No eihän tämä mikään miljoonakaupunki ole, mutta olen arvellut, etten tule asiakkaisiin törmäämään huorakeikkojen jälkeen. Tähän mennessä olen törmännyt jo kahteen pienen ajan sisällä, mikä on ehkä paljon vähäisestä asiakasmäärästäni. Ensimmäisen kerran näin asiakkaan kaupungilla tyttökaverinsa (?) kanssa, ja oli ihan nätti tapaus. Oli hämmentävää, ja tuijotin kenties muutaman sekunnin liian pitkään heitä, mutta he eivät kai huomanneet. Olin ihan muissa ajatuksissani menossa kaverin luo, kun asiakas osuu näkökenttään ja saa ajatukset sekaisin. Toinen kerta sattui kauppajonossa, kukas muukaan siinä viereisessä kauppajonossa olikaan kuin asiakas vaimonsa kanssa. Mieleen tuli heti kiusallinen keikka, asiakkaalla ei meinannut seisoa ja oli aika onnetonta menoa. Välttelin katsomasta heihin päin, mutta huomasin että asiakaskin tunnisti minut. Hieman arvioivasti ehkä katseli minua päästä varpaisiin, mutta eleettömästi. Katseemme myös kohtasivat muutaman sekunnin ajan, molemmat ilmeettöminä kuin ketkä tahansa vieraat. Vaimo ei ollut kovin pahannäköinen ikäisekseen, mutta aika kulahtanut pariskunta. Mitäköhän ajatteli, olisi ollut jännää tietää.
Kauppajonossa alkoi tuntua hieman iljettävältä. Asiakas muiden ihmisten seassa näytti vanhalta ja raihnaiselta, johon en mielellään koskisi. Piti ensin katsoa hieman tarkempaan, olemmeko me todellakin panneet. Tuossa vaiheessa ei tuntunut kivalta, tuntui pahalta, ällötti. Olin ihan toisissa ajatuksissa, intoilemassa viikonlopun suunnitelmista ja pam!, taas ajatukset jossain huoraamisessa. Muuten pystyn unohtamaan erittäin hyvin sen, mitä teen, mutta kauppajonossa ei ole kiva muistaa, että olen huora. En todellakaan jää tähän kaupunkiin, kun valmistun. En halua törmätä asiakkaisiin myöhemmällä iällä, haluan unohtaa ne. Hetken ajan tuntui hermostuneelta ja hämmentyneeltä, mutta kyllä muutaman tunnin jälkeen unohdin kohtauksen. Pelottaa, että alkaa mennä huonoon suuntaan tämä touhu. Kohta pelottaa kävellä terassien ohi, ja nähdä siellä kolme asiakasta ja jos nekin huomaisivat minut. Tuli myös mieleen, että entä jos olisin kuuden vuoden päästä kauppajonossa mieheni ja lapsen kanssa, ja asiakas tulee vastaan. Kiusallista! Oikeastaan ehkä pahimpia tämän homman haittapuolia, kesken kaiken muun tulee asiakas ja saa minut muistamaan mitä me tehtiin, millä hintaa. Kun en ole huoraamassa, en halua muistaa huoranneeni!
Huoraamista suunnitteleville: mieti, miltä tuntuisi, jos vuosien huoraamisen jälkeen olet onnellisesti naimisissa, kolmen lapsen äiti ja kaikki hyvin. Kauppajonossa ruokaa ostaessasi törmäätkin entiseen asiakkaaseesi, joka on takana jonossasi ja hymyilee pervosti. Muistat, että asiakkaalla oli pieni muna, hengitys haisi tupakalta ja hän oli hiljainen. Nyt olet miehesi kanssa onnellinen, hän ei tiedä mitään. Kassahihnalle nostaessasi tiputat maitopurkin, kun huomaat ja tajuat, kuka se siellä takanasi onkaan. Et voi välttyä niiltä muistoilta. Vuosien jälkeen mieleesi palaa kaikki se, mitä teit. Ehkä kadut, ehkä et. Mutta haluatko kokea tämän, mieti sitä. Eikä tämä nyt ole vielä oikein mitään, mitä jos tulevan työpaikkasi pomo onkin vanha asiakkaasi. Näistä kauhuskenaarioista voisi tehdä oman postauksensa, taidan alkaa suunnitella.
Aina sattuu mielenkiintoisia tilanteita, kun törmää seksikumppaneihinsa yllättäen, vaikka ei olisi edes maksullisesta seksistä kyse. Tässä kerran vaimon ja lasten kanssa oltiin yhdessä pikaruokapaikassa. Osa ruuista tuotiin pöytään ja ihmettelin kovasti, miksi myyjä virnuilee aina kun puhui minulle. Vasta poistuttuamme muistin, että oli yksi vanha juttu. Oltiin lukioaikoina yhdessä puistossa. Ulkonäöltä en olisi tunnistanut enää mitenkään, mutta ääni oli toki tuttu.
VastaaPoistaSitten kävi yhdessä asuntoesittely niin, että asunto oli aivan upea, ja ajateltiin tehdä ostotarjous siitä. Mentiin sitten ihan omalla ajalla ja uudestaan katsomaan sitä. Samassa talossa pari ovea eteenpäin tuli ovesta ulos yksi liiankin tuttu henkilö. Piti sitten keksiä luontevia selityksiä omalle vaimolle, miksi ei ostetakaan sitä asuntoa.
Maailma on pieni.
Vähän samaan sarjaan liittyy sekin, että yhdessä vaiheessa asuin vähän pidemmän tovin poissa Suomesta, ja aina joskus kaupungilla törmäsi myös turisti-suomalaisiin. Kerran eräässä baarissa kaksi suomalaistyttöä jutteli keskenään ensin miehistä ja sitten seksistä. Olin juonut jo oman olueni ja lueskelin lehtiä naama punaisena (oli sen verran härskit jutut, että ei voinut ihan naama peruslukemin niitä kuunnella). Kun sitten toinen tytöistä kertoi eräästä v-mäisestä kokemuksestaan, jossa yhden yön pano oli poistunut hänen nukkuessaan, ja lähtiessään oli pyyhkinyt munansa hänen verhoihinsa, niin sanoin ihan pokkana että "oho, aika paha!" ja silloin heillekin selvisi, että olin ymmärtänyt kaiken. Poistuivat siitä sitten kadulle niin kiireesti, että toinen tytöistä unohti käsilaukkunsakin eteisen naulaan. Juoksin sen heille perään, mutta eivät kiittäneet.
Auts, aika paha tuo asuntohomma! :D
VastaaPoista