu henkilö. Kehunut kuvia, ja viimeisin viesti oli maksulliseen seksiin viittaava. Olen ihan paniikissa! No enpä ole. (Jos kyseinen henkilö lukee tätä) No okei, kyllä tuo hieman kutittaa ikävästä vatsan pohjasta. Olen kuitenkin sivulla omana itsenäni. En nyt osaa sanoa, onko hänellä ja huoraamisellani mitään yhteyttä, mutta ihan ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, että joku asiakas on kaivanut tietoni esille ja alkaa häiriköimään minua henkilökohtaisesti. Mutta miten ihmeessä se voisi olla mahdollista? Ainut minkä keksin on se, etten ole salannut osoitetietojani. Tyhmä!

Osoitteeni on kuitenkin aika vaikea keksiä, alue on hyvin epäselvä eikä voi tietää minkä tien mukaan osoitteeni on. Talon seinässä ei ole mitään numeroa. Olen luottanut siihen, ettei kukaan jaksa olla niin salapoliisi, että kaivaisi nimeni osoitteen myötä esiin. Kun eihän minulla ole edes ollut mitään niin sekopäisiä tyyppejä asiakkaina, jotka niin tekisivät? Vai onko sittenkin? Nyt harmittaa sekin, etten ole pitänyt tarkkaa listaa asiakkaistani. En taida muistaa kaikkia, ellen sähköpostin kautta tee jotain taulukkoa. Kaikkihan ne on ollut kilttejä kultapossuja... Kun oikein mietin, tulee eräs mieleen, joka halusi tietää oikean nimeni, ja oli kuulemma facebookissa etsinyt tekonimelläni minua. Mutta hän oli muuten ihan viisas? Ja miksi hän ei sitten ottaisi yhteyttä sähköpostitse, kuitenkin varmaan antaisin?  Mitään muuta porsaanreikää ei mielestäni ole, miten minun henkilöllisyyden voisi saada selville.

Kun nyt tätä kaikkea miettii, ei noilla kahdella asialla taida olla mitään yhteyttä. Turhaa panikointia ja vainoharhaisuutta, pitää katsoa miten tilanne kehittyy.

Hoitaako huorat lapsia

No en minä ainakaan. Otsikko valittu hakusanoista, jolla blogiini on päädytty, useampaankin otteeseen. On ihan viihdyttävää välillä kattella noita tilastoja, muitakin hauskoja hakusanoja löytyy.

Mutta asiaan. Näin ensimmäisen kerran unta asiakkaasta! Eikä ollut siis mikään painajainen, vaan mmmmm.... Kyseessä eräs ihana vakkari, se paras. Meillä on tapaaminen vireillä niin enköhän minä alkanut jo fantasioimaan, mitä tehtäisiin... Luvassa ihana ilta, mihin kuuluu kaikkea muutakin kuin naintia. Eräs pienen kitisemisen arvoinen aihe on ehkä se, etten saa enempää rahaa, vaikka olisinkin kauemmin. Mutta ei se haittaa itse asiassa yhtään, sillä pidän iltaa vähän kuin kaverin tapaisi romanttisessa mielessä ja saan hemmottelua... Enkä kehtaa kysyä lisää rahaa, sillä iltaan kuitenkin kuuluu kaikkea muutakin, mihin asiakkaalla on mennyt rahaa. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin tapaisin hänet varmaan ilmaiseksikin... ehkä. No ainakin olen ihan yli-innoissani tuosta illasta! Olen jo kuvitellut, miten yllättäen tulisin lähelle ja ensin pienesti suutelisin niskaa ja halaisin takaapäin, sitten vähän sivelisin alempaa... Hyppäisin kriittisemmän kohdan yli ja sivelisin parilla sormella reittä ylös asti, antaisin ehkä ymmärtää että aion tehdä enemmänkin heti. Sitten taas muihin askareisiin, mutta tuollaista pientä olematonta kiusoittelua. Olisi hirveän kiihottavaa, jos huomaisi miehen syttyneen jo tuosta. Minua kiihottaa se, että toista kiihottaa.

Laitoin sitten sähköpostiosoitteen tuohon sivuun ja olen saanut muutamilta innokkailta tapaamiskutsuja. Erittäin epätodennäköistä, että blogini kautta tapaisin ihmisiä, mutta hei, yrittäkää nyt edes! Pitäisikö alle yhden lauseen viestiin syttyä ja lähteä huoraamaan? Noup. Pääsääntöisesti osoite on niitä varten, jotka haluaa ottaa yhteyttä jonkun muun asian tiimoilta, kuin että tulisinko nussimaan heiltä aivot pihalle.

Tästä tulikin mieleen, että kun ilmoitukseeni vastataan, arvostan näitä asioita eniten:
1. Osataan isot alkukirjaimet, pisteet, yhdyssanat, pilkut, ei kirjoitusvirheitä
2. Kerrotaan itsestä ikä, kenties pituus/paino, ehkä ulkonäön kuvailua
3. Kerrotaan mitä haetaan, kiimaista suihinottoa auton takapenkillä vai perusseksiä mun luona?
4. Kysytään hinnoista tai annetaan jotain vinkkiä, että ollaan maksullisiin tulossa.

Ja kaikki nuo samassa viestissä. Mahdotontako? Jotkut siihen ovat pystyneet. Tuollaisia miehiä tapaan. Tässä ehkä toivottomin viesti, mihin olen vaivaantunut vastaamaan kokeeksi: (muisteltuna, oli näköjään poistunut jo roskakorista)

"moi baby teetkö koti keikkaa täällä mies 40v"

vastasin jotain kyllä, pyysin kertomaan yllämainittuja asioita, saan vastaukseksi

"honey asun -kaupungin osa x- haluun panna sua"

Sen jälkeen en ole vastannut kuin kunnon viesteihin. Tuokin oli vaan tuollainen testi, että osaako kertoa mitään paremmin/enemmän jos vastaa, niin sama linja jatkuu. Kyllä sen vaan huomaa jo ensimmäisestä viestistä, jos henkilöstä on kommunikoimaan! Tämän takia olisiko 70% viesteistä joutaa suoraan roskakoriin.

Note to self:

Älä ala vakkarisuhteeseen yksinäisten miesten kanssa. Kun elämässä ei ole muita naisia, niin muutut pian liian tärkeäksi, vaikket sitä heti huomaisikaan.

Innokkaat kuvien pyytelijät tekevät yleensä oharit. Yksi kuva riittää, kääntykööt sitten pois jos ei miellytä.

Ei haittaa, jos yksi karva on jäänyt sheivaamatta. Kukaan ei sitä huomaa.

Olinko se todella minä?

Kesä. Ystävät poissa kaupungista, hiljaista, ei tekemistä, ei oikeita töitä. Minä päätin huorata ja ottaa elantoni.

Olen nainut aika montaa miestä, johon en ilmaiseksi koskisi. Nyt olen vähentänyt ihan järkyttävästi huoraamista. Tämä tahti on varmaan 1 asiakas/3vkoa. Monet entiset asiakkaat lähettelevät viestejä, josko olisin vielä tavattavissa ja olisiko aikaa... Joillekin olen sanonut, että pidän taukoa määrittelemättömän ajan. Yksinkertaisesti en voi enää kuvitella itseäni ottamassa edes kahta asiakasta per päivä, minua ei-hirveän-miellyttäviä miehiä siis. Mieli vaihtelee koko ajan, ja aina silloin tällöin lupaudun ottamaan jonkun vastaan. Sitten taas ei tee mieli. No jaa, pitäisikö sitä edes.

Syksy. Nyt kun katsoo kulunutta kesää, en voi edes uskoa, että se olin minä joissain tapauksissa kun huorasin. Ihan kuin se olisi ollut eri ihminen. Silloin oli niin tylsää ja ei mitään tekemistä, niin mikäpä siinä, voinhan minä lähteä hotelliin panemaan jotain äijää. Miten ihmeessä uskalsin ja viitsin tehdä sen? Jotenkin minusta tuntuu, että en taida enää koskaan huorata samalla tahdilla. Ensi kesälle minulla on ihan eri suunnitelmat, joten aivan samanlaista kesää ei ole tulossa kuin edellinen. Liitän huoraamisen vahvasti kesään. Aika mennyt hirveän nopeaa, nyt jo kylmää ja jalkakäytävällä saa liukastella märkiin lehtiin.

Yksi keikka on pyörinyt jostain syystä mielessäni paljon. Se oli ensimmäinen hotellikeikkani eräänä perjantai-iltana. Oli ihanan lämmintä. Laittauduin taas aikani kuluksi aika kauan, ja näytin mielestäni kivalta. Matkalla hotellille sain vielä viime hetken viestin: "Tavataan paikassa x, älä laita mitään stay-uppeja päälle" ja +jotain muuta löpinää. No hyvä, ei minulla sellaisia ollut edes päällä. Viestistä sai sellaisen kuvan, että kyseessä olisi joku vaativakin yksilö, naisten naurattaja. Saavuin sovittuun paikkaan, menin heti istumaan ikkunan ääreen, etten näyttäisi siltä, että etsisin jotain. Erittäin nopealla vilkaisulla tarkistin, ettei muissa pöydissä näytä olevan sen näköistä henkilöä, mitä pitäisi. En halunnut näyttää siltä, että odotan ketään erityisesti. Olin siis ensimmäisenä paikalla. Paikka oli ruokapaikka, ja rukoilin mielessäni, ettei minulta tulla kysymään mitä haluaisin tilata. Näin jälkikäteen voisi taas todeta, että ei hyvä valinta tapaamispaikaksi. No, opinpahan taas.

Onneksi ei tarvinnut odottaa kuin minuutin, kun asiakas tuli. Hän oli kuvaillut itsensä hyvin, joten epäilystä ei ollut. Katsahdin ympärilleni, ja huomasin, että lähipöydässä istuva mies katsahti meitä hieman pidempään, kun poistuimme yhdessä paikalta hotellin puolelle. Näky varmaan näytti kyllä ihan siltä, että siinä menee huora ja asiakas. Mitä muutakaan se voisi olla, nuori laitettu nainen istuu pöydässä, nousee kun vastaan tulee n.35 lippispäinen ihan eri koulutustasoa oleva äijä, epävarmana, kuin ei olisi ikinä puhunut naiselle. Sitten sanotaan hei, ja lähdetään heti pois. Silloin hieman hävetti.

Keikka oli tavallaan aika yksinkertainen. Mies oli ostanut kumeja, käynyt suihkussa ja oli ujo. En ole koskaan enemmin pannut niin lahnana olevaa miestä! Ei paljoa puhua pukahtanut, ei kommentoinut mitenkään mitä haluaisi. Tällaisissa tilanteissa, joissa pitää ottaa itse ohjat, tuntuu juuri eniten huoramaiselta. Toinen on jäykkä patsas, ei koske sinuun mitenkään, ei puhu eikä tee aloitetta. Siinä sitten taio keppi pystyyn ja ole viettelevä, ettet vaikuta ihan uunolta. Minun mielestä keikka meni ihan hyvin tuohon nähden. Olisi voinut mennä niin paljon huonomminkin. Mies ei ollut edes mitenkään viehättävä. Ajattelin mielessäni, että laukea jo, laukea jo... Kahteen kertaan ehdimme sitten panna. Löysin itse tien ulos hotellista. Ei onneksi tarvinnut mennä respan eikä aulan ohi, vaan löysin tien parkkipaikalle.

Olipa keikka. Taas ajattelin, että mitä oikein teen. Tuollaisia keikkoja en aio enää tehdä.

Se, joka sai oikean nimeni selville, laittoi postia. "Hei -oikea nimeni-" oli aloitus. Olipas taas kivaa, en antanut missään välissä lupaa käyttää oikeaa nimeäni. Posti lähti kertoen, etten halua enää nähdä, hyvän tekosyyn varjolla. Miksi minulla sitten on tekonimi, jos sitä en käyttäisi? Hyi. Tuntui, että tyyppi otti sen ihan loukkauksena, kun olin kai ensimmäisellä kerralla sanonut "joo" kun hän kysyi olenko oikeasti sen niminen, mikä sähköpostiosoitteessa on. No anteeksi hirveästi! Nyt vituttaa taas.

Odottamatonta arvostusta

Ennen kuin aloitin (tämä aloituslause taitaa kohta olla jo vakio... "ennen kuin aloitin, luulin että asia x on y +päläpälä!), mutta niin, luulin etten saisi arvostusta miehiltä. Tai siis luulin, että he pitäisivät minua huonompana ihmisenä tai katsoisivat alas, nauraisivat, pilkkaisivat, eivät kunnioittaisi toiveita... Kumma kyllä, näin ei ole, vaan minua kohdellaan kuin ketä tahansa ihmistä. Kaikki uskovat mitä sanon, eivät riko sääntöjä, juttelevat kuin olen heidän vertaisensa. Minulla nyt vaan oli sellainen kuva tästä touhusta, että maksullinen on aina se "alempi" osapuoli, jota ei tarvitse arvostaa, tyyliin "Hiljaa huora, sut on maksettu!". Kerran koin hieman uhkaavana tilanteen, sillä tein hotellikäynnin. Asiakkaalla oli tyyliin 3 videokameraa sikin sokin kämppää, ja minä ajattelin ensimmäisenä, että se voi salakuvata niillä. Pyysin laittamaan ne pois, ja hän laittoi kiltisti, ei kuulemma tullut ajatelleeksi, että voisin kuvitella niistä jotain.

Eräskin asiakas laittoi viestiä jälkeenpäin: "Tunnuit kyllä todella mukavalta tytöltä muutenkin, jos joskus tarvitset kuuntelijaa niin mä lupaudun kyllä, voin tulla makoilemaan sängylle viereen ja ihmettelemään maailman menoa!" Suloista, mutta en minä nyt sentään asiakkaille ala avautua.

Sain muuten ensimmäistä kertaa ylimääräistä rahaa. Saattoi johtua siitä, että ensimmäistä kertaa pyysin rahat vasta jälkeenpäin uudelta asiakkaalta, tai sitten pyytämäni nostettu hinta ei tue seteliautomaatista saatua rahatukkoa, vaan aina pitäisi antaa vaihtorahaa. Ehkä vaihdankin tuohon taktiikkaan... Olisin muuten saanut eräältä yli 100 euroa ekstraa, jos olisin ottanut paljaalla suihin. En suostunut, vaikka ihan kiva asiakas onkin kyseessä.

Säikyn aina kun puhel- ovikello soi

En muista, olisinko ennen tämän homman aloittamista pelännyt ovikellon soittoa. Saatoin pelätäkin, sillä ovikelloni soi varmaan 3 kertaa puolessa vuodessa, niin harvinaista ja erikoista. Nykyään iskee jokin ihme pelko, kun ovikello helähtää. Kuka siellä voisi olla, kukaan ei ole ilmoittanut, että tulisi käymään... Onko se joku sekopää asiakas (minulla ei ole kyllä sellasia ollut, mutta jos joku on jälkeenpäin seonnut?), mitä jos joku tulee vaatimaan rahojaan takaisin aseen kanssa? Tiedän, ihan naurettavia pelkoja, kuin amerikkalaisista leffoista. Vaikka siinä on ovi välissä, minulla ovisilmä, ovi pysyy kiinni, niin pelottaa silti. Mitä jos siellä on joku sekopää ja rikkoo oven?

Erittäin erittäin epätodennäköistä. Miksi kukaan tulisi ovelleni. Kaikki asiakkaani ovat olleet kilttejä ja ymmärtäväisiä, he eivät niin tekisi. Jäi muuten syväkurkut kokeilematta, taisi olla joku pilailija vaan asialla. Syksyn kunniaksi nostin muuten hintaa kympillä (jee, onpas valtavaa), koska kaikki muukin aina nousee ja kallistuu ;) kuten mm. lähikaupan kaurapuuro, jota olen ostanut jo pari vuotta... Paketti pysyy samana tai pienenee, mutta hinta nousee. Opintotuki ei. Kokonaisuudessa olen nostanut hintaa 30e ihan ensimmäisestä kerrasta. Selaan aina sexworkin tyttöjen hintoja, ja tuntuu, että sielläkin olisi tapahtunut jotain hinnan nousua. Ainakin silloin kun aloitin, oli siellä paljon alemmat hinnat, joiden mukaan minäkin päätin oman hintani. Hintojen korotus koskee aina uusia asiakkaita, vanhoilta pyydän sen, mitä ensimmäiselläkin kerralla heidän kanssaan. On muuten tosi vaikea päättää hinta kahdelle ja kolmelle tunnille, sillä en laske niitä tunnin hinta kertaa kolme, vaan siinä tapahtuu pientä alennusta. Nyt minä olen niin innokkaana, että voisin ottaa vaikka kolme uutta asiakasta tänään! Jotenkin se, että päätin lopettaa tuon vanhan vakkarisuhteen, sai minut rentoutuneeksi. Helpottuneeksi. Nyt haluan uusia miehiä! En ole vielä kertonut tuolle vakkarille, etten jatka enää. Odotan seuraavaa yhteydenottoa ja kerron sitten.